Tutkimus: Miehen hyvinvointiin vaikuttaa kaikista eniten se, onko puolisoa. Naisettomuus aiheuttaa siis syrjäytymisriskin

Tää johtuu siitä että koska miehillä ei ole muita läheisiä ystäviä kuin vaimo/nainen (eikä miesten välinen intiimi ystävyys ole tässä kulttuurissa sallittua), niin jos miehellä ei ole naista niin vituiksi menee. Pun not intended.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu miesten ongelmiin ei ole se että naiset muuttaisivat pariutumiskriteereitään, sillä miten edes olisi ok pakottaa nainen ottamaan joku jota hän ei halua?

Ratkaisu on MIESTEN VÄLISEN YSTÄVYYDEN LAADUSSA, eli miehet tarvitsevat vertaistukea, myötätuntoa, ilojen ja surujen jakamista ystäviensä kesken. Ystävyys voi olla kumppanuutta, joka kannustaa ja motivoi ihmistä. Miesten tulisi aktiivisemmin pyrkiä puhumaan sydämellä muille miehille eikä olettaa että joku YKSI NAINEN tulisi ja täyttäisi aukon miehen elämässä. 

Ongelma on miesten myrkyllisessä maskuliinisuudessa ja siinä että kaikki sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet halutaan ulkoistaa jonkun geneerisen vaimon hoidettaviksi.

Tämähän se ois

Vierailija kirjoitti:

Tää johtuu siitä että koska miehillä ei ole muita läheisiä ystäviä kuin vaimo/nainen (eikä miesten välinen intiimi ystävyys ole tässä kulttuurissa sallittua), niin jos miehellä ei ole naista niin vituiksi menee. Pun not intended.

Muuttakaa siis asennettanne, miehet. Jos sinkkumies haluaa ystävystyä toisen sinkkumiehen kanssa saadakseen tukea elämän ongelmiin, kuka muu sen estää kuin miehet itse. Ette voi laittaa kaikkea yhteiskunnan syyksi. Jos haluatte muutosta, teidän on se tehtävä.

PS. vitsisi on typerä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi.

Tuo on juuri se asenne joka feministeillä, poliitikoilla ja suurella osalla naisiakin on miesten ongelmiin. Voi, voi. Sillä voi kuitata kaikki miesten ongelmat.

Naisten ongelmia ratkotaan miljoonissa työryhmissä, järjestöissä ja yhdistyksissä eikä kustannuksille ole ylärajaa. Rahoitus tietysti veroista.

Tämä on demokratia. Verot suunnataan siihen, mihin enemmistö haluaa. Jos sinäkin miettisit tavoitteita jotka edistävät valitsemasi ryhmän etuja ja etsisit ison joukon muita samanlaisia, saisitte osanne niistä verorahoista. Mutta ei, sehän ei sinulle käy. Sinulle on tärkeämpää yritää repiä niitä etuja pois muilta. Et halua että kenelläkään olisi asiat paremmin, haluat että kaikilla on asiat huonosti. Onko ihme, että ideologiasi ei vetoa ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät, ottakaamme itse vastuu elämästämme ja hyvinvoinnistamme. Jos minun elämäni on perseestä, niin ei se nyt sivullisten naisten vika ole.

M39

Entä jos saat töistä potkut? Voiko se vaikuttaa elämänlaatuun, koska eihän se nyt sivullisen työnantajan vika voi olla, jos elämänlaatu heikkenee? Tai nuorempana, jos et päässyt haluamaasi koulupaikkaan? Koska eihän se nyt sivullisen tentintarkastajan vika voi olla. Nämä asiat nyt vain vaikuttavat elämänlaatuun eikä kieltäminen auta asiaa

Se että saa potkut tai ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ei riitä perusteeksi sille että katkeroidutaan ja lopetetaan yrittämästä. Tottakai useimmat ihmiset pettyvät aluksi tuollaisten vaistoinkäymisten yhteydessä, mutta alkujärkytyksen jälkeen yrittävät taas uudestaan päästä eteenpäin elämässä. Joskus on vaan pakko tehdä kompromisseja. Ei siinä auta muitten syyttely.

