Opettaja-tapuakseen liittyen: miksi jotkut opettajat inhoavat sellaisia hiljaisia, hyviä oppilaita ja ottavat

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen ei todellakaan ole kiltin tai ahkeran synonyymi. Hiljaisuus on joillekin vallankäyttöä. Hiljainen voi olla myös kiusaaja. Myöskään ujo ja kiltti eivät ole synonyymeja. Oman kokemukseni mukaan hiljaisissa on todella monenlaisia ihmisiä, osa niitä kilttejä, pehmeitä ja herttaisia, osa taas todella veemäisiä tylsimyksiä, joiden mielestä heillä on oikeus irtisanoutua kaikesta.

Monen oppiaineen ihan virallisiin arviointikriteereihin kuuluu se, että pitäisi osoittaa jotain suullistakin taitoa. En minä ainakaan äikänopena voi antaa hyvää arvosanaa ihmiselle, jonka en ole koskaan kuullut puhuvan. Siksi joskus yritän jututtaa hiljaista. Kaipa se on sitten sitä silmätikuksi ottamista.

Joo. se hiljainen yksin jossain nurkassa seisova onkin koulun pahin ongelma. Kiusaa kaikkia jollakin mystisellä tavalla. Ehkä katsoo pahasti ja ajattelee tuomitsevia ajatuksia. Tai sitten kiusaa muita ihan vaan olemalla olemassa ja hengittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että oppilaat eivät osaa käyttäytyä. Sellaiselle lapselle ei pidetä kotona rajoja ja rajat juuri on rakkautta. Ei se, ettei viitsi pitää rajoja.

Pojan luokalla oli yksi mölisijätyttö. Juttelin tytön äidin kanssa ja selvästi huomasi, että äiti oli ihan hampaaton kasvattaja. Ei pystynyt pitämään yhtään rajoja tytölleen.

Jotenkin säälitti tämä äiti kun oli vanhemmuutensa kanssa ihan hukassa eikä edes tajunnut sitä.

Voi olla noin tai olla olematta. Toisaalta sinäkin leimaat puheliaan mölisijän vialliseksi ja väärin kasvatetuksi, kuten jotkut opettajat ujon ja hiljaisen.

On muistettava, että kyseessä voi olla synnynnäinen temperamentti ja luonne. Kyse on siis geeneistä ja synnynnäisestä luonteesta, ei mistään viasta kumpaankaan suuntaan.

Nämä mölisijät kuitenkin häiritsevät opetusta ja vievät muilta lapsilta mahdollisuuksia oppimiseen.

Tuo on myös vaiettu aihe tuo opettajien harjoittama kiusaaminen. jossa uhrina on aina helppo uhri eli sellainen ujo ja kiltti oppilas. Kummasti opettajat sitten aina valittavat julkisuudessa kuinka heitä kiusataan, mutta kyllä osaavat itsekin kiusata, mikä on vielä pahempaa sillä he ovat aikuisia ja auktoriteettiasemassa.

Opeilla on käsittämätöntä oppilaiden leimaamista ja tyypittelyä. Luulevat osaavansa tulevaisuuteenkin ennustaa (oi, minkä potentiaalin myynti on heissä menettänytkään 😉). Eihän luokkatilanne vastaa työelämää mitenkään.

Ei niistä meluavista tule pomoja ja hiljaisista jotain potkittavia ostarin velttoja. Hiljaista on helppo nälviä. Ope vain ei tajua, että niillä voi olla eniten frendejä siinä luokassa. Eikä edes sitä mölyapinaa saa puolelleen tollasella epäreiluudella.

Nyt täytyy opettajana sanoa, etten tunnista ainuttakaan kollegaani näistä syytöksistä. Päinvastoin, ujoista ja hiljaisista oppilaista nimenomaan pidetään (ovat omia lempioppilaitani), koska luokissa on niin paljon häiriköitä. Minusta tuntuu, että monilla kirjoittajilla ei ole kokemusta nykykoulusta, on vain omat koulumuistot ja muistot mahdollisista kiusaajista, joista tuli opettajia, ja näiden perusteella annetaan leimakirveen hutkia. 

No, ns. vanhan polven opettajat ovat toki tuollaisia ujojen inhoajia saattaneet ollakin, koska entisaikaan oli valloilla erilaiset ihanteet kuin nykyään, mutta nuoremman polven opettajilla tuollainen on todella harvinaista. Ainoa selittävä tekijä omasta mielestäni voisi olla se, että ala-asteilla on paljon himourheilijoita opettajina, ja himourheilijat yleensä ihannoivat "reippautta". Mene ja tiedä. Mutta koskaan en itse ole opettajan urani aikana opettajan harjoittamaan ujojen ja hiljaisten kiusaamiseen törmännyt - päinvastoin, nämä oppilaat ovat niitä joista huokaillaan salaa opehuoneessa, että kunpa kaikki olisivat sellaisia. Nimittäin totuus nykyluokista ja nykyoppilaista on todella lähellä sen "opettaja sekoaa"-videon tilannetta (miinus open rääkyminen). 

