Pian tämäkin opettaja sekoaa

 Muutama huomio uudesta opsista tähän liittyen: oppilailta ei saa vaatia liikaa kokeilla eikä pahoittaa mieltä todistusnumeroilla= laiska vötky on samalla viivalla hyvin menestyvän kanssa ja kaikki erot oppilaiden väleillä pitää häivyttää, jotta todellinen osaamattomuus ja laiskuus ei paistaisi niin monella oppilaalla nykykoulussa esille. Oppimista ei enää korosteta vaan puuhailua ja leikkimistä digivälineillä. Koulu on menossa täyttä vauhtia seinään ja opetusministeri on pihalla kuin lumiukko. Pisatulokset tulevat romahtamaan.t. Pitkän linjan ope[/quote]

Tämä uusi opsi vie meidän varmasti vielä kauemmaksi pisa-kärjestä! Nyt kun lapsia ei enää saa kiusata tylsillä oppitunneilla ja koeilla, voimme vaan keskittyä olennaiseen pitää hauskaa koulussa ja digiloikkailla! Kyllähän me kaikki tiedämme että parhaat tulokset tulevat ilman kovaa työtä :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.

Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.

Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.

Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.

Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Open homa on todella haastavaa. Minulla 6.luokka, jossa 29 oppilasta. Kolme oppilasta erityisen tuen piirissä, mutta integroituna tähän isoon ryhmääni. Kahdella vakavia käytöshäiriöitä. Luokassani ei ole avustajaa.

Suurin osa oppilaista haluaa opiskella, noudattaa sääntöjä, toivovat työrauhaa. Työrauhaa on vaikeaa tarjota, kun kolme oppilasta jatkuvasti vaeltelevat luokassa, pitävät meteliä, paiskovat ovia, kieltäytyvät tehtävien teosta. Ja luokasta ei saa laittaa ulos. Oppilaita ei voi jakaa eri tiloihin, sillä minun on lain mukaan valvottava heitä.

Luokassani on lentänyt esineitä. Minua päin on heitetty teräviä tavaroita. Minua on potkaistu kylkeen. Oppilaita on pahoinpidelty eri tavoin ja itse olen saanut iskuja mennessäni väliin. Kirosanoja kuulee enemmän kuin laki sallii.

Näiden oppilaiden vanhemmat eivät tee mitään asialle. Puolustelevat lapsiaan tai eivät ole lainkaan kiinnostuneita asiasta. Kodeissa usein ongelmia ja lasuja saa tehtailla pitkin vuotta.

Reksi on antanut varoituksia ja oppilaita on erotettu määräajaksi. Kuitenkin meno jatkuu kahta kauheampana, kun palaavat. Eräskin makasi tunnista toiseen lattialla ja huusi, mölisi, repi toisia jaloista, paukutti viivottimella pulpetteja ja lopulta karkasi johonkin.

Kun kerroin esimiehelleni, että olen aika loppu, hän kuittasi, etteikö okl:ssä nykyään opeteta haastavan oppilaan kohtaamista.

Kohtaan nämä haastavat oppilaat päivittäin. Mutta en ehdi kohdata niitä muita, jotka tekevät kunnolla tehtävät tai niitä hiljaisia, joilla oppimisvaikeuksia, lahjakkaista puhumattakaan. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta tässä viestissä kulminoituu koko opettajien ongelma. Opettajilla ei ole minkäänlaista terveydellistä tai sosiaalista osaamista, eivätkä näin käsitä, että haastavasti oireilevien nuorten taustalla voi olla vaikka käytöshäiriöitä. Opettajat leimaavat ja juurikin tehtailevat ilmoja, mutta usein mitään oikeita konkreettisia aputoimia ei näille oppilaille ole järjestetty. Lastensuojelu joutuu ihan kädestä pitäen opastamaan, että mitä jos avoimesti palaveeraisit vanhempienja reksin kanssa, ja laatisitte tällaisen suunnitelman perusoppimäärän suorittamiseksi. Opettajat ovat tosi ennakkoluuloisia ja leimaavia sekä jopa törkeitä haastavasti käyttäytyvien lasten vanhemmille; ei ihme ettei yhteistyö suju.

Tämä on valitettavan monien opettajien kohdalla ihan totta. Ymmärryksen puutteen vuoksi opettaja saattaa usein toimia häiriköintiä provosoivalla tavalla, mikä synnyttää loputtoman negatiivisen kierteen.

Tuo videokuvattu opettaja vaikuttaa kaiken lisäksi oikein malliesimerkiltä ihmistyypistä, jonka ei koskaan pitäisi päätyä työskentelemään nuorten kanssa. Kun itsehillintä pettää, paljastuu ihmisen todellinen luonne ja tuolla opettajalla se on täydellisen ylimielinen sekä oppilaita, heidän vanhempiaan että opettajakollegoita kohtaan. Auktoriteetti on olematon, koska se pitää etenkin yläkouluikäisten nuorten kohdalla ansaita ja nuoret näkevät hämmästyttävän hyvin kaikenlaisen esittämisen läpi.

Vierailija kirjoitti:

Open homa on todella haastavaa. Minulla 6.luokka, jossa 29 oppilasta. Kolme oppilasta erityisen tuen piirissä, mutta integroituna tähän isoon ryhmääni. Kahdella vakavia käytöshäiriöitä. Luokassani ei ole avustajaa.