Kuinka kauan jaksaisit yrittää, jos saat aina pääsykokeiden jälkeen ohuen kirjeen? Vuoden? Muutaman vuoden? Kymmenen vuotta? Eläkeikään asti? Monille miehille kymmenet ja sadat pakit on arkipäivää. Ei lannistuminen tietenkään järkevää ole, mutta kyllä mä ymmärrän hyvin, jos jatkuva epäonnistuminen painaa mielen matalaksi

Ja tässäpä näiden miesten ongelma onkin. Heille kelpaa nainen kuin nainen,  kunhan saavat naiselta sen mitä haluavat ja milloin haluavat. Nainen on heille kuin akkulaturi, joka otetaan tarvittaessa kaapista ja laitetaan takaisin kaappiin, kun ei enää tarvita. Parisuhde on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on yhteisen elämän ja tulevaisuuden rakentamista yhdessä tasaveroisina kumppaneina ja lasten vanhempina. Suurin osa naisista (eikä miehistäkään) ei tapaa koko elämänsä aikana kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa olisivat valmiita parisuhteeseen ja perustamaan perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät, ottakaamme itse vastuu elämästämme ja hyvinvoinnistamme. Jos minun elämäni on perseestä, niin ei se nyt sivullisten naisten vika ole.

M39

Entä jos saat töistä potkut? Voiko se vaikuttaa elämänlaatuun, koska eihän se nyt sivullisen työnantajan vika voi olla, jos elämänlaatu heikkenee? Tai nuorempana, jos et päässyt haluamaasi koulupaikkaan? Koska eihän se nyt sivullisen tentintarkastajan vika voi olla. Nämä asiat nyt vain vaikuttavat elämänlaatuun eikä kieltäminen auta asiaa

Se että saa potkut tai ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ei riitä perusteeksi sille että katkeroidutaan ja lopetetaan yrittämästä. Tottakai useimmat ihmiset pettyvät aluksi tuollaisten vaistoinkäymisten yhteydessä, mutta alkujärkytyksen jälkeen yrittävät taas uudestaan päästä eteenpäin elämässä. Joskus on vaan pakko tehdä kompromisseja. Ei siinä auta muitten syyttely.

Kuinka kauan jaksaisit yrittää, jos saat aina pääsykokeiden jälkeen ohuen kirjeen? Vuoden? Muutaman vuoden? Kymmenen vuotta? Eläkeikään asti? Monille miehille kymmenet ja sadat pakit on arkipäivää. Ei lannistuminen tietenkään järkevää ole, mutta kyllä mä ymmärrän hyvin, jos jatkuva epäonnistuminen painaa mielen matalaksi

Ja tässäpä näiden miesten ongelma onkin. Heille kelpaa nainen kuin nainen,  kunhan saavat naiselta sen mitä haluavat ja milloin haluavat. Nainen on heille kuin akkulaturi, joka otetaan tarvittaessa kaapista ja laitetaan takaisin kaappiin, kun ei enää tarvita. Parisuhde on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on yhteisen elämän ja tulevaisuuden rakentamista yhdessä tasaveroisina kumppaneina ja lasten vanhempina. Suurin osa naisista (eikä miehistäkään) ei tapaa koko elämänsä aikana kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa olisivat valmiita parisuhteeseen ja perustamaan perheen. 

Se, minkä olen tällä palstalla huomannut on myös, että monella naisettomalla miehellä on oletus, että parisuhde on jotain johon kerran "päästään" ja that's it. Eli riittää kun löytää sen yhden naisen, jolle kelpaa (!) ja joka kelpaa (!). Sitten sovitaan seurustelusta ja siinä kaikki.

Jokainen, joka on parisuhteessa joskus ollut, tietää ettei se noin mene. Parisuhde ei ole status quo, se on prosessi joka kehittyy koko ajan ja edellyttää kehittymistä sen mukana. Siitä, että pääsee tapailuasteelle jonkun kanssa on vielä ihan hemmetin pitkä matka siihen, että voidaan puhua kestävästä parisuhteesta. Jos lähtökohta on, että otetaan se ensimmäinen joka onnistutaan saamaan ja joka täyttää edes jotensakin omat kriteerit, niin aika epätodennäköistä on, että suhteesta kehittyy parisuhde saati perhe.

