Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa tilaa
14.10.2016 |
No niin, kertokaapas nyt niitä onnistuneita tarinoita siitä, että kun mies on halunnut tilaa ja ottanut etäisyyttä.
Että se ei tarkoita että kaikki on päin peetä.
Tilan ottamisella ja etäisyydellä tarkoitan: sanoo haluavansa tilaa, omaa aikaa, ottaa vähemmän yhteyttä, spontaani höpöttely/viestittely jäänyt pois.
Kaiken lisäksi ollaan kaukosuhteessa. Olenko ihan urpo kun ajattelen, että voi olla ihan luonnollista haluta enemmän tilaa myös kaukosuhteessa?
Kertokaa oikeasti kokemuksia, ei mitään epäilys-huutamuksia nyt.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miksi kaukosuhteessa tarvittaisiin tilaa kumppanistaan? Eikö sitä saa suurimman osan ajasta? Pahoin luulen, että hänellä on parhaillaan ihan oikea suhde, jossa näkevät usein ja pitää sut varalla.
Mä ja mun mies ei asuttu samassa kaupungissa, kun alettiin seurustelemaan, mutta silti mies ajeli mun luo joka päivä ja jos ei päässyt tulemaan, niin soitteli. Kamalan raskasta miehelle ajaa aina työpäivän jälkeen mun luo ja aamulla aikasin lähti takaisin töihin, mutta oli kuulemma pakko tulla.
Sinuna kysyisin suoraan, että onko miehellä toinen nainen kiikarissa vai seurusteleeko jo jonkun kanssa.
olen kysynyt.. ei kuulemma ole. Kysyin viimein kun pari kuukautta mies ollut muuten etäisempi, ja nyt kysyin sitten ja juteltiin kunnolla, ja päädyttiin tähän että hän tarvitsee tilaa. Mutta että kanssani haluaa olla kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ainakin tästä ketjusta sain sen hyvän neuvon, että sitä tilaa kannattaa oikeasti antaa. Eikä odottaa toisen yhteydenottoa kokoajan, se on molemmille stressaavaa jos yhteydenpidosta tulee sellaista. Aion siis olla 5 päivää ottamatta itse yhteyttä ja keksiä omia kivoja suunnitelmia, mennä kylpylään/leffaan/keikalle tms.
Vierailija kirjoitti:
Miehille vissiin opetetaan tuota jossain, että kun on toinen nainen, pitää ensimmäiseksi sanoa, että haluaa enemmän tilaa.
Been there
:D Elämäm koulun graduun kuuluu tämä. Jatkuu avioliiton viiletessä, kun tulee taas halu omaan tilaan ja itsensä löytämiseen. Mökille pitää päästä YKSIN selvittelemään ajatuksia, kun "ei sussa ole mitään vikaa", vaan joskus vain tarvitaan sellaista "pientä irtiottoa arjessa" ym. että "oltaisko jonkin aikaa erossa, kun se tekisi suhteelle niiin hyvää"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille vissiin opetetaan tuota jossain, että kun on toinen nainen, pitää ensimmäiseksi sanoa, että haluaa enemmän tilaa.
Been there
:D Elämäm koulun graduun kuuluu tämä. Jatkuu avioliiton viiletessä, kun tulee taas halu omaan tilaan ja itsensä löytämiseen. Mökille pitää päästä YKSIN selvittelemään ajatuksia, kun "ei sussa ole mitään vikaa", vaan joskus vain tarvitaan sellaista "pientä irtiottoa arjessa" ym. että "oltaisko jonkin aikaa erossa, kun se tekisi suhteelle niiin hyvää"?
Oikeasti näin on käynyt jollekin? Miksei ihmiset voi olla rehellisiä. Esim. jos ihastuu toiseen, itsestä on kiinni miten siihen suhtautuu. Onko silloin parisuhde tärkeämpi kuin ihastus. Silloin pitäisi enemmän yrittää olla yhdessä että ihastus unohtuu, en siis ole sitä mieltä että ihastuksesta on pakko kertoa. Vaan pitäisi muistaa mihin on sitoutunut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, no. Sulla on niin vahvasti itsepetos päällä (haluat kuulla kertomuksia siitä miten tilan haluaminen ei tarkoita suhteen loppua ja et halua kuulla varoitteluja), että eipä se paljoa auta vaikka täällä ihmiset rautalangasta vääntävät että loppu on lähellä.
Ap hyvä, jos ette asu yhdessä 2,5 vuoden jälkeen ja mies ei halua pitää sinuun yhteyttä sen enempää kuin on pakko (vastaaminen viesteihin velvollisuudentunnosta ei ole yhteydenpitämistä) ja kehtaa vielä valehdella ettei ole katsonut puhelinta (ollut wa:ssa ja facessa) ja tarvitsee "tilaa" (mistä, kun ette näe toisianne joka päivä) niin joko miehellä on uusi katsottuna tai suhteenne on loppumassa muuten vaan.
Luultavasti mies toivoo että sinä lopettaisit suhteen ja hänen ei tarvitsisi olla se pahis joka sanoo että tämä oli nyt tässä.
No yllätä se parin viikon hiljaisuuden jälkeen ja painele paikalle. Sanot, että tuli ikävä. Jos on nuiva ja torjuva, niin eikös tuo lie aika selvää? Nuohoa se kämppä, aina sieltä jotain käryä löytyy. Kukaan ei pysty niin steriili ja varovainen olemaan. Miten usein se käy sun luona? Porvoossa on muuten kauniit syksyiset maisematkin parhaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille vissiin opetetaan tuota jossain, että kun on toinen nainen, pitää ensimmäiseksi sanoa, että haluaa enemmän tilaa.
Been there
:D Elämäm koulun graduun kuuluu tämä. Jatkuu avioliiton viiletessä, kun tulee taas halu omaan tilaan ja itsensä löytämiseen. Mökille pitää päästä YKSIN selvittelemään ajatuksia, kun "ei sussa ole mitään vikaa", vaan joskus vain tarvitaan sellaista "pientä irtiottoa arjessa" ym. että "oltaisko jonkin aikaa erossa, kun se tekisi suhteelle niiin hyvää"?
Suorastaan klisee...
Vierailija kirjoitti:
Niin, no. Sulla on niin vahvasti itsepetos päällä (haluat kuulla kertomuksia siitä miten tilan haluaminen ei tarkoita suhteen loppua ja et halua kuulla varoitteluja), että eipä se paljoa auta vaikka täällä ihmiset rautalangasta vääntävät että loppu on lähellä.
Ap hyvä, jos ette asu yhdessä 2,5 vuoden jälkeen ja mies ei halua pitää sinuun yhteyttä sen enempää kuin on pakko (vastaaminen viesteihin velvollisuudentunnosta ei ole yhteydenpitämistä) ja kehtaa vielä valehdella ettei ole katsonut puhelinta (ollut wa:ssa ja facessa) ja tarvitsee "tilaa" (mistä, kun ette näe toisianne joka päivä) niin joko miehellä on uusi katsottuna tai suhteenne on loppumassa muuten vaan.
Luultavasti mies toivoo että sinä lopettaisit suhteen ja hänen ei tarvitsisi olla se pahis joka sanoo että tämä oli nyt tässä.
Niin, no tämä viesti kuvaa ajatuksiani täysin. Ja suurinpiirtein nuo sanat olen miehelle sanonut, että onko kaikki oikeasti hyvin? Mies vannotti rakkauttaan, haluaa olla yhdessä yms. Viime kerralla kun keskusteltiin, olin itse jo henkisesti valmistautunut että eroon kai tämä johtaa, mutta sitten kun mies vannottaa rakastavansa kuitenkin, niin en pysty tietenkään tekemään eropäätöstä, sillä rakastan häntä ja haluan uskoa että se yhteinen tulevaisuus mitä on kyllä suunniteltu, toteutuu kyllä.. -aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yllätä se parin viikon hiljaisuuden jälkeen ja painele paikalle. Sanot, että tuli ikävä. Jos on nuiva ja torjuva, niin eikös tuo lie aika selvää? Nuohoa se kämppä, aina sieltä jotain käryä löytyy. Kukaan ei pysty niin steriili ja varovainen olemaan. Miten usein se käy sun luona? Porvoossa on muuten kauniit syksyiset maisematkin parhaillaan.
tämä ei ole provo. en viitsi tehdä yllätysvisiittiä, kun jos toinen on toivonut tilaa, on tuollaiset yllätysvisiitit todella epäkunnioittavia ja osoittaisi, etten luota mieheen. - aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suruttaa kyllä kun kyllähän se sisäisesti tuntuu että jokin oikeasti pielessä on.
Pakko ajatella, että teen sitten omat päätökseni, annettuani ensin tilaa miehelle. Jos asiat ei parane 1-2 kk sisään, parempi minun tehdä sitten ne ratkaisut jotka on parempia itseni kannalta.
Uskottava se on, että kyllä mulle elämässä on jotain hyvää vielä tarjolla sitten jossain muualla. Nyt on kyllä sellainen tunne, että jos tämä suhde kaatuu, ei kiinnosta miehet pätkääkään enää ikinä. -aloittaja
Muistuttaisin, että vaikka mies itse asettaa (älyttömiä) vaatimuksia, se, että taivut niihin, ei välttämättä auta suhdetta, vaan saa jopa arvostuksesi miehen silmissä laskemaan. Minusta sinun kannattaa kertoa miehelle mitä sinä Itse haluat ja näyttää, että et taivu mihin tahansa.
Onko tämä tilanne todella oikein myös sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläpä soittele tai pidä yhteyttä muutamaan päivään. Älä anele. Paras keino selvittää totuus miehen tunteista on seurata, pitääkö se itse sinuun mitään yhteyttä. Jos on rakastunut toiseen tulisesti, niin ei se voi olla pitämättä yhteyttä, ja tiuhaan. Eikä se voi olla poissa.
