Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen naisen söpöys
18.10.2016 |
En ole koskaan kokenut olevani 'söpö'; lapsena minut laitettiin varhain kantamaan aikuisten huolia ja näin paljon raskaita asioita mielenterveysongelmaisten sukulaisten takia. Olin reipas ja 'poikatyttö' enkä koskaan mikään prinsessa. Koin kateutta, kun muilla oli pitkät hiukset ja minulla lyhyet. Tappelin veljeni kanssa jopa henkeni edestä, hän yritti tappaa minut. Koulussa minua haukuttiin ja koin itseni rumaksi ja lihavaksi. Teininä olin masentunut filosofi. Tosi vakava ja olin ulkoisesti aikuismainen.
Tuntuu, että aikuisena olen ottanut takaisin menetettyä lapsuutta ja teini-ikää. Olen pukeutunut teinimäisiin vaatteisiin ja pinkkiin. Olen matkustellut ja kokenut asioita mistä lapsena haaveilin, kuten Disneyland.
Olen kuitenkin kieltänyt söpön puoleni, sisäinen kokemus itsestäni on ollut masentunut filosofi. Siksi kai söpöys ja jokin tyttömäinen viattomuus välittyy niin vahvasti muille. Kiellän sen, mutta se heijastuu ulos eniten. Saan osakseni tytöttelyä ja minut nähdään kokemattomana, vaikka oikeasti olen opiskellut paljon ja kokenut elämää ja maailmaa.
Miten tulla sinuiksi söpöyden kanssa ja siten muuttua kypsemmäksi muiden silmissä? Olen 35!
Kommentit (107)
pullukka olet pullukka edelleen kirjoitti:
taas joku vääristynyt minäkuva kuinkas muutenkaan :D
Ei kai se laihaksi tai hyvällä tavalla söpö luullutkaan olevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samanlainen ongelma. Uskon asiaan vaikuttavan annettu ulkonäköni (iso pää, isot silmät = lapsimaista), sitten pukeutumiseni - seuraan "teinienkin" muotia, vaikka en pukeudu mitenkään orjallisen trendikkäästi todellakaan. Käytän joskus myös aikuiselle kai liian resuisia vaatteita, kuten siskoni 10 vuotta vanhaa takkia, joka yhä on mielestäni upea, vaikka siinä alkaa näkyä aika. Ainakaan siis tyylini ei ole liian siisti/tätimäinen, mutta itse en myöskään ollenkaan käytä pinkkiä tai mekkoja. Olen normaalipainoinen.
Olen myös aikaisin aikuiseksi kasvanut, vanhemmat eivät olleet mitään hirviöitä, mutta eivät osanneet oikein olla aikuisiakaan. Murrosikä alkoi aikaisin ja 13-vuotiaana olin kehittynyt siihen kokoon kuin nytkin olen. Menin helposti 18-vuotiaasta sen ikäisenä ja ihmiset jatkuvasti sanoivat, että vaikutan myös henkisesti ikäistäni vanhemmalta. Enpä enää! Jopa 7 vuotta minua nuorempi tapailemani mies sanoo toistuvasti, kuinka olen kuin pikkutyttö. Kuulemma mulla on lapsen tyylisiä ilmeitä, myös ujous tekee nuoremman oloiseksi. Ihmisille se on aina yllätys, kun kuulevat minun sanovan jotain fiksua tai kun saavat tietää, mitä elämässäni on tapahtunut. Sekin yleensä aiheuttaa hämmennystä, että minulla on ajokortti! En vaikuta ihmiseltä, jolla olisi taitoja ohjata autoa.
Kaipaan ihan tietoisestikin nuoruutta, joka on jäänyt ihan vaillinaisesti eletyksi. Muutin 16-vuotiaana pois kotoa, koska tietysti olin riittävän kypsä - ja kyllä kämppäkavereiden kanssa olikin paljon helpompi asua kuin oman perheeni.
Enimmäkseen minua ei haittaa söpöys ja lapsimaisuus, mutta ärsyttää joskus kun ihmiset pitävät syyttä avuttomana. Olen nyt 29. Haluaisin saada opiskelupaikan ja kuulua johonkin parikymppisten porukkaan muutaman vuoden ajan - sitten ehkä saisin kehitystehtäväni valmiiksi ja voisin hitaasti siirtyä kohti keski-ikäistymistä.
Onko miehillä/alkkisten pojilla tätä? Vai tuleeko heistä jännämiehiä, jotka söpöttelevät tyttönaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se 28-vuotias, joka kirjoitti edellisellä sivulla. Minäkin uskon, että minulla on jokin kehityksen vaihe jäänyt väliin. Nuorena ja teininä piti kannatella ja tukea äitiä (isä kuollut) ja ottaa aikuisen roolia. Nuorena meni viisi vuotta itsestä riippumatta hukkaan ja vasta 24- vuotiaana tuntui, että oma elämä alkoi. Eli ok tunne kuin olisin viisi vuotta jäljessä kehityksessä. Tämä on nurinkurista, koska olen myös vastuullista työtä tekevä ja korkeastikoulutettu. Haluaisin vain aloittaa nuoruuteni alusta ja suren noitten vuosien menetystä. Samanikäiset menevät naimisiin ja saavat lapsia, itsestä tuntuu että olen tähän vielä liian nuori. Ihan hullua..