Mutta aloittajalle kysymys: Mitä sitten pitäisi tehdä ja kenen pitäisi tehdä? Asiallisia vastauksia, kiitos, ja sellaisia jotka ovat realistisia ja konkreettisia. Esimerkiksi "naisten pitäisi alentaa kriteerejään" ei ole sen paremmin realistinen kuin konkreettinen, koska me naiset emme pysty vaikuttamaan toistemme kriteereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät, ottakaamme itse vastuu elämästämme ja hyvinvoinnistamme. Jos minun elämäni on perseestä, niin ei se nyt sivullisten naisten vika ole.

M39

Entä jos saat töistä potkut? Voiko se vaikuttaa elämänlaatuun, koska eihän se nyt sivullisen työnantajan vika voi olla, jos elämänlaatu heikkenee? Tai nuorempana, jos et päässyt haluamaasi koulupaikkaan? Koska eihän se nyt sivullisen tentintarkastajan vika voi olla. Nämä asiat nyt vain vaikuttavat elämänlaatuun eikä kieltäminen auta asiaa

Se että saa potkut tai ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ei riitä perusteeksi sille että katkeroidutaan ja lopetetaan yrittämästä. Tottakai useimmat ihmiset pettyvät aluksi tuollaisten vaistoinkäymisten yhteydessä, mutta alkujärkytyksen jälkeen yrittävät taas uudestaan päästä eteenpäin elämässä. Joskus on vaan pakko tehdä kompromisseja. Ei siinä auta muitten syyttely.

Kuinka kauan jaksaisit yrittää, jos saat aina pääsykokeiden jälkeen ohuen kirjeen? Vuoden? Muutaman vuoden? Kymmenen vuotta? Eläkeikään asti? Monille miehille kymmenet ja sadat pakit on arkipäivää. Ei lannistuminen tietenkään järkevää ole, mutta kyllä mä ymmärrän hyvin, jos jatkuva epäonnistuminen painaa mielen matalaksi

Ja tässäpä näiden miesten ongelma onkin. Heille kelpaa nainen kuin nainen,  kunhan saavat naiselta sen mitä haluavat ja milloin haluavat. Nainen on heille kuin akkulaturi, joka otetaan tarvittaessa kaapista ja laitetaan takaisin kaappiin, kun ei enää tarvita. Parisuhde on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on yhteisen elämän ja tulevaisuuden rakentamista yhdessä tasaveroisina kumppaneina ja lasten vanhempina. Suurin osa naisista (eikä miehistäkään) ei tapaa koko elämänsä aikana kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa olisivat valmiita parisuhteeseen ja perustamaan perheen. 

Se, minkä olen tällä palstalla huomannut on myös, että monella naisettomalla miehellä on oletus, että parisuhde on jotain johon kerran "päästään" ja that's it. Eli riittää kun löytää sen yhden naisen, jolle kelpaa (!) ja joka kelpaa (!). Sitten sovitaan seurustelusta ja siinä kaikki.

Jokainen, joka on parisuhteessa joskus ollut, tietää ettei se noin mene. Parisuhde ei ole status quo, se on prosessi joka kehittyy koko ajan ja edellyttää kehittymistä sen mukana. Siitä, että pääsee tapailuasteelle jonkun kanssa on vielä ihan hemmetin pitkä matka siihen, että voidaan puhua kestävästä parisuhteesta. Jos lähtökohta on, että otetaan se ensimmäinen joka onnistutaan saamaan ja joka täyttää edes jotensakin omat kriteerit, niin aika epätodennäköistä on, että suhteesta kehittyy parisuhde saati perhe.

Mutta aloittajalle kysymys: Mitä sitten pitäisi tehdä ja kenen pitäisi tehdä? Asiallisia vastauksia, kiitos, ja sellaisia jotka ovat realistisia ja konkreettisia. Esimerkiksi "naisten pitäisi alentaa kriteerejään" ei ole sen paremmin realistinen kuin konkreettinen, koska me naiset emme pysty vaikuttamaan toistemme kriteereihin.

Tämä. Asiallista keskustelua olisi tärkeää käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät, ottakaamme itse vastuu elämästämme ja hyvinvoinnistamme. Jos minun elämäni on perseestä, niin ei se nyt sivullisten naisten vika ole.

