Lue keskustelun säännöt.
Matkatyötä tekevät pettävät
13.10.2016 |
http://m.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001928849.html?pos=most-popular
Ikinä ei kannata seurustella eikä varsinkaan mennä naimisiin ihmisen kanssa joka tekee matkatyötä. Sellaiset pettää 99% varmuudella.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Lapset eivät tiedä isänsä ongelmasta. Kerron heille kun he ovat isompia/aikuisia. Seksiaddiktio on ihan oikea sairaus.
Eron kanssa he taas näkivät, että jos elää liitossa jossa on liian paha olla, siitä voi lähteä ja pärjätä ihan omillaan, mutta että on mahdollista kasata parisuhde takaisin, jos molemmat tekevät sen eteen töitä. Mikä ihmeen paha toimintatapa siinä opittiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. Huvimatkailijat ne ovat jotka pettävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Ja hieman dataa asian tueksi:
http://kindredmedia.org/2015/06/children-of-infidelity-how-they-hurt-an…
Infidelity—and the divorce that often follows—is a legacy passed from one generation to the next. As adults, these children of infidelity are more likely to be unfaithful to their own partner, and children of divorced parents have a higher than average divorce rate as adults.
https://www.bustle.com/articles/85761-people-whose-parents-committed-in…
Olen hyvin tietoinen. Minä en kuitenkaan että mies pettäisi ennen kuin meillä oli jo lapsia. Toinen trauma on siis kärsitty/kärsittävä joka tapauksessa. Ja osasyy (vaikkakaan ei suurin) miksi palasin liittooni oli se, etten halunnut lasteni kokevan avioeroa, koska tiedän mitä avioero voi tehdä lasten psyykelle.
Totta. Olen lentoemäntä ja kyllähän tässä alkaa olemaan joka kohteessa joku vakipano. Firman työntekijätkin viettää öitä toistensa hotellihuoneissa vaikka puolisoille väitetään aina että työ on niin raskasta ettei voi kun nukkua kohteeseen päästyä. Lentäjät pahimpia.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Lapset eivät tiedä isänsä ongelmasta. Kerron heille kun he ovat isompia/aikuisia. Seksiaddiktio on ihan oikea sairaus.
Eron kanssa he taas näkivät, että jos elää liitossa jossa on liian paha olla, siitä voi lähteä ja pärjätä ihan omillaan, mutta että on mahdollista kasata parisuhde takaisin, jos molemmat tekevät sen eteen töitä. Mikä ihmeen paha toimintatapa siinä opittiin?
Tämä on se yleinen harhaluulo "lapset eivät tiedä". Vanhemmilla on kumman juurtunut käsitys, että heidän ongelmansa ja tekemisesnsä pysyvät lapsilta piilossa.
Lapset tietävät ja ymmärtävät paljon enemmän kuin mitä kertovat vanhemmilleen. Toki, jos lapset ovat vielä vaippa-iässä, niin voivat olla tietämättömiä, muussa tapauksessa huijaat itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Lapset eivät tiedä isänsä ongelmasta. Kerron heille kun he ovat isompia/aikuisia. Seksiaddiktio on ihan oikea sairaus.
Eron kanssa he taas näkivät, että jos elää liitossa jossa on liian paha olla, siitä voi lähteä ja pärjätä ihan omillaan, mutta että on mahdollista kasata parisuhde takaisin, jos molemmat tekevät sen eteen töitä. Mikä ihmeen paha toimintatapa siinä opittiin?
Tämä on se yleinen harhaluulo "lapset eivät tiedä". Vanhemmilla on kumman juurtunut käsitys, että heidän ongelmansa ja tekemisesnsä pysyvät lapsilta piilossa.
Lapset tietävät ja ymmärtävät paljon enemmän kuin mitä kertovat vanhemmilleen. Toki, jos lapset ovat vielä vaippa-iässä, niin voivat olla tietämättömiä, muussa tapauksessa huijaat itseäsi.
