Lue keskustelun säännöt.
Matkatyötä tekevät pettävät
13.10.2016 |
http://m.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001928849.html?pos=most-popular
Ikinä ei kannata seurustella eikä varsinkaan mennä naimisiin ihmisen kanssa joka tekee matkatyötä. Sellaiset pettää 99% varmuudella.
Kommentit (111)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Kyllä se taidat olla se taidat olla sinä, jonka jälkikasvusta tulee pettämisen jälkeen tunnevammaisia.
Annat lapsillesi sellaisen mallin että kun minua on nyt loukattu niin viattomat sivullisetkin on vain koston välikappaleita. Melko itsekeskeistä.
Mieluummin annan lapsille sellaisen mallin, että pettämistä ei tarvitse hyväksyä eli äijälle saa näyttää ovea, mutta lasten tai muiden sivullisten niskaan sitä ei pidä kaataa.
En ymmärrä laisinkaan tulkintaasi tekstistä? Missä tuossa sanotaan, että viattomia sivullisia käytetään koston välikappaleena? Teksti tuomitsee sen, että äiti on parisuhteessa miehen kanssa, joka pettää ja saa jatkaa pettämistä ilman isompia seurauksia. Muu on omaa projisointiasi.
Jos haluat tietää, itse pitäisin ratkaisuna, että äiti lähtee oman itsensä takia suhteesta ja lapset saavat jatkossa nähdä isää ja äitä sovitusti, myös heidän omat toiveensa huomioon-ottaen, jos he ovat tarpeeksi vanhoja sellaisia esille tuomaan. Lapsille ei "mollata" kumpaakaa vanhempaa, mutta äiti voi kertoa lasten iän huomioiden, miksei enää asu yhdessä isän kanssa.
Olen tosin lapseton sinkkumies, joten tämä on akateemista, mutta sinun versiosi minun "ajatuksista" ei tule kirjoittamastani tekstistä, vaan siitä, miten sinä haluat sen lukea.
Sinä annat mallin, että äidin kuuluu hiipua hiljaa takavasemmalle nyyhkien ja antaa isälle tilaa olla maailman paras isä hoidoistaan ja petoksistaan huolimatta. Kynnysmattoutta jos mikä! Lapsille ei mollata isää, mutta kerrotaan rehellisesti että kun äiti hoiti teitä täällä kotona isänne työmatkojen aikana, isää kiinnosti muut naiset kuin äiti. Se ei ole valehtelua vaan totuus. Siinä ei ole mitään salattava, etenkään teini-ikäisiltä jotka muutenkin ymmärtävät asioita kertomattakin. Ja on lasten oma päätös, jos eivät sen jälkeen halua isäänsä tavata. Monin tavoin.
Mitä merkitystä miehen seksuaalisuudella on isyyden kanssa? (poislukien petoksen aiheuttama trauma, mutta siihen en puutu tässä).
Toivoisin kovasti, että jos olisin pitänyt pääni erosta, mies olisi petrannut ja ollut oikeasti maailman paras isä meidän välillämme tapahtuneista asioista huolimatta.
Toki tulen kertomaan lapsille isänsä ongelmista jossain vaiheessa. Vielä he ovat kuitenkin aivan liian pieniä aikuisten asioihin. Haluan kuitenkin korostaa heille, että jäin koska koin että mies haki apua addiktioonsa ja pyrki siitä irti, en koska olen kynnysmatto, vain koska rakastava suhde selviää monestakin kuopasta jos molemmilla riittää tahtoa työskennellä sen eteen.
No kuule, suurin osa miehistä ei ole seksiaddikteja vaan pettävät koska tilaisuus sallii, työkaverit/firma ehkä kannustaa ja vaihtelu virkistää. Jotkut naiset todellakaan eivät ole kynnysmattoja vaan kertovat asiasta lapsille kiihkoilematta ja rauhallisesti. Totuus on mikä on ja isommat lapset voivat varmistaa asiat itse isältään jos haluavat. Kukaan ei valehtele tai mollaa. Se mitä jäljelle jää, on pettäjän aikaansaamaa. Tee sinä kuten haluat pienten lastesi kanssa, minä toimisin toisin isojen lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse matkatyötä tekevänä telakoilla viikkoja kk petän joka reissulla käyn kyllä huorissa Suomessakin olen naimisissa 3 lasta en tunne pahaa mieltä minusta se etuoikeus jota käytän hyväksi kun voin....ja harjoittavathan he vain ammattiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Kyllä se taidat olla se taidat olla sinä, jonka jälkikasvusta tulee pettämisen jälkeen tunnevammaisia.