M39

Entä jos saat töistä potkut? Voiko se vaikuttaa elämänlaatuun, koska eihän se nyt sivullisen työnantajan vika voi olla, jos elämänlaatu heikkenee? Tai nuorempana, jos et päässyt haluamaasi koulupaikkaan? Koska eihän se nyt sivullisen tentintarkastajan vika voi olla. Nämä asiat nyt vain vaikuttavat elämänlaatuun eikä kieltäminen auta asiaa

Se että saa potkut tai ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ei riitä perusteeksi sille että katkeroidutaan ja lopetetaan yrittämästä. Tottakai useimmat ihmiset pettyvät aluksi tuollaisten vaistoinkäymisten yhteydessä, mutta alkujärkytyksen jälkeen yrittävät taas uudestaan päästä eteenpäin elämässä. Joskus on vaan pakko tehdä kompromisseja. Ei siinä auta muitten syyttely.

Kuinka kauan jaksaisit yrittää, jos saat aina pääsykokeiden jälkeen ohuen kirjeen? Vuoden? Muutaman vuoden? Kymmenen vuotta? Eläkeikään asti? Monille miehille kymmenet ja sadat pakit on arkipäivää. Ei lannistuminen tietenkään järkevää ole, mutta kyllä mä ymmärrän hyvin, jos jatkuva epäonnistuminen painaa mielen matalaksi

Ja tässäpä näiden miesten ongelma onkin. Heille kelpaa nainen kuin nainen,  kunhan saavat naiselta sen mitä haluavat ja milloin haluavat. Nainen on heille kuin akkulaturi, joka otetaan tarvittaessa kaapista ja laitetaan takaisin kaappiin, kun ei enää tarvita. Parisuhde on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on yhteisen elämän ja tulevaisuuden rakentamista yhdessä tasaveroisina kumppaneina ja lasten vanhempina. Suurin osa naisista (eikä miehistäkään) ei tapaa koko elämänsä aikana kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa olisivat valmiita parisuhteeseen ja perustamaan perheen. 

Jos miehet olisivat yhtä nirsoja parinvalinnassa täällä ei pariutuisi kuin promille väestöstä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on asiaa tutkittu ja todettu, että kaikista eniten miehen hyvinvointia parantava tekijä on puoliso. Tämä ei lohduta jo valmiiksi marginaalissa eläviä naisettomia miehiä, ainoastaan masentaa ja aiheuttaa entistäkin synkeämpiä ajatuksia.

Kannattaisi eritellä tilastollinen yhteys ja syy-seuraus-suhde.Samalla logiikalla jäätelön syöminen aiheuttaa hukkumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät, ottakaamme itse vastuu elämästämme ja hyvinvoinnistamme. Jos minun elämäni on perseestä, niin ei se nyt sivullisten naisten vika ole.

M39

Entä jos saat töistä potkut? Voiko se vaikuttaa elämänlaatuun, koska eihän se nyt sivullisen työnantajan vika voi olla, jos elämänlaatu heikkenee? Tai nuorempana, jos et päässyt haluamaasi koulupaikkaan? Koska eihän se nyt sivullisen tentintarkastajan vika voi olla. Nämä asiat nyt vain vaikuttavat elämänlaatuun eikä kieltäminen auta asiaa

Se että saa potkut tai ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ei riitä perusteeksi sille että katkeroidutaan ja lopetetaan yrittämästä. Tottakai useimmat ihmiset pettyvät aluksi tuollaisten vaistoinkäymisten yhteydessä, mutta alkujärkytyksen jälkeen yrittävät taas uudestaan päästä eteenpäin elämässä. Joskus on vaan pakko tehdä kompromisseja. Ei siinä auta muitten syyttely.

