Minun kissani(pentu) on todella hellyydenkipeä. Aivan koko ajan vieressä kerjäämässä, yöt ja päivät. Mitä tehdä?
Onhan se suloinen pentu ja ihana. Omaa hyvät tavat ja ihan normaali kaiken kaikkiaan. On kuitenkin vain todella sylikissa.
Rakastaa rapsutuksia, tykkää olla aina kun ei leiki tai syö niin vieressä. Nukkuu lähes aina vieressä ja tosiaan pussailee (nuolee nenää ja huulia), leipoo ja on todella onnessaan saadessaan hellyyttä.
Jossain vaiheessa vähentyykö tämä? Ei muuten mitään mutta en nyt aivan koko aikaa jaksaisi olla rapsuttelemassa ja huomioimassa.
Kommentit (24)
Se on pentu ja kaipaa hoivaa ja turvaa.
Säikäytä se, niin saat kissan joka piiloilee lipaston alla ja käy vain syömässä.
Se on lapsi. Kyllä hellyys ja leikki ovat sen oikeuksia. Kissakaveri olisi ehkä hyvä ratkaisu kaikkien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vähenee kun aikuistuu.
Voi vähetä joiksikin vuosiksi, mutta vanhemmiten kissasta voi tulla hyvinkin hellyydenkipeä.
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiitollinen.
Olenkin ja kehun, rapsutan ja paijaan. En vain pidä siitä että öisinkin täytyy rapsutella ja heräilen sen vuoksi. Saa nukkua kyllä vieressä, ei se minua haittaa.
No, olen kyllä enemmän kiitollinen kuin että tuosta nyt olisi liikaa haittaa. Välillä mietin että pitäisikö nyt hommata toinen pentu myös niin saisivat seuraa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiitollinen.
Olenkin ja kehun, rapsutan ja paijaan. En vain pidä siitä että öisinkin täytyy rapsutella ja heräilen sen vuoksi. Saa nukkua kyllä vieressä, ei se minua haittaa.
No, olen kyllä enemmän kiitollinen kuin että tuosta nyt olisi liikaa haittaa. Välillä mietin että pitäisikö nyt hommata toinen pentu myös niin saisivat seuraa. Ap
No kissahan on yöeläin. Ota toinen kissa niin nukut vielä huonommin. Vanhemmiten kissa kyllä oppii, että vaikka se valvookin yöllä, ei herättele enää ihmisiä.
Meidän 5kk ikäinen kipuaa syliin päivittäin, tulee mukaan suihkuun, vessaan, kun tiskaan.... kissa on luonnostaan utelias ja haluaa olla mukana. Järjestä sille virikkeitä tarpeeksi niin että väsyy kunnolla ja leikitä iltaisin.
mitäkö tehdä... no olet kissasi kanssa niin paljon kuin voit, jätät muutaman turhan menonkin menemättä. Nauti kissasi sosiaalistamisesta itseesi, tulee elinikäinen kiinteä ja kaunis suhde välillenne.
Älä ajattele, että ehdit myöhemminkin, aika on nyt olla kissan kanssa ...luottamus ja rakkaus syntyy näillä hetkillä ja kestää sitten ne eron hetketkin jolloin et jatkuvasti kanssaan ole
Kissa tarvitsee kissakaverin, niin olisi parempi. Toisaalta käytös voi vähentyä iänkin myötä.
Oma kissa joutui eroon emostaan liian varhain tilanteen pakosta kun emo kuoli ja hänestä kasvoi kuvaamasi kaltainen perskärpänen joka pitää minua kuin emonaan. Eroahdistus jos lähden kauppaan, ero yön yli saa hänet tuhoamaan koko kämpän, ja kun olin 5 päivää sairaalassa hän masentui. En suosittele vahvistelemaan näitä käytösmalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vähenee kun aikuistuu.
Ja kun vanhenee niin lisääntyy taas. Mun 16 v. on jatkuvasti mun vieressä sohvalla ja yöllä tulee tyynylle nukkumaan. Kun olen etätöissä, niin tulee pöydälle nukkumaan.
Jotkut kissat tykkää enemmän ihmisestä kuin siitä toisesta kissasta.
Vierailija kirjoitti:
Sillä pitää olla kaveri
Tämä. Sille on ihan syynsä miksi esim. esyt antavat vain poikkeusyksilöitä ainoiksi kissoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä pitää olla kaveri
Tämä. Sille on ihan syynsä miksi esim. esyt antavat vain poikkeusyksilöitä ainoiksi kissoiksi.
Ja meilläkin on tuon takia kaksi kissaa. Nykyisin teen etätöitä, mutta aiemmin pitkä aika olisi ollut kissalla yksin kaikki arkipäivät kotona.
Sillä pitää olla kaveri