Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuus ja yksinjääminen ahdistaa
16.10.2016 |
Alan olla siinä iässä, että kaikki kaverini lähipiiristä ovat seurustelleet pitkään miestensä kanssa ja heillä alkaa olla ajankohtaista kihlat, omien talojen ostaminen, lapsien teko jne. Tottakai olen onnellinen ystävieni puolesta, mutta samalla ahdistaa tosi paljon itse olla sinkkuna vuorayksiössä. En tiedä onko tämä ikäkriisi vai mitä (olen 24 vuotias) mutta viimeaikoina on kovasti tämä sinkkuelämä ahdistamaan ja pelottamaankin löydänkö koskaan itselleni miestä. Myös kaipaisin kumppania elämääni tukemaan ja auttamaan vaikeissakin asioissa (olen juuri aloittanut uuden työn jne).
Olen mm. tinderistä nähnyt jonkin verran miehiä ja ne tapailut yleensä päätyvät melko nopeasti joko minun tai toisen osapuolen kiinnostuksen puutteeseen. Vapaa-ajalla harrastuksista on vaikeaa kehenkään tutustua ja kaveripiirissä ei ole potentiaalisia sinkkumiehiä. Mietityttää myös alanko pikkuhiljaa vaikuttaa epätoivoiselta tms. kun miehille kertoessa tahtoisin vakavan suhteen enkä jaksaisi enää mitää yhdenillan juttuja tai kevyitä säätöjä. On rankkaa olla sinkku.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tällaisia naisia. Mihin tarvitsette pornoaddiktoitunutta sovinistia joka kokee omistavansa kehonne intiimiosat? Mihin tarvitsette miestä, jonka luonto on moniavioinen? Miksi käytätte kahviloissa tunteja aikaa miestenne syväanalysointiin samalla kun miehenne eivät edes ajattele teitä vaan pornovideon punapäätä?
Mielestäni nykynaisen tulee pärjätä yksin. Nämä miestenhaikailijat ovat yleensä läheisriippuvaisia vässykkäruikuttajia jotka tarvitsevat jonkun väkisin vierelle laadusta piittaamatta. Suurinta osaa miehistä ei oikeasti kiinnosta suhteet aidosti. Teette täysin turhaa työtä ja haikailette jotain lapsellista höttöunelmaa jota ei ole. Miehen aivot ovat pornografiassa, sinä ajattelet jotain orkideoita ja pöytäasetelmia.
Moni ymmärtää vapautua kärsimyksestä ajoissa. Naiset ovat kuin teurastamoon käveleviä lehmiä. Tekevät sen vieläpä vapaaehtoisesti.
Suurimmalle osalle miehistä nainen on esine.
Aika turha tulla yleistämään omia huonoja miesvalintoja kaikkia parisuhteita koskeviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Olen 40-kymppinen yksinäinen, eikä mua nyt niin kauheasti ahdista. Luulen, että olen säästynyt paljolta. Ei tarvi huolehtia kuin itsestä ja saa käyttää vapaa-ajasta jokaisen minuutin niin kuin itse haluaa.
Ihan joka minuutin? Okei. Et kuitenkaan taida olla henkisesti kovinkaan kehittynyt nelikymppinen, jos et ymmärrä, että jotkut ikäisesi yksinelävät pitävät huolta vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikäkriisi vai mitä (olen 24 vuotias) mutta viimeaikoina on kovasti tämä sinkkuelämä ahdistamaan ja pelottamaankin löydänkö koskaan itselleni miestä. Myös kaipaisin kumppania elämääni tukemaan ja auttamaan vaikeissakin asioissa (olen juuri aloittanut uuden työn jne).
Miten se kumppani työasioissa auttaa ja tukee? Eikö ne ole jokaisen itse selvitettävä.
Olen 27-vuotias mies ja koen olevani ihan samassa tilanteessa kuin AP ja muutama muukin tässä ketjussa. Olen yksinäinen ja onneton, joka johtuu vain sen yhden tärkeän ihmisen puuttumisesta elämässäni. Aivan turha siis ehdottaa ainakaan minulle mitään matkustelua, uusia harrastuksia tms. korvaamaan sitä, mitä tiedän jo haluavani. Itse kiinnostun vain ja ainoastaan niistä naisista, jotka hakevat ihan lähtökohtaisestikin pysyvää suhdetta.
