Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuus ja yksinjääminen ahdistaa
16.10.2016 |
Alan olla siinä iässä, että kaikki kaverini lähipiiristä ovat seurustelleet pitkään miestensä kanssa ja heillä alkaa olla ajankohtaista kihlat, omien talojen ostaminen, lapsien teko jne. Tottakai olen onnellinen ystävieni puolesta, mutta samalla ahdistaa tosi paljon itse olla sinkkuna vuorayksiössä. En tiedä onko tämä ikäkriisi vai mitä (olen 24 vuotias) mutta viimeaikoina on kovasti tämä sinkkuelämä ahdistamaan ja pelottamaankin löydänkö koskaan itselleni miestä. Myös kaipaisin kumppania elämääni tukemaan ja auttamaan vaikeissakin asioissa (olen juuri aloittanut uuden työn jne).
Olen mm. tinderistä nähnyt jonkin verran miehiä ja ne tapailut yleensä päätyvät melko nopeasti joko minun tai toisen osapuolen kiinnostuksen puutteeseen. Vapaa-ajalla harrastuksista on vaikeaa kehenkään tutustua ja kaveripiirissä ei ole potentiaalisia sinkkumiehiä. Mietityttää myös alanko pikkuhiljaa vaikuttaa epätoivoiselta tms. kun miehille kertoessa tahtoisin vakavan suhteen enkä jaksaisi enää mitää yhdenillan juttuja tai kevyitä säätöjä. On rankkaa olla sinkku.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Ai että reissaaminen tekee ihmisestä automaattisesti jakorasian? Noin hurjan avarakatseisen miehen kanssa varmaan juttu luistaiskin... tai sitten ei. :D
Jep. :D
Tuohan kertoo enemmän siitä miehestä itsestään - ihmiset tuppaavat arvottamaan muut omien toimintamalliensa pohjalta. Mies siis itse reissatessaan paneskelisi ympäriinsä ja olettaa siksi että muutkin sitä tekevät.
Tai sitten vain tiedän ihmistyypin ja tiedän heidän olevan juurikin tuollaisia ihmisiä. Usein käyttävät myös muita sanankäänteitä, jotka tuovat tuon ilmi. Hyvä toisaalta, että ette itse tiedosta kuinka tuotte sen esiin, jotta voin blokata teidät pois myös jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen sinkkuna miettinyt, että miten introvertit jaksavat etsiä itselleen kumppanin? Minulla ei kokopäivätöiden, harrastusten ja oman ajan jälkeen tunnu jäävän lainkaan aikaa, jolloin voisin edes miettiä lähteväni deittailemaan mm. tinderin kautta. Töissä miehet ovat varattuja, harrastukset yksilölajeja ja en tunne tuttavapiirissä ainuttakaan sinkkua - edes kavereiden kavereita. 26-vuotiaana valtaosa on jo pariutuneita ja baarit eivät ole kiinnostaneet enää vuosiin, joten sekin on poissuljettu vaihtoehto."
Olen varmaan kaksi naamainen, kun viihdyn sekä oikein hyvin yksin mutta myös muiden seurassa. Toisin sanoen en oikein koe olevani, mitenkään erinomaisen introvertti kuin eksovertti. Mutta vastaan ksymykseesi, että ensimmäinen vaihtoehto on, että eivät introvertt oikeasti aina etsikään, vaan luottavat ja uskovat, etttä kyllä se elämänkumppani jostain osuu kohdalle, jos niin on tarkoitettu. - Kuullostaa hieman ehkä kohtaloon uskomiselta ja sitä se kai hieman onkin.
Toiseksi uskon siihen, että ihminen -sinkku tai parisuhteessa- oleva kyllä löytää aikaa sille minkä oikeasti kokee tärkeäksi. Kyse on valinnoista. Ei sitä kukaan täyspäinen vaikka netin seuranhaku -porttaalin kautta kumppania hakeva odota tai vaadi, että heti samana iltana pitäisi nähdä yhteyttä ottanut, vaan aikaa voidaan käyttää ensin kirjeen/ viestien vaihtoon, joka kestää aikansa ja sitten katsotaan tavataan ja tapaamisen jälkeen uudetsaan, millä mallilla jatketaan... Ja jos ensimmäien ei nappaa niin sitten saatetaan kokeilla samaa keinoa useampi kerta.
