Mies haluaa tilaa

Vierailija kirjoitti:

No onhan tää ny Porvoosta. Missä omanarvontunto? Jos mies noin selvästi 2,5v suhteen jälkeen ilmaisee ettei kumppani ole haluttu niin kuka jäisi vielä roikkumaan "suhteeseen"? Parempien aikojen toivossa. Just.

Meillä on tietysti yhdessä ollessa ihanaa, ainakin minulla on. Ja olen ennen tehnyt hätäisiä ratkaisuja suhteista lähtemiseen, en haluaisi tehdä niitä nyt. Jos omat tarpeeni eivät täyty, lähden kyllä suhteesta. Tätä on kuitenkin kestänyt vasta pari kuukautta. En voi heittää kahta ihanaa vuotta pois kahden kuukauden takia. Haluan uskoa että miehellä on syynsä, vaikka tilanne mietityttää. Uskon myös fanaattisesti rehellisyyteen ja mies tietää sen. Sitä en ymmärrä mikä siinä rehellisyydessä on toisille niin vaikeaa. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Itselleni vuosia sitten kävi näin:

Poikaystäväni, jonka kanssa oltiin seurusteltu parisen vuotta (ja puhuttu yhteenmuutosta hänen aloitteestaan) halusikin "omaa aikaa". Kuulemma rakasti kovin, mutta työ-opiskelu-etäsuhde oli rankkaa.

Annoin omaa aikaa, sovimme jopa ettei soitella/viestillä kolmeen viikkoon.

No, tämän kolmen viikon aikana poikaystävä oli sitten pyörittänyt yhteistä "ystäväämme" leffoissa, syömässä ja lakanoissa. "Ystävämme" tämän sitten tunnusti minulle, kun satuimme tuon kolmen viikon loppupuolella tapaamaan ohimennen. Oli kuulemma ollut siinä uskossa, että ero meille oli tullut.. Jännän nopeasti silti heittäytyi poikaystäväni syliin, tiedä sitten kuinka pitkään mua olikaan vedätetty.

Odotin tuon kolmen viikon loppuun ottamatta yhteyttä, jonka jälkeen katkaisin suhteen tylysti puhelulla. "Ystävällenikin" laitoin viestin, että pitää hyvänänsä ja poistaa yhteystietoni.

Tuo romanssi heillä ei paria viikkoa kauempaa kuulemma kestänyt, enkä ole kummastakaan yli vuosikymmeneen kuullut mitään.

harmittaa kun näitä epäonnistuneita tarinoita löytyy vaan :( ja tuo kuulostaa ihan minun poikaystävältäni, tuo että rakastaa mutta tarvitsee tilaa kun on stressiä ja rankkaa. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Ihanan järkevästi osaat asiaa punnita, hienoa. Ota tosiaan etäisyyttä ja tee mukavia juttuja itseksesi.

Minun mieheni tarvitsi aikanaan omaa tilaa kun koki että perhe-elämä ahdistaa ja on työstressiä ym. Meillä oli tuolloin jo pitkä parisuhde takana ja lapsiakin. Alkoi viettää viikonloppuja yksin mökillä ja viikollakin piti iltaisin päästä omiin menoihin... En tiedä oliko toista naista mutta tilanne ei parantunut lainkaan ja minä aloin kokea etten enää mahdu lasten kanssa miehen elämään. Ero tuli kun tilantarvetta oli kestänyt pari vuotta.

harmi kuulla :( kyllähän tuota mietin itsekin onko oikea totuus se että miestä ei enää kiinnosta. En vaan ymmärrä, miten voi olla vaikea tunnistaa omia tarpeitaan ja erota jos ei rakasta/näe tulevaisuutta? Ihme touhua. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yllätä se parin viikon hiljaisuuden jälkeen ja painele paikalle. Sanot, että tuli ikävä. Jos on nuiva ja torjuva, niin eikös tuo lie aika selvää? Nuohoa se kämppä, aina sieltä jotain käryä löytyy. Kukaan ei pysty niin steriili ja varovainen olemaan. Miten usein se käy sun luona? Porvoossa on muuten kauniit syksyiset maisematkin parhaillaan.