Mitä teen? Meen kytikselle lenkkipolulle/kaupan hyllyjen väliin/ kirjaston käytäville ja kun sopiva uhri saapuu paikalle niin hyppään syliin?
Sanomattakin selvä "neuvo", mutta kannattaa pitää silmät auki ihan joka paikassa ja luoda katsekontaktia itseä kiinnostaviin miehiin. Vaikka olenkin ujo enkä todellakaan se maailman itsevarmin mies, niin aivan varmasti yrittäisin pakottaa itseni juttusillesi, jos hymymme ovat juuri kohdanneet. :) Jos en taas saa minkäänlaista vastakaikua, niin totta kai oletan, että et ole kiinnostunut ja en tee yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
27v täälä ja roikun on off parisuhteessa jossa en ole onnellinen enkä pysty suunnittelemaan tulevaisuutta viikkoa pitemmälle kun koskaan ei tiedä milloin taas erotaan. En osaa päästää irti koska roikun mielummin huonossa suhteessa kuin ahdistun sinkkuna. I feel you.
Täällä oppii aina jotain kun lueskelee näitä ihmiskohtaloita.
Sinulta minä ensiksi kysyn että oletko ihan tosissasi tuon sanoessasi ?
Kun roikut toivottomassa suhteessasi , samalla olet tehnyt päätöksen, että se sinun elämässäsi riittää.
Eikö se ole aika masentavaa ?
Minun yksi perusajatus on aina ollut että olen mieluummin yksin, kuin epäsopivan parin kanssa.
En sano huonon, sanon vain epäsopivan minulle. Eroamalla suosiolla sellaisesta parisuhteesta, siinä antaa mahdollisuuden ainakin toiselle muodostaa onnellisempi suhde. Jatkamalla samaa molemmat ovat onnettomia. Lopun ikäänsä !
Kun mainitsin oppimisesta, tajuan tätä ketjua lukiessani, että oman elämäni päätökset ovatkin olleet aika onnistuneita, vaikka ei kokonaisuus onnistunutkaan. Se taas ei ollut minusta kiinni, olin epäonninen. Siis minäkin, kuten moni muu täällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M51 kirjoitti:
Heipä hei aloittaja! Minäkin olen sinkku ja asun vuokrayksiössä mutta olen jo 51-vuotias. Voin kertoa että ei se sinkkuus mikään katastrofi eikä kuolemantuomio ole vaikka varmaan elämässä selviäisikin paremmin kaksin kuin yksin. Jatka vain etsimistä, kyllä se oikea sinulle vielä löytyy. Hyvä syksyn jatkoa!
Tää on varmaan munkin tulevaisuus. Toisaalta haluais vielä elää ja tehdä jotain muuta, mutta sitten on kuitenkin niin väsynyt ja masentunut ettei jaksa tehdä mitään millekkään asialle.
"Myös kaipaisin kumppania elämääni tukemaan ja auttamaan vaikeissakin asioissa"
Juu ei. Olet takertua, jos löytyisi tein jonkun niin melko pian se olisi entinen kun ei jaksa olla sun tuki- ja turva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tällaisia naisia. Mihin tarvitsette pornoaddiktoitunutta sovinistia joka kokee omistavansa kehonne intiimiosat? Mihin tarvitsette miestä, jonka luonto on moniavioinen? Miksi käytätte kahviloissa tunteja aikaa miestenne syväanalysointiin samalla kun miehenne eivät edes ajattele teitä vaan pornovideon punapäätä?
Mielestäni nykynaisen tulee pärjätä yksin. Nämä miestenhaikailijat ovat yleensä läheisriippuvaisia vässykkäruikuttajia jotka tarvitsevat jonkun väkisin vierelle laadusta piittaamatta. Suurinta osaa miehistä ei oikeasti kiinnosta suhteet aidosti. Teette täysin turhaa työtä ja haikailette jotain lapsellista höttöunelmaa jota ei ole. Miehen aivot ovat pornografiassa, sinä ajattelet jotain orkideoita ja pöytäasetelmia.
Moni ymmärtää vapautua kärsimyksestä ajoissa. Naiset ovat kuin teurastamoon käveleviä lehmiä. Tekevät sen vieläpä vapaaehtoisesti.
