Saako exältä kysyä kuulumisia jos kummatkin ollaan jo uudessa suhteessa?

No jos exällä olisi hankaluuksia, niin olisitko valmis auttamaan? Olisitko halukas viettämään aikaa muuten yhdessä? Jos et, niin haluat vain udella toisen henkilökohtaisia asioita. Vastailen aina ympäripyöreitä tuollaisille utelijoille. Joskus myös valehtelen tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se tietenkään fiksua ole, jos jotain taka ajatuksia on, mutta en ymmärrä miksi niin moni suhtautuu kylmästi exiinsä. Siis tottakai, jos eron syynä on jotain tosi rumaa.. Mutta miksi pitäisi ikäänkuin heittää roskiin ne kaikki yhteiset vuodet, jotka kuitenkin on iso osa kummankin osapuolen elämää. Minusta tuntuisi typerälä laittaa välit poikki miehen kanssa, jonka kanssa olen jakanut elämäni 6 vuoden ajan, vaikka lapsia ei olekkaan. Onneksi myös nykyinen ymmärtää tämän ja ovat jopa keskenäänkin ihan hyvissä väleissä. N30

Naiset ja miehet eivät ole ystäviä keskenään. Se kuuluisa poikkeus vahvistaa säännön.

Etkö sinä vieläkään osaa olla hiljaa? Sehän teidät eroon ajoi.

En mä varsinaisesti haikaile perään, mutta onhan se edelleen tärkeä ihminen ja sellaisena aina pysyykin.

Sitä vain mietin, että kuinka moni todellisuudessa kertoo kumppanilleen, että exä kyseli kuulumisia?

Ap.

Toki se kiinnostaa, että miten entisellä menee, mutta onko sinulla oikeasti mitään voitettavaa jos lähdet tuollaista kysymään? En lähtisi viestittelemään, mutta toisaalta jos sattumalta kohtaan, niin voisin muutaman sanan vaihtaa, koska ei sitä viitsi esittää, että ei tuntisi.

Eikö teistä kukaan ole ollut exänsä kanssa ystävä? Minua ainakin surettaa se ystävän ja kollegankin menetys - työskentelemme samalla alalla ja puhuimme yhdessä ollessamme hyvinkin paljon työasioista ja alaamme liittyviä asioista ylipäätään. Erosimme, koska riitelimme koko ajan emmekä vain jotenkin sopineet yhteen parisuhdemielessä. Kyllä minun tekee mieli kysellä välillä exäni kuulumisia ja olen silloin tällöin kysellytkin. En kuitenkaan halua palata yhteen hänen kanssaan. Olen itse uudessa suhteessa, mutta ei se tarkoita, että menneet vuodet exän kanssa olisivat muuttuneet täysin merkityksettömiksi ja exä lakannut minulle olemasta. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja toivon, että voisimme jatkossakin vaihtaa edes joskus jotain kuulumisia.

Mun ex ottaa yhteyttä aina kun sen uudella miehellä on ryyppyputki päällä. Kertoo kuinka on ikävä ja kaipaa keskustelujamme jne. Ei kyllä muista sitä, kun uuden löytäessään hehkutti mulle, että nyt hän on löytänyt sen mitä oli aina halunnut. (40 vuotiaan tatuoidun juopon) Eikä usko, kun käsken pysyä poissa mun elämästä. Ahdistaa. :(

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ajattelen, että jos joku on erossa jäänyt vielä kaivelemaan, voi olla hyväkin, että kyselee kuulumisia. Ainakin omalla kohdalla näin kävi. Kymmenisen vuotta oli mielessä joku kumma haiku, että oli muka asioita käsittelemättä ja ihana haavekuva, että jos oltaisiin tehty toisin, meillä olisi ollut ihanaa.

No nähtiin kahvilla ja tapasin keski-ikäisen miehen, kenellä oli kiire päiväkotiin hakemaan lapsia ja silmäpussit ja valitti asuntolainan suuruudesta ja hänen takapenkillä oli kontti kaljaa.

Mies ei enää ollut se sama ihana hippipoika, joka vannoi rakkauden ja vapauden ja rauhan nimiin ja halusi muuttaa maailmaa.

Se kaihoilu loppui siihen :)

Sä olet vissiin vielä pysynyt samanlaisena hippinä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö teistä kukaan ole ollut exänsä kanssa ystävä? Minua ainakin surettaa se ystävän ja kollegankin menetys - työskentelemme samalla alalla ja puhuimme yhdessä ollessamme hyvinkin paljon työasioista ja alaamme liittyviä asioista ylipäätään. Erosimme, koska riitelimme koko ajan emmekä vain jotenkin sopineet yhteen parisuhdemielessä. Kyllä minun tekee mieli kysellä välillä exäni kuulumisia ja olen silloin tällöin kysellytkin. En kuitenkaan halua palata yhteen hänen kanssaan. Olen itse uudessa suhteessa, mutta ei se tarkoita, että menneet vuodet exän kanssa olisivat muuttuneet täysin merkityksettömiksi ja exä lakannut minulle olemasta. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja toivon, että voisimme jatkossakin vaihtaa edes joskus jotain kuulumisia.