Niinpä. Tiesin koko ajan lapsena vanhempani pettämisestä ja voi luoja, että se kuvotti! Aikuisena onneksi saa valita itse seuransa ja tämä vanhempi ei todellakaan kuulu siihen seuraan. Tiedoksi, että aina joku näkee, kuulee ja juorut leviää. Myös kouluissa ja erityisesti kouluissa. On kiva hävetä omaa vanhempaansa ja kuunnella kaikenlaista vinoilua muilta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Lapset eivät tiedä isänsä ongelmasta. Kerron heille kun he ovat isompia/aikuisia. Seksiaddiktio on ihan oikea sairaus.
Eron kanssa he taas näkivät, että jos elää liitossa jossa on liian paha olla, siitä voi lähteä ja pärjätä ihan omillaan, mutta että on mahdollista kasata parisuhde takaisin, jos molemmat tekevät sen eteen töitä. Mikä ihmeen paha toimintatapa siinä opittiin?
Tämä on se yleinen harhaluulo "lapset eivät tiedä". Vanhemmilla on kumman juurtunut käsitys, että heidän ongelmansa ja tekemisesnsä pysyvät lapsilta piilossa.
Lapset tietävät ja ymmärtävät paljon enemmän kuin mitä kertovat vanhemmilleen. Toki, jos lapset ovat vielä vaippa-iässä, niin voivat olla tietämättömiä, muussa tapauksessa huijaat itseäsi.
Niinpä. Tiesin koko ajan lapsena vanhempani pettämisestä ja voi luoja, että se kuvotti! Aikuisena onneksi saa valita itse seuransa ja tämä vanhempi ei todellakaan kuulu siihen seuraan. Tiedoksi, että aina joku näkee, kuulee ja juorut leviää. Myös kouluissa ja erityisesti kouluissa. On kiva hävetä omaa vanhempaansa ja kuunnella kaikenlaista vinoilua muilta asiasta.
Lapsemme ovat 3- ja 4-vuotiaat. Tiedän, että mies on pettänyt, mutta juorut kertovat hänen pettävän varmaan nytkin, vaikka on lasten kanssa pihalla ja kokonaan eri maassa... Juorut kertoivat miehen myös pettävän ennen kuin edes saimme lapsia ja olen varma, ettei mies silloin pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Lapset eivät tiedä isänsä ongelmasta. Kerron heille kun he ovat isompia/aikuisia. Seksiaddiktio on ihan oikea sairaus.
Eron kanssa he taas näkivät, että jos elää liitossa jossa on liian paha olla, siitä voi lähteä ja pärjätä ihan omillaan, mutta että on mahdollista kasata parisuhde takaisin, jos molemmat tekevät sen eteen töitä. Mikä ihmeen paha toimintatapa siinä opittiin?
Tämä on se yleinen harhaluulo "lapset eivät tiedä". Vanhemmilla on kumman juurtunut käsitys, että heidän ongelmansa ja tekemisesnsä pysyvät lapsilta piilossa.
Lapset tietävät ja ymmärtävät paljon enemmän kuin mitä kertovat vanhemmilleen. Toki, jos lapset ovat vielä vaippa-iässä, niin voivat olla tietämättömiä, muussa tapauksessa huijaat itseäsi.
Niinpä. Tiesin koko ajan lapsena vanhempani pettämisestä ja voi luoja, että se kuvotti! Aikuisena onneksi saa valita itse seuransa ja tämä vanhempi ei todellakaan kuulu siihen seuraan. Tiedoksi, että aina joku näkee, kuulee ja juorut leviää. Myös kouluissa ja erityisesti kouluissa. On kiva hävetä omaa vanhempaansa ja kuunnella kaikenlaista vinoilua muilta asiasta.
Lapsemme ovat 3- ja 4-vuotiaat. Tiedän, että mies on pettänyt, mutta juorut kertovat hänen pettävän varmaan nytkin, vaikka on lasten kanssa pihalla ja kokonaan eri maassa... Juorut kertoivat miehen myös pettävän ennen kuin edes saimme lapsia ja olen varma, ettei mies silloin pettänyt.
