Mitä ajattelet ihmisestä, joka on sairastanut psykoottisen masennuksen?

Hullut pitäisi tappaa! kirjoitti:

Minä en ainakaan olisi enää missään tekemisissä sellaisen pipipään kanssa.

Aloita itsestäsi.

:-) kirjoitti:

Onneksi kukaan minun tuttuni ei voi sairastua hulluuteen.

Miten niin ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestä joka sairastui psykoottiseen masennukseen, eikä kuulma edes ekaa kertaa. Sen verran helvettiä oli elämä tuolloin, että enpä tahdo toistamiseen sitä kokea.

Ei ikinä enää.

Aivan sama kokemus minulla ja lapset lisäksi. Hirveä ja järkyttävä kokemus joka on edelleen minulle vaikea. Pelottavaa, järkyttävää, traumaattista kun toisen psyyke pettää.

Vakavat sairaudet ovat traumaattisia kokemuksia lähipiirille. Olivatpa ne fyysisiä tai psyykkisiä. Vakavissa fyysisissä sairauksissa läheisiä traumatisoi valtaisat kivut, hoitotoimenpiteet ja kuoleman pelko.

Tosiasiassa kuka tahansa voi sairastua psykoottiseen masennukseen tai syöpään. Sairauden ennuste voi olla erilainen missä tahansa sairaudessa. Toiset toipuu syövästä, toiset eivät tai se uusiutuu. Toisilla on elämässä vain yksi psykoottisen masennuksen jakso, toisilla se saattaa jäädä päälle, toisilla uusiutuu. On surullista, jos läheiset pakenevat silloin, kun sairastuu vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

:-) kirjoitti:

Onneksi kukaan minun tuttuni ei voi sairastua hulluuteen.

Miten niin ei?

No tää oli vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestä joka sairastui psykoottiseen masennukseen, eikä kuulma edes ekaa kertaa. Sen verran helvettiä oli elämä tuolloin, että enpä tahdo toistamiseen sitä kokea.

Ei ikinä enää.

Aivan sama kokemus minulla ja lapset lisäksi. Hirveä ja järkyttävä kokemus joka on edelleen minulle vaikea. Pelottavaa, järkyttävää, traumaattista kun toisen psyyke pettää.

Vakavat sairaudet ovat traumaattisia kokemuksia lähipiirille. Olivatpa ne fyysisiä tai psyykkisiä. Vakavissa fyysisissä sairauksissa läheisiä traumatisoi valtaisat kivut, hoitotoimenpiteet ja kuoleman pelko.

Tosiasiassa kuka tahansa voi sairastua psykoottiseen masennukseen tai syöpään. Sairauden ennuste voi olla erilainen missä tahansa sairaudessa. Toiset toipuu syövästä, toiset eivät tai se uusiutuu. Toisilla on elämässä vain yksi psykoottisen masennuksen jakso, toisilla se saattaa jäädä päälle, toisilla uusiutuu. On surullista, jos läheiset pakenevat silloin, kun sairastuu vakavasti.

Sinä et taida olla itse kokenut läheisen psykoosia.

Voin sanoa olevani iloinen, että olen hengissä. Mikäli olisin jäänyt siihen tilanteeseen mihin jouduin, olisin todennäköisesti sairastunut itse ja/tai kuollut.

Mutta kiva kun kävit jeesustelemassa.

Voisiko joku selittää mikä on psykoottinen masennus? Todellisuudentaju pettää mutta miten? Olen luullut että todella pahoin masentuneet eivät voi tehdä muuta kuin maata sängyssään. Onko usein noin pahoja oireita kuin tuossa yhdessä kommentissa jossa henkilö oli luullut itseään vainottavan? Olisiko antaa esimerkkejä? Voiko harhaoireet selittyä jollain muulla? Jos joutuu psykoottiseen masennukseen, onko se ennakoitavissa hitaasti pahenevan masennuksen avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikkiin mielenterveyden sairauksiin, jotka vaikuttavat tajunnan tasoon, liittyy ennakkoluuloja. Jotenkin sellaisia sairauksia sairastavat ovat jotenkin pelottavia. Ehkä se johtuu siitä, että käytös eroaa normaalista totutusta käytöksestä.