Se N28, joka haluaisi elää teinivuodet uudestaan, mutta ilman känniörveltämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap osti juuri olutta ja paperit kysyttiin, joten ei tämä ihan kuviteltua ole.. ja olin ilman meikkiä ja päällä oli mustat suorat housut ja tätimäinen valkoinen neuletakki.. olen ollut täysi-ikäinen jo 17 vuotta sitten! Tuplat pian, voisin olla teiniäiti tai jopa isoäiti..
Vierailija kirjoitti:
Olen se 28-vuotias, joka kirjoitti edellisellä sivulla. Minäkin uskon, että minulla on jokin kehityksen vaihe jäänyt väliin. Nuorena ja teininä piti kannatella ja tukea äitiä (isä kuollut) ja ottaa aikuisen roolia. Nuorena meni viisi vuotta itsestä riippumatta hukkaan ja vasta 24- vuotiaana tuntui, että oma elämä alkoi. Eli ok tunne kuin olisin viisi vuotta jäljessä kehityksessä. Tämä on nurinkurista, koska olen myös vastuullista työtä tekevä ja korkeastikoulutettu. Haluaisin vain aloittaa nuoruuteni alusta ja suren noitten vuosien menetystä. Samanikäiset menevät naimisiin ja saavat lapsia, itsestä tuntuu että olen tähän vielä liian nuori. Ihan hullua..
Se N28, joka haluaisi elää teinivuodet uudestaan, mutta ilman känniörveltämistä
Kuulostaa tavallaan tutulta, vaikka eroavaisuuksiakin on.
Minulla "nuoruuden" eläminen on ollut myös henkistä etsintää. Menin kaikenlaisiin itsetuntemuspiireihin mukaan. Yllättäen en löytänyt mitään uutta, vaan jouduin uusien ihmisten kautta kohtaamaan menneisyyteni.
Esim. Lapsenomaisesti ihailin erästä opettajaa, joka osoittautui entiseksi alkoholistiksi (parani meditaation avulla) ja yhtä narsistiseksi kuin oma isäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pullukka olet pullukka edelleen kirjoitti:
taas joku vääristynyt minäkuva kuinkas muutenkaan :D
Niin juuri, "kun minä en ole söpö aikuisena, ei voi olla kukaan muukaan!"
Vierailija kirjoitti:
Olen se 28-vuotias, joka kirjoitti edellisellä sivulla. Minäkin uskon, että minulla on jokin kehityksen vaihe jäänyt väliin. Nuorena ja teininä piti kannatella ja tukea äitiä (isä kuollut) ja ottaa aikuisen roolia. Nuorena meni viisi vuotta itsestä riippumatta hukkaan ja vasta 24- vuotiaana tuntui, että oma elämä alkoi. Eli ok tunne kuin olisin viisi vuotta jäljessä kehityksessä. Tämä on nurinkurista, koska olen myös vastuullista työtä tekevä ja korkeastikoulutettu. Haluaisin vain aloittaa nuoruuteni alusta ja suren noitten vuosien menetystä. Samanikäiset menevät naimisiin ja saavat lapsia, itsestä tuntuu että olen tähän vielä liian nuori. Ihan hullua..
Mene nuorten pariin töihin?
Se N28, joka haluaisi elää teinivuodet uudestaan, mutta ilman känniörveltämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se 28-vuotias, joka kirjoitti edellisellä sivulla. Minäkin uskon, että minulla on jokin kehityksen vaihe jäänyt väliin. Nuorena ja teininä piti kannatella ja tukea äitiä (isä kuollut) ja ottaa aikuisen roolia. Nuorena meni viisi vuotta itsestä riippumatta hukkaan ja vasta 24- vuotiaana tuntui, että oma elämä alkoi. Eli ok tunne kuin olisin viisi vuotta jäljessä kehityksessä. Tämä on nurinkurista, koska olen myös vastuullista työtä tekevä ja korkeastikoulutettu. Haluaisin vain aloittaa nuoruuteni alusta ja suren noitten vuosien menetystä. Samanikäiset menevät naimisiin ja saavat lapsia, itsestä tuntuu että olen tähän vielä liian nuori. Ihan hullua..
Mene nuorten pariin töihin?
Se N28, joka haluaisi elää teinivuodet uudestaan, mutta ilman känniörveltämistä
Siis...mene nuorten pariin töihin?
Vierailija kirjoitti:
Onko miehillä/alkkisten pojilla tätä? Vai tuleeko heistä jännämiehiä, jotka söpöttelevät tyttönaisia?
Tulee ikuisia pikkupoikia ja narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuo söpöt naiset eivät ole narsisteja?
Koska naiset ovat vain narsistien uhreja.
Mietin tuota Saara Aaltoakin, aikuisen iässä mutta söpöilee ja kimittää nasaaliäänellä puhuessaan. Milloin tytöistä tulee naisia?
Vierailija kirjoitti:
Mietin tuota Saara Aaltoakin, aikuisen iässä mutta söpöilee ja kimittää nasaaliäänellä puhuessaan. Milloin tytöistä tulee naisia?
Hänkin on kertonut aikuistuneensa liian varhain. Sama syndrooma.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten?