Opettaja-tapuakseen liittyen: miksi jotkut opettajat inhoavat sellaisia hiljaisia, hyviä oppilaita ja ottavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että oppilaat eivät osaa käyttäytyä. Sellaiselle lapselle ei pidetä kotona rajoja ja rajat juuri on rakkautta. Ei se, ettei viitsi pitää rajoja.

Pojan luokalla oli yksi mölisijätyttö. Juttelin tytön äidin kanssa ja selvästi huomasi, että äiti oli ihan hampaaton kasvattaja. Ei pystynyt pitämään yhtään rajoja tytölleen.

Jotenkin säälitti tämä äiti kun oli vanhemmuutensa kanssa ihan hukassa eikä edes tajunnut sitä.

Voi olla noin tai olla olematta. Toisaalta sinäkin leimaat puheliaan mölisijän vialliseksi ja väärin kasvatetuksi, kuten jotkut opettajat ujon ja hiljaisen.

On muistettava, että kyseessä voi olla synnynnäinen temperamentti ja luonne. Kyse on siis geeneistä ja synnynnäisestä luonteesta, ei mistään viasta kumpaankaan suuntaan.

Mutta kyllä 12-vuotiaan pitää tajuta olla tunnilla hiljaa. Jos sitä on harjoiteltu ykköseltä lähtien. Jos ei kuudessa vuodessa opi niin mitä sitten oppii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että oppilaat eivät osaa käyttäytyä. Sellaiselle lapselle ei pidetä kotona rajoja ja rajat juuri on rakkautta. Ei se, ettei viitsi pitää rajoja.

Pojan luokalla oli yksi mölisijätyttö. Juttelin tytön äidin kanssa ja selvästi huomasi, että äiti oli ihan hampaaton kasvattaja. Ei pystynyt pitämään yhtään rajoja tytölleen.

Jotenkin säälitti tämä äiti kun oli vanhemmuutensa kanssa ihan hukassa eikä edes tajunnut sitä.

Voi olla noin tai olla olematta. Toisaalta sinäkin leimaat puheliaan mölisijän vialliseksi ja väärin kasvatetuksi, kuten jotkut opettajat ujon ja hiljaisen.

On muistettava, että kyseessä voi olla synnynnäinen temperamentti ja luonne. Kyse on siis geeneistä ja synnynnäisestä luonteesta, ei mistään viasta kumpaankaan suuntaan.

Kyllä mun mielestä tunnilla mölisijä on jotenkin enemmän viallinen kuin se ujo ja hiljainen. Eihän töissäkään kukaan siedä jotain joka mölisee. Mölinä on aina wt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhin poikamme joutui hiljaisena despoottiopettajan hampaisiin. Ope oli vielä huono pitämään kuria.

Pojalle jäi osaksi open toimista huono itsetunto. Sai joskus hyviä numeroita, mutta todistuksessa tämä ei näkynyt.

Häntä pidettiin siis idioottina kun oli hiljainen. Enkun ope antoi ysin, mutta oma ope antoi numeroa huonomman kuin kokeista saadut.

Tuntiaktiivisuus on myös osa arvosanaa ihan. Jos ei tunnilla viittaa eikä osallistu, niin eihän silloin voi saada täyttä numeroa.

Saako se joka mölisee sitten mölinästä plussaa? Pitäis antaa sitten mölinästä ihan oma nro!

Siis meidän pojat on turhankin kilttejä ja asiallisia. Ei onnistu mölinä eikä vitsin heitto. Pitäisikö meidän täällä kotona alkaa sitten kiroilla ja vitsailla, jotta pojat sitten koulussa voisivat toteuttaa tätä sosiaalista käytöstä?

Just pojan kaveri oli sanonut koulussa, että jonkun hiukset on ihan paskat. Teinkö virheen kun olen lapsille sanonut, ettei muita saa haukkua eikä arvostella ulkonäköä. Kiroilunkin olen kieltänyt kun vittu ei kuulosta hyvältä ja on wt.

Apua - olen siis kasvattanut lapsen väärin????

Ujous ja kiltteys on ok!!