Kauanko tunsitte ennen lapsia? Miksi mies sai pidettyä addiktionsa kurissa alussa? eikö luvassa ole siis pahempaa, jos on nyt "kyllästynyt" sinuun seksikumppanina?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies matkustaa paljon työkseen, mutta nämä asiat on puhuttu läpi. Jos saan pienintäkään vihiä pettämisestä tai pahimmassa tapauksessa taudin, ero on selvä sillä sekunnilla. Erosta tulee erittäin hankala ja mitään mukavaa ja helppoa yhteishuoltajuutta, yhteisiä lasten juhlia tulevaisuudessa tms. ei tule olemaan tiedossa. Avioehtoa ei juuri tästä syystä ole. Itse matkustan myös silloin tällöin ja mies on samaa mieltä näistä säännöistä.
Eli jos miehesi mokaa, lapset kärsivät? Ei sitä avioeroa ja yhteishuoltajuutta sen exän takia helpoksi tehdä...
Lapset saavat väärän toimintamallin, kun äiti osoittaa heille, että isän on ihan ok juosta vieraissa, äiti suuttuu vähän ja sitten kaikki on taas hyvin.
Sinä kasvatat seuraava sukupolvea tunnevammaisia tuolla toiminnallasi.
Lapset eivät tiedä isänsä ongelmasta. Kerron heille kun he ovat isompia/aikuisia. Seksiaddiktio on ihan oikea sairaus.
Eron kanssa he taas näkivät, että jos elää liitossa jossa on liian paha olla, siitä voi lähteä ja pärjätä ihan omillaan, mutta että on mahdollista kasata parisuhde takaisin, jos molemmat tekevät sen eteen töitä. Mikä ihmeen paha toimintatapa siinä opittiin?
Tämä on se yleinen harhaluulo "lapset eivät tiedä". Vanhemmilla on kumman juurtunut käsitys, että heidän ongelmansa ja tekemisesnsä pysyvät lapsilta piilossa.
Lapset tietävät ja ymmärtävät paljon enemmän kuin mitä kertovat vanhemmilleen. Toki, jos lapset ovat vielä vaippa-iässä, niin voivat olla tietämättömiä, muussa tapauksessa huijaat itseäsi.
Niinpä. Tiesin koko ajan lapsena vanhempani pettämisestä ja voi luoja, että se kuvotti! Aikuisena onneksi saa valita itse seuransa ja tämä vanhempi ei todellakaan kuulu siihen seuraan. Tiedoksi, että aina joku näkee, kuulee ja juorut leviää. Myös kouluissa ja erityisesti kouluissa. On kiva hävetä omaa vanhempaansa ja kuunnella kaikenlaista vinoilua muilta asiasta.
Lapsemme ovat 3- ja 4-vuotiaat. Tiedän, että mies on pettänyt, mutta juorut kertovat hänen pettävän varmaan nytkin, vaikka on lasten kanssa pihalla ja kokonaan eri maassa... Juorut kertoivat miehen myös pettävän ennen kuin edes saimme lapsia ja olen varma, ettei mies silloin pettänyt.
Kauanko tunsitte ennen lapsia? Miksi mies sai pidettyä addiktionsa kurissa alussa? eikö luvassa ole siis pahempaa, jos on nyt "kyllästynyt" sinuun seksikumppanina?
Olimme yhdessä 6 vuotta ennen lapsia. En usko tippaakaan, että mies on kyllästynyt, ei olisi silloin taistellut niin kovasti suhteemme puolesta. Eikä hänen addiktionsa ollut sen enempää kurissa ennen lapsiakaan, mutta meillä oli silloin huomattavasti enemmän yhteistä -- keskeyttämätöntä aikaa. Nyt on ainoastaan illat ja kun lapset ovat hoidossa. Ne taas eivät välttämättä osu hänen työnsä kanssa yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahas, hellu on taas ilmestynyt palstalle kertomaan mielikuvituselämänsä yllättävistä käänteistä.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.
Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.
Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa.
Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet.
Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.
Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.
Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme.
Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan.
Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.
Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?
Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin.
Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.
Miksi siedät pettämistä laisinkaan? Onko se mielestäsi "hinta" elämästä, jota vietät? Eikö se syö omanarvontuntoasi?
Ei se liity omanarvontuntooni mitenkään. Minä olen arvokas riippumatta siitä, mitä muut tekevät. "Siedän" miehen pettämistä, koska rakastan häntä. Hän ei ole kykenevä monogamiaan, mutta haluamme olla yhdessä ja rakastamme toisiamme.
No, sinä toimit mahdollistajana (enabler) miehesi käytökselle. Toimit kodinhoitajana ja kiinotpisteenä, kun mies tekee mitä haluaa. Välillä joutuu vähän jäähylle, mutta sitten saa taas jatkaa.
Sivullisesta (miehestä) kuulostaa sinulle henkisesti raskaalta, mutta kaipa se on hintansa väärti, kun siinä pysyt.
Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä elän mielelläni älykkään, hauskan, komean, hyvässä kunnossa olevan miehen kanssa, jonka libido on kuosissa ja jonka kanssa seksi on ihanaa, kuin eläisin tavallisemman näköisen, sixpackittömän miehen kanssa, jonka kanssa en tuntisi oloani yhtä kauniiksi ja halutuksi. Hyväksyn ennemmin pettämisen silloin tällöin.
No tokihan sixpack aina moraalin voittaa, kaikki naiset tietää tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahempia on kyllä perus duunarit. Raksamiehet, autokuskit jne.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.
Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.
Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa.
Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet.
Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.
Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.
Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme.
Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan.
Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.
Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?
Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin.
Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.
Miksi siedät pettämistä laisinkaan? Onko se mielestäsi "hinta" elämästä, jota vietät? Eikö se syö omanarvontuntoasi?
Ei se liity omanarvontuntooni mitenkään. Minä olen arvokas riippumatta siitä, mitä muut tekevät. "Siedän" miehen pettämistä, koska rakastan häntä. Hän ei ole kykenevä monogamiaan, mutta haluamme olla yhdessä ja rakastamme toisiamme.
No, sinä toimit mahdollistajana (enabler) miehesi käytökselle. Toimit kodinhoitajana ja kiinotpisteenä, kun mies tekee mitä haluaa. Välillä joutuu vähän jäähylle, mutta sitten saa taas jatkaa.
Sivullisesta (miehestä) kuulostaa sinulle henkisesti raskaalta, mutta kaipa se on hintansa väärti, kun siinä pysyt.
Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä elän mielelläni älykkään, hauskan, komean, hyvässä kunnossa olevan miehen kanssa, jonka libido on kuosissa ja jonka kanssa seksi on ihanaa, kuin eläisin tavallisemman näköisen, sixpackittömän miehen kanssa, jonka kanssa en tuntisi oloani yhtä kauniiksi ja halutuksi. Hyväksyn ennemmin pettämisen silloin tällöin.
No tokihan sixpack aina moraalin voittaa, kaikki naiset tietää tämän.
Minusta addiktio ja moraali eivät ole kytköksissä toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.
Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.
Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa.
Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet.
Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.
Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.
Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme.
Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan.
Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.
Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?
Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin.
Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.
Miksi siedät pettämistä laisinkaan? Onko se mielestäsi "hinta" elämästä, jota vietät? Eikö se syö omanarvontuntoasi?
Ei se liity omanarvontuntooni mitenkään. Minä olen arvokas riippumatta siitä, mitä muut tekevät. "Siedän" miehen pettämistä, koska rakastan häntä. Hän ei ole kykenevä monogamiaan, mutta haluamme olla yhdessä ja rakastamme toisiamme.
No, sinä toimit mahdollistajana (enabler) miehesi käytökselle. Toimit kodinhoitajana ja kiinotpisteenä, kun mies tekee mitä haluaa. Välillä joutuu vähän jäähylle, mutta sitten saa taas jatkaa.