Elämä jatkuu, enkä jaksa esittää pelkkää kaveria jos sellainen en tule kuitenkaan koskaan olemaan.

Vierailija kirjoitti:

En mä varsinaisesti haikaile perään, mutta onhan se edelleen tärkeä ihminen ja sellaisena aina pysyykin.

Sitä vain mietin, että kuinka moni todellisuudessa kertoo kumppanilleen, että exä kyseli kuulumisia?

Ap.

Mikä ap oma nykyinen status? Varattu vai ajattelitko exäsi vongata takaisin? Jos pitää oikein miettiä voinko kysyä kuulumisia "tutulta" niin vähän haiskahtaa että haikailet muutakin kuin kuulumisia. Toki väität muuta, mutta jos salassa oikein kyselee kuulumisia ja miettii että viitsinkö niin jotain teet väärin.

Vastauksen saat kun mietit montako ihmistä teet onnettomaksi "kuulumisillasi" tai niiden seuraamuksilla.

Ap miksi erositte?

Unelmakumppanin päästit pois?

Nyksä vissiin ankea? Vai eikö oo uutta löytynyt?

Minä asuin useamman vuoden yhdessä exän kanssa opiskeluaikoina. Erosimme koska tajuttiin, että mehän ollaan kavereita, ei muuta ja ihan kavereina jatkettiin. Tapasin pian sen jälkeen elämäni rakkauden, joka on nykyään aviomieheni ja exäni asuu avoliitossa nykyään.

Soitellaan puolin ja toisin kuulumisia n. 2-4 kertaa vuodessa. Oon iloinen, että hänkin löysi rinnalleen tosi mukavan kumppanin ja että hänellekin kuuluu hyvää.  Asun edelleen opiskelupaikkakunnalla, mutta exä on muuttanut pois. Hän kuitenkin käy n. kerran pari vuodessa tässä kaupungissa, koska hänellä on paljon ystäviä täällä. Tällöin he käy puolisonsa kanssa myös meillä kylässä, koska minulla on edelleen koira, joka oli jo meidän suhteen aikana ja käy sitten moikkaamassa tätä koiraakin samalla, koira muistaa exän kyllä edelleen. Exä ja hänen puolisonsa käyttävät koiran usein siinä kahdestaan lenkillä ja on koira ollut heillä hoidossakin yhden lomamatkan aikana ja myös exän puoliso tykkää tästä koirasta ja mielellään ottaa hoitoon. Näin siis meillä. Ap:n tapauksesta en oikein tiedä, kun yhteydenpitoa ei ole ollut vuosiin eikä kaveruutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ajattelen, että jos joku on erossa jäänyt vielä kaivelemaan, voi olla hyväkin, että kyselee kuulumisia. Ainakin omalla kohdalla näin kävi. Kymmenisen vuotta oli mielessä joku kumma haiku, että oli muka asioita käsittelemättä ja ihana haavekuva, että jos oltaisiin tehty toisin, meillä olisi ollut ihanaa.

No nähtiin kahvilla ja tapasin keski-ikäisen miehen, kenellä oli kiire päiväkotiin hakemaan lapsia ja silmäpussit ja valitti asuntolainan suuruudesta ja hänen takapenkillä oli kontti kaljaa.

Mies ei enää ollut se sama ihana hippipoika, joka vannoi rakkauden ja vapauden ja rauhan nimiin ja halusi muuttaa maailmaa.

Se kaihoilu loppui siihen :)

Sä olet vissiin vielä pysynyt samanlaisena hippinä?

Kaipa minä olen. En elä edelleenkään ns, normielämää eli talo ja kaksi lasta ja ylitöitä painetaan ja illat juodaan konttitolkulla kaljaa tai lipitetään viiniä sohvalla tuijottaen telkkaria. 

Joten exän näkeminen teki hyvää, kun huomasi, millaista elämästä olisi hänen kanssaan tullut. Oli hyvä palata omaan kotiinsa ja olla tyytyväinen elämäänsä. Sinne jonnekin vain oli jäänyt kaihertamaan hassu ja lapsellinen kysymys, millaista elämä olisi ollut ensirakkauden kanssa. Kun näin hänet, tajusin, että siitä olisi tullut sellaista, mitä en todellakaan olisi halunnut.

Riippuu mitä tuolla kyselyllä haet.

Taitaa tylsistyttää nyky suhde ja vanha suola janottaa. Aika kultaa muistot jne. Neuvo sulle, eroo nykyisestä ennenkuin petät!

Vierailija kirjoitti:

En mä varsinaisesti haikaile perään, mutta onhan se edelleen tärkeä ihminen ja sellaisena aina pysyykin.

Sitä vain mietin, että kuinka moni todellisuudessa kertoo kumppanilleen, että exä kyseli kuulumisia?

Ap.

Minä. Viimeksi kerroin, että hienoo, nyt Matti ja Maija sai viimein hein asunnon myytyä ja sai kans ostettua taloan, hieno juttu, kauan he sitä joutukin myymään, mutta jouluksi pääsee jo uuteen kotiin. Kyl olivat iloisia. 

Miks en ois kertonut?