tämä ei ole provo. en viitsi tehdä yllätysvisiittiä, kun jos toinen on toivonut tilaa, on tuollaiset yllätysvisiitit todella epäkunnioittavia ja osoittaisi, etten luota mieheen. - aloittaja

;D en oo aloittaja, mutta taas tuo porvoolainen provo meuhkaamassa... Noi sun neuvot ovat kaukaa haettuja että ootko oikein itse kokeillut menet toisen lähelle ja toinen torjuu sut?

Olen myös samassa tilanteessa (kaukosuhde ja opiskelut) ja itse olen kova roikkumaan toisessa ja kaipaan huomiota kun taas mies ei tarvitse sitä yhtä paljon. Yhteyttä pidetään whatsapilla, koska mies ei tykkää juurikaan soitella tai skypettää koska ei keksi jutun aiheita. Olen vain vähentänyt päivittäistä viestittelyä ja toivonut että mies viestittäisi välillä ensin, mikä joskus toimii ja joskus ei. Hän kyllä jäkeenpäin kertoo miksi ei ole ehtinyt laittaa viestiä, joten en ole huolissani. Näemme noin kerran kuussa ja yhteenmuutto on taas edessä puolen vuoden päästä ja yhdessä ollessa on hyvä olla. Kaipaisin enemmän yhteydenpitoa, mutta olen yrittänyt sopeutua ja jakaa asioitani myös muiden kuin miehen kanssa. Anna siis vaan miehellesi tilaa ja katso muuttuuko tilanne ajan kuluessa. Jos tuntuu ettei suhteesta saa lopulta tarpeeksi niin silloin ei kannata jatkaa, mutta meillä tämä tuntuu toimivan vähemmälläkin.

Se että sinä uskot fanaattisesti rehellisyyteen ei tarkoita että muut uskoisivat. Suurimmalle osalle ihmisistä on vaikeaa ellei mahdotonta sanoa ikäviä asioita suoraan. Itsekin olen käyttänyt "tarvitsen enemmän tilaa"-tekosyytä vaikka siinä kohtaa tiesin vallan hyvin että haluan erota. Jotenkin sitä pienessä mielessään kuvittelee että eroaminen on toiselle ja itsellekin helpompaa kun on ensin otettu etäisyyttä ja vähennetty yhteydenpitoa. Mukamas pehmeämpi lasku.

Ihan perusrehellinen ihminen kuitenkin olen ja aina ollut parisuhteissa uskollinen. Loppuvaiheet ja eropäätöksen tekeminen ja eroaminen on vaan niin vaikeaa ja lopullista. Sinäkin olet sen jo kerran nahoissasi tuntenut että ero tässä on tulossa, mutta haluat kuitenkin uskoa että suhteella on jatkomahdollisuuksia.