Kuinka kauan jaksaisit yrittää, jos saat aina pääsykokeiden jälkeen ohuen kirjeen? Vuoden? Muutaman vuoden? Kymmenen vuotta? Eläkeikään asti? Monille miehille kymmenet ja sadat pakit on arkipäivää. Ei lannistuminen tietenkään järkevää ole, mutta kyllä mä ymmärrän hyvin, jos jatkuva epäonnistuminen painaa mielen matalaksi

Ja tässäpä näiden miesten ongelma onkin. Heille kelpaa nainen kuin nainen,  kunhan saavat naiselta sen mitä haluavat ja milloin haluavat. Nainen on heille kuin akkulaturi, joka otetaan tarvittaessa kaapista ja laitetaan takaisin kaappiin, kun ei enää tarvita. Parisuhde on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on yhteisen elämän ja tulevaisuuden rakentamista yhdessä tasaveroisina kumppaneina ja lasten vanhempina. Suurin osa naisista (eikä miehistäkään) ei tapaa koko elämänsä aikana kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa olisivat valmiita parisuhteeseen ja perustamaan perheen. 

Jos miehet olisivat yhtä nirsoja parinvalinnassa täällä ei pariutuisi kuin promille väestöstä.

Ymmärretävästi et tätä tiedä kun sinulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta se mitä ihmiset hakevat toisesta ihmisestä on se kipinä, kemia, ihastuminen, rakastuminen, kiima, sielujen sympatia... nimittäköön kukin sitä miksi itse haluaa. Ja sehän toimii niin että - tämä on se tärkeä osa - molemmat tuntevat sen. Jos molemmat eivät tunne sitä, sitä ei ole. Siitä siinä on kyse. Kun oikeat kaksi ihmistä päätyvät yhteen, se on enemmän kuin vain kaksi ihmistä yhdessä. Sinä lasket matemaattisia yhtälöitä, tuo kelpuuttaa ihmiset x, y ja z, tuo kelpuuttaa ihmiset a, b, c ja y. Se ei mene niin.

Nainen saa ison osan parisuhteen eduista sinkkunakin ja yleensäkin positiivisia sukupuolisuuden kokemuksia. Mies ei saa positiivisia sukupuolisuuden kokemuksia juuri koskaan ellei pidä seksuaalisesti myös miehistä. Nettiaikana naiset voivat myös saada noita kokemuksia täysin turvallisesti ja ilman sosiaalista häpeää laittamalla naaman Tinderiin ja vartalon jonnekin muualle.

Nainen on historiallisesti halunnut miehestä hyvin montaa eri asiaa kun taas mies naisesta vain ihokosketusta ja makeita sanoja. Suomessa asiat ovat niin hyvin että naisen aivojen apinaosa kertoo naiselle että "ei hätää, olet turvassa ja sinulla on sukupuolisesti hyvä olla" koska palvelut pelaa ja lapsiakin voi tehdä ilman miestä. Nainen ei siis haikaile yksittäisen miehen perään, joka toisi elämään turvallisuutta, ohjausta, materiaalista hyvinvointia ynnä muita asioita, joita mies on esihistoriallisesti tuonut.

Valitettavasti miehen apinaivo-osa ei tyydyty tuosta tilpehööristä ja hemmottelusta, vaan mies tarvitsee edelleen sitä naisen validaatiota ja läheisyyttä.

Nainen elää tavallaan kuin isossa, lämmitetyssä tavaratalossa, jossa on vartijoita, musiikkia ja kaikkia palveluja ja tavaroita mitä haluaa, mutta mies elää erämökissä, jossa on vain haalistuvia maalauksia vastakkaisesta sukupuolesta seinillä. Vastaus näyttää olevan lähellä mutta silti niin kaukana; mies ei voi vain ottaa esinettä ja palvelua pirtin hirsiseinästä ja tehdä sitä eläväksi lihaksi.

Miehet elävät murrosaikaa: enää ei voi mennä ja ottaa, vähän nusasta ja palauttaa ilman sosiaalista stgimaa ja sitä, että tuleekin torjutusti. Ratkaisuksi tähän esitetään, että naisen tulee olla vapaasti otettavissa. Tyyliin nopeat syö hitaat. 

Oikeasti nämä naisvihaajat eivät halua parisuhdetta. He haluavat statuksen. He haluavat näyttelyesineen ja elävän seksinuken. He haluavat palvelua ja ihailua ilman, että sen eteen pitää tehdä mitään. Tällaisen naisen saa vain harva mies, mutta naisvihaaja ei tätä ymmärrä. Heille peilistä katsoo ehta mutta väärinymmärretty James Bond, jonka arvoa bikinimisu ei tyhmyydessään (tietenkään, naisethan ovat tyhmiä!) ymmärrä. 