Hiljainen ei todellakaan ole kiltin tai ahkeran synonyymi. Hiljaisuus on joillekin vallankäyttöä. Hiljainen voi olla myös kiusaaja. Myöskään ujo ja kiltti eivät ole synonyymeja. Oman kokemukseni mukaan hiljaisissa on todella monenlaisia ihmisiä, osa niitä kilttejä, pehmeitä ja herttaisia, osa taas todella veemäisiä tylsimyksiä, joiden mielestä heillä on oikeus irtisanoutua kaikesta.

Monen oppiaineen ihan virallisiin arviointikriteereihin kuuluu se, että pitäisi osoittaa jotain suullistakin taitoa. En minä ainakaan äikänopena voi antaa hyvää arvosanaa ihmiselle, jonka en ole koskaan kuullut puhuvan. Siksi joskus yritän jututtaa hiljaista. Kaipa se on sitten sitä silmätikuksi ottamista.

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen ei todellakaan ole kiltin tai ahkeran synonyymi. Hiljaisuus on joillekin vallankäyttöä. Hiljainen voi olla myös kiusaaja. Myöskään ujo ja kiltti eivät ole synonyymeja. Oman kokemukseni mukaan hiljaisissa on todella monenlaisia ihmisiä, osa niitä kilttejä, pehmeitä ja herttaisia, osa taas todella veemäisiä tylsimyksiä, joiden mielestä heillä on oikeus irtisanoutua kaikesta.

Monen oppiaineen ihan virallisiin arviointikriteereihin kuuluu se, että pitäisi osoittaa jotain suullistakin taitoa. En minä ainakaan äikänopena voi antaa hyvää arvosanaa ihmiselle, jonka en ole koskaan kuullut puhuvan. Siksi joskus yritän jututtaa hiljaista. Kaipa se on sitten sitä silmätikuksi ottamista.

Muuten ok kirjoitus, mutta loppulause romahdutti.

Meidän koulussa äikän ope tykkäs lukiossa näistä rohkeista ja inhosi esim mua kun olin ujo ja hiljainen. Itsellä siis oli myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa - ääni värisi yms. Siksi olin hiljaa. En ole luonnevikainen mykkäkoulun pitäjä vaan iloinen ja kannustava kanssa ihminen (tai ainakin yritän olla). Tiedän, ettävoi olla tuskaa olla esim jännittäjä kun kaikki muut on suuna ja päänä. Meitä on moneksi ja erilaisuus on rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen ei todellakaan ole kiltin tai ahkeran synonyymi. Hiljaisuus on joillekin vallankäyttöä. Hiljainen voi olla myös kiusaaja. Myöskään ujo ja kiltti eivät ole synonyymeja. Oman kokemukseni mukaan hiljaisissa on todella monenlaisia ihmisiä, osa niitä kilttejä, pehmeitä ja herttaisia, osa taas todella veemäisiä tylsimyksiä, joiden mielestä heillä on oikeus irtisanoutua kaikesta.

Monen oppiaineen ihan virallisiin arviointikriteereihin kuuluu se, että pitäisi osoittaa jotain suullistakin taitoa. En minä ainakaan äikänopena voi antaa hyvää arvosanaa ihmiselle, jonka en ole koskaan kuullut puhuvan. Siksi joskus yritän jututtaa hiljaista. Kaipa se on sitten sitä silmätikuksi ottamista.

Muuten ok kirjoitus, mutta loppulause romahdutti.

Lisäys: ope ei myöskään kannustanut meitä jännittäviä vaan oikeastaan kiusasi. Itse sain lukiossa kokeista esim 5 kun ope laittoi mulle virhepisteitä (muille ei antanut). Rinnakkaisluokalta samanlainen ujo jännittäjä joutui vaihtamaan koulua...oltiin siis lukiossa!

Meidän koulussa äikän ope tykkäs lukiossa näistä rohkeista ja inhosi esim mua kun olin ujo ja hiljainen. Itsellä siis oli myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa - ääni värisi yms. Siksi olin hiljaa. En ole luonnevikainen mykkäkoulun pitäjä vaan iloinen ja kannustava kanssa ihminen (tai ainakin yritän olla). Tiedän, ettävoi olla tuskaa olla esim jännittäjä kun kaikki muut on suuna ja päänä. Meitä on moneksi ja erilaisuus on rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen ei todellakaan ole kiltin tai ahkeran synonyymi. Hiljaisuus on joillekin vallankäyttöä. Hiljainen voi olla myös kiusaaja. Myöskään ujo ja kiltti eivät ole synonyymeja. Oman kokemukseni mukaan hiljaisissa on todella monenlaisia ihmisiä, osa niitä kilttejä, pehmeitä ja herttaisia, osa taas todella veemäisiä tylsimyksiä, joiden mielestä heillä on oikeus irtisanoutua kaikesta.

