Minusta tulee yksinhuoltaja

Koettakaa kasvattaa seuraavasta miessukupolvesta sellainen, joka osaa paremmin tunnistaa omat tarpeensa eikä lähde tuollaiseen lapsiperheleikkiin edes painostettuna. Tämä on tietysti vaikeaa, jos ja kun jämäkän miehen malli puuttuu kotoa, mutta tehkää parhaanne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet, että sinulla on jotain diktatruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi auttomaattisesti itsellesi? Entä lapsen oikeus isään? Miksi et anna isälle edes mahdollisuutta? Entä tapaamiset? Sinun luona kerran viikossa tunti?

Onhan isällä ollut mahdollisuus, mitta ei ole halunnut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?

Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.

Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.

Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?

Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".

Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.

Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D

Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.

Itse olen tässä miettynyt, että olisiko ollut helpompaa jatkaa asumista saman katon alla, kun toista vuotta ollaan käyty oikeudessa taistoa milloin tapaamisista ja milloin elatusmaksuista. Olisi ainakin välttynyt olosuhde selvityksiltä, lastensuojeluilmoituksilta, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?

Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.

Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.

Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?

Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".

Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.

Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D

Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.

Ei olekaan ei, ja sen verran tuota pikkukaveria rakastan että se auttaa jaksamaan :)

Katsotaan mitä käy, en tuosta nyt uskoisi että kiusaa alkaisi tehdä, mutta sen näkee. Yritän itse nyt vaan pitää homman siistinä ja miettiä joka asiassa lapsen etua.

Minkä ikäinen vauva? kyllä se mies ajan kanssa siihen vauvaan tottuu ja sitä alkaa rakastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?

Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.

Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.

Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?

Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".

Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.

Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D

Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.

Jep. Siihen päälle vielä miehen sukulaiset, kadonneet ystävät, yleinen halveksunta. Kyllä vaipanvaihto on siihen verrattavissa helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen vauva? kyllä se mies ajan kanssa siihen vauvaan tottuu ja sitä alkaa rakastamaan.

Miten pitkään isälle pitää antaa mahdollisuus? Vuosi? 

 Isän ja äidin vaiston ollessa erilaisia mies käy aluksi vähän hitaalla ja isä rooli korostuu vasta lapsen ollessa vähän vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?

Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.

Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.

Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?

Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".

Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.

Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D

Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.

Jep. Siihen päälle vielä miehen sukulaiset, kadonneet ystävät, yleinen halveksunta. Kyllä vaipanvaihto on siihen verrattavissa helppoa.

Yleinen halveksunta tämän päivän Suomessa? Tämän kirjoittajako halveksii näyttävästi yksinhuoltajia joka paikassa? Nettisivulle kirjoitettua paskaa ei nyt lasketa, se on niin mitätöntä.

No minä kahden kansa jäin yksin, kun vanhempi lapsi 4v ja toinen 6kk - nyt menty kolmistaan kaksi vuotta. Tukiverkot (oma suku) kaukana, miehen sukuun ei välejä ole ollut koskaan. Joivat mieheni lapsuuden, joten siinä syy, että ei koskaan tekemisissä oltu edes ennen lapsia.

Niin vain sitten kävi, että yksin jäin. Minä ja lapset ollaan perhe. Silloin tällöin arjessa auttaa varaisovanhemmat; miehen entinen viisikymppinen yökaveri rouvineen, joihin välit läheni ennen toisen lapsemme syntymää. Ihan vain hetken katsovat lapsia kun käyn kaupassa tmv. Yökyläilyjä ei harrasteta, mutta en osaa niitä kaivatakaan.

Miehen vei nopea ja ärhäkkä sairaus. Rahapuoli oli kunnossa (mulla vakityö, miehellä oli vakuutus jne) ja muutenkin lapset hankittu tilanteeseen, että kumpi vain yksi pärjäisi lasten kanssa.

Onhan tässä omat haasteensa, mutta toisaalta kun kuuntelee tuttuja, jotka valittavat miehensä sotkuista (vaatteet ei löydä koriin, tiskit jää mihin sattuu) jne. niin meillä menee lasten kanssa oikein kivasti.

Voin vannoa, että paremmin ja henkisesti helpommin tulet pärjäämään lapsen kanssa yksin kuin tuollaisen "elämä-on-lapsen-vuoksi-pilalla"-valittajan kanssa. Kiva varmaan lapsenkin tottua kuulemaan, miten pilasi isänsä elämän.

Itse muistan joka päivä kertoa lapsilleni, että ovat mahtavia ja valtavan rakkaita. Ilman heitä minun elämäni olisi pilalla. Molemmilla on vielä isänsä ruskeat silmät ja esikoinen on muutenkin kuin miniversio isästään.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen vauva? kyllä se mies ajan kanssa siihen vauvaan tottuu ja sitä alkaa rakastamaan.

10kk.

Meneehän se joo toisilla kauemmin aikaa tottua, mutta miehen puheiden mukaan hän ei kestä tätä vauva-arkea enää hetkeäkään. Tiuskii vauvalle, olen mennyt parikin kertaa väliin kun vauva itkee lohduttomana ja mies vain sadattelee "Ole nyt hiljaa!".