Kolmanneksi elämä on valintoja myös niin, että käytänkö vapaa aikani yksilölajeja puuhaten vai lähdenkö seuraavalla kerralla vaikka katsomaann olisiko, jossain päin (liää tähän paikka) joku, jolta voisi kysyä, että olisiko hänellä aikaa viettää aikaa sinun kanssasi.
- Toki viimeksi todettu vaatii rohkeutta, mutta minusta on hölmöä ajatella, että ainoa paikka, missä tällaisen kysymyksen esittäminen olisi soveliasta olisi joku hämärä baarin nurkka tai yökerho. - Tai sitten puollustelen itseäni, koska viihdyn niissä melko huonosti.
Mutta yhtä hyvin voit kysyä tuon saman kysymyksen, melkein missä vain. Parempi luullakseni on näet kysyä itse, kuin vain odottaa, että Se oikea tulee ja kysyy. Saati, että tulisi kotoa hakemaan sinut; vai arvaisitko itse avata oven, jos joku soittaisi ovikelloasi ja kertoisi tulleensa tapaamaan sinua vain koska tietää, että olet sinkku ja siten todennäköisesti juuri hänen seuraa vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Ai että reissaaminen tekee ihmisestä automaattisesti jakorasian? Noin hurjan avarakatseisen miehen kanssa varmaan juttu luistaiskin... tai sitten ei. :D
Jep. :D
Tuohan kertoo enemmän siitä miehestä itsestään - ihmiset tuppaavat arvottamaan muut omien toimintamalliensa pohjalta. Mies siis itse reissatessaan paneskelisi ympäriinsä ja olettaa siksi että muutkin sitä tekevät.
Tai sitten vain tiedän ihmistyypin ja tiedän heidän olevan juurikin tuollaisia ihmisiä. Usein käyttävät myös muita sanankäänteitä, jotka tuovat tuon ilmi. Hyvä toisaalta, että ette itse tiedosta kuinka tuotte sen esiin, jotta voin blokata teidät pois myös jatkossa.
Tiedät, koska olet itse sellainen, vai? Samalla ajatusmallilla kaikki Mäntsälässä asuvat ovat kristittyjä tai kaikki Stockmannilla ostoksiaan tekevät kuuluvat seksuaalivähemmistöön. Maailmaa voi nähdä sinkkuna ihan paneksimattakin.
Onneksi pääsee taas viikon päästä reissuun huoraamaan! Jes! Tai no, ainakin eroon tuollaisten junttien ulottuvilta. Ihan fyi, kyllä ne Suomeen jumahtaneetkin halutessaan osaa sitä lettuansa kylillä levitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Ai että reissaaminen tekee ihmisestä automaattisesti jakorasian? Noin hurjan avarakatseisen miehen kanssa varmaan juttu luistaiskin... tai sitten ei. :D
Jep. :D
Tuohan kertoo enemmän siitä miehestä itsestään - ihmiset tuppaavat arvottamaan muut omien toimintamalliensa pohjalta. Mies siis itse reissatessaan paneskelisi ympäriinsä ja olettaa siksi että muutkin sitä tekevät.
Tai sitten vain tiedän ihmistyypin ja tiedän heidän olevan juurikin tuollaisia ihmisiä. Usein käyttävät myös muita sanankäänteitä, jotka tuovat tuon ilmi. Hyvä toisaalta, että ette itse tiedosta kuinka tuotte sen esiin, jotta voin blokata teidät pois myös jatkossa.
Kerro toki miten "me" tuomme sen esiin. :) Tuollaisen älykön antia aina nautinto kuunnella.
