Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen naisen söpöys
18.10.2016 |
En ole koskaan kokenut olevani 'söpö'; lapsena minut laitettiin varhain kantamaan aikuisten huolia ja näin paljon raskaita asioita mielenterveysongelmaisten sukulaisten takia. Olin reipas ja 'poikatyttö' enkä koskaan mikään prinsessa. Koin kateutta, kun muilla oli pitkät hiukset ja minulla lyhyet. Tappelin veljeni kanssa jopa henkeni edestä, hän yritti tappaa minut. Koulussa minua haukuttiin ja koin itseni rumaksi ja lihavaksi. Teininä olin masentunut filosofi. Tosi vakava ja olin ulkoisesti aikuismainen.
Tuntuu, että aikuisena olen ottanut takaisin menetettyä lapsuutta ja teini-ikää. Olen pukeutunut teinimäisiin vaatteisiin ja pinkkiin. Olen matkustellut ja kokenut asioita mistä lapsena haaveilin, kuten Disneyland.
Olen kuitenkin kieltänyt söpön puoleni, sisäinen kokemus itsestäni on ollut masentunut filosofi. Siksi kai söpöys ja jokin tyttömäinen viattomuus välittyy niin vahvasti muille. Kiellän sen, mutta se heijastuu ulos eniten. Saan osakseni tytöttelyä ja minut nähdään kokemattomana, vaikka oikeasti olen opiskellut paljon ja kokenut elämää ja maailmaa.
Miten tulla sinuiksi söpöyden kanssa ja siten muuttua kypsemmäksi muiden silmissä? Olen 35!
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tässä ketjussa tarvitsisi ammattiauttajaa, sori nyt vaan.
Menisi yhteiskunnan varat hukkaan..
Kävin terapiassa ja terapeutti lässytti asioita kuin lapselle ja teki muka fiksuja analyyseja, joissa ei ollut minulle mitään uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni tässä ketjussa tarvitsisi ammattiauttajaa, sori nyt vaan.
Ketkä? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös "söpö" ujo ja lapsen näköinen nuori (21 v.) nainen ja näen sen myös vahvuutena. Herätän nähtävästi ihmisten suojeluhalun, josta on ollut hyötyä etenkin viranomaisten kanssa asioidessa ja koulussa. Olen päässyt monesta asiasta jopa liian helpolla. Tietenkin ylisuojelu ärsyttää ja se, että ihmiset AINA luulevat, että tarvitsen apua jossain. Jopa opinto-ohjaaja halusi välttämättä auttaa minua hakemaan opintotukea (osaan sen kyllä itsekin) ja _kielsi_ menemästä yksin ulkomaille, kun sanoin suunnittelevani sellaista.
Tuo on vallankäyttöä, ellei jopa henkistä väkivaltaa.
Ehkä muut heijastavat sinuun oman avuttomuutensa ja heikkoutensa, jotta saavat tuntea itsensä päteviksi?
Henkistä väkivaltaa?? Joo, linnaan vaan kaikki jotka yrittävät auttaa.
Kuulostaa tutulta! Mielestäni pahinta on uskottavuuden puute. Ärsyttää, kun moni katsoo alaspäin ja jopa opiskelijat (en ole opettaja) hyppivät nenille, kun eivät aluksi tajua ikääni. Kun työkokemukseni ja ikäni paljastuu, tilanne on vaivaannuttava molemmille. Olemukseni voi olla tyttömäinen, vaikka en pukeudu mihinkään hameisiin tai "söpöihin vaatteisiin". Minua tosin pidetään tyttömäisenä myös työpaikoissa, joissa vaaditaan työasu. Lohduttaudun sillä, että iän mukana rupsahdan sen verran, että tyttömäisyys jää pian historiaan ;)
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tässä ketjussa tarvitsisi ammattiauttajaa, sori nyt vaan.
Menisi yhteiskunnan varat hukkaan..
"Tunnen itseni liian söpöksi eikä kukaan ota minua tosissaan."
"Aaawwww! Haha, älä viitsi höpöttää!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Söpöys on feministinen teko. Emme suostu luopumaan söpöydestä. Emme pyri olemaan uskottavia. Emme pelkää olla lapsellisia tai naurettavia. Tyylimme on söpö, aiheemme on söpö, ideologiamme on söpö. Olemme söpöjä ja vähän ylikin."
http://www.city.fi/blogit/3/allosopoo/111134
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös "söpö" ujo ja lapsen näköinen nuori (21 v.) nainen ja näen sen myös vahvuutena. Herätän nähtävästi ihmisten suojeluhalun, josta on ollut hyötyä etenkin viranomaisten kanssa asioidessa ja koulussa. Olen päässyt monesta asiasta jopa liian helpolla. Tietenkin ylisuojelu ärsyttää ja se, että ihmiset AINA luulevat, että tarvitsen apua jossain. Jopa opinto-ohjaaja halusi välttämättä auttaa minua hakemaan opintotukea (osaan sen kyllä itsekin) ja _kielsi_ menemästä yksin ulkomaille, kun sanoin suunnittelevani sellaista.