Ja meidän vauva ei ole ollut koliikki tai refluksi yms. vaan jopa suht helppo kaveri. Pari kertaa yössä herää jos haluaa maitoa tai tutin, välillä nukkuu yön putkeen.

Ammattiauttajaa ehdotin jo heti alussa, kun sanoi ettei jaksa ja vihaa elämäänsä, mutta ei. Hänen elämänsä helpottuu kuulema vain sillä, että minä ja vauva lähdemme.

Joten näin sitten ilmeisesti toimitaan, kun ei enää muutakaan ole tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?

Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.

Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.

Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?

Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".

Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.

Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D

Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.

Jep. Siihen päälle vielä miehen sukulaiset, kadonneet ystävät, yleinen halveksunta. Kyllä vaipanvaihto on siihen verrattavissa helppoa.

Yleinen halveksunta tämän päivän Suomessa? Tämän kirjoittajako halveksii näyttävästi yksinhuoltajia joka paikassa? Nettisivulle kirjoitettua paskaa ei nyt lasketa, se on niin mitätöntä.

Päiväkodeissa, kouluissa, kaveripiireissä, harrastuksissa saat olla edelleen todistelemassa olevasi kelvollinen vanhempi. Jotain kun sattuu syy on sinun lapsessa. Edelleen se lapsi jää ulkopuoliseksi, edelleen lapsi saattaa joutua kiusatuksi. Ei  nämä ongelmat mihinkään ole hävinneet.

Vierailija kirjoitti:

No minä kahden kansa jäin yksin, kun vanhempi lapsi 4v ja toinen 6kk - nyt menty kolmistaan kaksi vuotta. Tukiverkot (oma suku) kaukana, miehen sukuun ei välejä ole ollut koskaan. Joivat mieheni lapsuuden, joten siinä syy, että ei koskaan tekemisissä oltu edes ennen lapsia.

Niin vain sitten kävi, että yksin jäin. Minä ja lapset ollaan perhe. Silloin tällöin arjessa auttaa varaisovanhemmat; miehen entinen viisikymppinen yökaveri rouvineen, joihin välit läheni ennen toisen lapsemme syntymää. Ihan vain hetken katsovat lapsia kun käyn kaupassa tmv. Yökyläilyjä ei harrasteta, mutta en osaa niitä kaivatakaan.

Miehen vei nopea ja ärhäkkä sairaus. Rahapuoli oli kunnossa (mulla vakityö, miehellä oli vakuutus jne) ja muutenkin lapset hankittu tilanteeseen, että kumpi vain yksi pärjäisi lasten kanssa.

Onhan tässä omat haasteensa, mutta toisaalta kun kuuntelee tuttuja, jotka valittavat miehensä sotkuista (vaatteet ei löydä koriin, tiskit jää mihin sattuu) jne. niin meillä menee lasten kanssa oikein kivasti.

Voin vannoa, että paremmin ja henkisesti helpommin tulet pärjäämään lapsen kanssa yksin kuin tuollaisen "elämä-on-lapsen-vuoksi-pilalla"-valittajan kanssa. Kiva varmaan lapsenkin tottua kuulemaan, miten pilasi isänsä elämän.

Itse muistan joka päivä kertoa lapsilleni, että ovat mahtavia ja valtavan rakkaita. Ilman heitä minun elämäni olisi pilalla. Molemmilla on vielä isänsä ruskeat silmät ja esikoinen on muutenkin kuin miniversio isästään.

Kiitos tästä tekstistä <3

Osanotto miehesi vuoksi.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?

Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.

Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.

Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?

Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".

Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.

Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D

Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.

Jep. Siihen päälle vielä miehen sukulaiset, kadonneet ystävät, yleinen halveksunta. Kyllä vaipanvaihto on siihen verrattavissa helppoa.

Yleinen halveksunta tämän päivän Suomessa? Tämän kirjoittajako halveksii näyttävästi yksinhuoltajia joka paikassa? Nettisivulle kirjoitettua paskaa ei nyt lasketa, se on niin mitätöntä.

Päiväkodeissa, kouluissa, kaveripiireissä, harrastuksissa saat olla edelleen todistelemassa olevasi kelvollinen vanhempi. Jotain kun sattuu syy on sinun lapsessa. Edelleen se lapsi jää ulkopuoliseksi, edelleen lapsi saattaa joutua kiusatuksi. Ei  nämä ongelmat mihinkään ole hävinneet.

No sitten varmaan jokaisen kannattaa kantaa kortensa kekoon ja alkaa suvaitsemaan muitakin kuin ydinperheitä.

Omasta mielestäni yksinhuoltajissa ei ole koskaan ollut mitään vikaa ja tuollainen sorsiminen kuulostaa oikeasti aika lapselliselta touhulta.