Mitä ihmeen ennakkoluuloja ne ovat, jos aiheesta on KOKEMUSTA?

Vetää yleistyksiä yhdestä kokemuksesta. Esim. yksi mielenterveysongelmista kärsivä on väkivaltainen muuttuu muotoon kaikki on.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää mikä on psykoottinen masennus? Todellisuudentaju pettää mutta miten? Olen luullut että todella pahoin masentuneet eivät voi tehdä muuta kuin maata sängyssään. Onko usein noin pahoja oireita kuin tuossa yhdessä kommentissa jossa henkilö oli luullut itseään vainottavan? Olisiko antaa esimerkkejä? Voiko harhaoireet selittyä jollain muulla? Jos joutuu psykoottiseen masennukseen, onko se ennakoitavissa hitaasti pahenevan masennuksen avulla?

Olen ymmärtänyt että masennus on psykoottinen kun ajatusmaailma on niin vääristynyt, ettei se vastaa mitenkään enää todellisuutta. Voi olla vakavasti sitä mieltä että maailma olisi parempi paikka jos itse kuolisi pois. Läheisille helpotus. Totaalinen näköalattomuus, epätoivo. Toki voi olla sitten ihan aistiharhojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikkiin mielenterveyden sairauksiin, jotka vaikuttavat tajunnan tasoon, liittyy ennakkoluuloja. Jotenkin sellaisia sairauksia sairastavat ovat jotenkin pelottavia. Ehkä se johtuu siitä, että käytös eroaa normaalista totutusta käytöksestä.

Mitä ihmeen ennakkoluuloja ne ovat, jos aiheesta on KOKEMUSTA?

Vetää yleistyksiä yhdestä kokemuksesta. Esim. yksi mielenterveysongelmista kärsivä on väkivaltainen muuttuu muotoon kaikki on.

Aika usein ne syvästi masentuneet, psykoottiset potilaat (otsikon kohderyhmä) kuitenkin ovat itsetuhoisia. On itsariyrityksiä ym tempauksia. Se on vaan valittava uhraako lapset ja hyysää sairasta vai vetääkö rajat lasten mielenterveyden suojelemiseksi.

Niin suurta rakkautta ei ole olemassa että lapseni sen nimissä uhraisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikkiin mielenterveyden sairauksiin, jotka vaikuttavat tajunnan tasoon, liittyy ennakkoluuloja. Jotenkin sellaisia sairauksia sairastavat ovat jotenkin pelottavia. Ehkä se johtuu siitä, että käytös eroaa normaalista totutusta käytöksestä.

Mitä ihmeen ennakkoluuloja ne ovat, jos aiheesta on KOKEMUSTA?

Vetää yleistyksiä yhdestä kokemuksesta. Esim. yksi mielenterveysongelmista kärsivä on väkivaltainen muuttuu muotoon kaikki on.

Aika usein ne syvästi masentuneet, psykoottiset potilaat (otsikon kohderyhmä) kuitenkin ovat itsetuhoisia. On itsariyrityksiä ym tempauksia. Se on vaan valittava uhraako lapset ja hyysää sairasta vai vetääkö rajat lasten mielenterveyden suojelemiseksi.

Niin suurta rakkautta ei ole olemassa että lapseni sen nimissä uhraisin.

Itseasiassa jos sairastuisin itse vastaavalla tavalla ja vaarantaisin lasteni terveen kehityksen itsemurhayrityksillä ym paskalla, toivoisin että toinen vanhempi ajattelisi lapsia ja lähtisi.

Mulla oli psykoottista oireilua kun sairastin masennusta. Luulin että muut vainosivat ja mulkoilivat ja halusivat kiusata. Hankala selittää. Pelkäsin kuollakseni muita ihmisiä. Mutta nyt olen ihan terve ja päältä päin ei varmasti uskoisi että olen entinen mielisairas.

