"Lapsivapaa viikonloppu!" "Ihanaa, tänään kaksistaan illanviettoon!"

Voi ei. Piti sanoo, että nauttikaa, mutta en sanokkaan.

Enpä tajunnut aloitusta. Mitä tuossa sanottiin?

En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.

Meilläkin on tosi harvoin lapsivapaata viikonloppua tai edes iltaa.. isovanhemmat hoitaa lapsia kyllä, mutta harvoin samaan aikaan tai yökylässä. 

Joskus tunnen pientä kateutta lähipiirin uusperheellisiä kohtaan. Niillä on lapsivapaata joka toinen viikko/ viikonloppu ja matkustelevat sinne sun tänne ja käyvät illallisilla ym joita hehkuttavat sitten feisbuukkelin ja instan täyteen :D 

Avioero ja siitä koko loppuelämän mukana kulkeva musertava syyllisyys on kova hinta niistä vapaista. Vaikka niistä todellakin nautinkin nyt kun rinnalla on ihana kumppani, jonka kanssa viikonloppu kaksin on aina ihan mieletöntä vaikkemme tekisi mitään erityistä.

Vierailija kirjoitti:

En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.

Jaa. Meillä kyllä olisi mukavaa kahdestaan! On jo illalla, kun lapset on nukkumassa. Viihdytään toistemme seurassa, ja on meillä romantiikkaakin. Joskus olisi vain ihana, kun ei tarvitsisi olla ns. on call koko ajan. Että voisi aamulla nukkua pitempään, ja vaikka rakastella ihan rauhassa. 

Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Avioero ja siitä koko loppuelämän mukana kulkeva musertava syyllisyys on kova hinta niistä vapaista.

Siksi sanoinkin pientä. En vaihtaisi omaa ydinperheonnea niihin vapaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.

Olemme olleet mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä ja osataan edelleen nauttia "lapsivapaista". Minulla on lapset edellisestä liitosta, joten meillä tätä vapaata on säännöllisesti joka toinen viikonloppu.

Ei sitä tietenkään tarvitse aina olla mitään ihmeempää tekemistä, välillä on ihan kiva vain olla.

Musta ois kiva, jos lähipiirissä olisi lapsia, joita voisin hoitaa. Tykkään lapsista, mutta ihan lähipiirissä ei ole ketään sellaista, joka hoitoapua tarvitsisi. Ja mitään maksua en edes kaipaisi, ois kiva vaan auttaa ja olla joillain tapaa lasten elämässä mukana. Tasan ei käy onnenlahjat :D Tää nyt oli vähän ohi aiheen, mutta toivottavasti saatte vielä jollain keinoin sitä omaakin aikaa! :)

T. Parikymppinen opiskelija, jolla vapaa-aikaa olisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.

Jaa. Meillä kyllä olisi mukavaa kahdestaan! On jo illalla, kun lapset on nukkumassa. Viihdytään toistemme seurassa, ja on meillä romantiikkaakin. Joskus olisi vain ihana, kun ei tarvitsisi olla ns. on call koko ajan. Että voisi aamulla nukkua pitempään, ja vaikka rakastella ihan rauhassa. 

Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta.

Ap

No joo, kyllähän me ollaan nukuttu pitkään aamuisin jo vuosia kun nuorimmaiset on jo ekalla. Minäkin nousin tänään vasta 12 jälkeen, ja sen jälkeen olen ollut tässä koneella, aamutakissa. Mietin että jaksais mennä suihkuun ja pihalle istuttamaan pari ruusupuskaa purkeista maahan talveksi ja muutama pussi kukkasipuleitakin olis pakko saada multiin kun yöt on jo pakkasella ja välillä päivälläkin juuri ja juuri plussalla. Mies nousi varmaan kymmenen jälkeen, ainakaan ei ollut päässyt edes aamupuuronsa kimppuun kuin vasta silloin kun minä nousin. Nyt se on kissan kanssa ulkona. Toinen lapsista on vesirokossa kivasti alkoi just kun syyslomakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.