Tuo on vallankäyttöä, ellei jopa henkistä väkivaltaa.
Ehkä muut heijastavat sinuun oman avuttomuutensa ja heikkoutensa, jotta saavat tuntea itsensä päteviksi?Henkistä väkivaltaa?? Joo, linnaan vaan kaikki jotka yrittävät auttaa.
Kunnon uhrimentaliteetti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, samaistun sinuun. Kasvoin perheessä jossa lapsia vähäteltiin ja "kakaroiden ainoa tehtävä oli pysyä poissa aikuisten silmistä". Hyvällä katsottiin aikuismaista käytöstä ja kaikki iloinen hulluttelu mikä lapsuuteen kuuluu normaalisti, oli typerää ajanhaaskausta. Aloin liikkua teininä itseäni vanhempien kavereiden kanssa ja muutin kotoa jo 17-vuotiaana pois koska olin niin kypsä aikuinen. Pukeuduin kuin keski-ikäinen, meikkasin vahvasti ja tätimäisesti, päälläni oli aina korkokengät ja suunnitteen suorat housut 16-17 vuotiaana. Minua luultiin aina yli 10 v vanhemmaksi.
Olen viime vuosina tajunnut että otan tuota menetettyä nuoruutta ja teineyttä jotenkin takaisin. Käytän vaatteita, joita parikymppiset naiset käyttävät, vaikka olen jo lähemmäs 25. En tietenkään mitään pissisvaatteita, mutta pukeudu huomattavasti ikäisiäni naisia teinimäisemmin. En ole kasvoilta mitenkään rypyttömämpi, nuoremman näköinen tms, mutta minussa on jotain lapsekasta ja ilmeisen söpöä koska multa kysytään alkossa yms aina henkkarit. Olen kaveriporukkamme vanhin, kaikki ovat minua nuorempia. No, eivät paljon mutta keskimäärin 3-4 vuotta. Onpa minulla 10 vuotta nuorempia ystäviäkin joiden kanssa viihdyn, mutta nyt jos pitäisi yli 10 v vanhempien kavereiden aknssa hengata niin enpä tiedä löytyisikö yhteistä puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, samaistun sinuun. Kasvoin perheessä jossa lapsia vähäteltiin ja "kakaroiden ainoa tehtävä oli pysyä poissa aikuisten silmistä". Hyvällä katsottiin aikuismaista käytöstä ja kaikki iloinen hulluttelu mikä lapsuuteen kuuluu normaalisti, oli typerää ajanhaaskausta. Aloin liikkua teininä itseäni vanhempien kavereiden kanssa ja muutin kotoa jo 17-vuotiaana pois koska olin niin kypsä aikuinen. Pukeuduin kuin keski-ikäinen, meikkasin vahvasti ja tätimäisesti, päälläni oli aina korkokengät ja suunnitteen suorat housut 16-17 vuotiaana. Minua luultiin aina yli 10 v vanhemmaksi.
Olen viime vuosina tajunnut että otan tuota menetettyä nuoruutta ja teineyttä jotenkin takaisin. Käytän vaatteita, joita parikymppiset naiset käyttävät, vaikka olen jo lähemmäs 25. En tietenkään mitään pissisvaatteita, mutta pukeudu huomattavasti ikäisiäni naisia teinimäisemmin. En ole kasvoilta mitenkään rypyttömämpi, nuoremman näköinen tms, mutta minussa on jotain lapsekasta ja ilmeisen söpöä koska multa kysytään alkossa yms aina henkkarit. Olen kaveriporukkamme vanhin, kaikki ovat minua nuorempia. No, eivät paljon mutta keskimäärin 3-4 vuotta. Onpa minulla 10 vuotta nuorempia ystäviäkin joiden kanssa viihdyn, mutta nyt jos pitäisi yli 10 v vanhempien kavereiden aknssa hengata niin enpä tiedä löytyisikö yhteistä puhuttavaa.
