Voisitko kuvitella jatkavasi työelämässä yli 63-vuotiaaksi?
Jos voisit, niin olisiko syynä ensisijaisesti työn mielekkyys vai se, että haluat isomman eläkkeen? Kummasta syystä tuntemanne yli 63-vuotiaat ovat jatkaneet töissä?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 45 kun lainat on hoidettu, tarvittaessa nopeamminkin. Säästöjä kertynyt myös sen verran, että pääomatuloilla+työttömyysturvalla pystyn ylläpitämään vaatimatonta elintasoa tuossa kohtaa (matkailut jne saa kyllä unohtaa). Eli jos ei enää huvita, jään pois töistä nelivitosena. Jos huvittaa, jatkan kunnes kyllästyn tai potkitaan pois. 63v olen varmasti löysäillyt jo vuosia.
Työttömyysturvien varaan ei kannata luottaa edes osaksi.
Noo, hätätilassa omaisuutta myyntiin sitten. Eiköhän tässä pärjätä ilmankin hikoilua työelämässä, kun riittävästi elintasovaatimuksista tinkii.
Olen yli kuusikymppinen ja aion jatkaa työssäkäyntiä eläkeiän yli noin 68-vuotiaaksi, lähinnä pakon sanelemana koska eläkkeeni jää muuten niin pieneksi mutta tämän päivän työelämässähän on helppoa ja hauskaa.
Yleensä vain julkisella puolella työskentelevillä on mahdollisuus jatkaa työssä niin pitkään kuin haluavat, mutta minä olen hakeutunut yksityisellä puolella sellaiseen työpaikkaan ja asemaan jossa uskon saavani jatkaa työssäkäyntiä. Tietysti hoidan myös työni, en sairasta ja olen muutenkin vielä tiitterä ukko asiantuntijatehtävässäni.
Ratkaisu riippuu tietysti myös tulevasta eläkelain muutoksesta. Jos superkarttumaa leikataan liikaa, niin sitten saatan suutahtaa ja lähteä väittömästi eläkeputkeen. Toisaalta en usko valtiolla olevan varaa karsia karttumaa, sehän on kaikille osapuolille win-win-win tilanne kun eläkeikäiset jatkavat työssä.
Aika vaikea edes kuvitella, kun nyt 56-vuotiaana on jo täydellisesti työmarkkinoitten ulkopuolella eikä millään pääse enää töihin. Eläke olisi sentään vähän parempi kuin työmarkkinatuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 45 kun lainat on hoidettu, tarvittaessa nopeamminkin. Säästöjä kertynyt myös sen verran, että pääomatuloilla+työttömyysturvalla pystyn ylläpitämään vaatimatonta elintasoa tuossa kohtaa (matkailut jne saa kyllä unohtaa). Eli jos ei enää huvita, jään pois töistä nelivitosena. Jos huvittaa, jatkan kunnes kyllästyn tai potkitaan pois. 63v olen varmasti löysäillyt jo vuosia.
Työttömyysturvien varaan ei kannata luottaa edes osaksi.
Noo, hätätilassa omaisuutta myyntiin sitten. Eiköhän tässä pärjätä ilmankin hikoilua työelämässä, kun riittävästi elintasovaatimuksista tinkii.
Tuossapa hyvä idea, sitä ei varmaan kukaan muu ole älynnyt. Jos olisi niin voisi olla vaara, kaikki myö samaan aikaan jolloin ei ole ostajia. Tai, varmaan ulkomaalaiset ostaa, kun tarpeeksi halvalla myy.
Jos mulla on muita vaihtoehtoja niin en haluaisi jatkaa. Huomaa nytkin töissä, että harvemmalla yli 60-vuotiaalla on enää mitään hyödyllistä annettavaa työpaikalla. Pitävät yllä omia kuppikuntiaan ja sotkevat työpaikan ilmapiiriä, koska eivät osaa keskittyä omaan työhönsä. Poikkeuksiakin on, mutta kyllä suurin osa raskauttaa toimintaa turhaan. Kiukuttelevat päteville nuoremmilleen. Useimpien kohdalla koko työyhteisö odottaa, että jäisi tuokin jo eläkkeelle.
