Lue keskustelun säännöt.
Pian tämäkin opettaja sekoaa
16.10.2016 |
http://www.hs.fi/mielipide/a1476497221043
Vanhemmat lukekaa tämä ja keskustelkaa lapsienne kanssa siitä että kaikkia ihmisiä täytyy kunnioittaa! Mihin tämä maa joutuu jos kaikki pätevät ja hyvät opettajat vaihtavat ammattia sitten kun he eivät jaksa oppilaiden ja heidän vanhempiensa kiusaamista?!
Kommentit (65)
Opettajan tehtävä on opettaa. Kyllä vain, mutta jos hän kokee, että se on ainut tehtävä, hän on väärässä. Opettaja on myös kasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Open homa on todella haastavaa. Minulla 6.luokka, jossa 29 oppilasta. Kolme oppilasta erityisen tuen piirissä, mutta integroituna tähän isoon ryhmääni. Kahdella vakavia käytöshäiriöitä. Luokassani ei ole avustajaa.
Suurin osa oppilaista haluaa opiskella, noudattaa sääntöjä, toivovat työrauhaa. Työrauhaa on vaikeaa tarjota, kun kolme oppilasta jatkuvasti vaeltelevat luokassa, pitävät meteliä, paiskovat ovia, kieltäytyvät tehtävien teosta. Ja luokasta ei saa laittaa ulos. Oppilaita ei voi jakaa eri tiloihin, sillä minun on lain mukaan valvottava heitä.
Luokassani on lentänyt esineitä. Minua päin on heitetty teräviä tavaroita. Minua on potkaistu kylkeen. Oppilaita on pahoinpidelty eri tavoin ja itse olen saanut iskuja mennessäni väliin. Kirosanoja kuulee enemmän kuin laki sallii.
Näiden oppilaiden vanhemmat eivät tee mitään asialle. Puolustelevat lapsiaan tai eivät ole lainkaan kiinnostuneita asiasta. Kodeissa usein ongelmia ja lasuja saa tehtailla pitkin vuotta.
Reksi on antanut varoituksia ja oppilaita on erotettu määräajaksi. Kuitenkin meno jatkuu kahta kauheampana, kun palaavat. Eräskin makasi tunnista toiseen lattialla ja huusi, mölisi, repi toisia jaloista, paukutti viivottimella pulpetteja ja lopulta karkasi johonkin.
Kun kerroin esimiehelleni, että olen aika loppu, hän kuittasi, etteikö okl:ssä nykyään opeteta haastavan oppilaan kohtaamista.
Kohtaan nämä haastavat oppilaat päivittäin. Mutta en ehdi kohdata niitä muita, jotka tekevät kunnolla tehtävät tai niitä hiljaisia, joilla oppimisvaikeuksia, lahjakkaista puhumattakaan. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.
T.ope
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta tässä viestissä kulminoituu koko opettajien ongelma. Opettajilla ei ole minkäänlaista terveydellistä tai sosiaalista osaamista, eivätkä näin käsitä, että haastavasti oireilevien nuorten taustalla voi olla vaikka käytöshäiriöitä. Opettajat leimaavat ja juurikin tehtailevat ilmoja, mutta usein mitään oikeita konkreettisia aputoimia ei näille oppilaille ole järjestetty. Lastensuojelu joutuu ihan kädestä pitäen opastamaan, että mitä jos avoimesti palaveeraisit vanhempienja reksin kanssa, ja laatisitte tällaisen suunnitelman perusoppimäärän suorittamiseksi. Opettajat ovat tosi ennakkoluuloisia ja leimaavia sekä jopa törkeitä haastavasti käyttäytyvien lasten vanhemmille; ei ihme ettei yhteistyö suju.
Tämä on valitettavan monien opettajien kohdalla ihan totta. Ymmärryksen puutteen vuoksi opettaja saattaa usein toimia häiriköintiä provosoivalla tavalla, mikä synnyttää loputtoman negatiivisen kierteen.
Suomen kouluista löytyy varamsti opettajia jotka eivät siihen hommaan sovellu, olen varma että joka ammatista löytyy sellaisia tapauksia joiden tulisi vaihtaa alaa. Mutta ymmärrän myös hyvinkin sen että opettaja turhautuu kun kaikki keskittyminen, aika ja energia menee yhden tai kahden oppilaan kaitsemiseen. Ja vielä turhauttavampaa on se että samalla kun opettaja toimii järjestyksenvartijana ei hänen aika riitä itse päätehtävään eli opettamiseen! Onhan se hirveää että muutaman ongelmatapauksen takia opettaja ei pysty kunnolla opettamaan niitä kahtakymmentäkahdeksaa muuta oppilasta ja antaa heille sitä sataprosenttista huomiota. Jos opettaja on katsonut niitä paria hirviötä jo pidempään voin varsin hyvin ymmärtää jos itsehillintä loppujen lopuksi pettää ja opettaja sanoo rumasti.
Opettajan päätehtävähän on kuitenkin loppupeleissä se opettaminen, ei psykologina tai järjestyksenvartijana toimiminen!