Vierailija kirjoitti:

Muilla kokemuksia tästä ilmiöstä, vai onko se vain lastemme junttikoulun ilmiö?

Kyllä! Teinin koulussa vain superekstrovertit kelpaavat. Täytyy osata viitata ja heti ilmoittaa oma mielipide jotta otetaan tosissaan. Hiljainen ja ujo tyttömme, joka on kasin- ysin oppilas, ei kelpaa mihinkään. Opettajat kohtelevat kuin ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että oppilaat eivät osaa käyttäytyä. Sellaiselle lapselle ei pidetä kotona rajoja ja rajat juuri on rakkautta. Ei se, ettei viitsi pitää rajoja.

Pojan luokalla oli yksi mölisijätyttö. Juttelin tytön äidin kanssa ja selvästi huomasi, että äiti oli ihan hampaaton kasvattaja. Ei pystynyt pitämään yhtään rajoja tytölleen.

Jotenkin säälitti tämä äiti kun oli vanhemmuutensa kanssa ihan hukassa eikä edes tajunnut sitä.

Sinulle ja muutamalle muulekin tiedoksi, ettei se ihan noin yksinkertaista ole. Meilla on ns huonokaytoksinen 12-vuotias, joka liian usein hairitsee koulutyota, vaikka opiskelut hyvin hoitaakin. Meilla on myos muutama muu koululainen ihan taysin samalla kasvatuksella, eika heidan kohdallaan ole ikina tullut mitaan sanottavaa kaytoksesta. Meilla kylla pidetaan rajoja ja saadaan sanktioita huonosta kaytoksesta. Kyse ei myoskaan ole minkaanlaisesta neurologisesta asiasta, vain erilaisesta tempperamentista esimurrosian koetuksissa. Kaikki nyt vaan eivat suostu olemaan kuten *kuuluu* ja se ei ole aina mistaan kasvatuksesta kiinni. Taytyy olla tosi yksinkertainen jos noin yleistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen ei todellakaan ole kiltin tai ahkeran synonyymi. Hiljaisuus on joillekin vallankäyttöä. Hiljainen voi olla myös kiusaaja. Myöskään ujo ja kiltti eivät ole synonyymeja. Oman kokemukseni mukaan hiljaisissa on todella monenlaisia ihmisiä, osa niitä kilttejä, pehmeitä ja herttaisia, osa taas todella veemäisiä tylsimyksiä, joiden mielestä heillä on oikeus irtisanoutua kaikesta.

Monen oppiaineen ihan virallisiin arviointikriteereihin kuuluu se, että pitäisi osoittaa jotain suullistakin taitoa. En minä ainakaan äikänopena voi antaa hyvää arvosanaa ihmiselle, jonka en ole koskaan kuullut puhuvan. Siksi joskus yritän jututtaa hiljaista. Kaipa se on sitten sitä silmätikuksi ottamista.

Joo. se hiljainen yksin jossain nurkassa seisova onkin koulun pahin ongelma. Kiusaa kaikkia jollakin mystisellä tavalla. Ehkä katsoo pahasti ja ajattelee tuomitsevia ajatuksia. Tai sitten kiusaa muita ihan vaan olemalla olemassa ja hengittämällä.

Noh, minulla on kokemusta hiljaisista, jotka esim. kieltäytyvät ryhmätöistä täysin harmittomien ja ystävällisten luokkatovereiden kanssa, koska ei heidän mielestään tarvitse osallistua. Lisäksi muistan tapauksen, jossa joukko erittäin hiljaisia oppilaita alkoi sepittää opettajille valhetta siitä, että luokan vilkkaat kiusaavat heitä. Lopulta he itse tunnustivat, että olivat keksineet koko kiusaamisen, luultavasti kateuttaan. Eräs hiljainen oppilas puolestaan ilmoitti minulle, että hänen ei tarvitse tehdä suullisia tehtäviään, koska olen niin huono opettaja. Samainen oppilas kyllä kieltäytyi kaikenlaisesta muidenkin opettajien tunneilla.

Monesti olen käynyt oppilaisen kanssa keskusteluja siitä, miksi joku luokkakaveri ei puhu mitään. Moni nuori on pahoittanut mielensä, kun on yrittänyt rupatella tai työskennellä toisen oppilaan kanssa, joka ei vain osaa, pysty tai halua osallistua mihinkään. Toisinaan ikätoverit ovat aivan uupuneita tyyppiin.

Pointti on, että OSA hiljaisista on ongelmaoppilaita. Sama pätee puheliaisiin ja vilkkaisiin; OSA heistä on ongelmaoppilaita. Minä en inhoa sen enempää vilkkaita kuin hiljaisiakaan, koska mielestäni nämä piirteet eivät ole oleellisimpia ihmisessä. Molemmissa ryhmissä on kivoja ja yhteistyökykyisiä ihmisiä ja toisinpäin.

Ja taas varmaan sataa alapeukkuja, koska kaikki hiljaiset ihmisethän ovat ihania ja jos ope kokee hiljaisen ihmisen ei niin lemppariksi, niin ope on inha julmuri. Todellisuus on ehkä hieman monimutkaisempaa...