Sivullisesta (miehestä) kuulostaa sinulle henkisesti raskaalta, mutta kaipa se on hintansa väärti, kun siinä pysyt.
Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä elän mielelläni älykkään, hauskan, komean, hyvässä kunnossa olevan miehen kanssa, jonka libido on kuosissa ja jonka kanssa seksi on ihanaa, kuin eläisin tavallisemman näköisen, sixpackittömän miehen kanssa, jonka kanssa en tuntisi oloani yhtä kauniiksi ja halutuksi. Hyväksyn ennemmin pettämisen silloin tällöin.
No tokihan sixpack aina moraalin voittaa, kaikki naiset tietää tämän.
Minusta addiktio ja moraali eivät ole kytköksissä toisiinsa.
Täydellisen moraalisen vaapalipun antaminen addktoituneille on aika halpa ratkaisu. Kyllähän miehelläsikin jonkilainen moraali toimii pettämisen suhteen, muutenhan hän tekisi sen täysin läpinäkyvästi edessäsi. Eli täysi moraalikato ei kuitenkaan vallitse. Alentuneesta/häiriintyneestä moraalista voi toki puhua, mutta aika hurjaa väittää, että mitään kytköstä ei ole.
Lue vaikka tämä:
https://www.thefix.com/content/addiction-theory-models-alternative-view…
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.
Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.
Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa.
Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet.
Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.
Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.
Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme.
Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan.
Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.
Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?
Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin.
Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.
Miksi siedät pettämistä laisinkaan? Onko se mielestäsi "hinta" elämästä, jota vietät? Eikö se syö omanarvontuntoasi?
Ei se liity omanarvontuntooni mitenkään. Minä olen arvokas riippumatta siitä, mitä muut tekevät. "Siedän" miehen pettämistä, koska rakastan häntä. Hän ei ole kykenevä monogamiaan, mutta haluamme olla yhdessä ja rakastamme toisiamme.
No, sinä toimit mahdollistajana (enabler) miehesi käytökselle. Toimit kodinhoitajana ja kiinotpisteenä, kun mies tekee mitä haluaa. Välillä joutuu vähän jäähylle, mutta sitten saa taas jatkaa.
Sivullisesta (miehestä) kuulostaa sinulle henkisesti raskaalta, mutta kaipa se on hintansa väärti, kun siinä pysyt.
Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä elän mielelläni älykkään, hauskan, komean, hyvässä kunnossa olevan miehen kanssa, jonka libido on kuosissa ja jonka kanssa seksi on ihanaa, kuin eläisin tavallisemman näköisen, sixpackittömän miehen kanssa, jonka kanssa en tuntisi oloani yhtä kauniiksi ja halutuksi. Hyväksyn ennemmin pettämisen silloin tällöin.
No tokihan sixpack aina moraalin voittaa, kaikki naiset tietää tämän.
Minusta addiktio ja moraali eivät ole kytköksissä toisiinsa.
Täydellisen moraalisen vaapalipun antaminen addktoituneille on aika halpa ratkaisu. Kyllähän miehelläsikin jonkilainen moraali toimii pettämisen suhteen, muutenhan hän tekisi sen täysin läpinäkyvästi edessäsi. Eli täysi moraalikato ei kuitenkaan vallitse. Alentuneesta/häiriintyneestä moraalista voi toki puhua, mutta aika hurjaa väittää, että mitään kytköstä ei ole.
Lue vaikka tämä:
https://www.thefix.com/content/addiction-theory-models-alternative-view…
Puhutteleva artikkeli. Edelleen koen addiktion sairautena, jota vastaan mieheni taistelee. En usko, että addikti on täysin addiktionsa armoilla, ei miehenikään ole, mutta ymmärrän että on tilanteita joissa se saattaa päästä käsistä. Edellinen temppu ei ollut, jonka vuoksi sitten hain eroakin, mutta selvitimme sen.
Rehellisesti, en tiedä kuinka vankka moraali miehellä voi olla, joka tekee työkseen mitä miehenikin tekee. Hän ei koskaan varastaisi, ei satuttaisi ketään (bisnes on kuulemma bisnestä), pitää sanansa (pettämistä lukuunottamatta), sanoo suoraan mitä ajattelee olematta ilkeä. Se riittää minulle.