Annat lapsillesi sellaisen mallin että kun minua on nyt loukattu niin viattomat sivullisetkin on vain koston välikappaleita. Melko itsekeskeistä.
Mieluummin annan lapsille sellaisen mallin, että pettämistä ei tarvitse hyväksyä eli äijälle saa näyttää ovea, mutta lasten tai muiden sivullisten niskaan sitä ei pidä kaataa.
En ymmärrä laisinkaan tulkintaasi tekstistä? Missä tuossa sanotaan, että viattomia sivullisia käytetään koston välikappaleena? Teksti tuomitsee sen, että äiti on parisuhteessa miehen kanssa, joka pettää ja saa jatkaa pettämistä ilman isompia seurauksia. Muu on omaa projisointiasi.
Jos haluat tietää, itse pitäisin ratkaisuna, että äiti lähtee oman itsensä takia suhteesta ja lapset saavat jatkossa nähdä isää ja äitä sovitusti, myös heidän omat toiveensa huomioon-ottaen, jos he ovat tarpeeksi vanhoja sellaisia esille tuomaan. Lapsille ei "mollata" kumpaakaa vanhempaa, mutta äiti voi kertoa lasten iän huomioiden, miksei enää asu yhdessä isän kanssa.
Olen tosin lapseton sinkkumies, joten tämä on akateemista, mutta sinun versiosi minun "ajatuksista" ei tule kirjoittamastani tekstistä, vaan siitä, miten sinä haluat sen lukea.
Sinä annat mallin, että äidin kuuluu hiipua hiljaa takavasemmalle nyyhkien ja antaa isälle tilaa olla maailman paras isä hoidoistaan ja petoksistaan huolimatta. Kynnysmattoutta jos mikä! Lapsille ei mollata isää, mutta kerrotaan rehellisesti että kun äiti hoiti teitä täällä kotona isänne työmatkojen aikana, isää kiinnosti muut naiset kuin äiti. Se ei ole valehtelua vaan totuus. Siinä ei ole mitään salattava, etenkään teini-ikäisiltä jotka muutenkin ymmärtävät asioita kertomattakin. Ja on lasten oma päätös, jos eivät sen jälkeen halua isäänsä tavata. Monin tavoin.
Taas aivan omaa projisointia. En halua äidin hiipua takavasemmalle nyyhkien, haluan äidin lähtevän napakasti, paskan äijän valheineen taakseen jättäen, etsimään parempaa, ansaitsevaansa suhdetta.
En silti usko, että sitä isää tarvitsee mollata. Puhun myös lapsen iän huomioonottamisesta. Teini-ikäiselle voi kertoa niinkuin asiat on, 5-vuotiaalle en suosittelisi.
Jos haluat keskustella, käytä sitä, mitä luet, älä sitä mitä vastaan haluaisit riidellä ja joka tulee omasta mielikuvitusestasi.
Luulen, että meillä on paljon lähempänä toisiaan oleva näkemys siitä, mitä pettämisen jälkeen tulisi tapahtua, kuin se kuva, jonka yrität minusta luoda.
lapseton sinkkumies
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Kyllä se taidat olla se taidat olla sinä, jonka jälkikasvusta tulee pettämisen jälkeen tunnevammaisia.
Annat lapsillesi sellaisen mallin että kun minua on nyt loukattu niin viattomat sivullisetkin on vain koston välikappaleita. Melko itsekeskeistä.
Mieluummin annan lapsille sellaisen mallin, että pettämistä ei tarvitse hyväksyä eli äijälle saa näyttää ovea, mutta lasten tai muiden sivullisten niskaan sitä ei pidä kaataa.
En ymmärrä laisinkaan tulkintaasi tekstistä? Missä tuossa sanotaan, että viattomia sivullisia käytetään koston välikappaleena? Teksti tuomitsee sen, että äiti on parisuhteessa miehen kanssa, joka pettää ja saa jatkaa pettämistä ilman isompia seurauksia. Muu on omaa projisointiasi.
Jos haluat tietää, itse pitäisin ratkaisuna, että äiti lähtee oman itsensä takia suhteesta ja lapset saavat jatkossa nähdä isää ja äitä sovitusti, myös heidän omat toiveensa huomioon-ottaen, jos he ovat tarpeeksi vanhoja sellaisia esille tuomaan. Lapsille ei "mollata" kumpaakaa vanhempaa, mutta äiti voi kertoa lasten iän huomioiden, miksei enää asu yhdessä isän kanssa.