Suurin osa oppilaista haluaa opiskella, noudattaa sääntöjä, toivovat työrauhaa. Työrauhaa on vaikeaa tarjota, kun kolme oppilasta jatkuvasti vaeltelevat luokassa, pitävät meteliä, paiskovat ovia, kieltäytyvät tehtävien teosta. Ja luokasta ei saa laittaa ulos. Oppilaita ei voi jakaa eri tiloihin, sillä minun on lain mukaan valvottava heitä.

Luokassani on lentänyt esineitä. Minua päin on heitetty teräviä tavaroita. Minua on potkaistu kylkeen. Oppilaita on pahoinpidelty eri tavoin ja itse olen saanut iskuja mennessäni väliin. Kirosanoja kuulee enemmän kuin laki sallii.

Näiden oppilaiden vanhemmat eivät tee mitään asialle. Puolustelevat lapsiaan tai eivät ole lainkaan kiinnostuneita asiasta. Kodeissa usein ongelmia ja lasuja saa tehtailla pitkin vuotta.

Reksi on antanut varoituksia ja oppilaita on erotettu määräajaksi. Kuitenkin meno jatkuu kahta kauheampana, kun palaavat. Eräskin makasi tunnista toiseen lattialla ja huusi, mölisi, repi toisia jaloista, paukutti viivottimella pulpetteja ja lopulta karkasi johonkin.

Kun kerroin esimiehelleni, että olen aika loppu, hän kuittasi, etteikö okl:ssä nykyään opeteta haastavan oppilaan kohtaamista.

Kohtaan nämä haastavat oppilaat päivittäin. Mutta en ehdi kohdata niitä muita, jotka tekevät kunnolla tehtävät tai niitä hiljaisia, joilla oppimisvaikeuksia, lahjakkaista puhumattakaan. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Jos ei määräaikainen erottaminen tehoa, niin pitäisi erottaa kyseisestä koulusta pysyvästi. Etsikööt vanhemmat sitten toisen koulun, johon pikku kultamussukka hyväksytään.

Toki oppilaat ovat vielä lapsia ja heitä pitää auttaa. Mutta jossain vaiheessa pitäisi laittaa kova kovaa vastaan. Nykysysteemillä vain opetetaan, että häirikkö on voittamaton. Muut antavat lopulta aina eriksi, eikä hänen itse tarvitse tehdä yhtään mitään. Siihen pitäisi tulla muutos. Jos tarjottu apu ei tehoa ja mikään ei tunnu auttavan, on kovempien keinojen aika. Joskus tällainen voi olla se pysäyttävä kokemus, joka pistää kovapäisenkin miettimään. Aina se ei toimi, mutta ei toimi tuo nykytyylikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan pitää osata kasvattaa ja aidosti myös tykätä lapsista ja nuorista. Vai onko tässä kyse yksinkertaisesti liian suurista ryhmistä yhdelle opettajalle? Vaiko erityisopettajien puutteesta?

Tämä on varmaan monen asian summa, liian isot ryhmät, integraatio (lue erityisluokista on luovuttu), paha olo, säästötalkoot. 

Tarkoitat varmaan inkluusiota. Integraatio on esim. integroida toista opetettavaa ainetta toiseen aineeseen.

Niin ja mielestäni inkluusio-opetus on täyttä.. Sanonko mitä. Olisi ihan hyvä idea, mikäli tähän olisi resursseja (jokaiseen luokkaan oma erityisopettaja jne.) Mutta kun ei riitä, niin ei riitä. Tavallisten opettajien aika ja vaiva menee ainoastaan näiden huligaanien paimentamiseen, kun heitä ei saa laittaa erityisluokalle, ettei heitä vain vahingossakaan leimata! Tavalliset oppilaat tästä sitten kärsivät, eivät saa opetusta, johon heillä on oikeus. 

Tutkijat sanovat, että jokaiselle luokalle tulee n. 2,5-3,5 tehostettua tukea tarvitsevaa oppilasta per opettaja. Mitäs siihen sanotte, kun omalla luokallani on 10 tällaista tapausta? Kyllähän ne asiat saa hyvältä näyttämään paperilla, mutta todellisuudessa tilanne on toinen...

Terveisin: Mehut pois

Inkluusion opetusisänä on professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta. Hän ei ole koskaan välittänyt opettajien ja rauhallisten oppilaiden työrauhasta vaan saarnannut vuosikausia inkluusion puolesta. Tosin ei ole koskaan ilmoittanut, miten käytännössä joidetaan tukea tarvitsevien avustajien ja tuen tarve suurluokassa! Hän ja muut hyödylliset idiootit saivat kunnista virkamiehistä hyvätvtukijat, jotka laskivat ainoastaan rahan säästön erityisluokkien sulkemisella ja kaikkien vammaisten ja käytöshäiriöisten työntämisellä normiluokkaan. Ideologiaan kuuluu ongelmatapausten vähättely ja opettajien valtava syyllistäminen, jos eivät pärjää ja palavat loppuun. Opettaja nähdään aina yhäältä alaspäin käskytettävänä orjana, jolle voidaan asettaa aina uusia paineita ja vaatimuksia loputtomiin.