En ymmärrä miksi yli 60-vuotiaita ei päästetä tuhlaamaan ansaittuja tulojaan. Syntyisi mukavasti hyödykkeiden ja palveluiden kulutusta. Ei työssäkäyvällä ole aikaa tuhlata muuta kuin omaan kotiin ja lapsiin, jos sellaiset on. Minusta ainakin tuntuu 40-vuotiaana toimistotyöaikaa tekevänä, etten yksinkertaisesti ehdi kuin kotona laittaa ruokaa ja siivota ja käydä töissä. Noin karkeasti ajateltuna. Eläkkeellä mulla ois aikaa tuhlata, kun tuota rahaa kerran jonkin verran säästöön jää.
Olen syntynyt 1974 ja mulla eläkkeelle jääminen olis ajankohtaista silloin kun ikää on takana 66 v ja 4 kk eli aikaisintaan vanhuuseläkkeelle voisin jäädä 2040. Töissä 18 vuotiaasta asti eli puolet työuraa ainakin vielä jäljellä...
Olen syntynyt 90-luvulla, eli minun sukupolveni varmaan odotetaan painavan duunia vielä yli 70-vuotiaina, koska eliniänodote nousee. En helvetissä aio, ei kiinnosta hevon helvettiä. Jään eläkkeelle heti kun mahdollista.
Ja ennen kuin joku tulee syyttämään laiskaksi valkoroskaksi, niin olen lapseton, palkkatöissä ja asun yksin kaksiossa Helsingissä. En elätä itseäni lapsilisillä tai sossutuilla, mutta aion kyllä nyhtää valtiolta sen mitä saan, kunhan saan aikaiseksi hakea korkeakouluun.
Vierailija kirjoitti:
KEPU-Sipilän hallituksen ankeutukset ja kiristykset vievät kaikilta suomalaisilta työhalut.
Ei tosin koske Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtajaa, johon tänään ollaan nimittämässä kepulainen. Kuukausipalkka 20256 euroa plus hulppeita etuja, joista hammashuolto on tosin rajattu 400 euroon vuodessa.
Tuota 400 euron hammashuoltokorvausta voisi kyllä vähän korottaa.
KEPU-Rehn valittiin siis johtokuntaan, mutta vasta myöhemmin ratkeaa, valitaanko hänet varapuheenjohtajaksi.
No joo.
Isä jäi työttömäksi 90-luvun lamassa vähän päälle 50-vuotiaana. Sen jälkeen ei kelvannut enää kenellekään, rautaisesta ammattitaidosta viis.
Äiti olisi jatkanut mielellään eläkeikään saakka, potkittiin kuitenkin "putkeen" heti kun se oli mahdollista.
Itse olen nyt 45-vuotias, ja voisin hyvinkin jatkaa töitäni eläkeikään saakka, oli se sitten 65 tai enemmän, jos vain pää pysyy terävänä. Uskon kuitenkin, että kun nykyinen työsuhteeni päättyy (varmaan 2-5 vuoden säteellä), en enää tule uutta työpaikkaa mistään saamaan.
Voin hyvinkin. Olen pitänyt jokaisesta tekemästäni työstä. Minulle työ antaa mielekkyyttä ja haasteita elämään.
Olen nyt 39, ollut täyspäiväisesti työelämässä 22-vuotiaasta. Sitä ennen tein opiskelujen ohella iltatöitä. Työn ohessa olen jatko- ja lisäkouluttautunut.
Elämäni on mukavaa työtä tehdessä eikä työ ole minulle mikään pakollinen paha.
Joo, jos vain joskus pääsisin työelämään.
En voisi. Aion jäädä eläkkeelle heti, kun se on taloudellisesti mahdollista. Elämässä tulee olla muutakin kuin työntekoa.
Esimerkiksi tällä laskurilla voi eläkeikäänsä etsiä: http://dynamic.hs.fi/2014/elakeika/