Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Lapsivapaa viikonloppu!" "Ihanaa, tänään kaksistaan illanviettoon!"
15.10.2016 |
Olen kateellinen, myönnän. Ihan käsittämättömän kateellinen.
Ja kyllä, itse olemme lapset tehneet. Ja kyllä, niitä tukiverkkoja saa kun vaan tekee (onko viisi vuotta pitkä aika yrittää?). Ja ei, isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan ollenkaan. Ja kyllä, rahalla saisi hoitajia vaikka jonoksi asti.
Huokaus. Jos täällä on joku samasta kateudesta kärsivä vanhempi niin sano hep. Ei haukuta toisiamme, annetaan sympatiaa.
Kommentit (82)
Me käydään hääpäivänä ravintolassa syömässä miehen kanssa. Tosin viime hääpäivänä ei kun nuorempi lapsi oli vasta parin kk:n ikäinen Eikä kaksi vuotta sitten kun esikoinen oli vauva. Vanhempi lapsi 2,5 v eli lyhyellä matikalla ollaan käyty kerran. Ihanaa se kyllä oli, vaikka puheenaiheet lopulta kääntyivätkin molempien tosirakkauteen eli yhteiseen lapseemme. :D Muuten katsotaan ehkä 4 kertaa vuodessa leffa kun lapset on menneet nukkumaan. Parisuhde on aivan hunningolla mutta se kestää koska molemmat ymmärtävät että tämä on vain vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me käydään hääpäivänä ravintolassa syömässä miehen kanssa. Tosin viime hääpäivänä ei kun nuorempi lapsi oli vasta parin kk:n ikäinen Eikä kaksi vuotta sitten kun esikoinen oli vauva. Vanhempi lapsi 2,5 v eli lyhyellä matikalla ollaan käyty kerran. Ihanaa se kyllä oli, vaikka puheenaiheet lopulta kääntyivätkin molempien tosirakkauteen eli yhteiseen lapseemme. :D Muuten katsotaan ehkä 4 kertaa vuodessa leffa kun lapset on menneet nukkumaan. Parisuhde on aivan hunningolla mutta se kestää koska molemmat ymmärtävät että tämä on vain vaihe.
Kannattaa silti edes pieniä hetkiä panostaa parisuhteeseen. Se tekee hyvää koko perheelle. Vaikka tehdä toisen lempiruokaa tai muuten huomioida. Me katsotaan lähes joka ilta yhdessä elokuvia tai sarjoja, koska se on se meidän juttu samalla kyhjöttäen kainalossa.
Tämä. 61 jolta se tukiverkosto puuttuu ja vähäisetkin on kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.
Jaa. Meillä kyllä olisi mukavaa kahdestaan! On jo illalla, kun lapset on nukkumassa. Viihdytään toistemme seurassa, ja on meillä romantiikkaakin. Joskus olisi vain ihana, kun ei tarvitsisi olla ns. on call koko ajan. Että voisi aamulla nukkua pitempään, ja vaikka rakastella ihan rauhassa.
Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta.
Ap
Minä yritän nyt lohduttaa sinua ja kertoa omasta kokemuksesta. Meillä on jo lapset kohta lentämässä maailmalle, joten nykyään lapsivapaata on niin paljon, kuin haluaa.
Mutta siis se kokemus. Meillä ei ollut isovanhempia, jotka olisi hoitaneet. Ja rahatkin oli vähän tiukilla, joten ei niitä hoitajiakaan oikein raskinut ottaa.
Kerran kuitenkin tempaisimme ja maksoimme ison summan ja lähdimme kahdestaan ulos. Ja sitten ihmettelimme, että eikö tämä tämän kummempaa ole. Ihan samaahan tämä on, mitä normaalisti kotona lasten nukkumaanmenon jälkeenkin. Ihan samaa juttelua, naurua ja hyvää seksiä. Mutta siitä lapsivapaasta ajasta oli tullut joku unelma, kun sitä tutut niin kehui, kuinka ihanaa on hoitaa parisuhdetta ilman lapsia.
Totesimme, että liittomme hoituu ilman lapsenvahtejakin ja arjensietokyky ja perheenä olo ja niiden pienien hetkien hyödyntäminen oli meidän tapa elää parisuhteessa ja perheenä. Joten maltoimme sitten ihan rauhassa elää sitä hetkeä, mitä elimme ja lopetimme unelmoinnin jostain, mikä ei ollutkaan niin ihmeellistä.