Olen itse kuunnellut jo vuosia sitten Saloviidan luentoja ja karvat nousi pystyyn, mitä siitä seuraa ja seuraukset näkyvät nykykouluissa. Muutama huomio uudesta opsista tähän liittyen: oppilailta ei saa vaatia liikaa kokeilla eikä pahoittaa mieltä todistusnumeroilla= laiska vötky on samalla viivalla hyvin menestyvän kanssa ja kaikki erot oppilaiden väleillä pitää häivyttää, jotta todellinen osaamattomuus ja laiskuus ei paistaisi niin monella oppilaalla nykykoulussa esille. Oppimista ei enää korosteta vaan puuhailua ja leikkimistä digivälineillä. Koulu on menossa täyttä vauhtia seinään ja opetusministeri on pihalla kuin lumiukko. Pisatulokset tulevat romahtamaan.t. Pitkän linjan ope

Kiinnostavaa tekstiä. Kuinkahan paljon ns. tavikset tästä tietävät. Samalla vaivalla kun kirjoitat tänne, voisit kirjoittaa vaikka Hesariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan pitää osata kasvattaa ja aidosti myös tykätä lapsista ja nuorista. Vai onko tässä kyse yksinkertaisesti liian suurista ryhmistä yhdelle opettajalle? Vaiko erityisopettajien puutteesta?

Tämä on varmaan monen asian summa, liian isot ryhmät, integraatio (lue erityisluokista on luovuttu), paha olo, säästötalkoot. 

Tarkoitat varmaan inkluusiota. Integraatio on esim. integroida toista opetettavaa ainetta toiseen aineeseen.

Niin ja mielestäni inkluusio-opetus on täyttä.. Sanonko mitä. Olisi ihan hyvä idea, mikäli tähän olisi resursseja (jokaiseen luokkaan oma erityisopettaja jne.) Mutta kun ei riitä, niin ei riitä. Tavallisten opettajien aika ja vaiva menee ainoastaan näiden huligaanien paimentamiseen, kun heitä ei saa laittaa erityisluokalle, ettei heitä vain vahingossakaan leimata! Tavalliset oppilaat tästä sitten kärsivät, eivät saa opetusta, johon heillä on oikeus. 

Tutkijat sanovat, että jokaiselle luokalle tulee n. 2,5-3,5 tehostettua tukea tarvitsevaa oppilasta per opettaja. Mitäs siihen sanotte, kun omalla luokallani on 10 tällaista tapausta? Kyllähän ne asiat saa hyvältä näyttämään paperilla, mutta todellisuudessa tilanne on toinen...

Terveisin: Mehut pois

Inkluusion opetusisänä on professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta. Hän ei ole koskaan välittänyt opettajien ja rauhallisten oppilaiden työrauhasta vaan saarnannut vuosikausia inkluusion puolesta. Tosin ei ole koskaan ilmoittanut, miten käytännössä joidetaan tukea tarvitsevien avustajien ja tuen tarve suurluokassa! Hän ja muut hyödylliset idiootit saivat kunnista virkamiehistä hyvätvtukijat, jotka laskivat ainoastaan rahan säästön erityisluokkien sulkemisella ja kaikkien vammaisten ja käytöshäiriöisten työntämisellä normiluokkaan. Ideologiaan kuuluu ongelmatapausten vähättely ja opettajien valtava syyllistäminen, jos eivät pärjää ja palavat loppuun. Opettaja nähdään aina yhäältä alaspäin käskytettävänä orjana, jolle voidaan asettaa aina uusia paineita ja vaatimuksia loputtomiin.

Olen itse kuunnellut jo vuosia sitten Saloviidan luentoja ja karvat nousi pystyyn, mitä siitä seuraa ja seuraukset näkyvät nykykouluissa. Muutama huomio uudesta opsista tähän liittyen: oppilailta ei saa vaatia liikaa kokeilla eikä pahoittaa mieltä todistusnumeroilla= laiska vötky on samalla viivalla hyvin menestyvän kanssa ja kaikki erot oppilaiden väleillä pitää häivyttää, jotta todellinen osaamattomuus ja laiskuus ei paistaisi niin monella oppilaalla nykykoulussa esille. Oppimista ei enää korosteta vaan puuhailua ja leikkimistä digivälineillä. Koulu on menossa täyttä vauhtia seinään ja opetusministeri on pihalla kuin lumiukko. Pisatulokset tulevat romahtamaan.t. Pitkän linjan ope

Kiinnostavaa tekstiä. Kuinkahan paljon ns. tavikset tästä tietävät. Samalla vaivalla kun kirjoitat tänne, voisit kirjoittaa vaikka Hesariin.

Ei Hesariin pääse läpi suoraan nimellä kirjoitettavaa kritiikkiä. Tavallinen ope on aina alakynnessä ns.asiantuntijaprofessoriin nähden. Kyseinen Saloviita oli muuten ollut tasan yhden kerran opettajana koulussa:lyhyt sijaisuus kymneniä vuosia sitten! On kuitenkin erittäin itsevarma ja arrogantti tyyppi ja laukoo varmoja mielipiteitä opettajien kelvottomuudesta ja opettajan työstä ylipäätään, kuten laukovat täälläkin kaikki muut paitsi opettajat, jotka oikeasti työtä tekevät!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Open homa on todella haastavaa. Minulla 6.luokka, jossa 29 oppilasta. Kolme oppilasta erityisen tuen piirissä, mutta integroituna tähän isoon ryhmääni. Kahdella vakavia käytöshäiriöitä. Luokassani ei ole avustajaa.