Ne miehet, jotka ovat parisuhteessa, ovat normaaleja ihmisiä. Eivät mitään virheettömiä, eivät alfa-uroksia. He ovat ujoja, arkoja, töksäyttelijöitä, hiljaisia möllöttäjiä, suupaltteja, porukan naurattajia ja vaikka mitä. He eivät todellakaan ole kaikki Hunks-tanssijoita, voi herran jestas! Menkää naisvihaajat vaikka ennen viikonloppua lähimpään Prismaan katselemaan pariskuntia: ihan tavallisia ihmisiä siellä kulkee. Mutta jotain ne tavalliset ovat tehneet oikein, ja se onkin teille Iso Salaisuus. Sen olemassa olo on niin ärsyttävää, että sitä pitää ihan vihata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äijät, ottakaamme itse vastuu elämästämme ja hyvinvoinnistamme. Jos minun elämäni on perseestä, niin ei se nyt sivullisten naisten vika ole.

M39

Entä jos saat töistä potkut? Voiko se vaikuttaa elämänlaatuun, koska eihän se nyt sivullisen työnantajan vika voi olla, jos elämänlaatu heikkenee? Tai nuorempana, jos et päässyt haluamaasi koulupaikkaan? Koska eihän se nyt sivullisen tentintarkastajan vika voi olla. Nämä asiat nyt vain vaikuttavat elämänlaatuun eikä kieltäminen auta asiaa

Se että saa potkut tai ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan, ei riitä perusteeksi sille että katkeroidutaan ja lopetetaan yrittämästä. Tottakai useimmat ihmiset pettyvät aluksi tuollaisten vaistoinkäymisten yhteydessä, mutta alkujärkytyksen jälkeen yrittävät taas uudestaan päästä eteenpäin elämässä. Joskus on vaan pakko tehdä kompromisseja. Ei siinä auta muitten syyttely.

Kuinka kauan jaksaisit yrittää, jos saat aina pääsykokeiden jälkeen ohuen kirjeen? Vuoden? Muutaman vuoden? Kymmenen vuotta? Eläkeikään asti? Monille miehille kymmenet ja sadat pakit on arkipäivää. Ei lannistuminen tietenkään järkevää ole, mutta kyllä mä ymmärrän hyvin, jos jatkuva epäonnistuminen painaa mielen matalaksi

Ja tässäpä näiden miesten ongelma onkin. Heille kelpaa nainen kuin nainen,  kunhan saavat naiselta sen mitä haluavat ja milloin haluavat. Nainen on heille kuin akkulaturi, joka otetaan tarvittaessa kaapista ja laitetaan takaisin kaappiin, kun ei enää tarvita. Parisuhde on kuitenkin jotain aivan muuta. Se on yhteisen elämän ja tulevaisuuden rakentamista yhdessä tasaveroisina kumppaneina ja lasten vanhempina. Suurin osa naisista (eikä miehistäkään) ei tapaa koko elämänsä aikana kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa olisivat valmiita parisuhteeseen ja perustamaan perheen. 

Jos miehet olisivat yhtä nirsoja parinvalinnassa täällä ei pariutuisi kuin promille väestöstä.

Ehkä miesten pitäisi ollakin? Moni parisuhde voisi olla kestävämpi, jos sekä mies että nainen menisivät suhteeseen samoista syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet elävät murrosaikaa: enää ei voi mennä ja ottaa, vähän nusasta ja palauttaa ilman sosiaalista stgimaa ja sitä, että tuleekin torjutusti. Ratkaisuksi tähän esitetään, että naisen tulee olla vapaasti otettavissa. Tyyliin nopeat syö hitaat. 

Oikeasti nämä naisvihaajat eivät halua parisuhdetta. He haluavat statuksen. He haluavat näyttelyesineen ja elävän seksinuken. He haluavat palvelua ja ihailua ilman, että sen eteen pitää tehdä mitään. Tällaisen naisen saa vain harva mies, mutta naisvihaaja ei tätä ymmärrä. Heille peilistä katsoo ehta mutta väärinymmärretty James Bond, jonka arvoa bikinimisu ei tyhmyydessään (tietenkään, naisethan ovat tyhmiä!) ymmärrä. 