T: yksin maailman ympäri matkannut neitsyt 28v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietityttää myös alanko pikkuhiljaa vaikuttaa epätoivoiselta tms. kun miehille kertoessa tahtoisin vakavan suhteen enkä jaksaisi enää mitää yhdenillan juttuja tai kevyitä säätöjä. On rankkaa olla sinkku.
Ihan hyvä jo alkuun mainita ettei ole kiinnostunut yhen illan jutuista, mutta jättäisin kyllä mainitsematta etteivät "kevyet" säädöt kiinnosta. Miksi? Alussa sitä vasta tunnustellaan, että sovitaanko yhteen, joten eikö silloin juuri pitäisikin ottaa kevyesti ja keskittyä pitämään hauskaa yhdessä? Kyllä mulla ainakin (ihan naisena siis, jos tällä nyt väliä on) lähtee jarrut päälle melko välittömästi jos alussa jo ollaan liian vakavasti liikkeellä. Eri asia sitten jos ensisilmäyksellä rakastuu ja tunne molemminpuolinen.
Miesystäväni kanssa kävi juuri niin, että itse alussa epäröin (melkein 5 kuukautta!) mutta sitten se valkeni, että taidan olla rakastunut. Hänellä oli kärsivällisyyttä ja samalla osasi antaa paljon tilaa, mikä edesauttoi suurten tunteiden syttymistä. Koko tämän alkuajan oli siis sopimuksena "kevyt säätö."
Olet vielä nuori! Mä uskon ihan vakaasti, että ottamalla treffailun rennosti se sopiva sieltä putkahtaa! Ihan varmasti!
Samat kokemukset ja sama mielipide. Veikkaisin, että sellainen hampaat irvessä elämänmittaiseen parisuhteeseen pyrkiminen varmaan toimii naisia vastaan. Monet miehet vaativat enemmän aikaa ja tunnustelua, jotta tunteet heräävät kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Miten onnistuitkin kirjoittamaan vastauksen, jolla ei ole mitään tekemistä viestini kanssa? Juurihan sanoin, etten ole edes tapaillut ketään = ei sellaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Ai että reissaaminen tekee ihmisestä automaattisesti jakorasian? Noin hurjan avarakatseisen miehen kanssa varmaan juttu luistaiskin... tai sitten ei. :D
Väitätkö, että nämä naiset eivät muka pane ympäri maailmaa? On kaksi eri asiaa matkustaa ja olla matkustelija, joka korostaa sitä profiilissaan.
Mielestäni on ihan asiallista mainita asiasta, koska matkustan PALJON. Reissaan n. 2-3kk välein ja välillä pitkiäkin aikoja. Tämä taas vaikuttaa suhteeseen suurestikin, jos toinen ei hyväksy reissailua tai ei itse halua tai pysty laisinkaan matkustamaan kanssani. Etsinkin siis kumppania, jonka kanssa elämäntyylit kohtaisi, en mainosta matkusteluani ollakseni jotenkin "cool", se vain on merkittävä tekijä elämässäni.
Tasan yhden kerran olen tavannut matkoillani australialaisen miehen, jonka kanssa reissasin reilut kuukauden päivät. Ihanasti sujunut lomaromanssimme kyllä päättyi siihen kun harrastimme seksiä viimeisenä yhteisenä iltana ja tiet erkanivat aamulla. Olin tuohon mennessä kuitenkin tuntenut miehen jo kuukauden ajan ja viettänyt hänen kanssaan lähes jokaisen hetken päivistäni. Katkeransuloista, mutta ihanat muistot tuosta jäi. Ja kyllä, koen tämän paljon mielekkäämpänä, kuin joka viikonloppu baarista uuden tuntemattoman kullin kotiin raahaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Miten onnistuitkin kirjoittamaan vastauksen, jolla ei ole mitään tekemistä viestini kanssa? Juurihan sanoin, etten ole edes tapaillut ketään = ei sellaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.
