Matkatyötä tekevät pettävät

Jos rakastuminen niin paljon pelottaa, että torjuisi muuten sopivan elämänkumppanin sen takia, että tämä tekee matkatöitä, niin ei kai siinä mitään. Pääasia, että tekee sen heti ja suoraan eikä anna toisen kuvitella, että tästä voisi kehittyä parisuhde. Saati, että antaisi toisenkin ihastua ja alkaisi sitten motkottaa tämän työmatkoista.

Oma miesystäväni on ex-avioliittonsa aikana työskennellyt pitkiä jaksoja ulkomailla, maassa missä naiset ovat tunnetusti kauniita ja opportunistisia; länsimaiset miehet olivat ja ovat edelleen siellä "kovaa valuuttaa". En ole kokenut tarpeelliseksi kysellä, pettikö hän exäänsä. Hänellä on kyseisessä maassa edelleen liikekumppaneita, joita hän tapaa, nyt tosin enimmäkseen Suomessa. OIemme loppuvuoden aikana menossa viikonloppumatkalle kyseiseen maahan, ja koska hän haluaisi sen viikonlopun aikana tavata kaikkia sikäläisiä tuttujaan, olen ehdottanut että viettäisimme sen viikonlopun pääasiassa kahden kesken ja hän jäisi sen jälkeen tuttujensa luo ja minä palaisin aikaisemmin kotiin.

Itse teen työmatkoja ehkä keskimäärin kerran kuukaudessa, ulkomaille suuntautuvia vain noin kerran vuodessa.

Jos ihminen haluaa pettää, ei siihen työmatkoja tarvita. Jos ei halua, niin ei petä vaikka olisi mahdollisuus tehdä se jäämättä koskaan kiinni. Itse en harrastanut työmatkoilla random-seksiä edes sinkkuna, joten miksi aloittaisin sen nyt kun olen parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Tuo firmojen toiminta pettämisen jopa suoranaiseksi tarjoamiseksi on kyllä pahimmasta päästä!

Joku tuttu firma vei työporukan (pelkkiä miehiä) strippiklubille. Toinen pikkufirma tarjosi asiakkaalleen maksullista naista. Yksi iso firma vei työntekijät hotelliin parin päivän "muka koulutukseen", mikä oli aamuyöhön tanssimista ja ryyppäämistä ja mitä muuta, kun miehiä ja naisia molempia mukana, mutta puolisoita ei!

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi matkatöitä tekevinä olemmekin avoimessa suhteessa. 

Onneksi tosiaan suhteet voi olla niin monimuotoisia nykyään, että ei tarvitse nähdä niitä peikkoja joka puolella, kun voi olla avoimesti. Eikä enää pidetä minään ihanteena ja normina kahden välisiä suljettuja parisuhteita, joissa joutuu pettymään tullessaan petetyiksi.

Näkeehän sen selvästi, että suurempaa osaa ihmiskuntaa ei ole luotu elämään vain yhden ihmisen kanssa kun katsoo pettämistilastoja, yms. 

Eiköhän suurin osa ihmisistä pidä normina edelleen parisuhdetta johon ei kolmas mahdu.

Mutta kyllä kai avoin suhde on ok niille parikunnille joissa molemmat osapuolet ovat tietoisia siitä että heillä on avoin suhde.

Ei sitä toinen voi yksin päättää ja unohtaa kertoa.

Ihan vähintään pitää sanoa että alan elää avointa suhdetta nyt ja tee sinäkin niin tai ellei sovi niin lopetetaan suhde.

Minä olen kuullut pääasiassa sellaisista avoimista suhteista jotka ovat olleet voimassa matkatyötä tekevän miehen kohdalla muttei tämän vaimon kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.

Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme. 

Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan. 

Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.

Jassoo. Minun mieheni on aina matkustanut paljon (niin olen minäkin). Yhdessä olemme olleet 40 vuotta, joista naimisissa 35 vuotta, meillä on upea parisuhde ja onnellinen avioliitto.

Sitä en tiedä, onko mieheni minua matkoillaan pettänyt, voihan se olla, mutta mitä en tiedä, ei minua loukkaa.

Ja mitä minä muka voisin asialle tehdä? Estää häntä tekemästä työtään? Voi elämän kevät sentään! Itse te parisuhteenne pilaatte ja samalla oman elämänne miettimällä ja tenttaamalla onko toinen pettänyt vai ei.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.

Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme. 

Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan. 

Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.

Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.

Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme. 

Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan. 

Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.

Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?

Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin. 

Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.

Olen tehnyt töitä, jossa joutumaan matkustamaan kohtuudella jo melkein 30v ja todellakaan ole kertaakaan pettänyt. Yleistäminen on tosi rumaa!

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Takerrun tuohon saman henkisen ihmisen kanssa...kai tämä sama koskee myös jos haluaa yksiavioisen suhteen, että etsitään se saman henkinen kumppani? Mutta kerta toisen jälkeen samoilla naisilla näyttää olevan ongelmia pettävien miesten kanssa. Pitäisikö heidän ottaa toisenlaine taktiikka käyttöön, eikä iskeä niitä jännittävän oloisia machomiehiä vaan kuivakoita "kirjanpitäjiä"?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.

Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme. 

Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan. 

Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.

Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?

Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin. 

Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.