Mietin tätä eilen illalla, kun salaa vähän itkeskelin meidän tilannetta. Että kumpi on kivempi päästä sanoamaan sitten joskus: Olihan se pikkulapsiaika rankkaa, mutta onneksi päästiin silloin tällöin myös kahdestaan hengähtämään. Vai: Olihan se rankkaa aikaa, eikä meillä ollut mitään lapsenhoitajia joten jouduttiin etsimään sieltä arjen keskeltä ne hetket olla kahdestaan. Mutta selvittiin, ilman apuja.
Täytyy myöntää, että kallistuisin tuon ensimmäiseen vaihtoehtoon. En minä halua kenenkään lapsivapaita heiltä pois, se on hienoa että elämässä on ihmisiä joille voi luottaa omat lapsensa hoitoon ja mennä kaksistaan miehen kanssa vaikka katsomaan näytelmää teatteriin. Ettei tarvitse tehdä niin kuin me aina tehdään: nyt on sinun vuoro mennä, kerro sitten millainen se oli. Jaa, nyt on minun vuoroni. No minä kerron millaista oli. Voi kun voisi joskus mennä yhdessä...
Ap
Miksi pikkulapsiaikasi on rankkaa? Mieti sitä.
Ja sen jälkeen sovi kaveriperheen kanssa, että otatte sieltä lapset viikonlopuksi, he ottavat teiltä lapset. Kaksi perhettä hyötyy.
Ai niin, et millään jaksa, kun lapsivapaan hintana on se, että jonain toisena viikonloppuna näet vähän enemmän vaivaa ja hoidat muiden lapsia.
Miksi pitää olla ilkeä? Tuo viimeinen oli täysin turhaa piikittelyä, tuskin tunnet ja tiedät kyseistä perhettä /aikuisia ja heidän tilannettaan ja voimavaroja.
Koska olen usein perhekerhossa ehdottanut isovanhempien piittaamattomuudesta valittavalle äidille, että otan heidän lapset viikonlopuksi, jos hän ottaa vastaavasti meidän 2v ja 4v lapset seuraavana viikonloppuna. Ei ole kertaakaan sopinut, aina on löytynyt liuta tekosyitä. Lapsivapaa viikonloppu kelpaisi, mutta sen vuoksi ei haluta nähdä yhtään vaivaa.
Eli voit tuomita tämän perusteella kaikki muutkin?
Mulle ei ole kukaan koskaan noin ehdottanut, mutta pitäisi olla tosi hyvä tuttu, että olisin valmis jättämään lapseni vieraaseen paikkaan. Lisäksi, kaksi lapsistani voisi ehkä jäädäkin, mutta yksi kieltäytyisi ihan varmasti. Tuttuun mummolaankin on kova paikka jäädä. Toiseksi olen ollut välillä niin uuvuksissa, että en ihan kauhean mielelläni ottaisi vastuulleni toisen lapsia -ja juuri silloin olisin itse kipeimmin sen avun tarpeessa, mutta en pystyisi antamaan lupausta milloin pystyisin itse samaan ja en haluaisi ottaa siitä lisää stressiä. Nämä on taas sellaisia asioita joista en kauhean mielelläni puolitututulle avaudu, joten varmaan selittelisin jotain... Tai tuon puolitutun täytyisi olla todella paljon luottamusta herättävä, että toimisin toisin. Ja kun ystävien kanssa tällaisia asioita ei hoideta perhekerhoissa, niin siitä lähdin olettamaan että nämä sinunkaan tapaukset eivät ole olleet niitä sinun parhaita ystäviä, vaan niitä kerhotuttuja?
Miksi sitten kerhotutut valittavat, että he ovat uuvuksissa, kun isovanhemmat ei hoida lapsia ja he kaipaavat omaa aikaa, voin kun saisi yhden vapaan viikonlopun. Kun siihen vastaan, että hei, voin auttaa, jos vastavuoroisesti autat minua, niin yllättäen toimitaan juuri noin eli ryhdytään selittelemään jotain.