Ei, kyllä sinä nyt olet ympäriinsä paneskellut, kun maailmalle lähdit. Aika hyväksyä faktat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Ai että reissaaminen tekee ihmisestä automaattisesti jakorasian? Noin hurjan avarakatseisen miehen kanssa varmaan juttu luistaiskin... tai sitten ei. :D
Jep. :D
Tuohan kertoo enemmän siitä miehestä itsestään - ihmiset tuppaavat arvottamaan muut omien toimintamalliensa pohjalta. Mies siis itse reissatessaan paneskelisi ympäriinsä ja olettaa siksi että muutkin sitä tekevät.
Tai sitten vain tiedän ihmistyypin ja tiedän heidän olevan juurikin tuollaisia ihmisiä. Usein käyttävät myös muita sanankäänteitä, jotka tuovat tuon ilmi. Hyvä toisaalta, että ette itse tiedosta kuinka tuotte sen esiin, jotta voin blokata teidät pois myös jatkossa.
Tiedät, koska olet itse sellainen, vai? Samalla ajatusmallilla kaikki Mäntsälässä asuvat ovat kristittyjä tai kaikki Stockmannilla ostoksiaan tekevät kuuluvat seksuaalivähemmistöön. Maailmaa voi nähdä sinkkuna ihan paneksimattakin.
Onneksi pääsee taas viikon päästä reissuun huoraamaan! Jes! Tai no, ainakin eroon tuollaisten junttien ulottuvilta. Ihan fyi, kyllä ne Suomeen jumahtaneetkin halutessaan osaa sitä lettuansa kylillä levitellä.
Tässä näette esimerkkitapauksen siitä, kun kalikka kalahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Ai että reissaaminen tekee ihmisestä automaattisesti jakorasian? Noin hurjan avarakatseisen miehen kanssa varmaan juttu luistaiskin... tai sitten ei. :D
Väitätkö, että nämä naiset eivät muka pane ympäri maailmaa? On kaksi eri asiaa matkustaa ja olla matkustelija, joka korostaa sitä profiilissaan.
Mielestäni on ihan asiallista mainita asiasta, koska matkustan PALJON. Reissaan n. 2-3kk välein ja välillä pitkiäkin aikoja. Tämä taas vaikuttaa suhteeseen suurestikin, jos toinen ei hyväksy reissailua tai ei itse halua tai pysty laisinkaan matkustamaan kanssani. Etsinkin siis kumppania, jonka kanssa elämäntyylit kohtaisi, en mainosta matkusteluani ollakseni jotenkin "cool", se vain on merkittävä tekijä elämässäni.
Tasan yhden kerran olen tavannut matkoillani australialaisen miehen, jonka kanssa reissasin reilut kuukauden päivät. Ihanasti sujunut lomaromanssimme kyllä päättyi siihen kun harrastimme seksiä viimeisenä yhteisenä iltana ja tiet erkanivat aamulla. Olin tuohon mennessä kuitenkin tuntenut miehen jo kuukauden ajan ja viettänyt hänen kanssaan lähes jokaisen hetken päivistäni. Katkeransuloista, mutta ihanat muistot tuosta jäi. Ja kyllä, koen tämän paljon mielekkäämpänä, kuin joka viikonloppu baarista uuden tuntemattoman kullin kotiin raahaamista.
Et pystynyt siis edes valehtelemaan niin paljon, että yksi ei olisi tullut ilmi.
Heipä hei aloittaja! Minäkin olen sinkku ja asun vuokrayksiössä mutta olen jo 51-vuotias. Voin kertoa että ei se sinkkuus mikään katastrofi eikä kuolemantuomio ole vaikka varmaan elämässä selviäisikin paremmin kaksin kuin yksin. Jatka vain etsimistä, kyllä se oikea sinulle vielä löytyy. Hyvä syksyn jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Ai että reissaaminen tekee ihmisestä automaattisesti jakorasian? Noin hurjan avarakatseisen miehen kanssa varmaan juttu luistaiskin... tai sitten ei. :D
Väitätkö, että nämä naiset eivät muka pane ympäri maailmaa? On kaksi eri asiaa matkustaa ja olla matkustelija, joka korostaa sitä profiilissaan.