Olen tosin lapseton sinkkumies, joten tämä on akateemista, mutta sinun versiosi minun "ajatuksista" ei tule kirjoittamastani tekstistä, vaan siitä, miten sinä haluat sen lukea.
Sinä annat mallin, että äidin kuuluu hiipua hiljaa takavasemmalle nyyhkien ja antaa isälle tilaa olla maailman paras isä hoidoistaan ja petoksistaan huolimatta. Kynnysmattoutta jos mikä! Lapsille ei mollata isää, mutta kerrotaan rehellisesti että kun äiti hoiti teitä täällä kotona isänne työmatkojen aikana, isää kiinnosti muut naiset kuin äiti. Se ei ole valehtelua vaan totuus. Siinä ei ole mitään salattava, etenkään teini-ikäisiltä jotka muutenkin ymmärtävät asioita kertomattakin. Ja on lasten oma päätös, jos eivät sen jälkeen halua isäänsä tavata. Monin tavoin.
Mitä merkitystä miehen seksuaalisuudella on isyyden kanssa? (poislukien petoksen aiheuttama trauma, mutta siihen en puutu tässä).
Toivoisin kovasti, että jos olisin pitänyt pääni erosta, mies olisi petrannut ja ollut oikeasti maailman paras isä meidän välillämme tapahtuneista asioista huolimatta.
Toki tulen kertomaan lapsille isänsä ongelmista jossain vaiheessa. Vielä he ovat kuitenkin aivan liian pieniä aikuisten asioihin. Haluan kuitenkin korostaa heille, että jäin koska koin että mies haki apua addiktioonsa ja pyrki siitä irti, en koska olen kynnysmatto, vain koska rakastava suhde selviää monestakin kuopasta jos molemmilla riittää tahtoa työskennellä sen eteen.
Jos sama uusiutuu 2v kuluttua, jäätkö edelleen?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Kyllä se taidat olla se taidat olla sinä, jonka jälkikasvusta tulee pettämisen jälkeen tunnevammaisia.
Annat lapsillesi sellaisen mallin että kun minua on nyt loukattu niin viattomat sivullisetkin on vain koston välikappaleita. Melko itsekeskeistä.
Mieluummin annan lapsille sellaisen mallin, että pettämistä ei tarvitse hyväksyä eli äijälle saa näyttää ovea, mutta lasten tai muiden sivullisten niskaan sitä ei pidä kaataa.
En ymmärrä laisinkaan tulkintaasi tekstistä? Missä tuossa sanotaan, että viattomia sivullisia käytetään koston välikappaleena? Teksti tuomitsee sen, että äiti on parisuhteessa miehen kanssa, joka pettää ja saa jatkaa pettämistä ilman isompia seurauksia. Muu on omaa projisointiasi.
Jos haluat tietää, itse pitäisin ratkaisuna, että äiti lähtee oman itsensä takia suhteesta ja lapset saavat jatkossa nähdä isää ja äitä sovitusti, myös heidän omat toiveensa huomioon-ottaen, jos he ovat tarpeeksi vanhoja sellaisia esille tuomaan. Lapsille ei "mollata" kumpaakaa vanhempaa, mutta äiti voi kertoa lasten iän huomioiden, miksei enää asu yhdessä isän kanssa.
Olen tosin lapseton sinkkumies, joten tämä on akateemista, mutta sinun versiosi minun "ajatuksista" ei tule kirjoittamastani tekstistä, vaan siitä, miten sinä haluat sen lukea.
Lainaamasi kirjoittaja ilmeisesti, kuten minäkin, luuli sinua sen "vaikeaksi ero ja yhteishuoltajuus exälle"-tekstin kirjoittajaksi.
Kuinkahan paljon tämän palstan "tappeluista" johtuu siitä, että ihmiset luulevat joidenkin viestien olevan saman henkilön kirjoittamia. Pitäisiköhän rekisteröinnin tulla pakolliseksi?
lapseton sinkkumies
Asiaa auttaa jos varsinkin tuollaiseen "sinäminä"-muotoiltuun näennäiseen dialogiin takavasemmalta ilmestyessään vaikka vihjaa, että ei ole se, jolle edelllinen viesti todennäköisesti oli osoitettu. Minäkin tulkitsin viestisi saman kirjoittajan jatkoksi tuohon "Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa."-kommenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Kyllä se taidat olla se taidat olla sinä, jonka jälkikasvusta tulee pettämisen jälkeen tunnevammaisia.