Voi olla miehellä on toinen, voi olla että ei ole. Sinun kanssasi hän ei halua enää jatkaa mutta syystä tai toisesta ei saa sitä sanottua. Tai voi olla että osa miehestä haluaisi jatkaa suhdetta ja osa ei, ja päätöksen tekeminen on vaikeaa. Turhaan sinä roikut miehessä kuukauden tai kaksi ja odotatjotain closurea tai ratkaisua tai syytä, miksi näin. Omanarvontuntosi ja tulevaisuuden ihmissuhteiden kannalta olisi parempi että ottaisit härkää sarvista ja olisit jättäjä. Mutta jokaisen täytyy itse saada lyödä omaa päätä seinään, ei siinä muiden been there done that-neuvot auta.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös samassa tilanteessa (kaukosuhde ja opiskelut) ja itse olen kova roikkumaan toisessa ja kaipaan huomiota kun taas mies ei tarvitse sitä yhtä paljon. Yhteyttä pidetään whatsapilla, koska mies ei tykkää juurikaan soitella tai skypettää koska ei keksi jutun aiheita. Olen vain vähentänyt päivittäistä viestittelyä ja toivonut että mies viestittäisi välillä ensin, mikä joskus toimii ja joskus ei. Hän kyllä jäkeenpäin kertoo miksi ei ole ehtinyt laittaa viestiä, joten en ole huolissani. Näemme noin kerran kuussa ja yhteenmuutto on taas edessä puolen vuoden päästä ja yhdessä ollessa on hyvä olla. Kaipaisin enemmän yhteydenpitoa, mutta olen yrittänyt sopeutua ja jakaa asioitani myös muiden kuin miehen kanssa. Anna siis vaan miehellesi tilaa ja katso muuttuuko tilanne ajan kuluessa. Jos tuntuu ettei suhteesta saa lopulta tarpeeksi niin silloin ei kannata jatkaa, mutta meillä tämä tuntuu toimivan vähemmälläkin.

Helpottaa kuulla että jossain on joku samantyyppisessä  tilanteessa. Minäkin yritän nyt oikeasti antaa sitä tilaa, en tenttaa ja kysele missä ja kenen kanssa menee.. kun ei se asioihin auta. Annan tilaa ja toivon että kaikki kääntyy hyväksi. Itse yritän panostaa sitten siihen kun näemme, että on mukavaa ja hyvä olla. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Se että sinä uskot fanaattisesti rehellisyyteen ei tarkoita että muut uskoisivat. Suurimmalle osalle ihmisistä on vaikeaa ellei mahdotonta sanoa ikäviä asioita suoraan. Itsekin olen käyttänyt "tarvitsen enemmän tilaa"-tekosyytä vaikka siinä kohtaa tiesin vallan hyvin että haluan erota. Jotenkin sitä pienessä mielessään kuvittelee että eroaminen on toiselle ja itsellekin helpompaa kun on ensin otettu etäisyyttä ja vähennetty yhteydenpitoa. Mukamas pehmeämpi lasku.

Ihan perusrehellinen ihminen kuitenkin olen ja aina ollut parisuhteissa uskollinen. Loppuvaiheet ja eropäätöksen tekeminen ja eroaminen on vaan niin vaikeaa ja lopullista. Sinäkin olet sen jo kerran nahoissasi tuntenut että ero tässä on tulossa, mutta haluat kuitenkin uskoa että suhteella on jatkomahdollisuuksia.

Voi olla miehellä on toinen, voi olla että ei ole. Sinun kanssasi hän ei halua enää jatkaa mutta syystä tai toisesta ei saa sitä sanottua. Tai voi olla että osa miehestä haluaisi jatkaa suhdetta ja osa ei, ja päätöksen tekeminen on vaikeaa. Turhaan sinä roikut miehessä kuukauden tai kaksi ja odotatjotain closurea tai ratkaisua tai syytä, miksi näin. Omanarvontuntosi ja tulevaisuuden ihmissuhteiden kannalta olisi parempi että ottaisit härkää sarvista ja olisit jättäjä. Mutta jokaisen täytyy itse saada lyödä omaa päätä seinään, ei siinä muiden been there done that-neuvot auta.

Ymmärrän, että ihmisille voi olla se ero vaikeaa.. minä en joka tapauksessa halua erota kun yhdessä ollessa meillä on ihanaa (minun mielestäni). Odotan suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä tässä asiassa, itse olen itselleni rehellinen kun tiedän rakastavani miestäni. Sen tiedän, että yksipuolista rakkauttakin on olemassa. Joskus se osuu sitten omalle kohdalle jos on osuakseen. Minä en luovuta ennen kuin kuulen miehen suusta ne sanat, että erotaan, en voi tehdä eropäätöstä omien pelkojeni ja epäilyksieni perusteella. -aloittaja

"Kuherruskuukausi"-vaihe suhteessanne on ohi. On tullut arki. Mistään sen kummemmasta ei tarvitse olla kysymys. Minusta on inhottavaa, että niin moni haluaa välittömästi kuvitella, että kyse on pettämisestä - ja kuitenkin samaan aikaan saa lukea, kuinka vaikea ihmisten on löytää sitä ensimmäistäkään kumppania.