Murrosiässä olevien nuorten kohdalla on aika utopistista sanoa, että opettajan päätehtävä on opettaminen. Kyllä siinä hommassa puolet on ihan muuta ja ammattitaito tai sen puute sillä puolikkaalla tekee sen toisenkin osa-alueen toteuttamisen mahdottomaksi. Luokanopettajakoulutukseenhan on kautta aikojen valittu pääasiassa niitä kympin tyttöjä, jotka rakastivat koulunkäyntiä ja halusivat siksi opettajiksi, ja yläkoulun aineopettajiksi päätynyt moni aineestaan kiinnostunut, joka ei ole muuta aineeseensa liittyvää ammattia keksinyt/saanut. Lähtökohdat siis hyvin monenlaisten lasten/nuorten kanssa työskentelyyn vähän väärät jo alusta pitäen.
Ai luulin että koulun tehtävä on opettaa lapset lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja ajattelemaan! Anteeksi, olin ilmeisesti väärässä! Kerrotko mikä koulun ja opettajien tehtävä sitten on?
No luonnollisesti nuo kuuluvat tehtäviin, mutta kyllä koulun tehtävä on myös kasvatuksellinen siinä vaiheessa, kun oppilaat ovat vielä kehityksessään täysin keskeneräisiä. Oppilaat ovat koulussa kokonaisina ihmisinä kaikkine tunteineen, tarpeineen, taustoineen, ongelmineen jne., ei niitä asioita voi vaan jättää koulun ovien ulkopuolelle päivän ajaksi.
Totta kai oppilailla on tunteet, tarpeet ja ongelmatkin, mutta pitääkö opettajan toimia sylkykuppina kun lapsella on huono olo? Mielestäni opettajan tulisi nähdä ja kohdata oppilaat yksilöinä, mutta yksi tai kaksi yksilöä ei saa kaataa koko luokan työ- ja oppimisrauhaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.
T.ope
Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.
Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.
Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.
Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.
Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat.
Kokeita ei tarvitse jättää kenenkään pois. Mutta myös muita osaamisen näyttämisen tapoja tulee olla. Numerotodistuksissa on sitten kuntakohtaisia eroja. Itse en ymmärrä, mihin vaikkapa viidesluokkalainen sitä numeroa niin kovin tarvitsee. Vanhemmat niitä tarvitsijoita tuntuvat olevan. Lapselle on palkitsevampaa, kun hän saa palautetta siitä, missä on hyvä ja mitä pitää jatkossa harjoitella.
Muutos on vaikea, erityisesti vanhemmille. Ja erityisesti, kun uskoo kaiken, mitä jossain kommenttiosioissa lukee, eikä ota selvää asioista itse.
Niin onhan se lapselle tietysti paljon palkitsevampaa kun hänelle tai vanhemmille ei sanota totuutta.
Palstalla, jossa kitistään laiskoista vanhemmista vaaditaan, että vanhempien ei missään tapauksessa pitäisi käyttää aikaa lapsen kanssa todistuksen tulkitsemiseen. Kerrotko, miten on parempi antaa lapselle numero kuusi kuin sanoa, että tätä asiaa et vielä hallitse, jatka harjoittelua? Miten se mielestäsi on totuuden piilottelua? Sillä tavoinko, kun hän saa kannusteen jatkaa eikä vain absoluuttista tuomiota siitä, että on huono?
Jos lapselle vain sanoo että tässä sinulla on parantamisen varaa, ei lapsi eikä aikuinenkaan välttämättä ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tarkoittaako se ettei hallitse jotain osa-aluetta että nyt on lapsella riski jäädä luokalle vai tarkoittaako se sitä että lapsi on ihan hyvä matematiikassa?!
Ps. Kannattaa varmasti tutustua Ruotsin koulutusjärjestelmään jos haluaa lisäperusteluja siihen miksi Suomen ei kannata jättää pois numerotodistuksia.
Entäs jos sen kirjoittaa todistukseen?
Ruotsin ongelma on ihan muussa kuin siinä, mitä todistuksessa lukee. Ruotsissa paine antaa osaamista parempia todistuksia on se ongelma. Sehän ei ole sanallisen todistuksen idea. Idea on siinä, että kerrotaan osaamisen tason lisäksi se, mitä pitää kehittää. Esimerkki: lapsi on surkea oikeinkirjoituksessa. Mutta äärimmäisen hyvä suullisessa ilmaisussa. Äidinkielen arvosana arvioi molempia. No, arvosana voi olla näiden (ja muiden taitojen) keskiarvo 8, koska oikeinkirjoitus olisi 6 ja suullinen ilmaisu 10. Mitä se kasi kertoo vanhemmille? Että ihan ok menee? Ja se riittää, että on aiemmin keskusteltu lapsen kanssa siitä, mikä menee hyvin ja mikä ei ja vanhemmankin kanssa joulukuussa käytiin arviointikeskustelu.