Mielestäni on ihan asiallista mainita asiasta, koska matkustan PALJON. Reissaan n. 2-3kk välein ja välillä pitkiäkin aikoja. Tämä taas vaikuttaa suhteeseen suurestikin, jos toinen ei hyväksy reissailua tai ei itse halua tai pysty laisinkaan matkustamaan kanssani. Etsinkin siis kumppania, jonka kanssa elämäntyylit kohtaisi, en mainosta matkusteluani ollakseni jotenkin "cool", se vain on merkittävä tekijä elämässäni.
Tasan yhden kerran olen tavannut matkoillani australialaisen miehen, jonka kanssa reissasin reilut kuukauden päivät. Ihanasti sujunut lomaromanssimme kyllä päättyi siihen kun harrastimme seksiä viimeisenä yhteisenä iltana ja tiet erkanivat aamulla. Olin tuohon mennessä kuitenkin tuntenut miehen jo kuukauden ajan ja viettänyt hänen kanssaan lähes jokaisen hetken päivistäni. Katkeransuloista, mutta ihanat muistot tuosta jäi. Ja kyllä, koen tämän paljon mielekkäämpänä, kuin joka viikonloppu baarista uuden tuntemattoman kullin kotiin raahaamista.
Et pystynyt siis edes valehtelemaan niin paljon, että yksi ei olisi tullut ilmi.
Ei minulla ole mitään tarvetta valehdella anonyyminä jossain av-palstalla. :D Sitäpaitsi, tuo oli ihana matka! Se oli sitä elämää kuule!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestini ei masenna, mutta olen itse 34-vuotias, enkä ole vielä onnistunut löytämään puolisoa (enkä niitä kevyitä tapailujakaan). Olen elänyt ns. täysillä 19-vuotiaasta asti, jolloin lähdin maailmalle unelmiani tavoittelemaan, eli en ole kotona odotellut, että tulisiko joku sieltä hakemaan.
Olen opiskellut, tehnyt töitä, reissaillut, nauranut, eksynyt, kokeillut, oppinut, innostunut, harrastanut, unelmoinut... Mutta eivät nämä asiat ole millään tavalla taanneet, että puoliso löytyisi. Sen ne kuitenkin ovat varmistaneet, että vaikka olisin koko elämäni yksin, minun ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
Ympäri maailmaa paneskelleet reissunaiset eivät ole kovin kovaa valuuttaa miesten silmissä. En ymmärrä miksi niin moni nainen haluaa luoda tällaista mielikuvaa itsestään Tinderissä.
Paneskeluista en tiedä, mutta sitä olen ihmetellyt, miksi niin iso osa naisista kopioi profiilitekstinsä melkein suoraan muilta. Matkustelu on niin yleinen juttu näissä kuvioissa, että se alkaa olla jo kirosana. Sopivan miehen löytymistä helpottaisi kummasti, jos tekstissä on jotain, mihin aidosti voi tarttua ja kokea yhteistä. Matkustamisjauhanta on suunnilleen sama kuin kertoisi pesevänsä hampaat aamuisin.
Tai sitten naiset tosiaan ovat kuin toistensa kopioita haaveissaan ja harrastuksissaan! Kuten sitten myös miesmaussaan, jolloin lopputulema on se, että "hyviä" miehiä ei tosiaan riitä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen, että jo tähän ikään olen saanut ihan riittävästi elää elämääni ja keskittyä itseeni. Olen asunut useassa eri paikassa suomen sisällä (ulkomailla asuminen ja matkustelu ei kiinnosta) olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, juhlinut aamuun asti, elänyt elämääni ja panostanut itseeni ja tulevaisuuteeni. Enää juhlimiset tms eivät juurikaan kiinnosta ja olen muutenkin rauhoittunut enemmän ja nyt minulla olisi aikaa tutustua johonkin kivaan mieheen ja alkaa luomaan hänen kanssaan tulevaisuutta yhdessä.