Oma suhteeni on kestänyt suunnilleen saman aikaa ja tähänkin on tullut arki. Minä ehkä kaipaisin enemmän romantiikkaa ja huomioimista, mutta mies on tavallinen suomalainen jörrikkä, joka ei paljon hempeile. Me pidämme viikolla yhteyttä soittamalla, hän vastaa kyllä tekstareihinkin jos niissä on selkeä kysymys, mutta ei todellakaan muuten vaan ja se vastauskin saattaa kestää useita tunteja.

Olen tänäänkin menossa hänen luokseen, mutta eilen hän vasta muisti mainita, että on tänään käymässä täällä minun kotikaupungissani ja pääsen siis hänen kyydillään. Olen itse tullut siihen tulokseen, että hän vain pitää suhdettamme niin itsestäänselvänä, ettei hän kaipaile mitään hempeilyviestejä saati draamaa. Kun on suhde, johon hän luottaa, niin hän käyttää energiansa muihin asioihin, mikä taas minusta ajoittain tuntuu hylkäämiseltä.

En tiedä oliko tästä mitään apua mutta, please, älä anna tämän palstan myrkyttää mieltäsi vaan lähde siitä, että luotat niin pitkään kunnes luottamuksesi mahdollisesti rikotaan - ja sitä ei toivottavasti koskaan tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on satavarmasti toinen, ja haluaa sinusta eroon, ei vain ole pokkaa sanoa sitä. Eli suhteenne vetelee viimeisiään. Ei ole olemassa onnellista loppua "tilan ottamiselle".

perustuuko omaan kokemukseen tämä mielipide vai pelkoon? Minulla ei ole tällaisesta aiemmin kokemusta, niin en haluaisi antaa peloille valtaa turhaan. -aloittaja

Minulla on hiukan saman tyyppisestä tilanteesta kokemusta ja kyllä mies oli löytänyt toisen.

Asiat ovat usein juuri sitä miltä näyttää eli minäkin vähän epäilen että toinen on kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tää ny Porvoosta. Missä omanarvontunto? Jos mies noin selvästi 2,5v suhteen jälkeen ilmaisee ettei kumppani ole haluttu niin kuka jäisi vielä roikkumaan "suhteeseen"? Parempien aikojen toivossa. Just.

Meillä on tietysti yhdessä ollessa ihanaa, ainakin minulla on. Ja olen ennen tehnyt hätäisiä ratkaisuja suhteista lähtemiseen, en haluaisi tehdä niitä nyt. Jos omat tarpeeni eivät täyty, lähden kyllä suhteesta. Tätä on kuitenkin kestänyt vasta pari kuukautta. En voi heittää kahta ihanaa vuotta pois kahden kuukauden takia. Haluan uskoa että miehellä on syynsä, vaikka tilanne mietityttää. Uskon myös fanaattisesti rehellisyyteen ja mies tietää sen. Sitä en ymmärrä mikä siinä rehellisyydessä on toisille niin vaikeaa. -aloittaja

Mies haluaa kokeilla, että tuleeko jonkun toisen kanssa kunnon parisuhde ennen kun lemppaa sinut. Olet varalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tää ny Porvoosta. Missä omanarvontunto? Jos mies noin selvästi 2,5v suhteen jälkeen ilmaisee ettei kumppani ole haluttu niin kuka jäisi vielä roikkumaan "suhteeseen"? Parempien aikojen toivossa. Just.