Suomennos: perhekerhossa halutaan valittaa elämän kamaluutta, mutta ei oikeasti haluat löytää ratkaisua, koska on päätetty, että isovanhempien tehtävänä on tehdä lastensa elämä mukavaksi.Vapaita viikonloppuja järjestyisi, jos niitä oikeasti haluttaisiin, mutta todellisuudessa ei halutakaan. Halutaan valittaa! Ja syyllistää isovanhempia! Jos muunlaista apua on tarjolla, ei sitä haluta ottaa vastaan, koska siihen kuuluu vastavuoroisuus eli vaivannäkö. Kaiken pitää olla ilmaista ja täsmälleen sellaista, mitä valittaja haluaa.
Minä en ainakaan jättäisi lapsiani puolitutun kerhotuttavuuuden hoitoon. Ehkä siinä syy...
Ei a.p
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.
Kyllä meillä pitkässä liitossa keskusteltavaa ja huumoria riittää ja on kahdestaan tosi hauskaa.
Ja ap, I feel you. Kun tukiverkistoja ei ole lähellä, niin sitten ei ole, vieraalle ei lapsia halua jättää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samoin. Isovanhemmat olivat mukana meidän lasta muutamaa vuotta vanhempien siskon lapsien elämässä aivan toisella tavalla, kuin meidän pojan. Tilanne nyt: 12-vuotiaasta lähtien poika on kieltäytynyt lähtemään mummolaan (ei lähtenyt edes jouluna), ja siskon lapset nyt 15- ja 17-v käyvät edelleen.
Jätitte siis 12-vuotiaan jouluna yksin, koska hän ei halunnut mummolaan? Vai jätitte koko perhe menemättä, koska 12-vuotias ei halunnut? Lapsiko teillä päättää nämä asiat?
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tuota, että jos isovanhemmat eivät voi toimia lapsenvahteina, niin heidän ja lastenlasten välille ei minkäänlaista sidettä pääse syntymään, eikä lapsia sitten myöhemmin enää kiinnosta vierailla isovanhemmilla. Eikö sitä sidettä pysty muodostamaan silloin, kun vanhemmatkin ovat paikalla? Minulla oli todella lämpimät välit isovanhempiini, vaikka en yhtä ainoaa tuntia ole ollut heidän hoidettavanaan, että vanhempani olisivat saaneet lapsivapaata aikaa. Olimme aina mummolassa koko perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.
Jaa. Meillä kyllä olisi mukavaa kahdestaan! On jo illalla, kun lapset on nukkumassa. Viihdytään toistemme seurassa, ja on meillä romantiikkaakin. Joskus olisi vain ihana, kun ei tarvitsisi olla ns. on call koko ajan. Että voisi aamulla nukkua pitempään, ja vaikka rakastella ihan rauhassa.
Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta.
Ap
Minä yritän nyt lohduttaa sinua ja kertoa omasta kokemuksesta. Meillä on jo lapset kohta lentämässä maailmalle, joten nykyään lapsivapaata on niin paljon, kuin haluaa.
Mutta siis se kokemus. Meillä ei ollut isovanhempia, jotka olisi hoitaneet. Ja rahatkin oli vähän tiukilla, joten ei niitä hoitajiakaan oikein raskinut ottaa.
Kerran kuitenkin tempaisimme ja maksoimme ison summan ja lähdimme kahdestaan ulos. Ja sitten ihmettelimme, että eikö tämä tämän kummempaa ole. Ihan samaahan tämä on, mitä normaalisti kotona lasten nukkumaanmenon jälkeenkin. Ihan samaa juttelua, naurua ja hyvää seksiä. Mutta siitä lapsivapaasta ajasta oli tullut joku unelma, kun sitä tutut niin kehui, kuinka ihanaa on hoitaa parisuhdetta ilman lapsia.
Totesimme, että liittomme hoituu ilman lapsenvahtejakin ja arjensietokyky ja perheenä olo ja niiden pienien hetkien hyödyntäminen oli meidän tapa elää parisuhteessa ja perheenä. Joten maltoimme sitten ihan rauhassa elää sitä hetkeä, mitä elimme ja lopetimme unelmoinnin jostain, mikä ei ollutkaan niin ihmeellistä.
Mietin tätä eilen illalla, kun salaa vähän itkeskelin meidän tilannetta. Että kumpi on kivempi päästä sanoamaan sitten joskus: Olihan se pikkulapsiaika rankkaa, mutta onneksi päästiin silloin tällöin myös kahdestaan hengähtämään. Vai: Olihan se rankkaa aikaa, eikä meillä ollut mitään lapsenhoitajia joten jouduttiin etsimään sieltä arjen keskeltä ne hetket olla kahdestaan. Mutta selvittiin, ilman apuja.
