Aikuisen naisen söpöys
En ole koskaan kokenut olevani 'söpö'; lapsena minut laitettiin varhain kantamaan aikuisten huolia ja näin paljon raskaita asioita mielenterveysongelmaisten sukulaisten takia. Olin reipas ja 'poikatyttö' enkä koskaan mikään prinsessa. Koin kateutta, kun muilla oli pitkät hiukset ja minulla lyhyet. Tappelin veljeni kanssa jopa henkeni edestä, hän yritti tappaa minut. Koulussa minua haukuttiin ja koin itseni rumaksi ja lihavaksi. Teininä olin masentunut filosofi. Tosi vakava ja olin ulkoisesti aikuismainen.
Tuntuu, että aikuisena olen ottanut takaisin menetettyä lapsuutta ja teini-ikää. Olen pukeutunut teinimäisiin vaatteisiin ja pinkkiin. Olen matkustellut ja kokenut asioita mistä lapsena haaveilin, kuten Disneyland.
Olen kuitenkin kieltänyt söpön puoleni, sisäinen kokemus itsestäni on ollut masentunut filosofi. Siksi kai söpöys ja jokin tyttömäinen viattomuus välittyy niin vahvasti muille. Kiellän sen, mutta se heijastuu ulos eniten. Saan osakseni tytöttelyä ja minut nähdään kokemattomana, vaikka oikeasti olen opiskellut paljon ja kokenut elämää ja maailmaa.
Miten tulla sinuiksi söpöyden kanssa ja siten muuttua kypsemmäksi muiden silmissä? Olen 35!
Kommentit (107)
hanska kirjoitti:
Söpöys on aliarvostetuimpia ominaisuuksia naisessa. Älä vain muuta itseäsi.
Mitä hyviä puolia söpöydessä voi olla?
Minä näen vain infantilisoivaa vallankäyttöä. Söpö on yhtä kuin voimaton ja vaaraton. Ei uhkaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Söpöys on aliarvostetuimpia ominaisuuksia naisessa. Älä vain muuta itseäsi.
Mitä hyviä puolia söpöydessä voi olla?
Minä näen vain infantilisoivaa vallankäyttöä. Söpö on yhtä kuin voimaton ja vaaraton. Ei uhkaa ketään.
Se on viehättävää. On arvokasta olla viehättävä.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Söpöys on aliarvostetuimpia ominaisuuksia naisessa. Älä vain muuta itseäsi.
Mitä hyviä puolia söpöydessä voi olla?
Minä näen vain infantilisoivaa vallankäyttöä. Söpö on yhtä kuin voimaton ja vaaraton. Ei uhkaa ketään.
Se on viehättävää. On arvokasta olla viehättävä.
En ole saanut elämässä mitään hyötyä tästä.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Söpöys on aliarvostetuimpia ominaisuuksia naisessa. Älä vain muuta itseäsi.
Mitä hyviä puolia söpöydessä voi olla?
Minä näen vain infantilisoivaa vallankäyttöä. Söpö on yhtä kuin voimaton ja vaaraton. Ei uhkaa ketään.
Se on viehättävää. On arvokasta olla viehättävä.
En ole saanut elämässä mitään hyötyä tästä.
Se on ihan mahdollista mutta ei hyöty yksin määritä arvokkuutta. Monet luonnonilmiötkään eivät hyödy mitenkään siitä, että ne ovat kauniita, mutta niiden kauneus lisää silti arvoa ihmisten elämään. Monet harrastukset ovat sinänsä hyödyttömiä mutta kuitenkin mielenkiintoisia harrastajalleen. Ystävällisiä tekoja ei välttämättä makseta takaisin, mutta ne antavat jotakin muille.
Minulla on sama ongelma ja sattumalta lähtökohtani ovat melko samanlaiset kuin sinulla ap. Jouduin ottamaan paljon vastuuta lapsuudessani ja hoitamaan asioita, joita minun ikäiseni ei olisi pitänyt.
En tietoisesti pyri olemaan söpö tai "ihana" mutta saan jatkuvasti kuulla miten olen jotenkin hellyyttävä.
Olen kokenut elämässäni paljon ja en todellakaan ole naiivi, mutta jostain syystä minut nähdään sillä tavoin ja usein minua yritetään suojella asioilta, joista ajatellaan etten ole kuullutkaan.
Ikää minulla on 32v, ulkonäöltäni ihan tavis eli se kumpuaa jostain muualta.
Oletko ap fiksu? :D Parista mielestäni todella mukavasta ja älykkäästä ihmisestä tuli minulle kuvaamasi lainen, sekä jopa vähän hassu tai naiivi ensivaikutelma. Mutta kumpaakin näistä tyypeistä ihailin paljon.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Söpöys on aliarvostetuimpia ominaisuuksia naisessa. Älä vain muuta itseäsi.
Mitä hyviä puolia söpöydessä voi olla?
Minä näen vain infantilisoivaa vallankäyttöä. Söpö on yhtä kuin voimaton ja vaaraton. Ei uhkaa ketään.
Se on viehättävää. On arvokasta olla viehättävä.
En ole saanut elämässä mitään hyötyä tästä.
Se on ihan mahdollista mutta ei hyöty yksin määritä arvokkuutta. Monet luonnonilmiötkään eivät hyödy mitenkään siitä, että ne ovat kauniita, mutta niiden kauneus lisää silti arvoa ihmisten elämään. Monet harrastukset ovat sinänsä hyödyttömiä mutta kuitenkin mielenkiintoisia harrastajalleen. Ystävällisiä tekoja ei välttämättä makseta takaisin, mutta ne antavat jotakin muille.