Siis kirjoitusvirhe tuolla, en ole lähemmäs 25 vaan 35 :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Söpöys on feministinen teko. Emme suostu luopumaan söpöydestä. Emme pyri olemaan uskottavia. Emme pelkää olla lapsellisia tai naurettavia. Tyylimme on söpö, aiheemme on söpö, ideologiamme on söpö. Olemme söpöjä ja vähän ylikin."
http://www.city.fi/blogit/3/allosopoo/111134
Ehkä, jos se on tietoinen teko eikä jonkin elämättömän elämän toistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, samaistun sinuun. Kasvoin perheessä jossa lapsia vähäteltiin ja "kakaroiden ainoa tehtävä oli pysyä poissa aikuisten silmistä". Hyvällä katsottiin aikuismaista käytöstä ja kaikki iloinen hulluttelu mikä lapsuuteen kuuluu normaalisti, oli typerää ajanhaaskausta. Aloin liikkua teininä itseäni vanhempien kavereiden kanssa ja muutin kotoa jo 17-vuotiaana pois koska olin niin kypsä aikuinen. Pukeuduin kuin keski-ikäinen, meikkasin vahvasti ja tätimäisesti, päälläni oli aina korkokengät ja suunnitteen suorat housut 16-17 vuotiaana. Minua luultiin aina yli 10 v vanhemmaksi.
Olen viime vuosina tajunnut että otan tuota menetettyä nuoruutta ja teineyttä jotenkin takaisin. Käytän vaatteita, joita parikymppiset naiset käyttävät, vaikka olen jo lähemmäs 25. En tietenkään mitään pissisvaatteita, mutta pukeudu huomattavasti ikäisiäni naisia teinimäisemmin. En ole kasvoilta mitenkään rypyttömämpi, nuoremman näköinen tms, mutta minussa on jotain lapsekasta ja ilmeisen söpöä koska multa kysytään alkossa yms aina henkkarit. Olen kaveriporukkamme vanhin, kaikki ovat minua nuorempia. No, eivät paljon mutta keskimäärin 3-4 vuotta. Onpa minulla 10 vuotta nuorempia ystäviäkin joiden kanssa viihdyn, mutta nyt jos pitäisi yli 10 v vanhempien kavereiden aknssa hengata niin enpä tiedä löytyisikö yhteistä puhuttavaa.
Siis kirjoitusvirhe tuolla, en ole lähemmäs 25 vaan 35 :D
:D uskot sen itsekin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, samaistun sinuun. Kasvoin perheessä jossa lapsia vähäteltiin ja "kakaroiden ainoa tehtävä oli pysyä poissa aikuisten silmistä". Hyvällä katsottiin aikuismaista käytöstä ja kaikki iloinen hulluttelu mikä lapsuuteen kuuluu normaalisti, oli typerää ajanhaaskausta. Aloin liikkua teininä itseäni vanhempien kavereiden kanssa ja muutin kotoa jo 17-vuotiaana pois koska olin niin kypsä aikuinen. Pukeuduin kuin keski-ikäinen, meikkasin vahvasti ja tätimäisesti, päälläni oli aina korkokengät ja suunnitteen suorat housut 16-17 vuotiaana. Minua luultiin aina yli 10 v vanhemmaksi.
Olen viime vuosina tajunnut että otan tuota menetettyä nuoruutta ja teineyttä jotenkin takaisin. Käytän vaatteita, joita parikymppiset naiset käyttävät, vaikka olen jo lähemmäs 25. En tietenkään mitään pissisvaatteita, mutta pukeudu huomattavasti ikäisiäni naisia teinimäisemmin. En ole kasvoilta mitenkään rypyttömämpi, nuoremman näköinen tms, mutta minussa on jotain lapsekasta ja ilmeisen söpöä koska multa kysytään alkossa yms aina henkkarit. Olen kaveriporukkamme vanhin, kaikki ovat minua nuorempia. No, eivät paljon mutta keskimäärin 3-4 vuotta. Onpa minulla 10 vuotta nuorempia ystäviäkin joiden kanssa viihdyn, mutta nyt jos pitäisi yli 10 v vanhempien kavereiden aknssa hengata niin enpä tiedä löytyisikö yhteistä puhuttavaa.
Siis kirjoitusvirhe tuolla, en ole lähemmäs 25 vaan 35 :D
Avasin tämän ketjun mielenkiinnosta ja apua, olen aivan samanlaisessa tilanteessa niin taustoiltani kuin nykytilanteeltanikin. Erona on vain se, että olen vasta 28-vuotias, mutta tuntuu että haluaisin elää nyt menetettyä nuoruuttani. En tarkoita mitään kännäily-sekoilua, vaan sellaista nuoruuteen kuuluvaa vastuuttomuutta ja jopa hieman naiiviutta.
Vierailija kirjoitti:
Onko meitä paljonkin?
Ai alkoholistien aikuisia lapsia? On.
Alue: Aihe vapaa
Menisi yhteiskunnan varat hukkaan..