Ja toki en heti ensimmäisillä treffeillä painota sitä että haluan naimisiin jne, mutta liian paljon on tällaisia keveän tapailun miehiä kohdalle sattunut jotka jo 1./2. Treffien jälkeen tahtovat seksiä ja koen että sellaiset eivät ole minua varten.
- ap
Vaadit liikoja elämältä. Olet siis elänyt juuri kuten olet halunnut. Nyt sitten olet päättänyt, että olet saanut haluamasi ja seuraavan vaiheen pitää alkaa. Sitten kun se ei heti alakaan sormia napsauttamalla, niin masennut ja vetäiset itkupotkuraivarit. Vähän kärsivällisyyttä nyt!
Vierailija kirjoitti:
"Olen sinkkuna miettinyt, että miten introvertit jaksavat etsiä itselleen kumppanin? Minulla ei kokopäivätöiden, harrastusten ja oman ajan jälkeen tunnu jäävän lainkaan aikaa, jolloin voisin edes miettiä lähteväni deittailemaan mm. tinderin kautta. Töissä miehet ovat varattuja, harrastukset yksilölajeja ja en tunne tuttavapiirissä ainuttakaan sinkkua - edes kavereiden kavereita. 26-vuotiaana valtaosa on jo pariutuneita ja baarit eivät ole kiinnostaneet enää vuosiin, joten sekin on poissuljettu vaihtoehto."
Olen varmaan kaksi naamainen, kun viihdyn sekä oikein hyvin yksin mutta myös muiden seurassa. Toisin sanoen en oikein koe olevani, mitenkään erinomaisen introvertti kuin eksovertti. Mutta vastaan ksymykseesi, että ensimmäinen vaihtoehto on, että eivät introvertt oikeasti aina etsikään, vaan luottavat ja uskovat, etttä kyllä se elämänkumppani jostain osuu kohdalle, jos niin on tarkoitettu. - Kuullostaa hieman ehkä kohtaloon uskomiselta ja sitä se kai hieman onkin.
Toiseksi uskon siihen, että ihminen -sinkku tai parisuhteessa- oleva kyllä löytää aikaa sille minkä oikeasti kokee tärkeäksi. Kyse on valinnoista. Ei sitä kukaan täyspäinen vaikka netin seuranhaku -porttaalin kautta kumppania hakeva odota tai vaadi, että heti samana iltana pitäisi nähdä yhteyttä ottanut, vaan aikaa voidaan käyttää ensin kirjeen/ viestien vaihtoon, joka kestää aikansa ja sitten katsotaan tavataan ja tapaamisen jälkeen uudetsaan, millä mallilla jatketaan... Ja jos ensimmäien ei nappaa niin sitten saatetaan kokeilla samaa keinoa useampi kerta.
Kolmanneksi elämä on valintoja myös niin, että käytänkö vapaa aikani yksilölajeja puuhaten vai lähdenkö seuraavalla kerralla vaikka katsomaann olisiko, jossain päin (liää tähän paikka) joku, jolta voisi kysyä, että olisiko hänellä aikaa viettää aikaa sinun kanssasi.
- Toki viimeksi todettu vaatii rohkeutta, mutta minusta on hölmöä ajatella, että ainoa paikka, missä tällaisen kysymyksen esittäminen olisi soveliasta olisi joku hämärä baarin nurkka tai yökerho. - Tai sitten puollustelen itseäni, koska viihdyn niissä melko huonosti.
Mutta yhtä hyvin voit kysyä tuon saman kysymyksen, melkein missä vain. Parempi luullakseni on näet kysyä itse, kuin vain odottaa, että Se oikea tulee ja kysyy. Saati, että tulisi kotoa hakemaan sinut; vai arvaisitko itse avata oven, jos joku soittaisi ovikelloasi ja kertoisi tulleensa tapaamaan sinua vain koska tietää, että olet sinkku ja siten todennäköisesti juuri hänen seuraa vailla.