Suurimmalle osalle miehistä nainen on esine.
Kai ne vaan kaipaa miestä elämäänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viides asia Jokainen sinkku etsii jatkuvasti itselleen kumppania ja sitä Oikeaa. - Ei muuten etsi, mutta aika moni meistä -ei kaikki- soisi kyllä löytävänsä. Mutta ainakin itselläni elämäni on niin antoisaa ja tyydyttävää, että tuntuisi ajanhukalta käyttää kaikki energia ja valveilla oloaika tai edes suurin osa siitä - siihen, että etsisi ja haeskelisi itselleen erinomaisen aktiivisesti kumppania. - En minä ainakaan moista jaksa tai viitsi. Tiedä sitten onko yksi syy sinkkuuteeni juurikin se, että olen, jotenkin liian itsenäinen. - Mutta olisi jotenkin outoa ajatella toista -potenttiaalinen kumppani- tarve esineenä, tai jonkinlaisena monitoimikoneena, siis sellaisena joka tyydyttää elämästäni ne tarpeet ja puutteet, jotka nyt jäävät enempi vähempi vain minun yksin toteutettavaksi.
Olen sinkkuna miettinyt, että miten introvertit jaksavat etsiä itselleen kumppanin? Minulla ei kokopäivätöiden, harrastusten ja oman ajan jälkeen tunnu jäävän lainkaan aikaa, jolloin voisin edes miettiä lähteväni deittailemaan mm. tinderin kautta. Töissä miehet ovat varattuja, harrastukset yksilölajeja ja en tunne tuttavapiirissä ainuttakaan sinkkua - edes kavereiden kavereita. 26-vuotiaana valtaosa on jo pariutuneita ja baarit eivät ole kiinnostaneet enää vuosiin, joten sekin on poissuljettu vaihtoehto.
Baaria ei voi sulkea pois, jos meinaat jonkun löytää. Olen itse introvertti mies ja ikääkin jo sen verran, että baarit on nähty, mutta sinne sitä vain täytyy mennä silloin tällöin näytille koska muuten ei tapaa koskaan ketään. Kaikki parisuhteeni ovat baarista alkaneet, ihan vinkiksi vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tällaisia naisia. Mihin tarvitsette pornoaddiktoitunutta sovinistia joka kokee omistavansa kehonne intiimiosat? Mihin tarvitsette miestä, jonka luonto on moniavioinen? Miksi käytätte kahviloissa tunteja aikaa miestenne syväanalysointiin samalla kun miehenne eivät edes ajattele teitä vaan pornovideon punapäätä?
Mielestäni nykynaisen tulee pärjätä yksin. Nämä miestenhaikailijat ovat yleensä läheisriippuvaisia vässykkäruikuttajia jotka tarvitsevat jonkun väkisin vierelle laadusta piittaamatta. Suurinta osaa miehistä ei oikeasti kiinnosta suhteet aidosti. Teette täysin turhaa työtä ja haikailette jotain lapsellista höttöunelmaa jota ei ole. Miehen aivot ovat pornografiassa, sinä ajattelet jotain orkideoita ja pöytäasetelmia.
Moni ymmärtää vapautua kärsimyksestä ajoissa. Naiset ovat kuin teurastamoon käveleviä lehmiä. Tekevät sen vieläpä vapaaehtoisesti.
Suurimmalle osalle miehistä nainen on esine.
Nyt se feministikirja roskiin ja terapiaan eheytymään taas ihmiseksi.
Voi vittu
t. 33 ja yksin vuosia.
Täällä pidän vappubileitä yksinäni, on ihan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sulla edes yhden yön jutut.
M24Mikä piru niissä yhdenyön jutuissa on se onni ja autuus kun joka s**tanan ketjuun tulee ainakin yksi mies ulisemaan kateuttaan kuinka itsellä ei niitä ole ja kuinka naisilla on aiat niin helppoja? Kuvitteletko sä että joku s**tanan irtoseksi ratkaisu ihan kaikkeen?
Mene sinäkin s**tanan ulisija h*oriin jos kertapanoa kaipaat ja jätä oikeat naiset rauhaan.