Suurin osa oppilaista haluaa opiskella, noudattaa sääntöjä, toivovat työrauhaa. Työrauhaa on vaikeaa tarjota, kun kolme oppilasta jatkuvasti vaeltelevat luokassa, pitävät meteliä, paiskovat ovia, kieltäytyvät tehtävien teosta. Ja luokasta ei saa laittaa ulos. Oppilaita ei voi jakaa eri tiloihin, sillä minun on lain mukaan valvottava heitä.

Luokassani on lentänyt esineitä. Minua päin on heitetty teräviä tavaroita. Minua on potkaistu kylkeen. Oppilaita on pahoinpidelty eri tavoin ja itse olen saanut iskuja mennessäni väliin. Kirosanoja kuulee enemmän kuin laki sallii.

Näiden oppilaiden vanhemmat eivät tee mitään asialle. Puolustelevat lapsiaan tai eivät ole lainkaan kiinnostuneita asiasta. Kodeissa usein ongelmia ja lasuja saa tehtailla pitkin vuotta.

Reksi on antanut varoituksia ja oppilaita on erotettu määräajaksi. Kuitenkin meno jatkuu kahta kauheampana, kun palaavat. Eräskin makasi tunnista toiseen lattialla ja huusi, mölisi, repi toisia jaloista, paukutti viivottimella pulpetteja ja lopulta karkasi johonkin.

Kun kerroin esimiehelleni, että olen aika loppu, hän kuittasi, etteikö okl:ssä nykyään opeteta haastavan oppilaan kohtaamista.

Kohtaan nämä haastavat oppilaat päivittäin. Mutta en ehdi kohdata niitä muita, jotka tekevät kunnolla tehtävät tai niitä hiljaisia, joilla oppimisvaikeuksia, lahjakkaista puhumattakaan. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta tässä viestissä kulminoituu koko opettajien ongelma. Opettajilla ei ole minkäänlaista terveydellistä tai sosiaalista osaamista, eivätkä näin käsitä, että haastavasti oireilevien nuorten taustalla voi olla vaikka käytöshäiriöitä. Opettajat leimaavat ja juurikin tehtailevat ilmoja, mutta usein mitään oikeita konkreettisia aputoimia ei näille oppilaille ole järjestetty. Lastensuojelu joutuu ihan kädestä pitäen opastamaan, että mitä jos avoimesti palaveeraisit vanhempienja reksin kanssa, ja laatisitte tällaisen suunnitelman perusoppimäärän suorittamiseksi. Opettajat ovat tosi ennakkoluuloisia ja leimaavia sekä jopa törkeitä haastavasti käyttäytyvien lasten vanhemmille; ei ihme ettei yhteistyö suju.

Tämä on valitettavan monien opettajien kohdalla ihan totta. Ymmärryksen puutteen vuoksi opettaja saattaa usein toimia häiriköintiä provosoivalla tavalla, mikä synnyttää loputtoman negatiivisen kierteen.

Suomen kouluista löytyy varamsti opettajia jotka eivät siihen hommaan sovellu, olen varma että joka ammatista löytyy sellaisia tapauksia joiden tulisi vaihtaa alaa. Mutta ymmärrän myös hyvinkin sen että opettaja turhautuu kun kaikki keskittyminen, aika ja energia menee yhden tai kahden oppilaan kaitsemiseen. Ja vielä turhauttavampaa on se että samalla kun opettaja toimii järjestyksenvartijana ei hänen aika riitä itse päätehtävään eli opettamiseen! Onhan se hirveää että muutaman ongelmatapauksen takia opettaja ei pysty kunnolla opettamaan niitä kahtakymmentäkahdeksaa muuta oppilasta ja antaa heille sitä sataprosenttista huomiota. Jos opettaja on katsonut niitä paria hirviötä jo pidempään voin varsin hyvin ymmärtää jos itsehillintä loppujen lopuksi pettää ja opettaja sanoo rumasti.

Opettajan päätehtävähän on kuitenkin loppupeleissä se opettaminen, ei psykologina tai järjestyksenvartijana toimiminen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.

Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.

Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.

Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.

Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat. 

Kokeita ei tarvitse jättää kenenkään pois. Mutta myös muita osaamisen näyttämisen tapoja tulee olla. Numerotodistuksissa on sitten kuntakohtaisia eroja. Itse en ymmärrä, mihin vaikkapa viidesluokkalainen sitä numeroa niin kovin tarvitsee. Vanhemmat niitä tarvitsijoita tuntuvat olevan. Lapselle on palkitsevampaa, kun hän saa palautetta siitä, missä on hyvä ja mitä pitää jatkossa harjoitella.

Muutos on vaikea, erityisesti vanhemmille. Ja erityisesti, kun uskoo kaiken, mitä jossain kommenttiosioissa lukee, eikä ota selvää asioista itse.

http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/Inkluusio.pdf

Tuossa on Saloviidan vuodatusta, joka kulminoituu tietysti opettajien ja OAJ:n haukkumiseen puolivälin tienoilla.

Vierailija kirjoitti:

http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/Inkluusio.pdf

Tuossa on Saloviidan vuodatusta, joka kulminoituu tietysti opettajien ja OAJ:n haukkumiseen puolivälin tienoilla.