Itse aika monta "tekomasennusta" sairastaneena päädyin lopulta ainakin hyvin lähelle psykoosia. Pelkäsin joutuvani helvettiin, koska olin huono ja paha ihminen... Aina kun suljin silmäni olin helvetissä: siellä oli kuuma ja joka paikassa oli koneisto ja rattaita, jotka murskasivat kirkuvia ihmisiä. En kuitenkaan puhunut peloistani kenellekään mitään. Lähinnä makasin sängyssä tuolloin. Sähköhoito tuohon oloon tepsi, sen jälkeen olin vain äärimmäisen masentunut ja ahdistunut, mutta irrationaaliset pelot kaikkosivat.

Kyllä ne "tekomasennuksetkin" kannattaa hoitaa. Itse vain purin hammasta yhteen ja kävin sitkeästi töissä yms. enkä puhunut mielialaongelmistani juurikaan. Oli juurikin tämä asenne itselläni, että armoa tuntematta eteenpäin vain ja tunteet ovat noloja ja turhia. Jos olisin hakenut apua ja saanut oikeat diagnoosit+hoitoa ajoissa en varmaankaan olisi menettänyt työkykyäni vuosikausiksi. Nyt elelen yhteiskunnan taakkana työkyvyttömyyseläkkeellä.

Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin itse olen sen verran avarakatseisten ihmisten kanssa tekemisissä, ettei heillä ole ollut tarvetta vältellä minua tms. sairauden vuoksi. Olen myös sitä mieltä, ettei kenelläkään ole velvollisuutta viettää aikaa kanssani eli jos pidemmällä aikavälillä seurani ottaa enemmän kuin antaa, niin eihän hommassa ole mitään järkeä. Ei kenenkään aikuisen tarvitse viettää pelkästään velvollisuudesta aikaa toisen aikuisen ihmisen kanssa. Olen kiitollinen läheisilleni kaikesta tuesta ja ihanista hetkistä, joita heidän kanssaan saan viettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vaikean ja psykoottisen masennuksen ero? Minä olin suljetulla osastolla hetken ja kuulin pari kertaa tuon sanan psykoottinen masennus

Psykoottinen masennus on oikeaa masennusta ja vakava sairaus. Muut "masennukset" ovat lähinnä laiskuutta ja verukkeita tekemättömyyteen.[/quote

Äärimmäisen typerä ja ajattelematon kommentti sinulta, itse sairastan vakava-asteista masennusta ja kyllä, se on ihan oikea sairaus, joka vaikuttaa minun jokapäiväiseen elämääni erittäin haitallisella tavalla, on päiviä jolloin en meinaa päästä sängystä ylös ollenkaan ja tämä asia ei ole tahtotila tai itse päätettävissä oleva asia, kroppa ei ota vastaan käskyjä, ei niin millään.

Pahimpina masispäivinä vartaloni on kuin halvaantunut, en pysty edes liikkumaan kunnolla. Yksinkertaiset askareet kuten esimerkiksi vaatteiden päälle pukeminen on työn ja tuskan takana, en edes liioittele. Laiskuudella ei ole tämän asian kanssa osaa eikä arpaa, laiskuus on valinta, masennus ei.

Masentuneen mieli ja kroppa eivät vain toimi, ei vaikka miten yrittää saada niihin eloa. Se tunne on kamala, ihan kuin olisi loukussa omassa kehossaan. Olo on sellainen että haluaisi vain nukahtaa ikuiseen uneen, mikään ei tunnu miltään enkä saa juuri mistään enää nautintoa.

Se on kamalaa tuskaa ja kidutusta päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Lääkkeitä on kokeiltu useta erilaisia, yksikään niistä ei ole auttanut toivotulla tavalla. Tällaista sairautta en toivoisi edes pahimmalle vihamiehellenikään.

Ja vielä mietin sitä, että ehkä ei niinkään kannata miettiä miten suhtaudut ystävääsi vaan miten hänen läheisensä voivat. Oman eksäni sairastuminen romahdutti oman jaksamiseni ja talouteni samalla. Eikä ollut mikään raju psykoosi vaan hänen täysi ripustautumisensa ja koko perheen kriisi.