Täytyy myöntää, että kallistuisin tuon ensimmäiseen vaihtoehtoon. En minä halua kenenkään lapsivapaita heiltä pois, se on hienoa että elämässä on ihmisiä joille voi luottaa omat lapsensa hoitoon ja mennä kaksistaan miehen kanssa vaikka katsomaan näytelmää teatteriin. Ettei tarvitse tehdä niin kuin me aina tehdään: nyt on sinun vuoro mennä, kerro sitten millainen se oli. Jaa, nyt on minun vuoroni. No minä kerron millaista oli. Voi kun voisi joskus mennä yhdessä...
Ap
Miksi pikkulapsiaikasi on rankkaa? Mieti sitä.
Ja sen jälkeen sovi kaveriperheen kanssa, että otatte sieltä lapset viikonlopuksi, he ottavat teiltä lapset. Kaksi perhettä hyötyy.
Ai niin, et millään jaksa, kun lapsivapaan hintana on se, että jonain toisena viikonloppuna näet vähän enemmän vaivaa ja hoidat muiden lapsia.
Miksi pitää olla ilkeä? Tuo viimeinen oli täysin turhaa piikittelyä, tuskin tunnet ja tiedät kyseistä perhettä /aikuisia ja heidän tilannettaan ja voimavaroja.
Koska olen usein perhekerhossa ehdottanut isovanhempien piittaamattomuudesta valittavalle äidille, että otan heidän lapset viikonlopuksi, jos hän ottaa vastaavasti meidän 2v ja 4v lapset seuraavana viikonloppuna. Ei ole kertaakaan sopinut, aina on löytynyt liuta tekosyitä. Lapsivapaa viikonloppu kelpaisi, mutta sen vuoksi ei haluta nähdä yhtään vaivaa.
Minkälaiset lapset teillä on? Mietin vaan, että syy voi löytyä myös siitä, jos teidän muksut on temperamenttisia, äänekkäitä ja vilkkaita. Ja muut vanhemmat ovat huomanneet tämän myös. Silloin ei lapsivapaa tunnu vaivan arvoiselta, jos yksi viikonloppu töiden ja muun ohella olisi lasten puolesta kirjaimellisesti täysi kaaos.
Tämä on vain mutuilua, en väitä tietäväni teidän lapsien luonnetta tms. mutta tuokin vaihtoehto tuli mieleen.
No meillä ei ole koskaan hetkeä ilman lapsia.meillä ei ole ketään joka hoitaisi edes tuntia.
Tässä kylässä ei edes rahalla saa hoitajaa ei ole MLL eikä muitakaan lastenhoitopalveluita.
Meillä nuorempi lapsi reilun vuoden ja nukkuu yöt todella huonosti herätyksiä 5-10 joka yö ja ei ole nukkunut missään vaiheessa yöllä eikä päivällä kunnolla.ei esim nuku päivällä ollenkaan.joskus haluaisin vkl vapaaksi että saisin vain nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ole koskaan hetkeä ilman lapsia.meillä ei ole ketään joka hoitaisi edes tuntia.
Tässä kylässä ei edes rahalla saa hoitajaa ei ole MLL eikä muitakaan lastenhoitopalveluita.
Meillä nuorempi lapsi reilun vuoden ja nukkuu yöt todella huonosti herätyksiä 5-10 joka yö ja ei ole nukkunut missään vaiheessa yöllä eikä päivällä kunnolla.ei esim nuku päivällä ollenkaan.joskus haluaisin vkl vapaaksi että saisin vain nukkua.
Ettekö voi miehesi kanssa sopia, että menet joku viikonloppu hotelliin, että saat kerrankin nukkua?
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Me emme käy yhdessä missään, ikinä. Tai no isoiksi merkkipäiviksi ollaan saatu mummista hoitaja, kahdeksi tunniksi... Sitten oli kiire kotiin koska hänellä oli kiire miesystävän luo. Ja siis hän ei ikinä hoida lapsia, että ei ole liikakäytöstä kiinni. Vuosipäivänä (10v) siis olimme 2.5h poissa, olisimme halunneet myös syödä jotain nopeaa ja käydä saunassa mutta se oli liikaa. Tulimme kotiin, mummi lähti kärppänä ja me mentiin saunaan kahden lapsen kanssa ja tilattiin pizzat kun saatiin lapset nukkumaan.