Korjaan:sivuilla 11-13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.

Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.

Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.

Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.

Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat. 

Kokeita ei tarvitse jättää kenenkään pois. Mutta myös muita osaamisen näyttämisen tapoja tulee olla. Numerotodistuksissa on sitten kuntakohtaisia eroja. Itse en ymmärrä, mihin vaikkapa viidesluokkalainen sitä numeroa niin kovin tarvitsee. Vanhemmat niitä tarvitsijoita tuntuvat olevan. Lapselle on palkitsevampaa, kun hän saa palautetta siitä, missä on hyvä ja mitä pitää jatkossa harjoitella.

Muutos on vaikea, erityisesti vanhemmille. Ja erityisesti, kun uskoo kaiken, mitä jossain kommenttiosioissa lukee, eikä ota selvää asioista itse.

Niin onhan se lapselle tietysti paljon palkitsevampaa kun hänelle tai vanhemmille ei sanota totuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.

Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.

Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.

Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.

Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat. 

Kokeita ei tarvitse jättää kenenkään pois. Mutta myös muita osaamisen näyttämisen tapoja tulee olla. Numerotodistuksissa on sitten kuntakohtaisia eroja. Itse en ymmärrä, mihin vaikkapa viidesluokkalainen sitä numeroa niin kovin tarvitsee. Vanhemmat niitä tarvitsijoita tuntuvat olevan. Lapselle on palkitsevampaa, kun hän saa palautetta siitä, missä on hyvä ja mitä pitää jatkossa harjoitella.

Muutos on vaikea, erityisesti vanhemmille. Ja erityisesti, kun uskoo kaiken, mitä jossain kommenttiosioissa lukee, eikä ota selvää asioista itse.

Sanalliset ja rasti ruutuun arviot ovat yhtä tyhjän kanssa. Jo nyt on pakollinen arviointikeskustelu vähintään kerran lukuvuodessa vanhemman kanssa, vaikka numero tuleekin todistukseen. Epämääräiset ilmaisut vain hämärtävät todellista tilannetta. Miksi numero olisi yhtään huonompi kuin sanallinen arvio? Sanallista palautetta annetaan lukuvuoden mittaan jo nyt monista osa-alueista, joten nunero todistuksessa ei pitäisi olla vanhemmalle eikä lapselle järkytys, jos vain kotona on seurattu, miten lapsella koulussa on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Open homa on todella haastavaa. Minulla 6.luokka, jossa 29 oppilasta. Kolme oppilasta erityisen tuen piirissä, mutta integroituna tähän isoon ryhmääni. Kahdella vakavia käytöshäiriöitä. Luokassani ei ole avustajaa.

Suurin osa oppilaista haluaa opiskella, noudattaa sääntöjä, toivovat työrauhaa. Työrauhaa on vaikeaa tarjota, kun kolme oppilasta jatkuvasti vaeltelevat luokassa, pitävät meteliä, paiskovat ovia, kieltäytyvät tehtävien teosta. Ja luokasta ei saa laittaa ulos. Oppilaita ei voi jakaa eri tiloihin, sillä minun on lain mukaan valvottava heitä.

Luokassani on lentänyt esineitä. Minua päin on heitetty teräviä tavaroita. Minua on potkaistu kylkeen. Oppilaita on pahoinpidelty eri tavoin ja itse olen saanut iskuja mennessäni väliin. Kirosanoja kuulee enemmän kuin laki sallii.

Näiden oppilaiden vanhemmat eivät tee mitään asialle. Puolustelevat lapsiaan tai eivät ole lainkaan kiinnostuneita asiasta. Kodeissa usein ongelmia ja lasuja saa tehtailla pitkin vuotta.

Reksi on antanut varoituksia ja oppilaita on erotettu määräajaksi. Kuitenkin meno jatkuu kahta kauheampana, kun palaavat. Eräskin makasi tunnista toiseen lattialla ja huusi, mölisi, repi toisia jaloista, paukutti viivottimella pulpetteja ja lopulta karkasi johonkin.

Kun kerroin esimiehelleni, että olen aika loppu, hän kuittasi, etteikö okl:ssä nykyään opeteta haastavan oppilaan kohtaamista.

Kohtaan nämä haastavat oppilaat päivittäin. Mutta en ehdi kohdata niitä muita, jotka tekevät kunnolla tehtävät tai niitä hiljaisia, joilla oppimisvaikeuksia, lahjakkaista puhumattakaan. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Kiitos, ope. Kun tuosta työstä vielä maisterin papereiden jälkeen maksetaan pari tonnia kuussa, taidan näin opiskelijana valita sopivat sivuaineopinnot ja suunnata töihin muulle alalle. Uskon, etten ole ainoa.

Jaksamista - ja mieti sinäkin vaihtoehtoja.

Kun kokeet poistuvat ja samoin todistusnumerot tapahtuu klukuihme:kaikki oppivat ja osaavat!! Jippii, tämä on ihanaa. Ongelmat poistuivat kertaheitolla. No, mitäs sitten, jos eivät osaa lukea, laskea ja kirjoittaa. Ne osaa tubettaa ja käyttää pädiä!! Jes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Open homa on todella haastavaa. Minulla 6.luokka, jossa 29 oppilasta. Kolme oppilasta erityisen tuen piirissä, mutta integroituna tähän isoon ryhmääni. Kahdella vakavia käytöshäiriöitä. Luokassani ei ole avustajaa.