Monen oppiaineen ihan virallisiin arviointikriteereihin kuuluu se, että pitäisi osoittaa jotain suullistakin taitoa. En minä ainakaan äikänopena voi antaa hyvää arvosanaa ihmiselle, jonka en ole koskaan kuullut puhuvan. Siksi joskus yritän jututtaa hiljaista. Kaipa se on sitten sitä silmätikuksi ottamista.

Annatko sitten heti tyydyttävän kun demoni saa sussa vallan?

Olin ujo ja hiljainen lapsena ja oikeastaan vasta yliopistoajalta muistan yhden joka matki ilmettäni. Otti sellaisen tyhjän bambikatseen ikäänkuin minulla ei olisi ajatustakaan päässä, saati jotain sanottavaa.

Kumma kyllä minusta opettaja ja kun ajattelen näitä 20 kollegaani niin kukaan ei todelakaan tarkoituksella nolaisi ujoa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen ei todellakaan ole kiltin tai ahkeran synonyymi. Hiljaisuus on joillekin vallankäyttöä. Hiljainen voi olla myös kiusaaja. Myöskään ujo ja kiltti eivät ole synonyymeja. Oman kokemukseni mukaan hiljaisissa on todella monenlaisia ihmisiä, osa niitä kilttejä, pehmeitä ja herttaisia, osa taas todella veemäisiä tylsimyksiä, joiden mielestä heillä on oikeus irtisanoutua kaikesta.

Monen oppiaineen ihan virallisiin arviointikriteereihin kuuluu se, että pitäisi osoittaa jotain suullistakin taitoa. En minä ainakaan äikänopena voi antaa hyvää arvosanaa ihmiselle, jonka en ole koskaan kuullut puhuvan. Siksi joskus yritän jututtaa hiljaista. Kaipa se on sitten sitä silmätikuksi ottamista.

Niin mutta kun nyt julkisuudessa opet valittaa kuinka saavat kestää oppilaiden taholta kaikenlaista solvaamista, haistattelua jne niin luulisi, ettei tuollainen hiljainen vaikkakin mielestäsi sisimmissään pirullinen oppilas ärsyttäisi niin paljon kuin ne päänaukoja. Mutta ei kummasti opet ottaa silmätikukseen sen hiljaisen, ettekö uskalla niitä "koviksia" ottaa silmätikuksi vai haluatteko olla cooleja heidän silmissään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhin poikamme joutui hiljaisena despoottiopettajan hampaisiin. Ope oli vielä huono pitämään kuria.

Pojalle jäi osaksi open toimista huono itsetunto. Sai joskus hyviä numeroita, mutta todistuksessa tämä ei näkynyt.

Häntä pidettiin siis idioottina kun oli hiljainen. Enkun ope antoi ysin, mutta oma ope antoi numeroa huonomman kuin kokeista saadut.

Tuntiaktiivisuus on myös osa arvosanaa ihan. Jos ei tunnilla viittaa eikä osallistu, niin eihän silloin voi saada täyttä numeroa.

Eihän tuntiaktiivisuuteen riitä se että viittaa silloin kun opettaja kysyy.

Sitä pitää itse osata esittää opettajalle kysymyksiä käsiteltävästä aiheesta.

Itse opin kouluaikana ettei sillä ollut väliä mitä kysyy, kunhan kysyy jotakin. Haasteellisimmaksi koin hyvien kysymysten keksimisen. Siksi kysyin usein sellaisiakin asioita jotka olivat ihan itsestäänselvyyksiä ja tiesin ne muutenkin. Piti vaan kysyä jotain että opettaja olisi tyytyväinen ja antaisi hyvän numeron. 

Se oli sellaista teatteria.

Mutta hyviä numeroita sillä sai.

Itse toimin koulussa samalla tavalla. Kuvaamataidon numeroni nousi tällä tavoin 10:iin. Ja en osaa piirtää/maalata yhtään. Kun oli äänessä ja kyseli opettajalta aktiivisesti kaikkea, sai hyvän numeron. Epäreilua niitä oikeasti lahjakkaita ja hiljaisempia oppilaita kohtaan.