Pointtini oli, että kun on sosialisoinut 8 h töissä & tapaa ystäviään vkonloppuina ja lopun ajan harrastaa tai lataa akkujaan niin todella vähiin käy tilaisuus/halu tutustua miehiin. Ei se ole Sen Oikean odottelua kun tajuaa, että jos haluaisin teoriassa hankkia miehen minun tulisi raivata kalenteristani aikaa siihen, enkä ole varman haluanko sitä edes tehdä. Toki voi olla, että olen hard core introvertti ja muilla ei tällaisia ongelmia ole.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietityttää myös alanko pikkuhiljaa vaikuttaa epätoivoiselta tms. kun miehille kertoessa tahtoisin vakavan suhteen enkä jaksaisi enää mitää yhdenillan juttuja tai kevyitä säätöjä. On rankkaa olla sinkku.
Ihan hyvä jo alkuun mainita ettei ole kiinnostunut yhen illan jutuista, mutta jättäisin kyllä mainitsematta etteivät "kevyet" säädöt kiinnosta. Miksi? Alussa sitä vasta tunnustellaan, että sovitaanko yhteen, joten eikö silloin juuri pitäisikin ottaa kevyesti ja keskittyä pitämään hauskaa yhdessä? Kyllä mulla ainakin (ihan naisena siis, jos tällä nyt väliä on) lähtee jarrut päälle melko välittömästi jos alussa jo ollaan liian vakavasti liikkeellä. Eri asia sitten jos ensisilmäyksellä rakastuu ja tunne molemminpuolinen.
Miesystäväni kanssa kävi juuri niin, että itse alussa epäröin (melkein 5 kuukautta!) mutta sitten se valkeni, että taidan olla rakastunut. Hänellä oli kärsivällisyyttä ja samalla osasi antaa paljon tilaa, mikä edesauttoi suurten tunteiden syttymistä. Koko tämän alkuajan oli siis sopimuksena "kevyt säätö."
Olet vielä nuori! Mä uskon ihan vakaasti, että ottamalla treffailun rennosti se sopiva sieltä putkahtaa! Ihan varmasti!
Samat kokemukset ja sama mielipide. Veikkaisin, että sellainen hampaat irvessä elämänmittaiseen parisuhteeseen pyrkiminen varmaan toimii naisia vastaan. Monet miehet vaativat enemmän aikaa ja tunnustelua, jotta tunteet heräävät kunnolla.
Aika omituista, että joillekin se että henkilö tietää mitä haluaa olisi "hampaat irvessä elämänmittaiseen parisuhteeseen pyrkimistä". Minä tiedän mitä haluan ja se on ensisijaisesti oikea parisuhde, ei yhden illan juttu, ei mitään kevyttä hauskanpitoa. En saa sellaisista mitään irti ja minua ei kiinnosta sellaisten hakeminen tai sellaisiin aikani tuhlaaminen.
Se, että minun tavoitteeni on ensisijaisesti miettiä oltaisiinko hyvä mätchi ei estä sitä, että tapailu olisi hauskaa ja pikemminkin tapailun silloin juuri tulee olla luontevaa, hauskaa ja molemmille mahtavaa, että siitä voisi edes tulla suhde. Ei mitään väen vängällä sitoutumista.
En kyllä ymmärrä tällaisia naisia. Mihin tarvitsette pornoaddiktoitunutta sovinistia joka kokee omistavansa kehonne intiimiosat? Mihin tarvitsette miestä, jonka luonto on moniavioinen? Miksi käytätte kahviloissa tunteja aikaa miestenne syväanalysointiin samalla kun miehenne eivät edes ajattele teitä vaan pornovideon punapäätä?
Mielestäni nykynaisen tulee pärjätä yksin. Nämä miestenhaikailijat ovat yleensä läheisriippuvaisia vässykkäruikuttajia jotka tarvitsevat jonkun väkisin vierelle laadusta piittaamatta. Suurinta osaa miehistä ei oikeasti kiinnosta suhteet aidosti. Teette täysin turhaa työtä ja haikailette jotain lapsellista höttöunelmaa jota ei ole. Miehen aivot ovat pornografiassa, sinä ajattelet jotain orkideoita ja pöytäasetelmia.