Addiktion suhteen en koe antaneeni mitään vapaalippuja, mies on hoitosuhteessa addiktioihin erikoistuneeseen psykiatriin. En minä vaatisi alkoholistiltakaan muuta kuin että hakee apua, repsahduksia sattuu.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.
Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.
Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa.
Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet.
Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.
Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.
Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme.
Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan.
Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.
Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?
Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin.
Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.
Miksi siedät pettämistä laisinkaan? Onko se mielestäsi "hinta" elämästä, jota vietät? Eikö se syö omanarvontuntoasi?
Ei se liity omanarvontuntooni mitenkään. Minä olen arvokas riippumatta siitä, mitä muut tekevät. "Siedän" miehen pettämistä, koska rakastan häntä. Hän ei ole kykenevä monogamiaan, mutta haluamme olla yhdessä ja rakastamme toisiamme.
No, sinä toimit mahdollistajana (enabler) miehesi käytökselle. Toimit kodinhoitajana ja kiinotpisteenä, kun mies tekee mitä haluaa. Välillä joutuu vähän jäähylle, mutta sitten saa taas jatkaa.
Sivullisesta (miehestä) kuulostaa sinulle henkisesti raskaalta, mutta kaipa se on hintansa väärti, kun siinä pysyt.
Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä elän mielelläni älykkään, hauskan, komean, hyvässä kunnossa olevan miehen kanssa, jonka libido on kuosissa ja jonka kanssa seksi on ihanaa, kuin eläisin tavallisemman näköisen, sixpackittömän miehen kanssa, jonka kanssa en tuntisi oloani yhtä kauniiksi ja halutuksi. Hyväksyn ennemmin pettämisen silloin tällöin.
No tokihan sixpack aina moraalin voittaa, kaikki naiset tietää tämän.
Minusta addiktio ja moraali eivät ole kytköksissä toisiinsa.
Täydellisen moraalisen vaapalipun antaminen addktoituneille on aika halpa ratkaisu. Kyllähän miehelläsikin jonkilainen moraali toimii pettämisen suhteen, muutenhan hän tekisi sen täysin läpinäkyvästi edessäsi. Eli täysi moraalikato ei kuitenkaan vallitse. Alentuneesta/häiriintyneestä moraalista voi toki puhua, mutta aika hurjaa väittää, että mitään kytköstä ei ole.
Lue vaikka tämä:
https://www.thefix.com/content/addiction-theory-models-alternative-view…
Puhutteleva artikkeli. Edelleen koen addiktion sairautena, jota vastaan mieheni taistelee. En usko, että addikti on täysin addiktionsa armoilla, ei miehenikään ole, mutta ymmärrän että on tilanteita joissa se saattaa päästä käsistä. Edellinen temppu ei ollut, jonka vuoksi sitten hain eroakin, mutta selvitimme sen.
Rehellisesti, en tiedä kuinka vankka moraali miehellä voi olla, joka tekee työkseen mitä miehenikin tekee. Hän ei koskaan varastaisi, ei satuttaisi ketään (bisnes on kuulemma bisnestä), pitää sanansa (pettämistä lukuunottamatta), sanoo suoraan mitä ajattelee olematta ilkeä. Se riittää minulle.
Addiktion suhteen en koe antaneeni mitään vapaalippuja, mies on hoitosuhteessa addiktioihin erikoistuneeseen psykiatriin. En minä vaatisi alkoholistiltakaan muuta kuin että hakee apua, repsahduksia sattuu.
Amerikkalaisessa liike-elämässä moraali on erittäin häilyvä käsite, kuten varmaan olet saanut oppia/kuulla
Enron
The Big Short-dokumentti
Tupakkateollisuus
Sokeri-"teollisuus"
Kun moraali sitten on jo lähtökohtaisesti päivittäisessä työssä niin ja näin, voisi kuvitella, että se lipsuu helpommin myös muualla.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä olisi paljon helpompaa jos nämä joille ei riitä yksi pillu tai mulkku pysyisivät sinkkuina tai muodostaisivat parisuhteen vain sama henkisen ihmisen kanssa eli avoin liitto.