Jaa. Meillä kyllä olisi mukavaa kahdestaan! On jo illalla, kun lapset on nukkumassa. Viihdytään toistemme seurassa, ja on meillä romantiikkaakin. Joskus olisi vain ihana, kun ei tarvitsisi olla ns. on call koko ajan. Että voisi aamulla nukkua pitempään, ja vaikka rakastella ihan rauhassa. 

Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta.

Ap

Minä yritän nyt lohduttaa sinua ja kertoa omasta kokemuksesta. Meillä on jo lapset kohta lentämässä maailmalle, joten nykyään lapsivapaata on niin paljon, kuin haluaa.

Mutta siis se kokemus. Meillä ei ollut isovanhempia, jotka olisi hoitaneet. Ja rahatkin oli vähän tiukilla, joten ei niitä hoitajiakaan oikein raskinut ottaa.

Kerran kuitenkin tempaisimme ja maksoimme ison summan ja lähdimme kahdestaan ulos. Ja sitten ihmettelimme, että eikö tämä tämän kummempaa ole. Ihan samaahan tämä on, mitä normaalisti kotona lasten nukkumaanmenon jälkeenkin. Ihan samaa juttelua, naurua ja hyvää seksiä. Mutta siitä lapsivapaasta ajasta oli tullut joku unelma, kun sitä tutut niin kehui, kuinka ihanaa on hoitaa parisuhdetta ilman lapsia.

Totesimme, että liittomme hoituu ilman lapsenvahtejakin ja arjensietokyky ja perheenä olo ja niiden pienien hetkien hyödyntäminen oli meidän tapa elää parisuhteessa ja perheenä. Joten maltoimme sitten ihan rauhassa elää sitä hetkeä, mitä elimme ja lopetimme unelmoinnin jostain, mikä ei ollutkaan niin ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.

Jaa. Meillä kyllä olisi mukavaa kahdestaan! On jo illalla, kun lapset on nukkumassa. Viihdytään toistemme seurassa, ja on meillä romantiikkaakin. Joskus olisi vain ihana, kun ei tarvitsisi olla ns. on call koko ajan. Että voisi aamulla nukkua pitempään, ja vaikka rakastella ihan rauhassa. 

Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta.

Ap

No joo, kyllähän me ollaan nukuttu pitkään aamuisin jo vuosia kun nuorimmaiset on jo ekalla. Minäkin nousin tänään vasta 12 jälkeen, ja sen jälkeen olen ollut tässä koneella, aamutakissa. Mietin että jaksais mennä suihkuun ja pihalle istuttamaan pari ruusupuskaa purkeista maahan talveksi ja muutama pussi kukkasipuleitakin olis pakko saada multiin kun yöt on jo pakkasella ja välillä päivälläkin juuri ja juuri plussalla. Mies nousi varmaan kymmenen jälkeen, ainakaan ei ollut päässyt edes aamupuuronsa kimppuun kuin vasta silloin kun minä nousin. Nyt se on kissan kanssa ulkona. Toinen lapsista on vesirokossa kivasti alkoi just kun syyslomakin.

Kiva kuulla teidän aamusta. En kyllä tiedä, mitä muuta tähän sanoa. 

Ap

Minä kyllä ihmettelen koko termiä "lapsivapaa". Itse en ole käyttänyt moista sanaa koskaan, enkä käytä. Välillä olen yksin, välillä miehen kanssa kaksin, välillä yhden lapsen kanssa kaksin, välillä koko perhe on kotona mutta eri huoneissa... 

Miten saisi lapsivapaan teineistä? Ne vasta parisuhdetta hankaloittaa. Kaveritkin on kun kotonaan, vessa aina vallattu, keittiössä on kamala kotkotus ja sohvalla rötköttää pari karvakoipee. Hoitoon noita ei ota hullukaan ja keskenään ne aiheuttaa kaaoksen tai katastrofin. Että eiköhän me sitten haudassa saada miehen kanssa viettää lapsivapaata:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.