Vaihtoehtona voisi olla todistus, jossa lukisi, että olet taitava suullisessa ilmaisussa, oikeinkirjoituksesi kaipaa vielä harjoittelua. En ymmärrä, miksi numeroversio olisi absoluuttisesti parempi ja sanallinen versio johtaisi kaaokseen ja oppimattomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Toivon, että näiden vanhemnat heräisivät vaatimaan, että häiriköt poistetaan luokalta. Itse en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, vaikka toki olen juossut psykologit, kuraattorit, työsuojeluvaltuutetut ym läpi. Kohta kukaan ei enää halua tehfä tätä työtä.
T.ope
Minun lapseni oli viime vuonna tällaisella ongelmaluokalla, jossa 4 erityislasta pilasi koko muun luokan kouluvuoden jatkuvalla häiriköinnillä. Joulun aikaan me vanhemmat huomasimme tilanteen karmeuden, kun keskeisten aineiden oppisisältöjä ei oltu ehditty käydä läpi kuin muutama sivu. Häiriköinti esti kokonaan työskentelyn luokassa ja välillä ne oppilaat, jotka halusivat opiskella ja tehdä koulutehtäviä, jouduttiin laittamaan käytävälle. Kun valitin tästä minulle sanottiin että käytävä on opetustila.
Keskustelut opettajan ja rehtorin kanssa eivät johtaneet mihinkään vaan ongelmat jatkuivat koko vuoden. Ongelma ratkesi vasta kun pahin häirikkö muutti pois. Ikävä kyllä koko luokalle jäi isoja puutteita esim matikkaan ja äidinkieleen ja niitä on nyt jouduttu kirimään tänä vuonna umpeen.
Oma kokemukseni on, etteivät tavallisten oppilaiden vanhemmat pysty vaikuttamaan luokan huonoon tilanteeseen. Aina ei voi edes vaihtaa koulua. Minä mietin tosissani jo oman lapsen ottamista pois koulusta kotiopetukseen.
Oma lapseni on painotetulla kieliluokalla, jossa sielläkin on turhan höpöttäjiä mutta sentään vähemmän kuin lähistön slummikouluissa. Ne , jotka voivat, valitkaa koulunne tarkkaan lapsellenne, jos haluatte lapsenne koulumenestystä edistää.
Tähän se touhu menee vielä varmasti Suomessakin, varsinkin nyt kun Ruotsista otetaan mallia ja jätetään kokeet ja numerotodistukset pois. Koulukäynnistä ja oppimisesta välittävät vanhemmat valitsevat tarkaa oikean koulu lapsilleen ja näin ollen yksityiskoulut yleistyvät. Sittenhän ne yhteiskunnan luokkaerot vasta kasvavat.
Kokeita ei tarvitse jättää kenenkään pois. Mutta myös muita osaamisen näyttämisen tapoja tulee olla. Numerotodistuksissa on sitten kuntakohtaisia eroja. Itse en ymmärrä, mihin vaikkapa viidesluokkalainen sitä numeroa niin kovin tarvitsee. Vanhemmat niitä tarvitsijoita tuntuvat olevan. Lapselle on palkitsevampaa, kun hän saa palautetta siitä, missä on hyvä ja mitä pitää jatkossa harjoitella.
Muutos on vaikea, erityisesti vanhemmille. Ja erityisesti, kun uskoo kaiken, mitä jossain kommenttiosioissa lukee, eikä ota selvää asioista itse.
Niin onhan se lapselle tietysti paljon palkitsevampaa kun hänelle tai vanhemmille ei sanota totuutta.
Palstalla, jossa kitistään laiskoista vanhemmista vaaditaan, että vanhempien ei missään tapauksessa pitäisi käyttää aikaa lapsen kanssa todistuksen tulkitsemiseen. Kerrotko, miten on parempi antaa lapselle numero kuusi kuin sanoa, että tätä asiaa et vielä hallitse, jatka harjoittelua? Miten se mielestäsi on totuuden piilottelua? Sillä tavoinko, kun hän saa kannusteen jatkaa eikä vain absoluuttista tuomiota siitä, että on huono?
Jos lapselle vain sanoo että tässä sinulla on parantamisen varaa, ei lapsi eikä aikuinenkaan välttämättä ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tarkoittaako se ettei hallitse jotain osa-aluetta että nyt on lapsella riski jäädä luokalle vai tarkoittaako se sitä että lapsi on ihan hyvä matematiikassa?!
Ps. Kannattaa varmasti tutustua Ruotsin koulutusjärjestelmään jos haluaa lisäperusteluja siihen miksi Suomen ei kannata jättää pois numerotodistuksia.
Luokalle jäämisen ei tulisi tulla ilmi vasta todistusta katseltaessa. Silloin opettaja on todella jättänyt hommansa hoitamatta, jos näin on.
No luonnollisesti nuo kuuluvat tehtäviin, mutta kyllä koulun tehtävä on myös kasvatuksellinen siinä vaiheessa, kun oppilaat ovat vielä kehityksessään täysin keskeneräisiä. Oppilaat ovat koulussa kokonaisina ihmisinä kaikkine tunteineen, tarpeineen, taustoineen, ongelmineen jne., ei niitä asioita voi vaan jättää koulun ovien ulkopuolelle päivän ajaksi.