Annat lapsillesi sellaisen mallin että kun minua on nyt loukattu niin viattomat sivullisetkin on vain koston välikappaleita. Melko itsekeskeistä.
Mieluummin annan lapsille sellaisen mallin, että pettämistä ei tarvitse hyväksyä eli äijälle saa näyttää ovea, mutta lasten tai muiden sivullisten niskaan sitä ei pidä kaataa.
En ymmärrä laisinkaan tulkintaasi tekstistä? Missä tuossa sanotaan, että viattomia sivullisia käytetään koston välikappaleena? Teksti tuomitsee sen, että äiti on parisuhteessa miehen kanssa, joka pettää ja saa jatkaa pettämistä ilman isompia seurauksia. Muu on omaa projisointiasi.
Jos haluat tietää, itse pitäisin ratkaisuna, että äiti lähtee oman itsensä takia suhteesta ja lapset saavat jatkossa nähdä isää ja äitä sovitusti, myös heidän omat toiveensa huomioon-ottaen, jos he ovat tarpeeksi vanhoja sellaisia esille tuomaan. Lapsille ei "mollata" kumpaakaa vanhempaa, mutta äiti voi kertoa lasten iän huomioiden, miksei enää asu yhdessä isän kanssa.
Olen tosin lapseton sinkkumies, joten tämä on akateemista, mutta sinun versiosi minun "ajatuksista" ei tule kirjoittamastani tekstistä, vaan siitä, miten sinä haluat sen lukea.
Lainaamasi kirjoittaja ilmeisesti, kuten minäkin, luuli sinua sen "vaikeaksi ero ja yhteishuoltajuus exälle"-tekstin kirjoittajaksi.
Kuinkahan paljon tämän palstan "tappeluista" johtuu siitä, että ihmiset luulevat joidenkin viestien olevan saman henkilön kirjoittamia. Pitäisiköhän rekisteröinnin tulla pakolliseksi?
lapseton sinkkumies
Asiaa auttaa jos varsinkin tuollaiseen "sinäminä"-muotoiltuun näennäiseen dialogiin takavasemmalta ilmestyessään vaikka vihjaa, että ei ole se, jolle edelllinen viesti todennäköisesti oli osoitettu. Minäkin tulkitsin viestisi saman kirjoittajan jatkoksi tuohon "Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa."-kommenttiin.
No kukas sinä sitten olet, kun et siitä mitään maininnut? Tuo suuttjua, hel-nyc, vaiko joku takavasemmalta tullut, joka ei noudata omaa neuvoaan?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Kyllä se taidat olla se taidat olla sinä, jonka jälkikasvusta tulee pettämisen jälkeen tunnevammaisia.
Annat lapsillesi sellaisen mallin että kun minua on nyt loukattu niin viattomat sivullisetkin on vain koston välikappaleita. Melko itsekeskeistä.
Mieluummin annan lapsille sellaisen mallin, että pettämistä ei tarvitse hyväksyä eli äijälle saa näyttää ovea, mutta lasten tai muiden sivullisten niskaan sitä ei pidä kaataa.
En ymmärrä laisinkaan tulkintaasi tekstistä? Missä tuossa sanotaan, että viattomia sivullisia käytetään koston välikappaleena? Teksti tuomitsee sen, että äiti on parisuhteessa miehen kanssa, joka pettää ja saa jatkaa pettämistä ilman isompia seurauksia. Muu on omaa projisointiasi.
Jos haluat tietää, itse pitäisin ratkaisuna, että äiti lähtee oman itsensä takia suhteesta ja lapset saavat jatkossa nähdä isää ja äitä sovitusti, myös heidän omat toiveensa huomioon-ottaen, jos he ovat tarpeeksi vanhoja sellaisia esille tuomaan. Lapsille ei "mollata" kumpaakaa vanhempaa, mutta äiti voi kertoa lasten iän huomioiden, miksei enää asu yhdessä isän kanssa.
Olen tosin lapseton sinkkumies, joten tämä on akateemista, mutta sinun versiosi minun "ajatuksista" ei tule kirjoittamastani tekstistä, vaan siitä, miten sinä haluat sen lukea.