Jaa. Meillä kyllä olisi mukavaa kahdestaan! On jo illalla, kun lapset on nukkumassa. Viihdytään toistemme seurassa, ja on meillä romantiikkaakin. Joskus olisi vain ihana, kun ei tarvitsisi olla ns. on call koko ajan. Että voisi aamulla nukkua pitempään, ja vaikka rakastella ihan rauhassa. 

Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta.

Ap

Minä yritän nyt lohduttaa sinua ja kertoa omasta kokemuksesta. Meillä on jo lapset kohta lentämässä maailmalle, joten nykyään lapsivapaata on niin paljon, kuin haluaa.

Mutta siis se kokemus. Meillä ei ollut isovanhempia, jotka olisi hoitaneet. Ja rahatkin oli vähän tiukilla, joten ei niitä hoitajiakaan oikein raskinut ottaa.

Kerran kuitenkin tempaisimme ja maksoimme ison summan ja lähdimme kahdestaan ulos. Ja sitten ihmettelimme, että eikö tämä tämän kummempaa ole. Ihan samaahan tämä on, mitä normaalisti kotona lasten nukkumaanmenon jälkeenkin. Ihan samaa juttelua, naurua ja hyvää seksiä. Mutta siitä lapsivapaasta ajasta oli tullut joku unelma, kun sitä tutut niin kehui, kuinka ihanaa on hoitaa parisuhdetta ilman lapsia.

Totesimme, että liittomme hoituu ilman lapsenvahtejakin ja arjensietokyky ja perheenä olo ja niiden pienien hetkien hyödyntäminen oli meidän tapa elää parisuhteessa ja perheenä. Joten maltoimme sitten ihan rauhassa elää sitä hetkeä, mitä elimme ja lopetimme unelmoinnin jostain, mikä ei ollutkaan niin ihmeellistä.

Mietin tätä eilen illalla, kun salaa vähän itkeskelin meidän tilannetta. Että kumpi on kivempi päästä sanoamaan sitten joskus: Olihan se pikkulapsiaika rankkaa, mutta onneksi päästiin silloin tällöin myös kahdestaan hengähtämään. Vai: Olihan se rankkaa aikaa, eikä meillä ollut mitään lapsenhoitajia joten jouduttiin etsimään sieltä arjen keskeltä ne hetket olla kahdestaan. Mutta selvittiin, ilman apuja. 

Täytyy myöntää, että kallistuisin tuon ensimmäiseen vaihtoehtoon. En minä halua kenenkään lapsivapaita heiltä pois, se on hienoa että elämässä on ihmisiä joille voi luottaa omat lapsensa hoitoon ja mennä kaksistaan miehen kanssa vaikka katsomaan näytelmää teatteriin. Ettei tarvitse tehdä niin kuin me aina tehdään: nyt on sinun vuoro mennä, kerro sitten millainen se oli. Jaa, nyt on minun vuoroni. No minä kerron millaista oli. Voi kun voisi joskus mennä yhdessä... 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero ja siitä koko loppuelämän mukana kulkeva musertava syyllisyys on kova hinta niistä vapaista.

Siksi sanoinkin pientä. En vaihtaisi omaa ydinperheonnea niihin vapaisiin. 

Onnellinen olen minäkin. Ydinperheonni ei ole sen kummempaa kuin uusperheonni.

t. Eronnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero ja siitä koko loppuelämän mukana kulkeva musertava syyllisyys on kova hinta niistä vapaista.

Siksi sanoinkin pientä. En vaihtaisi omaa ydinperheonnea niihin vapaisiin. 

Onnellinen olen minäkin. Ydinperheonni ei ole sen kummempaa kuin uusperheonni.

t. Eronnut

Lapsille se on. Itse en ole eronnut, mutta olen itse avioerolapsi. 

Hep!