Ei se kaikkeen ole ratkaisu, mutta kyllähän se toisi edes jotain elämäniloa ja nostaisi itsetuntoa, kun ei ole aivan ilmaa toiselle sukupuolelle.
M24
Tätä naiset eivät juuri tajua. Ehkä sen takia, että he saavat halutessaan aina jonkun vahvistamaan heidän naiseuttaan. Miehellepä se ei olekaan niin yksinkertaista. Sitä vaan ei nainen voi tajuta, miten ytimeen se menee kun ei koskaan tule nähdyksi ja hyväksytyksi nimenomaan miehenä. Ei ole mitään niin perusteellista hyväksynnän tasoa tässä elämässä, meidät kun on jaettu tähän binääriin luonnon toimesta.
Sattui silmiin nyt tämä keskustelu. Aikaa edellisitä postauksista on kulunut yli kaksi vuotta :) Kiinnostaa kovasti, missä "vierailija" mahtaa olla nyt, mitä kuuluu? Olisi todella kiinnostavaa kuulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En kyllä ymmärrä tällaisia naisia. Mihin tarvitsette pornoaddiktoitunutta sovinistia joka kokee omistavansa kehonne intiimiosat? Mihin tarvitsette miestä, jonka luonto on moniavioinen? Miksi käytätte kahviloissa tunteja aikaa miestenne syväanalysointiin samalla kun miehenne eivät edes ajattele teitä vaan pornovideon punapäätä? Mielestäni nykynaisen tulee pärjätä yksin. Nämä miestenhaikailijat ovat yleensä läheisriippuvaisia vässykkäruikuttajia jotka tarvitsevat jonkun väkisin vierelle laadusta piittaamatta. Suurinta osaa miehistä ei oikeasti kiinnosta suhteet aidosti. Teette täysin turhaa työtä ja haikailette jotain lapsellista höttöunelmaa jota ei ole. Miehen aivot ovat pornografiassa, sinä ajattelet jotain orkideoita ja pöytäasetelmia.
Moni ymmärtää vapautua kärsimyksestä ajoissa. Naiset ovat kuin teurastamoon käveleviä lehmiä. Tekevät sen vieläpä vapaaehtoisesti. Suurimmalle osalle miehistä nainen on esine."
- "Huokaus ja hoh-hoijaa. Kyllpä sitä taas saa kokea ylpeyttä omasta sukupuolestaan.... En miehenä nyt koe tai tunnista itseäni tuosa kuvasta, minkä maalasit, enkä nyt koe myöskään olevani mitenkään kummoinen otus tämän vuoksi. "
- -"Suurimmalle osalle miehistä nainen on esine, joten kyllä sinä poikkeus olet jos et tuohon kuvaukseen sovi."
Olen vähintään hämmentynyt, jos näin on. Mutta tähän hämmenykseeni en taida osata nyt jatkaa muuta, kuin esittää pienen toiveeni siitä, että kukaan mies ei ala nyt sönköttämään yhtään mitään kilttimiehistä tai jännämiehistä ja tämän jakauman mahdollisuuksista löytää itselleen kumppani. - Tällaiset "pohdinnat" (ulisemiset) ovat minusta, yleensä vähintäänkin vaivaannuttavia.
Juu juu, naiset on mulle esineitä. Just siks mä tykkään niiden kanssa keskustella. Tai harrastaa, tai vaikka vaan olla. Mut ei auta, kun nainen tietää miten minäkin miehenä ajattelen niin nänhän se sitten on. Ja jos minä miehenä sanon miten naiset ajattelee, niin väärässä olen taas, koska naiset on yksilöitä aina ja iankaikkisesti.
Nuorempana välttelin suhteita koska en halunnut sotkea kehoani ehkäisyllä saati halunnut lasta. Kun ikää tuli olisin ollut valmis vahinkolapseen, mutta en ehdoin tahdoin ruveta siihen. Olin ollut jo niin kauan yksin että olin rakentanut elämäni enkä odotellut ketään täyttämään sitä tai elämään puolestani. Läheisyydenkaipuuta ei ollut enää, olin saanut läheisyyttä silti jo yliannostukseen asti. En tiedä olenko koskaan oikeasti halunnut suhdetta tai onko sitten niin, ettei sellainen suhde ole realistinen mikä sopisi minulle. En halua sitä kaikkea (etenkin fyysistä) kärsimystä mitä parisuhde tarkoittaa lisääntymisineen. Myönnän olevani naislapsi yksityiselämässäni. Mutta nautin elämästä.