Ok, nyt näen mitä tarkoitat arvokkuudella. Ehkä sitäkin on, mutta olen alkanut tuntea enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kyseessä on myös jonkinlainen todellisuuden ja vastuun pakoilu.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut elämässäni paljon ja en todellakaan ole naiivi, mutta jostain syystä minut nähdään sillä tavoin ja usein minua yritetään suojella asioilta, joista ajatellaan etten ole kuullutkaan.
Juuri tuollainen suojelu ärsyttää. Ikäänkuin minua ei nähtäisi vertaisena aikuisena, vaan jonain teinityttönä joka on vielä neitsyt vaikka olin 16-vuotiaana (mielestäni) vakavassa parisuhteessa, joka kesti 6 vuotta. Tämä vain esimerkkinä.
Et ole ainoa. Tänäänkin oli bussi täynnä pinkkiin pukeutuvia 30-60-vuotiaita naisia. Taitaa olla monen naisen lempiväri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut elämässäni paljon ja en todellakaan ole naiivi, mutta jostain syystä minut nähdään sillä tavoin ja usein minua yritetään suojella asioilta, joista ajatellaan etten ole kuullutkaan.
Juuri tuollainen suojelu ärsyttää. Ikäänkuin minua ei nähtäisi vertaisena aikuisena, vaan jonain teinityttönä joka on vielä neitsyt vaikka olin 16-vuotiaana (mielestäni) vakavassa parisuhteessa, joka kesti 6 vuotta. Tämä vain esimerkkinä.
Siis millä tavalla nähdään neitsyenä?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap fiksu? :D Parista mielestäni todella mukavasta ja älykkäästä ihmisestä tuli minulle kuvaamasi lainen, sekä jopa vähän hassu tai naiivi ensivaikutelma. Mutta kumpaakin näistä tyypeistä ihailin paljon.
Kuulemma olen ja minulla on todisteitakin siitä :)
Menin jo lukiossa avoimeen yliopistoon psykologian kursseille ja olin kouluaikana muutamassa kansainvälisyysprojektissa ulkomailla, kun olin niin kypsä ikäisekseni. Olen mielestäni 'kasvanut alaspäin', eli teininä yritin olla aikuismainen ja aikuisena olen sitten elänyt lapsuutta ja teini-ikää uudelleen.
Minä olen kuulemma söpö, useampi mies sanonut niin. Ja olen siis 31-vuotias nainen! Veikkaan että johtuu siitä, että tykkään pukeutua tyttömäisesti (esim kellohameet, mekot jne), minulla on pitkät hiukset ja olen todella pienikokoinen. Minulla ei ole todellakaan mitkään superkauniit kasvot vaan ihan tavalliset.
Vierailija kirjoitti:
Entä aikuisen naisen höpöys?
Sekin on osa tätä, saatan katsoa animaatioita ja lukea sarjakuvia eläytyen niihin. Jos käyn jossain teatterissa tai elämyspuistossa, osa minusta uskoo siihen kuin lapsi joulupukkiin. Lopetin leikkimisen n. 11-v. ja aloin lukea kirjaston psykologiahyllyä. Teininä luin Nietzscheä ja pohdin kuolevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kuulemma söpö, useampi mies sanonut niin. Ja olen siis 31-vuotias nainen! Veikkaan että johtuu siitä, että tykkään pukeutua tyttömäisesti (esim kellohameet, mekot jne), minulla on pitkät hiukset ja olen todella pienikokoinen. Minulla ei ole todellakaan mitkään superkauniit kasvot vaan ihan tavalliset.
Minä olen ollut saman pituinen kuin nyt jo 10-vuotiaana, olen keskimittainen mutta sellainen roteva ja nuorena olin urheilullinen. Siihen nähden söpön mielikuva on jopa irvokas. Sen täytyy olla enemmän sisäinen ominaisuus kuin ulkoinen, en edes tyylissäni korosta söpöyttä.
Itse olen myös "söpö" ujo ja lapsen näköinen nuori (21 v.) nainen ja näen sen myös vahvuutena. Herätän nähtävästi ihmisten suojeluhalun, josta on ollut hyötyä etenkin viranomaisten kanssa asioidessa ja koulussa. Olen päässyt monesta asiasta jopa liian helpolla. Tietenkin ylisuojelu ärsyttää ja se, että ihmiset AINA luulevat, että tarvitsen apua jossain. Jopa opinto-ohjaaja halusi välttämättä auttaa minua hakemaan opintotukea (osaan sen kyllä itsekin) ja _kielsi_ menemästä yksin ulkomaille, kun sanoin suunnittelevani sellaista.
Kukaan ei sano mitään miehistä, jotka pukeutuvat tennareihin ja huppareihin ja uskovat Xbox-pelimaailmoihin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös "söpö" ujo ja lapsen näköinen nuori (21 v.) nainen ja näen sen myös vahvuutena. Herätän nähtävästi ihmisten suojeluhalun, josta on ollut hyötyä etenkin viranomaisten kanssa asioidessa ja koulussa. Olen päässyt monesta asiasta jopa liian helpolla. Tietenkin ylisuojelu ärsyttää ja se, että ihmiset AINA luulevat, että tarvitsen apua jossain. Jopa opinto-ohjaaja halusi välttämättä auttaa minua hakemaan opintotukea (osaan sen kyllä itsekin) ja _kielsi_ menemästä yksin ulkomaille, kun sanoin suunnittelevani sellaista.
Tuo on vallankäyttöä, ellei jopa henkistä väkivaltaa.
Ehkä muut heijastavat sinuun oman avuttomuutensa ja heikkoutensa, jotta saavat tuntea itsensä päteviksi?
Söpöys on aliarvostetuimpia ominaisuuksia naisessa. Älä vain muuta itseäsi.