Meillä isovanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset, kummit, kaikki toisella puolella Suomea ja työelämässä. Vielä kolmatta lasta odottaessa toiset isovanhemmat olivat arjessa mukana, mutta elämä välillä yllättää, nyt ollaan yksin.

Jouluna tulee 4v aikaa kun on viimeksi oltu miehen kanssa yön yli kaksistaan. Muutaman kerran on tuon jälkeen käyty kaksin elokuvissa, syömässä tai ostoksilla ja se on tosiaan vaatinut sen, että on lomilla matkustettu mummolaan, että on saatu lapset sinne hoitoon.

Kaverit täällä lähellä elää kaikki omaa kiireistä elämäänsä, ei haluta vaivata. Ja kun heillä kaikilla on suku arjessa mukana, niin ei ole tarvetta sille vastavuoroisuudellekaan, että me otetaan nyt teidän muksut hoitoon, niin katsokaa te meidän muksuja seuraavaksi. Mll:n lastenhoitovälitys alkoi vuosien tauon jälkeen toimia viime vuonna, mutta ihan rehellisesti, ei ole vain vielä ollut töiden ym kiireiden keskellä voimia lähteä tuohon + on kallista.

Kieltämättä välillä puren hammasta, etten sanoisi mitään, kun tuttavilla on lapset kerran -pari kuukaudessa viikonloput mummolassa ja ihan arjessakin on isovanhemmat apuna ja sitten kuitenkin vähän väliä kuuntelen tilitystä, kuinka kamalan raskasta arki on (ja sitten pistetään taas lapset mummolaan että saa hengähtää).

Just tytöltä kysyin, että menisikö hakemaan kaveriaan ulos, mutta sain kuulla että ovat syysloman mummolassa (vanhemmat osan viikosta kotona kaksistaan). Mulla mies töissä, äiti ja isä töissä, sisarukset töissä. Ollaan kyllä menossa ensi viikolla mummolaan, mutta olen päivät lasten kanssa siellä yksin.

Emme ole olleet esikoisen syntymän jälkeen miehen kanssa kahdestaan missään muualla kuin kahden seuraavan ultrissa ja synnytyksissä. Eli edellisen kerran reilut 8 vuotta sitten. Jotenkin vaan ei ole edes ajateltu sitä vaihtoehtoa, että lähdettäis tekemään jotakin kivaa ilman lapsia, vaan niitä vähiä vapaita on kyllä haluttu käyttää nimenomaan koko perheen yhdessäoloon. Seksiä ehtii kyllä harrastaa kotonakin, kun lapset nukkuu. Ehkä sitten, jos olis tullut kutsu esim. lapsivapaisiin juhliin, niin olis harkittu lapsenvahtia. Mutta aika aikaansa kutakin, lapset kasvaa ja oma aika lisääntyy, ei tässä vielä mitään ikäloppuja olla.

Vierailija kirjoitti:

Musta ois kiva, jos lähipiirissä olisi lapsia, joita voisin hoitaa. Tykkään lapsista, mutta ihan lähipiirissä ei ole ketään sellaista, joka hoitoapua tarvitsisi. Ja mitään maksua en edes kaipaisi, ois kiva vaan auttaa ja olla joillain tapaa lasten elämässä mukana. Tasan ei käy onnenlahjat :D Tää nyt oli vähän ohi aiheen, mutta toivottavasti saatte vielä jollain keinoin sitä omaakin aikaa! :)

T. Parikymppinen opiskelija, jolla vapaa-aikaa olisi

Sama juttu. Olen mainostanut lähipiirissäni, että meille saa tuoda lapsia hoitoon, yökyläänkin. Mutta ei kellään kai sitten tarvetta. Ollaan vapaaehtoisesti lapseton pariskunta ja sen ikäisiä, että ns. ruuhkavuosia eläviä kavereita on paljon. Mies on opettaja ja minä entinen lastenhoitaja, eli osataan kyllä olla lasten kanssa. Harmi, kun hoitoapua haluavat ja sitä tarjoavat eivät kohtaa.