Suurin osa oppilaista haluaa opiskella, noudattaa sääntöjä, toivovat työrauhaa. Työrauhaa on vaikeaa tarjota, kun kolme oppilasta jatkuvasti vaeltelevat luokassa, pitävät meteliä, paiskovat ovia, kieltäytyvät tehtävien teosta. Ja luokasta ei saa laittaa ulos. Oppilaita ei voi jakaa eri tiloihin, sillä minun on lain mukaan valvottava heitä.

Luokassani on lentänyt esineitä. Minua päin on heitetty teräviä tavaroita. Minua on potkaistu kylkeen. Oppilaita on pahoinpidelty eri tavoin ja itse olen saanut iskuja mennessäni väliin. Kirosanoja kuulee enemmän kuin laki sallii.

Näiden oppilaiden vanhemmat eivät tee mitään asialle. Puolustelevat lapsiaan tai eivät ole lainkaan kiinnostuneita asiasta. Kodeissa usein ongelmia ja lasuja saa tehtailla pitkin vuotta.

Reksi on antanut varoituksia ja oppilaita on erotettu määräajaksi. Kuitenkin meno jatkuu kahta kauheampana, kun palaavat. Eräskin makasi tunnista toiseen lattialla ja huusi, mölisi, repi toisia jaloista, paukutti viivottimella pulpetteja ja lopulta karkasi johonkin.

Kun kerroin esimiehelleni, että olen aika loppu, hän kuittasi, etteikö okl:ssä nykyään opeteta haastavan oppilaan kohtaamista.

Kohtaan nämä haastavat oppilaat päivittäin. Mutta en ehdi kohdata niitä muita, jotka tekevät kunnolla tehtävät tai niitä hiljaisia, joilla oppimisvaikeuksia, lahjakkaista puhumattakaan. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta tässä viestissä kulminoituu koko opettajien ongelma. Opettajilla ei ole minkäänlaista terveydellistä tai sosiaalista osaamista, eivätkä näin käsitä, että haastavasti oireilevien nuorten taustalla voi olla vaikka käytöshäiriöitä. Opettajat leimaavat ja juurikin tehtailevat ilmoja, mutta usein mitään oikeita konkreettisia aputoimia ei näille oppilaille ole järjestetty. Lastensuojelu joutuu ihan kädestä pitäen opastamaan, että mitä jos avoimesti palaveeraisit vanhempienja reksin kanssa, ja laatisitte tällaisen suunnitelman perusoppimäärän suorittamiseksi. Opettajat ovat tosi ennakkoluuloisia ja leimaavia sekä jopa törkeitä haastavasti käyttäytyvien lasten vanhemmille; ei ihme ettei yhteistyö suju.

Tämä on valitettavan monien opettajien kohdalla ihan totta. Ymmärryksen puutteen vuoksi opettaja saattaa usein toimia häiriköintiä provosoivalla tavalla, mikä synnyttää loputtoman negatiivisen kierteen.

Suomen kouluista löytyy varamsti opettajia jotka eivät siihen hommaan sovellu, olen varma että joka ammatista löytyy sellaisia tapauksia joiden tulisi vaihtaa alaa. Mutta ymmärrän myös hyvinkin sen että opettaja turhautuu kun kaikki keskittyminen, aika ja energia menee yhden tai kahden oppilaan kaitsemiseen. Ja vielä turhauttavampaa on se että samalla kun opettaja toimii järjestyksenvartijana ei hänen aika riitä itse päätehtävään eli opettamiseen! Onhan se hirveää että muutaman ongelmatapauksen takia opettaja ei pysty kunnolla opettamaan niitä kahtakymmentäkahdeksaa muuta oppilasta ja antaa heille sitä sataprosenttista huomiota. Jos opettaja on katsonut niitä paria hirviötä jo pidempään voin varsin hyvin ymmärtää jos itsehillintä loppujen lopuksi pettää ja opettaja sanoo rumasti.

Opettajan päätehtävähän on kuitenkin loppupeleissä se opettaminen, ei psykologina tai järjestyksenvartijana toimiminen! 

Murrosiässä olevien nuorten kohdalla on aika utopistista sanoa, että opettajan päätehtävä on opettaminen. Kyllä siinä hommassa puolet on ihan muuta ja ammattitaito tai sen puute sillä puolikkaalla tekee sen toisenkin osa-alueen toteuttamisen mahdottomaksi. Luokanopettajakoulutukseenhan on kautta aikojen valittu pääasiassa niitä kympin tyttöjä, jotka rakastivat koulunkäyntiä ja halusivat siksi opettajiksi, ja yläkoulun aineopettajiksi päätynyt moni aineestaan kiinnostunut, joka ei ole muuta aineeseensa liittyvää ammattia keksinyt/saanut. Lähtökohdat siis hyvin monenlaisten lasten/nuorten kanssa työskentelyyn vähän väärät jo alusta pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Open homa on todella haastavaa. Minulla 6.luokka, jossa 29 oppilasta. Kolme oppilasta erityisen tuen piirissä, mutta integroituna tähän isoon ryhmääni. Kahdella vakavia käytöshäiriöitä. Luokassani ei ole avustajaa.