Ettekö te yhtään mieti kenen kanssa niitä kersoja teette? Melkosen paha kehitysvamma täytyy miehellä olla jos vauva-arjen raskuus tulee yllätyksenä.. tai lapsi vielä itsekin.

hanska kirjoitti:

Koettakaa kasvattaa seuraavasta miessukupolvesta sellainen, joka osaa paremmin tunnistaa omat tarpeensa eikä lähde tuollaiseen lapsiperheleikkiin edes painostettuna. Tämä on tietysti vaikeaa, jos ja kun jämäkän miehen malli puuttuu kotoa, mutta tehkää parhaanne.

Meillläkin yritystä oli ennen raskauden alkamista. Monessa välissä kysyin mieheltä, että haluaako vielä lapsen ja jos ei halua, niin sanoo siitä heti.

Mutta ei, halusi joka kysymällä ja viimein raskaus alkoi.

Nyt tänään itse asiassa yritti syyllistää, että minä olen hänet johdatellut isäksi, kunnes muistutin noista lukuisista kyselyistä. Kun ei vaan voi kaikesta syyttää aina muita, jos itse ei osaa ottaa valinnoistaan vastuuta.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?

Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.

Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.

Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?

Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".

Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.

Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D

Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.

Jep. Siihen päälle vielä miehen sukulaiset, kadonneet ystävät, yleinen halveksunta. Kyllä vaipanvaihto on siihen verrattavissa helppoa.

Yleinen halveksunta tämän päivän Suomessa? Tämän kirjoittajako halveksii näyttävästi yksinhuoltajia joka paikassa? Nettisivulle kirjoitettua paskaa ei nyt lasketa, se on niin mitätöntä.

Päiväkodeissa, kouluissa, kaveripiireissä, harrastuksissa saat olla edelleen todistelemassa olevasi kelvollinen vanhempi. Jotain kun sattuu syy on sinun lapsessa. Edelleen se lapsi jää ulkopuoliseksi, edelleen lapsi saattaa joutua kiusatuksi. Ei  nämä ongelmat mihinkään ole hävinneet.

Roskaa.

Olen ollut yh alusta asti ja olemme pärjänneet erinomaisesti, eikä kukaan ole paheksunutkaan. Koskaan ei ole tarvinnut todistella mitään ja lapsella on paljon hyviä ystäviä ja pärjää koulussa hienosti jne. Älä usko pelottelijoita, hyvin tulet pärjäämään!

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te yhtään mieti kenen kanssa niitä kersoja teette? Melkosen paha kehitysvamma täytyy miehellä olla jos vauva-arjen raskuus tulee yllätyksenä.. tai lapsi vielä itsekin.

No sitä olen tässä mieheltä kysellyt, että tosiaanko tuli yllätyksenä vauva-arjen raskaus, mutta ei kuulema tällaista voi tietää ja "mieli voi muuttua vaikka kuinka olisi lasta halunnut".

5,5 -vuotta oltiin oltu yhdessä ennen lapsen syntymää.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?

Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.

Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.

Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?

Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".

Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.

Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D

Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.

Jep. Siihen päälle vielä miehen sukulaiset, kadonneet ystävät, yleinen halveksunta. Kyllä vaipanvaihto on siihen verrattavissa helppoa.

Yleinen halveksunta tämän päivän Suomessa? Tämän kirjoittajako halveksii näyttävästi yksinhuoltajia joka paikassa? Nettisivulle kirjoitettua paskaa ei nyt lasketa, se on niin mitätöntä.

Päiväkodeissa, kouluissa, kaveripiireissä, harrastuksissa saat olla edelleen todistelemassa olevasi kelvollinen vanhempi. Jotain kun sattuu syy on sinun lapsessa. Edelleen se lapsi jää ulkopuoliseksi, edelleen lapsi saattaa joutua kiusatuksi. Ei  nämä ongelmat mihinkään ole hävinneet.

Roskaa.

Olen ollut yh alusta asti ja olemme pärjänneet erinomaisesti, eikä kukaan ole paheksunutkaan. Koskaan ei ole tarvinnut todistella mitään ja lapsella on paljon hyviä ystäviä ja pärjää koulussa hienosti jne. Älä usko pelottelijoita, hyvin tulet pärjäämään!

Roskaa.

Toisenlaisia kokemuksiako ei voi olla?  

Hirveesti tsemppiä, hyvin te pärjäätte. Todella lapsellinen mies sulla, mä olisin lähtenyt jo aikaisemmin, hyi että. Täältä voimia lähtemiseen, asiat järjestyy aina :)

Vierailija kirjoitti:

Hirveesti tsemppiä, hyvin te pärjäätte. Todella lapsellinen mies sulla, mä olisin lähtenyt jo aikaisemmin, hyi että. Täältä voimia lähtemiseen, asiat järjestyy aina :)

Onhan tässä ilmeisesti henkistä eroa tehty jo pitkään, huomaa jo siitäkin etten oikeastaan edes sure parisuhdettamme. Harmittaa vaan kun lapsellani nyt sitten on tuollainen isä.

Nytkin ollaan lapsen kanssa kaksistaan täällä, mies lähti muualle. En suoraan sanoen ikävöi häntä, päinvastoin nyt kotona on sellainen rauhallinen ja iloinen tunnelma lapseni kanssa.

-ap