Valmistujaisissani emme saaneet hoitajaa. Tai oli jo sovittu, mutta hoitaja perui vedoten väsymykseen. Lastenhoito oli taas sovittu kahdeksi tunniksi, lapsi oli jo nukkumassa ja tämä isovanhempi asuu naapurissamme.
Näin on ollut kuusi vuotta, äitini taisi ilmoittaa jo synnärillä että hän on jo lapsensa sitten hoitanut. Miehen puolelta ei voi saada apuja terveydellisistä syistä. Se on siis läpystä vaihto aina tai se menee jonka kaveri kutsuu juhliin. Mitään muuten vaan yhdessä oloa ei ole eikä tule. Lisäksi hoidamme jatkuvasti anopin asioita ja nyt myös toisen sukulaisperheen asioita kun siellä sairastetaan syöpää.
13v niin esikoinen on täysi-ikäinen, ehkä veljekset sitten voivat olla hetken kaksinkin?
Jos veljeni ei olisi lapseton, luulisin, että meillä on sama mummo 😊 Isovanhemmat asuvat noin 200 km päässä. Synnytin viime kesänä ja tarvitsin sen ajaksi esikoiselle (3v.) hoitajan. Synnytys alkoi lopulta reilu viikko ennen laskettua aikaa, äitini oli edellisenä iltana (piiiitkän maainittelun jälkeen) tullut meille yöksi. Valitti että olisi voinut bussillakin tulla sitten, kun synnytys alkaa...
Heräsin supistuksiin klo 4, lähdimme sairaalaan klo 9 ja vauva syntyi tunnin päästä. Lopulta kotiuduimme jo samana iltana. Äitini lähti suunnilleen samalla ovenavauksella pois 😊Jälkikäteen hän on valitellut, että kun niiiiin kauan sai vauvaa odottaa.
Oishan se kiva jos apua saisi valittamatta edes silloin, kun on poikkeustilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen, koska meillä ne "lapsivapaat" ei eroa juurikaan normaalista elämästä. Ei meillä miehen kanssa ole mitään romanttista ja ihanaa kun ollaan kahdestaan, tasan samoja asioita tehdään kuin silloin kun lapset on kotona. Ravintolassakin oli lähes tylsää. Ei se pitkässä liitossa ole enää samanlaista kuin seurusteluaikoina, toisen tuntee jo niin hyvin ja asiat tulee puhuttua arjessa, että ei siellä illallisella sitten ole mitään hempeilyä tai edes mielenkiintoista keskusteltavaa.
Jaa. Meillä kyllä olisi mukavaa kahdestaan! On jo illalla, kun lapset on nukkumassa. Viihdytään toistemme seurassa, ja on meillä romantiikkaakin. Joskus olisi vain ihana, kun ei tarvitsisi olla ns. on call koko ajan. Että voisi aamulla nukkua pitempään, ja vaikka rakastella ihan rauhassa.
Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta.
Ap
Minä yritän nyt lohduttaa sinua ja kertoa omasta kokemuksesta. Meillä on jo lapset kohta lentämässä maailmalle, joten nykyään lapsivapaata on niin paljon, kuin haluaa.
Mutta siis se kokemus. Meillä ei ollut isovanhempia, jotka olisi hoitaneet. Ja rahatkin oli vähän tiukilla, joten ei niitä hoitajiakaan oikein raskinut ottaa.
Kerran kuitenkin tempaisimme ja maksoimme ison summan ja lähdimme kahdestaan ulos. Ja sitten ihmettelimme, että eikö tämä tämän kummempaa ole. Ihan samaahan tämä on, mitä normaalisti kotona lasten nukkumaanmenon jälkeenkin. Ihan samaa juttelua, naurua ja hyvää seksiä. Mutta siitä lapsivapaasta ajasta oli tullut joku unelma, kun sitä tutut niin kehui, kuinka ihanaa on hoitaa parisuhdetta ilman lapsia.
Totesimme, että liittomme hoituu ilman lapsenvahtejakin ja arjensietokyky ja perheenä olo ja niiden pienien hetkien hyödyntäminen oli meidän tapa elää parisuhteessa ja perheenä. Joten maltoimme sitten ihan rauhassa elää sitä hetkeä, mitä elimme ja lopetimme unelmoinnin jostain, mikä ei ollutkaan niin ihmeellistä.