(Meillä tuli kerran äijän kanssa tyhmää riitaa viime tapaninpäivänä, ja mies "mä lähden nyt loppiaiseen asti mökille!" ja niinhän se paineli yksin mökille. Minä siis jäin lasten kanssa kotiin. En soitellut, ajattelin että anelemaan en ruppee, enkä jatka riitaa puhelimessa. Ukkokaan ei mulle soitellut, mutta soitteli lapsille ja samalla kyseli kautta rantain, että mitä se äiti touhuaa. Touhusinhan minä, kaikenlaista, lasten kanssa. Meni kaks päivää, eikä ollut vielä uudenvuoden aattokaan ja ukko tulee kotiin. Tiedustelin, että "meillä oli täällä lasten kanssa sangen hilpeetä, tuliko ikävä", "eii...siellä saunaa lämmittelin ja Tex Willeriä luin" mutta näinhän mä jo kotiovella naamasta, että ei se siellä yksin viihtynyt. Siinä mennyt kun tunti, niin teki jo tikusta asiaa, että pääsi takapuolta taputtelemaan. Että ei se etäisyyden ottaminen oikein sujunut...)
Mulla on myös ajalta ennen nykyistä liittoa kokemusta, että jos joku sanoo haluavansa tilaa, ja lopettaa yhteydenpidon eikä vastaile sun viesteihin, niin suu puhuu toista ja vakuuttaa rakastavansa, mutta käytäntö kyllä kertoo, missä mennään. Semmoinen ihminen ei vaan kehtaa puhua totta, ettei mitään ikäviä tilanteita tulisi, missä joutuisi tuntemaan syyllisyyttä.
No onhan tää ny Porvoosta. Missä omanarvontunto? Jos mies noin selvästi 2,5v suhteen jälkeen ilmaisee ettei kumppani ole haluttu niin kuka jäisi vielä roikkumaan "suhteeseen"? Parempien aikojen toivossa. Just.
Ihanan järkevästi osaat asiaa punnita, hienoa. Ota tosiaan etäisyyttä ja tee mukavia juttuja itseksesi.
Minun mieheni tarvitsi aikanaan omaa tilaa kun koki että perhe-elämä ahdistaa ja on työstressiä ym. Meillä oli tuolloin jo pitkä parisuhde takana ja lapsiakin. Alkoi viettää viikonloppuja yksin mökillä ja viikollakin piti iltaisin päästä omiin menoihin... En tiedä oliko toista naista mutta tilanne ei parantunut lainkaan ja minä aloin kokea etten enää mahdu lasten kanssa miehen elämään. Ero tuli kun tilantarvetta oli kestänyt pari vuotta.
Kuinka kauan tämän tilanteen on tarkoitus jatkua? Vuosien opinnot edessä??
Sata kilometriä välimatkaa, ettekä näe viikonloppuisinkaan??? :o
Mä ajelin joskus aikoinaan Turusta huvikseni yöllä hakemaan miestä Helsingistä, kun pääsi töistä. Oli laivalla kerrallaan kaksi viikkoa ja kotona toiset kaksi. Ei liikennettä ja oli mukava jutella autossa. Jos on halu olla yhdessä/nähdä kumppaniaan, ei siinä kilometrit paljon paina. Täyttä selitysten skeidaa ja teatteria nyt mieheltä nämä. Mä varautuisin jo loppukohtaukseen ja vetäisin esiripun alas.
Itselleni vuosia sitten kävi näin:
Poikaystäväni, jonka kanssa oltiin seurusteltu parisen vuotta (ja puhuttu yhteenmuutosta hänen aloitteestaan) halusikin "omaa aikaa". Kuulemma rakasti kovin, mutta työ-opiskelu-etäsuhde oli rankkaa.
Annoin omaa aikaa, sovimme jopa ettei soitella/viestillä kolmeen viikkoon.
No, tämän kolmen viikon aikana poikaystävä oli sitten pyörittänyt yhteistä "ystäväämme" leffoissa, syömässä ja lakanoissa. "Ystävämme" tämän sitten tunnusti minulle, kun satuimme tuon kolmen viikon loppupuolella tapaamaan ohimennen. Oli kuulemma ollut siinä uskossa, että ero meille oli tullut.. Jännän nopeasti silti heittäytyi poikaystäväni syliin, tiedä sitten kuinka pitkään mua olikaan vedätetty.
Odotin tuon kolmen viikon loppuun ottamatta yhteyttä, jonka jälkeen katkaisin suhteen tylysti puhelulla. "Ystävällenikin" laitoin viestin, että pitää hyvänänsä ja poistaa yhteystietoni.
Tuo romanssi heillä ei paria viikkoa kauempaa kuulemma kestänyt, enkä ole kummastakaan yli vuosikymmeneen kuullut mitään.
Mä nostan aloittajalle hatun kun ei epäile miestä turhaan kuin te mammat jotka pelkäätte kaikkea pettämistä ja epäluulous rajoittaa onneanne
Miksi pitää suhtautuu aina negatiivisesti?
perustuuko omaan kokemukseen tämä mielipide vai pelkoon? Minulla ei ole tällaisesta aiemmin kokemusta, niin en haluaisi antaa peloille valtaa turhaan. -aloittaja