Suurin osa oppilaista haluaa opiskella, noudattaa sääntöjä, toivovat työrauhaa. Työrauhaa on vaikeaa tarjota, kun kolme oppilasta jatkuvasti vaeltelevat luokassa, pitävät meteliä, paiskovat ovia, kieltäytyvät tehtävien teosta. Ja luokasta ei saa laittaa ulos. Oppilaita ei voi jakaa eri tiloihin, sillä minun on lain mukaan valvottava heitä.

Luokassani on lentänyt esineitä. Minua päin on heitetty teräviä tavaroita. Minua on potkaistu kylkeen. Oppilaita on pahoinpidelty eri tavoin ja itse olen saanut iskuja mennessäni väliin. Kirosanoja kuulee enemmän kuin laki sallii.

Näiden oppilaiden vanhemmat eivät tee mitään asialle. Puolustelevat lapsiaan tai eivät ole lainkaan kiinnostuneita asiasta. Kodeissa usein ongelmia ja lasuja saa tehtailla pitkin vuotta.

Reksi on antanut varoituksia ja oppilaita on erotettu määräajaksi. Kuitenkin meno jatkuu kahta kauheampana, kun palaavat. Eräskin makasi tunnista toiseen lattialla ja huusi, mölisi, repi toisia jaloista, paukutti viivottimella pulpetteja ja lopulta karkasi johonkin.

Kun kerroin esimiehelleni, että olen aika loppu, hän kuittasi, etteikö okl:ssä nykyään opeteta haastavan oppilaan kohtaamista.

Kohtaan nämä haastavat oppilaat päivittäin. Mutta en ehdi kohdata niitä muita, jotka tekevät kunnolla tehtävät tai niitä hiljaisia, joilla oppimisvaikeuksia, lahjakkaista puhumattakaan. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta tässä viestissä kulminoituu koko opettajien ongelma. Opettajilla ei ole minkäänlaista terveydellistä tai sosiaalista osaamista, eivätkä näin käsitä, että haastavasti oireilevien nuorten taustalla voi olla vaikka käytöshäiriöitä. Opettajat leimaavat ja juurikin tehtailevat ilmoja, mutta usein mitään oikeita konkreettisia aputoimia ei näille oppilaille ole järjestetty. Lastensuojelu joutuu ihan kädestä pitäen opastamaan, että mitä jos avoimesti palaveeraisit vanhempienja reksin kanssa, ja laatisitte tällaisen suunnitelman perusoppimäärän suorittamiseksi. Opettajat ovat tosi ennakkoluuloisia ja leimaavia sekä jopa törkeitä haastavasti käyttäytyvien lasten vanhemmille; ei ihme ettei yhteistyö suju.

Tämä on valitettavan monien opettajien kohdalla ihan totta. Ymmärryksen puutteen vuoksi opettaja saattaa usein toimia häiriköintiä provosoivalla tavalla, mikä synnyttää loputtoman negatiivisen kierteen.

Suomen kouluista löytyy varamsti opettajia jotka eivät siihen hommaan sovellu, olen varma että joka ammatista löytyy sellaisia tapauksia joiden tulisi vaihtaa alaa. Mutta ymmärrän myös hyvinkin sen että opettaja turhautuu kun kaikki keskittyminen, aika ja energia menee yhden tai kahden oppilaan kaitsemiseen. Ja vielä turhauttavampaa on se että samalla kun opettaja toimii järjestyksenvartijana ei hänen aika riitä itse päätehtävään eli opettamiseen! Onhan se hirveää että muutaman ongelmatapauksen takia opettaja ei pysty kunnolla opettamaan niitä kahtakymmentäkahdeksaa muuta oppilasta ja antaa heille sitä sataprosenttista huomiota. Jos opettaja on katsonut niitä paria hirviötä jo pidempään voin varsin hyvin ymmärtää jos itsehillintä loppujen lopuksi pettää ja opettaja sanoo rumasti.

Opettajan päätehtävähän on kuitenkin loppupeleissä se opettaminen, ei psykologina tai järjestyksenvartijana toimiminen! 

Murrosiässä olevien nuorten kohdalla on aika utopistista sanoa, että opettajan päätehtävä on opettaminen. Kyllä siinä hommassa puolet on ihan muuta ja ammattitaito tai sen puute sillä puolikkaalla tekee sen toisenkin osa-alueen toteuttamisen mahdottomaksi. Luokanopettajakoulutukseenhan on kautta aikojen valittu pääasiassa niitä kympin tyttöjä, jotka rakastivat koulunkäyntiä ja halusivat siksi opettajiksi, ja yläkoulun aineopettajiksi päätynyt moni aineestaan kiinnostunut, joka ei ole muuta aineeseensa liittyvää ammattia keksinyt/saanut. Lähtökohdat siis hyvin monenlaisten lasten/nuorten kanssa työskentelyyn vähän väärät jo alusta pitäen.

Ai luulin että koulun tehtävä on opettaa lapset lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja ajattelemaan! Anteeksi, olin ilmeisesti väärässä! Kerrotko mikä koulun ja opettajien tehtävä sitten on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.

Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.

Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.

Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.

Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat. 

Kokeita ei tarvitse jättää kenenkään pois. Mutta myös muita osaamisen näyttämisen tapoja tulee olla. Numerotodistuksissa on sitten kuntakohtaisia eroja. Itse en ymmärrä, mihin vaikkapa viidesluokkalainen sitä numeroa niin kovin tarvitsee. Vanhemmat niitä tarvitsijoita tuntuvat olevan. Lapselle on palkitsevampaa, kun hän saa palautetta siitä, missä on hyvä ja mitä pitää jatkossa harjoitella.