Meillä on tietysti yhdessä ollessa ihanaa, ainakin minulla on. Ja olen ennen tehnyt hätäisiä ratkaisuja suhteista lähtemiseen, en haluaisi tehdä niitä nyt. Jos omat tarpeeni eivät täyty, lähden kyllä suhteesta. Tätä on kuitenkin kestänyt vasta pari kuukautta. En voi heittää kahta ihanaa vuotta pois kahden kuukauden takia. Haluan uskoa että miehellä on syynsä, vaikka tilanne mietityttää. Uskon myös fanaattisesti rehellisyyteen ja mies tietää sen. Sitä en ymmärrä mikä siinä rehellisyydessä on toisille niin vaikeaa. -aloittaja

Mies haluaa kokeilla, että tuleeko jonkun toisen kanssa kunnon parisuhde ennen kun lemppaa sinut. Olet varalla.

Näin voi olla eikä aina niin laskelmoidenkaan.

Voi olla että yrittää päättää mitä tehdä eikä osaa nyt muuta sanoa kuin tuo tilan tarve.

Yleensä suhteessa tila otetaan ihan luontevasti.

Harrastetaan asioita joissa toinen ei ole mukana, nähdään tuttuja ja sukulaisia ilman toista puoliskoa, käydään yksin lenkillä tai kaupoilla ja kahvilla yksin , vastataan viesteihin kun ehditään jne.

Ei tarvitse erikseen ilmoittaa tilan tarpeesta ellei toinen nyt ole ihan liimaantunut kylkeen koko ajan.

Ja sitten taas nautitaan yhdessä olemisesta ja menemisestä.

Vierailija kirjoitti:

"Kuherruskuukausi"-vaihe suhteessanne on ohi. On tullut arki. Mistään sen kummemmasta ei tarvitse olla kysymys. Minusta on inhottavaa, että niin moni haluaa välittömästi kuvitella, että kyse on pettämisestä - ja kuitenkin samaan aikaan saa lukea, kuinka vaikea ihmisten on löytää sitä ensimmäistäkään kumppania.

Oma suhteeni on kestänyt suunnilleen saman aikaa ja tähänkin on tullut arki. Minä ehkä kaipaisin enemmän romantiikkaa ja huomioimista, mutta mies on tavallinen suomalainen jörrikkä, joka ei paljon hempeile. Me pidämme viikolla yhteyttä soittamalla, hän vastaa kyllä tekstareihinkin jos niissä on selkeä kysymys, mutta ei todellakaan muuten vaan ja se vastauskin saattaa kestää useita tunteja.

Olen tänäänkin menossa hänen luokseen, mutta eilen hän vasta muisti mainita, että on tänään käymässä täällä minun kotikaupungissani ja pääsen siis hänen kyydillään. Olen itse tullut siihen tulokseen, että hän vain pitää suhdettamme niin itsestäänselvänä, ettei hän kaipaile mitään hempeilyviestejä saati draamaa. Kun on suhde, johon hän luottaa, niin hän käyttää energiansa muihin asioihin, mikä taas minusta ajoittain tuntuu hylkäämiseltä.

En tiedä oliko tästä mitään apua mutta, please, älä anna tämän palstan myrkyttää mieltäsi vaan lähde siitä, että luotat niin pitkään kunnes luottamuksesi mahdollisesti rikotaan - ja sitä ei toivottavasti koskaan tapahdu.

Kiitos tästä vastauksesta, ja juuri tämäntyyppisiä viestejä kaipasinkin, kun alkoi omat möröt nostaa päätään. Tämä tilan haluaminen on itselle uusi tilanne, niin aloin kaikenlaista kuvitella. Uskon tuohon että kun arki on tullut, ja kun on vielä kaukosuhde, silloin tarvitaan sitä luottamusta. Ja miehellä on ollut stressaavaa ja paineita tänä syksynä, näistä syistä aion nämä mörköni nyt karistaa ja antaa miehelle sen tilan ja rauhan, mitä hän kaipaa. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tää ny Porvoosta. Missä omanarvontunto? Jos mies noin selvästi 2,5v suhteen jälkeen ilmaisee ettei kumppani ole haluttu niin kuka jäisi vielä roikkumaan "suhteeseen"? Parempien aikojen toivossa. Just.