Moni ymmärtää vapautua kärsimyksestä ajoissa. Naiset ovat kuin teurastamoon käveleviä lehmiä. Tekevät sen vieläpä vapaaehtoisesti.
Suurimmalle osalle miehistä nainen on esine.
"Pointtini oli, että kun on sosialisoinut 8 h töissä & tapaa ystäviään vkonloppuina ja lopun ajan harrastaa tai lataa akkujaan niin todella vähiin käy tilaisuus/halu tutustua miehiin. Ei se ole Sen Oikean odottelua kun tajuaa, että jos haluaisin teoriassa hankkia miehen minun tulisi raivata kalenteristani aikaa siihen, enkä ole varman haluanko sitä edes tehdä. Toki voi olla, että olen hard core introvertti ja muilla ei tällaisia ongelmia ole."
- Et sinä minusta "hard core -introvertilta" -kuullosta. Enemmän tuo on kai normaalia. - Ja tai tunnistan itsessäni monta samaa puolta. -Kyllä sinkkunakin kaipaa ihan omaakin aikaa. Ja kyllä minäkin koen jotenkin vähintäänkin tylsältä ajatuksen, että minun täytyisi varata kalenterista erikseen aikaan kumppanin (naisen) löytämiseen. Joskus kyllä myös tuntuu sille, että sinkkuuteni on monelle muulle paljon suurempi ongelma kuin minulle. Vaikka eivät myöskään epäilyt seksuaalisesta suuntautuneisuudestani kovin mieltäni lämmitä; ikäänkuin osa ajattelisi niin, että jos on muuta kuin hetero niin pitäisi ymmärtääkin, että silloin oikeampi vaihtoehto olisi olla ja pysyä sinkkuna. - Ja kyllä olen ollut hieman mustasukkainen heille, jotka tuntuvat löytävän tai ovat löytäneet kumppanin itselleen, kuin vahingossa tai ilman sen kummempia suunnitelmia, kuhan nyt vain sattuivat katseet kohtaamaan, tuossa kun viheltelin haltija keijuja paikalle ja pian -simsalabim - Hän oli siinä; aivan kuin ei mitään muuta olisi tarvittu. - - Ja jos sitten käy niin huonosti, että yhteinen rakkaus ei kestäkään siihen, kunnnes kuolema erottaa, niin verraten pian löytävät sen uuden kumppanin rinnalleen.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tällaisia naisia. Mihin tarvitsette pornoaddiktoitunutta sovinistia joka kokee omistavansa kehonne intiimiosat? Mihin tarvitsette miestä, jonka luonto on moniavioinen? Miksi käytätte kahviloissa tunteja aikaa miestenne syväanalysointiin samalla kun miehenne eivät edes ajattele teitä vaan pornovideon punapäätä?
Mielestäni nykynaisen tulee pärjätä yksin. Nämä miestenhaikailijat ovat yleensä läheisriippuvaisia vässykkäruikuttajia jotka tarvitsevat jonkun väkisin vierelle laadusta piittaamatta. Suurinta osaa miehistä ei oikeasti kiinnosta suhteet aidosti. Teette täysin turhaa työtä ja haikailette jotain lapsellista höttöunelmaa jota ei ole. Miehen aivot ovat pornografiassa, sinä ajattelet jotain orkideoita ja pöytäasetelmia.
Moni ymmärtää vapautua kärsimyksestä ajoissa. Naiset ovat kuin teurastamoon käveleviä lehmiä. Tekevät sen vieläpä vapaaehtoisesti.
Suurimmalle osalle miehistä nainen on esine.
Harvoin saa lukea näin osuvaa tekstiä av:lla! Täysin samaa mieltä.
Väitätkö, että nämä naiset eivät muka pane ympäri maailmaa? On kaksi eri asiaa matkustaa ja olla matkustelija, joka korostaa sitä profiilissaan.