Muutos on vaikea, erityisesti vanhemmille. Ja erityisesti, kun uskoo kaiken, mitä jossain kommenttiosioissa lukee, eikä ota selvää asioista itse.

Niin onhan se lapselle tietysti paljon palkitsevampaa kun hänelle tai vanhemmille ei sanota totuutta. 

Palstalla, jossa kitistään laiskoista vanhemmista vaaditaan, että vanhempien ei missään tapauksessa pitäisi käyttää aikaa lapsen kanssa todistuksen tulkitsemiseen. Kerrotko, miten on parempi antaa lapselle numero kuusi kuin sanoa, että tätä asiaa et vielä hallitse, jatka harjoittelua? Miten se mielestäsi on totuuden piilottelua? Sillä tavoinko, kun hän saa kannusteen jatkaa eikä vain absoluuttista tuomiota siitä, että on huono? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.

Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.

Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.

Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.

Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat. 

Kokeita ei tarvitse jättää kenenkään pois. Mutta myös muita osaamisen näyttämisen tapoja tulee olla. Numerotodistuksissa on sitten kuntakohtaisia eroja. Itse en ymmärrä, mihin vaikkapa viidesluokkalainen sitä numeroa niin kovin tarvitsee. Vanhemmat niitä tarvitsijoita tuntuvat olevan. Lapselle on palkitsevampaa, kun hän saa palautetta siitä, missä on hyvä ja mitä pitää jatkossa harjoitella.

Muutos on vaikea, erityisesti vanhemmille. Ja erityisesti, kun uskoo kaiken, mitä jossain kommenttiosioissa lukee, eikä ota selvää asioista itse.

Sanalliset ja rasti ruutuun arviot ovat yhtä tyhjän kanssa. Jo nyt on pakollinen arviointikeskustelu vähintään kerran lukuvuodessa vanhemman kanssa, vaikka numero tuleekin todistukseen. Epämääräiset ilmaisut vain hämärtävät todellista tilannetta. Miksi numero olisi yhtään huonompi kuin sanallinen arvio? Sanallista palautetta annetaan lukuvuoden mittaan jo nyt monista osa-alueista, joten nunero todistuksessa ei pitäisi olla vanhemmalle eikä lapselle järkytys, jos vain kotona on seurattu, miten lapsella koulussa on mennyt.

Mitä ne numerot kertovat, mitä ei voi sanallisilla arvioilla tai rakseilla kertoa? Miksi numero on niin ylivertainen arviointitapa mielestäsi? Kokonaanhan numeroita ei olla poistamassa.

Vierailija kirjoitti:

Kun kokeet poistuvat ja samoin todistusnumerot tapahtuu klukuihme:kaikki oppivat ja osaavat!! Jippii, tämä on ihanaa. Ongelmat poistuivat kertaheitolla. No, mitäs sitten, jos eivät osaa lukea, laskea ja kirjoittaa. Ne osaa tubettaa ja käyttää pädiä!! Jes.

No eivät ne numerot sinunkaan argumentaatiotasi kovin kestäväksi saaneet. Looginen ajattelukaan ei tunnu olevan ihan vahva. Eikä mediakriittisyyskään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.

T.ope

Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.

Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.

Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.

Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.

Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat. 

Kokeita ei tarvitse jättää kenenkään pois. Mutta myös muita osaamisen näyttämisen tapoja tulee olla. Numerotodistuksissa on sitten kuntakohtaisia eroja. Itse en ymmärrä, mihin vaikkapa viidesluokkalainen sitä numeroa niin kovin tarvitsee. Vanhemmat niitä tarvitsijoita tuntuvat olevan. Lapselle on palkitsevampaa, kun hän saa palautetta siitä, missä on hyvä ja mitä pitää jatkossa harjoitella.

Muutos on vaikea, erityisesti vanhemmille. Ja erityisesti, kun uskoo kaiken, mitä jossain kommenttiosioissa lukee, eikä ota selvää asioista itse.

Niin onhan se lapselle tietysti paljon palkitsevampaa kun hänelle tai vanhemmille ei sanota totuutta. 

Palstalla, jossa kitistään laiskoista vanhemmista vaaditaan, että vanhempien ei missään tapauksessa pitäisi käyttää aikaa lapsen kanssa todistuksen tulkitsemiseen. Kerrotko, miten on parempi antaa lapselle numero kuusi kuin sanoa, että tätä asiaa et vielä hallitse, jatka harjoittelua? Miten se mielestäsi on totuuden piilottelua? Sillä tavoinko, kun hän saa kannusteen jatkaa eikä vain absoluuttista tuomiota siitä, että on huono? 

Jos lapselle vain sanoo että tässä sinulla on parantamisen varaa, ei lapsi eikä aikuinenkaan välttämättä ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tarkoittaako se  ettei hallitse jotain osa-aluetta että nyt on lapsella riski jäädä luokalle vai tarkoittaako se sitä että lapsi on ihan hyvä matematiikassa?! 

Ps. Kannattaa varmasti tutustua Ruotsin koulutusjärjestelmään jos haluaa lisäperusteluja siihen miksi Suomen ei kannata jättää pois numerotodistuksia.