Onko tämä siis mikä on nykymeininki? Kun omina kouluvuosina 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ei kyllä ollut tuollainen meininki. Tietenkin rauhallisia ja ujoja koitettiin rohkaista vastaamaan kysymyksiin mutta ei kukaan mehustellut ja jankuttanut jos joku olikin hiljaa.

Kauheaa jos on noin paljon muuttunut :/ Muutamia entisiä koulukiusaajia omasta koulustani on kyllä nykyään opettaja, että ehkä se sieltä sitten tulee?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä siis mikä on nykymeininki? Kun omina kouluvuosina 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ei kyllä ollut tuollainen meininki. Tietenkin rauhallisia ja ujoja koitettiin rohkaista vastaamaan kysymyksiin mutta ei kukaan mehustellut ja jankuttanut jos joku olikin hiljaa.

Kauheaa jos on noin paljon muuttunut :/ Muutamia entisiä koulukiusaajia omasta koulustani on kyllä nykyään opettaja, että ehkä se sieltä sitten tulee?

Kyllä on valitettavasti nykymeininki ja selkeästi joistakin opettajista huomaa, että on entisiä koulukiusaajia, jotka nauttivat arkojen oppilaiden nolaamisesta:(

Eli kun on rohkea ja kyselee vaikka tyhmiä niin tuntiaktiivisuus on 10! Jee!!!!

Onko huono käytös myös tuntiaktiivisuutta? Ainakin tulee kuulluksi?!

Pojan luokalla rohkeat laitettiin esiintymään aina ja ikuisesti. Olisin joskus toivonut, että poika olisi päässyt johonkin näytelmään. Oli muuten opettajan poika tämä esiintyjä - sai kaikki roolit mitä vain oli tarjolla.

Olen käynyt kouluni 90- ja 00-luvulla. Numeroni olivat joka vuosi yhden numeron huonommat kuin kokeiden keskiarvot. Näillä oli sitten tietysti vaikutusta jatkokouluttautumiseen kun en päässyt siihen parempaan lukioon ja motivaatio laski. Olin liian hiljainen, mutta kuitenkin tunnollinen. Olen aina kokenut olevani huonompi kuin muut ja pettymyksen aihe kaikille olemalla. Varsinainen noidankehä!

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä siis mikä on nykymeininki? Kun omina kouluvuosina 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ei kyllä ollut tuollainen meininki. Tietenkin rauhallisia ja ujoja koitettiin rohkaista vastaamaan kysymyksiin mutta ei kukaan mehustellut ja jankuttanut jos joku olikin hiljaa.

Kauheaa jos on noin paljon muuttunut :/ Muutamia entisiä koulukiusaajia omasta koulustani on kyllä nykyään opettaja, että ehkä se sieltä sitten tulee?

Ei tämä mikään uusi juttu

Ihan sama meininki oli 80-luvulla.

Meillä yksi opettaja oli erityisen vittumainen. Kysyi aina siltä hiljaiselta joka punasteli pahasti "Vai mitä  mieltä Minnnnna on tästä asiasta". Asia josta kysyi oli yleensä joku vaikea mielipideasia josta asiatuntijatkin kiistelevät eikä kukaan tiedä varmasti mistä on kyse. Sellaisesta asiasta johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, ja minkä tahansa vastauksen voi lytätä typeräksi, ignorantiksi ja kaikin tavoin vääräksi.

Vierailija kirjoitti:

Pojan luokalla rohkeat laitettiin esiintymään aina ja ikuisesti. Olisin joskus toivonut, että poika olisi päässyt johonkin näytelmään. Oli muuten opettajan poika tämä esiintyjä - sai kaikki roolit mitä vain oli tarjolla.

Meillä se meni niin että kaikki hyvät roolit menivät kauniille tytöille. Ja muut nätit siinä ympärillä.

Minä olin yleensä aina aina taustakuorossa, takarivissä  :D

Paitsi yhtenä vuonna kun meillä olikin miesopettaja. Hän ei jakanutkaan rooleja ulkonäön perusteella.

Silloin pääsin mukaan tanssiesitykseen ja vielä ihan eturiviin ja keskeiseen osaan  ö.ö