Ne miehet, jotka ovat parisuhteessa, ovat normaaleja ihmisiä. Eivät mitään virheettömiä, eivät alfa-uroksia. He ovat ujoja, arkoja, töksäyttelijöitä, hiljaisia möllöttäjiä, suupaltteja, porukan naurattajia ja vaikka mitä. He eivät todellakaan ole kaikki Hunks-tanssijoita, voi herran jestas! Menkää naisvihaajat vaikka ennen viikonloppua lähimpään Prismaan katselemaan pariskuntia: ihan tavallisia ihmisiä siellä kulkee. Mutta jotain ne tavalliset ovat tehneet oikein, ja se onkin teille Iso Salaisuus. Sen olemassa olo on niin ärsyttävää, että sitä pitää ihan vihata. 

Eivät miehet mitään murrosaikaa elä. Nainen ei koskaan ole ollut noin vain otettavissa. Ja koskaan - tai väitetään että luolamiesaikana, mutta epäilen sitäkin - normaalit miehet eivät ole halunneet ottaa naista vastoin tämän tahtoa. Se on ihmislajilla ja varmaan kaikilla muillakin lajeilla hyvin vahvasti sisäänrakennettuna, halu tulla toimeen saman lajin edustajien kanssa. On olemassa sairaita ihmisiä ja sairaita kulttuurejakin, mutta normaali ihminen haluaa rauhaisaa rinnakkaiseloa.

Vierailija kirjoitti:

Vai saatiinko tutkimuksessa sittenkin selville, että hyvinvoivat miehet saavat todennäköisemmin puolison? Mikä shokeeraava uutinen!

Terveys on tärkeä asia parinhankinnassakin. Yllättävän harva tätä tajuaa.

Osa koulukiusaamisistakin johtuu kiusatun huonosta terveydestä. Toiset ihmiset haistavat heikkouden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita tilastoja osaltaan vääristää se, että esim työtön/köyhä mies ei pääse/joudu naimisiin niin helposti kuin samassa tilanteessa oleva nainen. Paljon tosiaan kertoo se, että 45-49 vuotiaista naisista selvästi suurempi osuus on ollut naimisissa tuohon ikään mennessä (80% vs. 70).

Naiset katsovat siis pienemmän prosentin miehistä olevan puolisomatskua, kun taas miehet ovat enemmän sellaisia equal opportunity naijia ja juuri naisilla vaikuttavat olevan kovemmat kriteerit. Ei niissä tisseissä miesten mielestä nyt niiiin suuria eroja ole. Avioliitossa toteutuu se erityisesti naiselle tärkeä taloudellinen puoli.

Toisaalta taas avioituminen tuntuu olevan yleensä naisille tärkeämpää kuin miehille. Siinä missä moni mies tyytyisi mieluummin seurusteluun tai avoliittoon, monet naiset haluavat häänsä. Voisiko tämä selittää naisten korkeampaa avioitumisprosenttia?

Mitä ihmettä tissit koko keskusteluun muuten liittyvät?

Avioitumalla pääsee rahastamaan.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Nainen elää tavallaan kuin isossa, lämmitetyssä tavaratalossa, jossa on vartijoita, musiikkia ja kaikkia palveluja ja tavaroita mitä haluaa, mutta mies elää erämökissä, jossa on vain haalistuvia maalauksia vastakkaisesta sukupuolesta seinillä. Vastaus näyttää olevan lähellä mutta silti niin kaukana; mies ei voi vain ottaa esinettä ja palvelua pirtin hirsiseinästä ja tehdä sitä eläväksi lihaksi.

Erinomaisesti kiteytetty. Naisten turvallisuudentunne täyttyy nykyisessä yhteiskunnassa helpommin, statuksessta riippumatta. Miehen status taas riippuu suuresti siitä, saako itselleen naista, joten naisettomalla miehellä on suuri riski ajautua huono-osaisuuden spiraalissa syvemmälle.

Yhtä hyvin pahoinvointiin.

Ei pitäisi naisten antaa määritellä, milloin mies voi hyvin. Mies voi nimittäin yleensä hyvin silloin, kun on kännissä.

Taas selvä osoitus, että miehet eivät selviä ilman naista. Ovat aivan hukassa kuin pikkupojat.