Sinä annat mallin, että äidin kuuluu hiipua hiljaa takavasemmalle nyyhkien ja antaa isälle tilaa olla maailman paras isä hoidoistaan ja petoksistaan huolimatta. Kynnysmattoutta jos mikä! Lapsille ei mollata isää, mutta kerrotaan rehellisesti että kun äiti hoiti teitä täällä kotona isänne työmatkojen aikana, isää kiinnosti muut naiset kuin äiti. Se ei ole valehtelua vaan totuus. Siinä ei ole mitään salattava, etenkään teini-ikäisiltä jotka muutenkin ymmärtävät asioita kertomattakin. Ja on lasten oma päätös, jos eivät sen jälkeen halua isäänsä tavata. Monin tavoin.
Mitä merkitystä miehen seksuaalisuudella on isyyden kanssa? (poislukien petoksen aiheuttama trauma, mutta siihen en puutu tässä).
Toivoisin kovasti, että jos olisin pitänyt pääni erosta, mies olisi petrannut ja ollut oikeasti maailman paras isä meidän välillämme tapahtuneista asioista huolimatta.
Toki tulen kertomaan lapsille isänsä ongelmista jossain vaiheessa. Vielä he ovat kuitenkin aivan liian pieniä aikuisten asioihin. Haluan kuitenkin korostaa heille, että jäin koska koin että mies haki apua addiktioonsa ja pyrki siitä irti, en koska olen kynnysmatto, vain koska rakastava suhde selviää monestakin kuopasta jos molemmilla riittää tahtoa työskennellä sen eteen.
Jos sama uusiutuu 2v kuluttua, jäätkö edelleen?
Pettäminen vai se edellinen temppu? Pettämisen kanssa todennäköisesti, sen toisen kanssa ei toivoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko sitten majoituin erään pienen kaupungin sellaisessa rantamotellissa. Naapurikämpässä asui oikein sosiaalinen, noin viisikymppinen mies. Oli kova juttelemaan, kun törmättiin välillä ovilla. Perhe oli toisella paikkakunnalla, teki bisnestä tuolla alueella. Kolmantena iltana näin, kun ovesta meni aika nätti, kolmekymppinen nainen naapuriasuntoon. Äänistä päätellen oli kivaa ja vielä aamulla uudelleen. Että vakihoito oli näköjään tuolla seudulla valmiina, kun kertoi olleensa siellä jonkin verran viime kuukausina.
Sama ilmiö nähty monta kertaa, mutta taas kerran se toisti itseään. Myyntiedustajat on pahimpia.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.
Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.
Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa.
Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet.
Kai kuitenkin otit edes sen verran itsellesi tuosta kuviosta, että panit jotain toista eron aikana? Vai olitko vieläkin "alistetussa" asemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.
Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.
Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa.
Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet.
Kai kuitenkin otit edes sen verran itsellesi tuosta kuviosta, että panit jotain toista eron aikana? Vai olitko vieläkin "alistetussa" asemassa?
Ketä ihmettä olisin halunnut panna? :O En minä syyttä miehen pettämistä siedä, sen lisäksi että olen edelleen korviani myöten rakastunut häneen, hän on ehdottomasti seksikkäin, karismaattisin ja komein mies jonka olen eläissäni nähnyt. Ja seksi hänen kanssaan on uskomatonta.
En kuitenkaan katso olevani alistetussa asemassa, vaikka komeat miehet, jotka ovat fantastisia sängyssä ovat harvinaisia. Jos eromme aikana olisin törmännyt mieheen, joka olisi ollut yhtä puoleensavetävä kuin mieheni ja jonka kanssa olisi ollut edes jotain kemiaa, olisin varmastikin edennyt seksiin jos olisi ollut mahdollisuus (olin lasteni kanssa melko tiiviisti).
Mitä merkitystä miehen seksuaalisuudella on isyyden kanssa? (poislukien petoksen aiheuttama trauma, mutta siihen en puutu tässä).
Toivoisin kovasti, että jos olisin pitänyt pääni erosta, mies olisi petrannut ja ollut oikeasti maailman paras isä meidän välillämme tapahtuneista asioista huolimatta.
Toki tulen kertomaan lapsille isänsä ongelmista jossain vaiheessa. Vielä he ovat kuitenkin aivan liian pieniä aikuisten asioihin. Haluan kuitenkin korostaa heille, että jäin koska koin että mies haki apua addiktioonsa ja pyrki siitä irti, en koska olen kynnysmatto, vain koska rakastava suhde selviää monestakin kuopasta jos molemmilla riittää tahtoa työskennellä sen eteen.