Ei mikään ihme että tuollaiset asiat ahdistaa. Ulkopuolelta tulee niin paljon painetta. Minulla ei koskaan ole ollut poikaystävää. Se vaikuttaa paljon identiteettiini. Pisin suhteeni on ollut kuukauden. Teininä en ikinä ollut treffeillä. Nyt aikuisena vain joskus deittaillut. Seksiä olen harrastanut vähän.
Eniten minua ärsyttää muiden kyselyt. Lähes kaikki uudet tapaamani ihmiset olettavat minun olevan suhteessa..moni kysyy asunko poikaystävän kanssa. Moni pilkkaa..En tiedä onko kaunis sinkkunainen liian suuri uhka..minua ei kyllä varatut miehet kiinnosta. Tuskinpa kiinnostaa juuri kukaan mies kun olen nähnyt millaisia ovat.
N22
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se näin 34-vuotiastakin vähän huvittaa, että joku parikymppinen kokee olevansa ikisinkku. Tuon ikäisiä sinkkujahan on kaikki paikat pullollaan, baarit, kuntosalit, lenkkipolut, joogatunnit jne.
Mun maailmassa sinkkuja ei ole. On vain naimisissa olevia miehiä joilla pienet lapset mutta joille voisin kelvata pikkujoulu- tai levinreissupanoksi. Baareissa on kakskymppisiä ja plus nelikymppisiä, mun ikäiset on hoitamassa lapsiaan, rakentamassa taloa jne. Ei mun ikäisiä näe töiden ulkopuolella muuta kuin Prismassa ja Cittarissa, ruuhkavuodet nääs.
Sinkkujen määrä alkoi radikaalisti vähentyä siinä 27-28 tienoilla ja enää vuosiin en ole edes tuntenut yhtäkään sinkkumiestä, en edes puhunut yhdenkään sellaisen kanssa. Jopa ns. epätoivoiset ja kauheat tapaukset ovat nykyään naimisissa. Huhu kertoo, että vanhan ala-astekaverini aviomiehen yksi lapsuudenystävä on sinkku, mutta tätä tyyppiä ei ole kukaan nähnyt viimeiseen n. 3 vuoteen, on ilmeisesti antanut periksi saamattomalle luonteelleen ja eristäytynyt kotiinsa, ei tapaa edes kavereitaan vaan juo kaljaa ja dataa.
Aloittaja taisi kirjoittaa ongelmastaan väärälle palstalle. Täällä kaikkien alle 3-kymppisten ongelmat mitätöidään ikään vedoten, paitsi jos näillä on lapsia.
Ei se minusta ole iästä kiinni saako sinkkuus ahdistaa. Eikä tämä ole kilpailu kenellä on oikeus ahdistua eniten. Jos tietää millaisen elämän haluaa saada nyt, onhan ihmisellä oikeus olla pahoillaan siitä että sitä ei ole. Oli muilla millainen tilanne hyvänsä.
Interested kirjoitti:
Sattui silmiin nyt tämä keskustelu. Aikaa edellisitä postauksista on kulunut yli kaksi vuotta :) Kiinnostaa kovasti, missä "vierailija" mahtaa olla nyt, mitä kuuluu? Olisi todella kiinnostavaa kuulla!
Äh, joko taas! Kuka oikein nostaa näitä vanhoja keskusteluja! Pitäisi aina muistaa katsoa aloituksen päivämäärä. Täällä on varmaan joku palkattu ihminen nostelemassa, että palsta ei kuole pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ei se parisuhde ja omistusasunto ole mikään tae onnellisuudesta.
Tämä on niin totta. Välillä ahdistaa, kun en ole näitä asioita saavuttanut, mutta sitten opin, että onnellisuus tulee sisältäpäin:)Onnellisuus tulee sisältäpäin. Onnea ei kannata ainakaan rakentaa parisuhteen varaan, koska se toinen voi lähteä koska tahansa.
Eli tarviis miehen joka maksais sulle asuntoja ja muita kuluja. :-)