Sinuna ilmoittaisin sille ukollesi, että olet harrastanut seksiä parin tyypin kanssa vaikka asia ei olisi edes totta. Ihan vaan katsoakseni reaktion ja jotta mies saisi tuta miltä se tuntuu. Jos sillä miehelläsi nyt ylipäätään on kykyä tuntea mitään...

Minulla on matkatöitä tekevä mies. Hänen työhönsä kuuluu vieläpä verkostoituminen, illalliset ja juhlat siellä ulkomailla (ihan vakavastiotettavaa työtä siis tekee, mutta firmassa panostetaan tuohon ajanviettoon kollegoiden kanssa). En usko että hän pettäisi koskaan, vaikka meillä olisi menossa kuivempi vaihe. On vaan niin suoraselkäinen. Toisekseen, hän on niin huono valehtelija ettei voisi sitä kätkeä, jos tekisi tuon kokoluokan virheen.

Luotan siis häneen täysin :) Mutta elämänfilosofiaani kuuluu, että en voi olla riippuvainen toisesta ihmisestä. Jos minua petettäisiin, jatkaisin omaa elämääni yksin ja selviäisin.

N30

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt töitä, jossa joutumaan matkustamaan kohtuudella jo melkein 30v ja todellakaan ole kertaakaan pettänyt. Yleistäminen on tosi rumaa!

Tuossahan oli, että 99% pettää, ei kaikki

100-99= 1 eli kuulut tuohon 1%:iin.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.

Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme. 

Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan. 

Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.

Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?

Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin. 

Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.

Miksi siedät pettämistä laisinkaan? Onko se mielestäsi "hinta" elämästä, jota vietät? Eikö se syö omanarvontuntoasi?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.

Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme. 

Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan. 

Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.

Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?

Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin. 

Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.

Sinuna ilmoittaisin sille ukollesi, että olet harrastanut seksiä parin tyypin kanssa vaikka asia ei olisi edes totta. Ihan vaan katsoakseni reaktion ja jotta mies saisi tuta miltä se tuntuu. Jos sillä miehelläsi nyt ylipäätään on kykyä tuntea mitään...

Ei huvita nähdä miehen katoavan jonnekin muutamaksi viikoksi / hajottavan auton / rikkovan itseään treenaamalla liikaa /tuhoamalla kotiamme vetämällä nyrkin seinästä läpi, ikkunat hajalle tms.

Tunteita selvästi on, mutta ei minkäänlaista kykyä käsitellä niitä.

MItä sitten? Kuka teistä omistaa puolisonsa?

MInua on petetty nuorena. Ehkä siitä jäi traumat, mutta en omista enää ketään eikä kukaan omista minua. Olen suhteessa ja petän joskus kun siltä tuntuu. Erityisen helppoa se on reissutöissä.

Pettäminen ei ole itsetarkoitus, mutta annan siihen itselleni luvan jos sattuu hyvä pano kohdalle.

EN kadu enkä koe huonoa omaatuntoa. Vakkarimieheni kanssa pyöritämme perhettä ja vietämme hyvää perheaikaa kotona. En ymmärrä mikä ongelma tässä nyt on.

Jos mieheni löytää hyvän panon ollessaan reissussa, niin olen onnellinen hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.

Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme. 

Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan. 

Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.

Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?

Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin. 

Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.

Miksi siedät pettämistä laisinkaan? Onko se mielestäsi "hinta" elämästä, jota vietät? Eikö se syö omanarvontuntoasi?

Ei se liity omanarvontuntooni mitenkään. Minä olen arvokas riippumatta siitä, mitä muut tekevät. "Siedän" miehen pettämistä, koska rakastan häntä. Hän ei ole kykenevä monogamiaan, mutta haluamme olla yhdessä ja rakastamme toisiamme.

TJuu kirjoitti:

MItä sitten? Kuka teistä omistaa puolisonsa?

MInua on petetty nuorena. Ehkä siitä jäi traumat, mutta en omista enää ketään eikä kukaan omista minua. Olen suhteessa ja petän joskus kun siltä tuntuu. Erityisen helppoa se on reissutöissä.

Pettäminen ei ole itsetarkoitus, mutta annan siihen itselleni luvan jos sattuu hyvä pano kohdalle.

EN kadu enkä koe huonoa omaatuntoa. Vakkarimieheni kanssa pyöritämme perhettä ja vietämme hyvää perheaikaa kotona. En ymmärrä mikä ongelma tässä nyt on.

Jos mieheni löytää hyvän panon ollessaan reissussa, niin olen onnellinen hänen puolestaan.

Entäs seksitaudit ja lehtolapset? Kondomi ei suojaa kummaltakaan 100%

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.

Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.

Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa. 

Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet. 

Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.

Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.

Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme. 

Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan. 

Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.

Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?

Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin. 

Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.

Sinuna ilmoittaisin sille ukollesi, että olet harrastanut seksiä parin tyypin kanssa vaikka asia ei olisi edes totta. Ihan vaan katsoakseni reaktion ja jotta mies saisi tuta miltä se tuntuu. Jos sillä miehelläsi nyt ylipäätään on kykyä tuntea mitään...

Ei huvita nähdä miehen katoavan jonnekin muutamaksi viikoksi / hajottavan auton / rikkovan itseään treenaamalla liikaa /tuhoamalla kotiamme vetämällä nyrkin seinästä läpi, ikkunat hajalle tms.

Tunteita selvästi on, mutta ei minkäänlaista kykyä käsitellä niitä.

Ja tällaista ihmistä "rakastat" Sinulla ei taida olla mikäänlaista itsetuntoa tai ylpeyttä...