Mietin tätä eilen illalla, kun salaa vähän itkeskelin meidän tilannetta. Että kumpi on kivempi päästä sanoamaan sitten joskus: Olihan se pikkulapsiaika rankkaa, mutta onneksi päästiin silloin tällöin myös kahdestaan hengähtämään. Vai: Olihan se rankkaa aikaa, eikä meillä ollut mitään lapsenhoitajia joten jouduttiin etsimään sieltä arjen keskeltä ne hetket olla kahdestaan. Mutta selvittiin, ilman apuja.
Täytyy myöntää, että kallistuisin tuon ensimmäiseen vaihtoehtoon. En minä halua kenenkään lapsivapaita heiltä pois, se on hienoa että elämässä on ihmisiä joille voi luottaa omat lapsensa hoitoon ja mennä kaksistaan miehen kanssa vaikka katsomaan näytelmää teatteriin. Ettei tarvitse tehdä niin kuin me aina tehdään: nyt on sinun vuoro mennä, kerro sitten millainen se oli. Jaa, nyt on minun vuoroni. No minä kerron millaista oli. Voi kun voisi joskus mennä yhdessä...
Ap
Miksi pikkulapsiaikasi on rankkaa? Mieti sitä.
Ja sen jälkeen sovi kaveriperheen kanssa, että otatte sieltä lapset viikonlopuksi, he ottavat teiltä lapset. Kaksi perhettä hyötyy.
Ai niin, et millään jaksa, kun lapsivapaan hintana on se, että jonain toisena viikonloppuna näet vähän enemmän vaivaa ja hoidat muiden lapsia.
Miksi pitää olla ilkeä? Tuo viimeinen oli täysin turhaa piikittelyä, tuskin tunnet ja tiedät kyseistä perhettä /aikuisia ja heidän tilannettaan ja voimavaroja.
Koska olen usein perhekerhossa ehdottanut isovanhempien piittaamattomuudesta valittavalle äidille, että otan heidän lapset viikonlopuksi, jos hän ottaa vastaavasti meidän 2v ja 4v lapset seuraavana viikonloppuna. Ei ole kertaakaan sopinut, aina on löytynyt liuta tekosyitä. Lapsivapaa viikonloppu kelpaisi, mutta sen vuoksi ei haluta nähdä yhtään vaivaa.
Minkälaiset lapset teillä on? Mietin vaan, että syy voi löytyä myös siitä, jos teidän muksut on temperamenttisia, äänekkäitä ja vilkkaita. Ja muut vanhemmat ovat huomanneet tämän myös. Silloin ei lapsivapaa tunnu vaivan arvoiselta, jos yksi viikonloppu töiden ja muun ohella olisi lasten puolesta kirjaimellisesti täysi kaaos.
Tämä on vain mutuilua, en väitä tietäväni teidän lapsien luonnetta tms. mutta tuokin vaihtoehto tuli mieleen.
Meillä on muiden mielestä hyvin rauhalliset lapset, koska kun sanon, että itse en koe lapsiarkea raskaaksi, saan heti kuulla, miten "noin helppojen lasten kanssa kuka tahansa jaksaisi, nehän on rauhallisia aina". Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, niin lapseni kelpaavat varsin hyvin leikkiseuraksi etenkin, kun äiti voi tuoda omansa meille ja lähteä asioilleen. Syynä ei siis voi olla se, että lapseni (tai minä) olemme ei-toivottua seuraa. Syynä on todennäköisesti se, että omaan tilanteeseen ei haluta muuta helpotusta kuin se, mikä itse on päätetty eli isovanhemmat hoitajiksi.