Meillä on tietysti yhdessä ollessa ihanaa, ainakin minulla on. Ja olen ennen tehnyt hätäisiä ratkaisuja suhteista lähtemiseen, en haluaisi tehdä niitä nyt. Jos omat tarpeeni eivät täyty, lähden kyllä suhteesta. Tätä on kuitenkin kestänyt vasta pari kuukautta. En voi heittää kahta ihanaa vuotta pois kahden kuukauden takia. Haluan uskoa että miehellä on syynsä, vaikka tilanne mietityttää. Uskon myös fanaattisesti rehellisyyteen ja mies tietää sen. Sitä en ymmärrä mikä siinä rehellisyydessä on toisille niin vaikeaa. -aloittaja

Mies haluaa kokeilla, että tuleeko jonkun toisen kanssa kunnon parisuhde ennen kun lemppaa sinut. Olet varalla.

Näin voi olla eikä aina niin laskelmoidenkaan.

Voi olla että yrittää päättää mitä tehdä eikä osaa nyt muuta sanoa kuin tuo tilan tarve.

Yleensä suhteessa tila otetaan ihan luontevasti.

Harrastetaan asioita joissa toinen ei ole mukana, nähdään tuttuja ja sukulaisia ilman toista puoliskoa, käydään yksin lenkillä tai kaupoilla ja kahvilla yksin , vastataan viesteihin kun ehditään jne.

Ei tarvitse erikseen ilmoittaa tilan tarpeesta ellei toinen nyt ole ihan liimaantunut kylkeen koko ajan.

Ja sitten taas nautitaan yhdessä olemisesta ja menemisestä.

Samaa mieltä olen, ja näin olen kokenut että meillä suhteessa on mennytkin. Mutta toisaalta aloin nyt miettiä, että olenko se kuitenkin ollut vain minä, että minun on helpompi ottaa sitä omaa tilaa luontevasti ja miehen ei. Edellisessä viestissä mainitsinkin jo miehen kärsineen myös stressistä ja kerroin, että aion suoda nyt hänelle tämän tilan ja luottaa häneen, kun mitä muuta parisuhteessa on, kuin luottamus. Mutta harmi kyllä miten monella tuo tilantarve on ollut eron ja pettämisen merkki. Siitä kai ne mun omatkin möröt ja pelot asian suhteen syttyi. Tulen kyllä tähän ketjuun kirjoittamaan lisää, jos ja kun aihetta on. Helpotti täällä jos keskustella ja ymmärtää juuri se, että asiat ei ole aina pahimmin päin, vaikka toisille huonosti käykin. - aloittaja 

Itse olen kaukosuhteessa ja olemme selkeäsanaisesti sopineet, että koska tapaamme säännöllisesti lähes joka viikonloppu, ei ole mitään syytä soitella viikolla, ellei oikeasti ole jotain asiaa/syytä. Tämä sen vuoksi, että ensinnäkään se soittelu ei auta = toinen ei sen kautta pääse yhtään lähemmäksi ja toisekseen olisi ahdistavaa ajatella, että olisi joku pakkosoitto. Vaikka asuisimme yhdessä koko ajan, olisi ahdistavaa ajatella, että olisi joku raporttihetki, jossa pitää tehdä selko päivästä.

Se, että ei ole niinä muutamana päivänä, jolloin siis joka tapauksessa emme ole yhdessä, ei tarvitse olla koko valmiudessa viestimään, soittamaan, jne jne voi oikeasti tehdä jotain muuta impulsiivisesti. Ja tämä ei tarkoita mitään pettämisiä, vaan kahville, lenkille, kirjastoon, minne vaan menemistä miettimättä, että yrittääköhän nyt se toinen soittaa tai pitäisikö sille nyt soittaa ja odottaako se siellä minulta nyt jotain.