Mutta monelle petturille avoin liitto ei sovikaan kun puolison pitää olla uskollinen ja hänellä ei olekaan oikeutta panna muita. Miuden paneminen on vain petturin oikeus.
Tästä samaa mieltä. Mies ei selviäisi, jos minä saisin harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, vaikka itse on pettänyt. Kun olimme hetken erossa, oli miehestä kovin asia - ei suinkaan se, että palaammeko yhteen, vaan se, että olenko pannut jotain toista miestä sillä aikaa.
Tietynlaiselle ihmiselle ei oikeastaan sovi minkäänlainen suhde, mutta minkäs teet.
Miksi harrastat "hetken eroja" , kun itsekin tiedät, että ne eivät mihen pettämistä lopeta? Onko se sama kun kiukuttelevan lapsen laittaminen jäähylle? "Äiti" saa vähän levähdysaikaa, ennenkuin riehuminen taas jatkuu.
Ensinnäkin, uskon jäähyjen toimivan lapsiin.
Ja uskon, että hetken ero sai miehen järkiinsä. Ainakin ilmoittautui vapaaehtoisesti katkaisuhoitoon, petrasi isänä ja hankki meille uuden parisuhdeterapeutin. Isoimpana asiana se, että tuntuu vihdoin kuuntelevan sitä mitä minä haluan - olla enemmän Suomessa ja onkin karsinut töitään voidakseen olla enemmän meidän kanssamme.
Tietenkään mies ei koskaan lopeta pettämistä, ei usko että kykenee, mutta kunhan pitää sen jollain lailla hallinnassa (ja harvinaisena!). Tarkoitus ei ollut olla hetken erossa, vaan erota kokonaan.
Matkustus ei minua sinänsä haittaa, minusta se ei altista sen enempää pettämiselle, kuin normaali työpäiväkään. Meillä ainakin pettäminen johtuu ihan jostain muusta kuin tilaisuudesta.
Miksi viimeisin pettäminen ajoi hakemaan eroa, jos kuitenkin tiedät että se ei tule loppumaan? Kuinka usein mies saa pettää, että se ei ole sinulle ongelma?
Se ajoi eroamaan koska mies katosi kartalta. Jätti tulematta sillä lennolla kun oli luvannut, ei vastannut mihinkään, oli kadoksissa kolme päivää jonka jälkeen löytyi erään naisen luota sekaisin luoja ties mistä. Pettäminen tuossa oli se pienin paha. Ei ole koskaan ennen kadonnut, vaan olen aina tarkasti tiennyt missä mies on milloinkin.
Ja jos nyt rehellisesti pitää joku määrä sanoa, niin ehkä 1/1,5-2y on ihan tarpeeksi paha sietää.
Miksi siedät pettämistä laisinkaan? Onko se mielestäsi "hinta" elämästä, jota vietät? Eikö se syö omanarvontuntoasi?
Ei se liity omanarvontuntooni mitenkään. Minä olen arvokas riippumatta siitä, mitä muut tekevät. "Siedän" miehen pettämistä, koska rakastan häntä. Hän ei ole kykenevä monogamiaan, mutta haluamme olla yhdessä ja rakastamme toisiamme.
No, sinä toimit mahdollistajana (enabler) miehesi käytökselle. Toimit kodinhoitajana ja kiinotpisteenä, kun mies tekee mitä haluaa. Välillä joutuu vähän jäähylle, mutta sitten saa taas jatkaa.
Sivullisesta (miehestä) kuulostaa sinulle henkisesti raskaalta, mutta kaipa se on hintansa väärti, kun siinä pysyt.
Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä elän mielelläni älykkään, hauskan, komean, hyvässä kunnossa olevan miehen kanssa, jonka libido on kuosissa ja jonka kanssa seksi on ihanaa, kuin eläisin tavallisemman näköisen, sixpackittömän miehen kanssa, jonka kanssa en tuntisi oloani yhtä kauniiksi ja halutuksi. Hyväksyn ennemmin pettämisen silloin tällöin.
No tokihan sixpack aina moraalin voittaa, kaikki naiset tietää tämän.
Minusta addiktio ja moraali eivät ole kytköksissä toisiinsa.
Täydellisen moraalisen vaapalipun antaminen addktoituneille on aika halpa ratkaisu. Kyllähän miehelläsikin jonkilainen moraali toimii pettämisen suhteen, muutenhan hän tekisi sen täysin läpinäkyvästi edessäsi. Eli täysi moraalikato ei kuitenkaan vallitse. Alentuneesta/häiriintyneestä moraalista voi toki puhua, mutta aika hurjaa väittää, että mitään kytköstä ei ole.
Lue vaikka tämä:
https://www.thefix.com/content/addiction-theory-models-alternative-view…
Puhutteleva artikkeli. Edelleen koen addiktion sairautena, jota vastaan mieheni taistelee. En usko, että addikti on täysin addiktionsa armoilla, ei miehenikään ole, mutta ymmärrän että on tilanteita joissa se saattaa päästä käsistä. Edellinen temppu ei ollut, jonka vuoksi sitten hain eroakin, mutta selvitimme sen.
Rehellisesti, en tiedä kuinka vankka moraali miehellä voi olla, joka tekee työkseen mitä miehenikin tekee. Hän ei koskaan varastaisi, ei satuttaisi ketään (bisnes on kuulemma bisnestä), pitää sanansa (pettämistä lukuunottamatta), sanoo suoraan mitä ajattelee olematta ilkeä. Se riittää minulle.
Addiktion suhteen en koe antaneeni mitään vapaalippuja, mies on hoitosuhteessa addiktioihin erikoistuneeseen psykiatriin. En minä vaatisi alkoholistiltakaan muuta kuin että hakee apua, repsahduksia sattuu.
Amerikkalaisessa liike-elämässä moraali on erittäin häilyvä käsite, kuten varmaan olet saanut oppia/kuulla
Enron
The Big Short-dokumentti
Tupakkateollisuus
Sokeri-"teollisuus"
Kun moraali sitten on jo lähtökohtaisesti päivittäisessä työssä niin ja näin, voisi kuvitella, että se lipsuu helpommin myös muualla.
Se on mahdollista. Jos olisin saanut ruksia unelmapuolison ominaisuuksia, ko. työ ei olisi kuulunut niihin.
Vierailija kirjoitti:
Matkatöitä on niin monenlaisia, ei kaikki matkatyöläiset hillu hotelleissa ja illallisilla vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Itse olen tehnyt lähes 20 vuotta matkatöitä teollisuudelle. Työpäivä alkaa klo 7 ja päättyy klo 19-24. 6 pv viikossa. Ylityörajoituksia ei yleensä ulkomailla ole tai niistä ei piitata. Kerran ov minun urallallani paikalliset viranomaiset pakottaneet pitämään lepopäivän.
Aika vähän jää vaapata aikaa juosta kylillä jos aikoo syödä ja nukkua olla seuraavana päivänä töissä.
Ehkä entisaikaan matkatöissä oli erilaista. Nykyisin halutaan lähinnä tehdä hommat pois ja päästä kotiin ASAP.
t. 200+ matkatyöpäivää/v
57 on skitso hullu. Toivottavasti sen mies pettäis sitä. Kiristäjä ja uhkailija.
Ja hieman dataa asian tueksi:
http://kindredmedia.org/2015/06/children-of-infidelity-how-they-hurt-an…
Infidelity—and the divorce that often follows—is a legacy passed from one generation to the next. As adults, these children of infidelity are more likely to be unfaithful to their own partner, and children of divorced parents have a higher than average divorce rate as adults.
https://www.bustle.com/articles/85761-people-whose-parents-committed-in…