Mikä ap:n ongelma on? Voisit palkata lastenvahdin jos sitä lapsivapaata aikaa niin kovin kaipaat. Vai etkö kuitenkaan kaipaa niin paljon että siitä maksaisit? Priorisointikysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli juuri lapsivapaa ilta ja yö sekä aamu. Kohta 2 v lapsi oli mummolassa illan ja yön ja tuli takaisin kotiin puoliltapäivin seuraavana päivänä. Oltiin ihan vaan kotosalla kahdestaan kun ei jaksanut minnekään mennä. Hyvää ruokaa, viiniä ja kynttilöitä. Rauhallista ja villiäkin seksiä ja 10 h yöunet. Kyllä taas jaksaa. Yhdessä ollaan oltu vasta kohta 4v ja tuntuu taas alkuhuumalta kun vauvavuosi on takanapäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samoin. Isovanhemmat olivat mukana meidän lasta muutamaa vuotta vanhempien siskon lapsien elämässä aivan toisella tavalla, kuin meidän pojan. Tilanne nyt: 12-vuotiaasta lähtien poika on kieltäytynyt lähtemään mummolaan (ei lähtenyt edes jouluna), ja siskon lapset nyt 15- ja 17-v käyvät edelleen.
Jätitte siis 12-vuotiaan jouluna yksin, koska hän ei halunnut mummolaan? Vai jätitte koko perhe menemättä, koska 12-vuotias ei halunnut? Lapsiko teillä päättää nämä asiat?
Poikkesimme miehen kanssa kahdestaan joulupäivänä kahvilla mummolassa.
Mulla ei ole yhtään sometiliä, enkä seuraa somessa yhtään ketään.
Jo pelkästään tämä auttaa siihen, ettei tarvitse kadehtia tai murehtia muiden elämää.
Lapsia on kolme, tukiverkkoja ei ole, kuten ei myöskään lapsivapaita.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samoin. Isovanhemmat olivat mukana meidän lasta muutamaa vuotta vanhempien siskon lapsien elämässä aivan toisella tavalla, kuin meidän pojan. Tilanne nyt: 12-vuotiaasta lähtien poika on kieltäytynyt lähtemään mummolaan (ei lähtenyt edes jouluna), ja siskon lapset nyt 15- ja 17-v käyvät edelleen.
Jätitte siis 12-vuotiaan jouluna yksin, koska hän ei halunnut mummolaan? Vai jätitte koko perhe menemättä, koska 12-vuotias ei halunnut? Lapsiko teillä päättää nämä asiat?
En ole myöskään ikinä ymmärtänyt tuota, että jos isovanhemmat eivät voi toimia lapsenvahteina, niin heidän ja lastenlasten välille ei minkäänlaista sidettä pääse syntymään, eikä lapsia sitten myöhemmin enää kiinnosta vierailla isovanhemmilla. Eikö sitä sidettä pysty muodostamaan silloin, kun vanhemmatkin ovat paikalla? Minulla oli todella lämpimät välit isovanhempiini
Minun isoisäni on kuollut ja isoäitini on ilkeä väkivaltainen alkoholisti.
Valitettavasti kaikkien isovanhemmat eivät ole tuollaisia vaahtokarkkien ja hattaran kuorruttamia herttaisia vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ap:n ongelma on? Voisit palkata lastenvahdin jos sitä lapsivapaata aikaa niin kovin kaipaat. Vai etkö kuitenkaan kaipaa niin paljon että siitä maksaisit? Priorisointikysymys.
Jos lapsenvahti maksaa esim 45€/h, tekee se yhden illan rilluttelureissulle hintaa tonnin. Toki se on vain köyhien ongelma.
Alue: Aihe vapaa
Ollaan oltu 13v yhdessä ja samat tuntemukset aloittajan kanssa. Toki mekin nautimme toisistamme joka ilta lasten mentyä nukkumaan ja saadaan nukkua vapaa päivinä pitkään, koska lapset katsovat telkkaria sekä myös heräävät myöhään. Silti se ei ole sama asia. Valmius asennossa on oltava kuitenkin. Olemme tämän yhdessä olon aikana olleet kaksisataa reissussa ilman lapsia (siis yksi yö pois) nyt kolme kertaa. Viimeisin oli minun järjestämä hotelli-hemmottelu lahja Vantaan Flamingossa toissa vkl. Oli ihanaa ihan vain olla ilman mitään kiirettä ja stressiä nauttia toisistamme :) Paransi myös parisuhdetta. Isovanhemmat eivät voi enää hoitaa. Lapset olivat ihanalla ystävälläni. Kyllä...Olen välillä kateellinen niille jotka pääsevät suurin piirtein milloin vaan kaksistaan viettämään aikaa mutta toisaalta onko harvat kerrat sitten antoisempia kun tietää ettei sitten taas pitkään aikaan pääsekään? Erikoisuuden viehätys?