Jos ollaan kaukosuhteessa ja se suhde itsessään on hyvä, omasta mielestäni se perustuu just sille, että ymmärretään, että vaikka olemme yhdessä, nyt se toinen on siellä, antaa sen olla, ja kyllä se sitten tänne tulee. Tässä on semmoinenkin, että kun emme raportoi päivä päivältä joka lounasruokaa, onpahan vain enemmän ja kiinnostavampaa puhuttavaa, kun taas tapaamme.

Vierailija kirjoitti:

No niin, kertokaapas nyt niitä onnistuneita tarinoita siitä, että kun mies on halunnut tilaa ja ottanut etäisyyttä.

Että se ei tarkoita että kaikki on päin peetä.

Tilan ottamisella ja etäisyydellä tarkoitan: sanoo haluavansa tilaa, omaa aikaa, ottaa vähemmän yhteyttä, spontaani höpöttely/viestittely jäänyt pois.

Kaiken lisäksi ollaan kaukosuhteessa. Olenko ihan urpo kun ajattelen, että voi olla ihan luonnollista haluta enemmän tilaa myös kaukosuhteessa?

Kertokaa oikeasti kokemuksia, ei mitään epäilys-huutamuksia nyt.

Tämän ketjun ap täällä taas.

Nyt on kuukausi tästä aloituksesta, Arvatkaapas miten kävi?

Ero tuli?

Kerro!

Ero tuli.

Mies jätti.

Ei sovita toisillemme, ei ole onnellinen, minussa ei ole vikaa mutta ei halua olla yhdessä. Väärältä tuntui kuulemma.

Kyllä mä tiesin tän sisimmässäni. Viimeisen kk aikana kun annoin tilaa, nähtiin vain kahdesti. Mies sanoi myös että jos tulen vierailulle hänen kotikaupunkiinsa, voisinko mennä jonnekin muualle yöksi kuin hänen luokseen :D niin kovasti hän halusi viettää aikaa kanssani. Ja minä hölmö kuvittelin, että sillä on vaan stressiä ja vaikeaa. Ja kävi kyllä niin, että kun yhteydenpitoa oli vähemmän, tottakai mä aloin sitä vahvemmin epäillä että kaikki ei ole ok. Siihen en kuitenkaan usko että ero on nyt minun syyni, kun halusin mieheltä vastauksia hänen käytökseensä. Itsepetos alkoi tuntua jo liian vahvalta. Lisäksi mies oli kokoajan vihainen, sanoi että kaikki mitä sanon, ärsyttää yms. Ja minä idiootti siinä yritän, että jos vaan minä muutun ja muutan käytöstäni (en soita, en ota yhteyttä, en vaadi mitäään, en ehdota tekemistä etten vaan "määräile") niin tyyppi haluisi olla mun kanssa.. Mutta tulipa katsottua loppuun asti. Silti hirveä ikävä miestä, mutta en onneksi elättele mitään toiveita enää. Nyt on vaan sit tää eron tuska koettavana.

T.ap

Niin, mutta osaako mies ottaa huomioon sen, että kun sitten saa sitä tilaa, avaraa tilaa ympärilleen monessa mielessä, niin nainen voi tuttuakin siitä, huomata kuinka ihanaa on pitää etäisyyttä. Se ei välttämättä onnistukaan palata sieltä avarasta tilasta taas sellaiseen läheisyyteen, mitä itse haluaa, koska toinen osapuoli on rakentanut oman arkensa sen tilan mukaan, omanlaisekseen. Onko mies sitten valmis sopeutumaan tähän? Vai alkaako hän kiukutella siitä, että on hänen päätettävissään milloin tilaa tarvitaan ja milloin ei.