Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, mitä ihmeen eroa (ja väliä) on työmarkkinoille pyrkivällä 25-vuotiaalla ja 35-vuotiaalla.
12.10.2016 |
Jos kummallakin on täsmälleen sama koulutus ja yhtä niukka työhistoria, miksi 35-vuotias on automaattisesti huonompi?
Hain töitä ja minulle työnantaja sanoi suoraan, että koska olen jo tämän ikäinen ja työkokemus on olematon, 25-vuotias menee edelle. Minä olin kotona parikymppisenä ja opiskelin vasta sen jälkeen (kun tiesin, mitä haluan). Tuo 25-vuotias tulee siis todennäköisesti hankkimaan ne lapset nyt seuraavan 10 vuoden aikana ja tulee olemaan äitiys- ja vanhempainlomilla. Lomilla, jotka minä olen jo pitänyt, eikä lisää tule.
En vain nyt oikeasti ymmärrä. Onko oikeasti vain yksi ja ainut tapa ja järjestys suorittaa elämä?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että yleensä se 25-vuotias tuntee "kaikki" muutkin kaksvitoset ja osaa samat asiat heidän kanssaan. Se palkataan tulevaisuuttakin silmällä pitäen. Se osaa tarvittaessa sanoa ketä muita kaksvitosia kannattaa palkata ja ketkä kilpailijoiden kaksvitoset tulee olemaan osakasputkessa kymmenen vuoden kuluttua tai mitä vaan. Kolmevitonen ei tunne sukupolvea tai kahta nuorempia eikä sillä luultavasti ole nuorempien kykyjäkään. Jos on, niin sittenhän se on käytännössä samalla viivalla.
Tosissasiko kirjoitit tällaista paskaa?
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, minulla taas päin vastainen kokemus. Itse olen 38v nainen ja hain uuteen työhön vastavalmistuneena viime keväänä. Minulle annettiin vakkaripaikka ja toiselle 28v naiselle määräaikainen. Minulle sanottiin suoraan että halutaan töihin palkata ensi sijaisesti aikuisia ihmisiä, jotka tietää mitä elämältään haluavat:) nuoremmat kun saattavat muuttaa suunnitelmiaan ja muuttaa helpommin ym.. Elämän muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana 35-vuotias aloittelija on epäilyttävämpi kuin 25-vuotias. Miksi on kymmenen vuotta enemmän ollut tekemättä mitään? Tipahtanut kokonaan kärryiltä? Työkyvytön? Ammattilusmu? Tekosairas? Nämä on vaan niitä kysymyksiä, jotka asiassa herää.
19-vuotiaana ylioppilaaksi.
19-20-vuotiaana naimisiin, asiakaspalvelutyötä turisti-infossa (kun en yliopistoon päässyt), tulin raskaaksi
20-, 22- ja 24-vuotiaana lapset.
26-vuotiaana aloitin ammattikorkeakouluopinnot, valmistuin 30-vuotiaana.
30-32-vuotiaana silppu- ja pätkätöitä
32-35-vuotiaana maisteriopinnot yliopistossa, valmistuin keväällä.
En nyt ihan sanoisi, etten ole tehnyt mitään. Kolme lasta ja kaksi korkeakoulututkintoa. Lapset ovat nyt niin isoja, ettei niistä ole enää työntekoa ajatellen mitään "haittaa" sairasteluiden tai muiden syiden vuoksi.
ap
Ne sun lapset ei kiinnosta työnantajaa pätkääkään. Moni on tehnyt lapset ja väitellyt samassa ajassa kuin sinä.
Vertailun vuoksi.
Mäkin kirjoitin 19-vuotiaana.
Opiskelin ekan yliopistotutkinnon ulkomailla 19-24 vuotiaana.
Tokan eri maassa 24-25 vuotiaana.
Menin töihin. Sivussa tein väitöskirjaa ulkomaiseen yliopistoon.
Sain ekan lapsen 32-vuotiaana, väitös valmistui samaan aikaan.
Sain pysyvän työpaikan 33-vuotiaana kansainvälisestä organisaatiosta.
35-vuotiaana sain toisen lapseni.
Sama ikä kuin Ap:llä. Kaksi lasta. Väitellyt, lisäksi mulla oli 10 vuotta työkokemusta.
Ei siinä nyt ihan pelkästään siitä ole kyse missä järjestyksessä on asiat tehnyt. Ap on ollut pitkään pelkästään lasten kanssa ja/tai opiskellut.
Ap oli/on varmaan näitä kotiäitejä jotka täälläkin kertovat vuodesta toiseen että "no töihin ehtii aina". Kuten näkyy, ei ehdi. Sun historiasta on selvää, ettei työnteko ole kiinnostanut oikeastaan juurikaan. Miksi työnantaja ottaisi riskin kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvässä uraputekessa oleva on aina turvallisempi valinta kuin se joka on maannut 10 vuotta laakereillaan.
Toisekseen toisella on 10 vuotta enemmän uraa jäljellä.
Jos sulla on valittavissa samaan hintaan kaksi yhtä paljon ajettua samanmerkkistä ja mallista autoa, mutta toienen on vuosimallia 2014 ja toinen 2004, niin kumman ostat?
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua, mutta voisiko yksi syy olla, että oletetaan esim. 25v omaavan paremmat atk jne taidot kun 10v vanhemman.
Ei hyvää päivää :D Jotkut viisikymppiset ovat vähän pihalla IT-asioista, mutta kolmevitoset ovat kasvaneet tietokoneiden kanssa.
Ihme oletuksia siitä, millaista on olla 35v. Ovatko kommentoijat parikymppisiä? Silloin minäkin ajattelin, että päälle kolmekymppinen on ikäloppu. No ei ole :D Minulla on hiukan samanlainen historia kuin ap:lla, lapset nuorena kun en löytänyt oikeaa opiskelualaa, sitten opiskelemaan ja työelämään. Aiempi työkokemus siivousalalta. Hyvin on löytynyt töitä, hoitoalalla arvostetaan elämänkokemusta ja sen mukanaan tuomia työelämätaitoja, ja sekin on plussaa että lapset eivät ole enää ihan pieniä. Ja jos todennäköisyyksistä puhutaan, niin 35v useamman lapsen äidillä on huomattavasti epätodennäköisempää jäädä vuosiksi vanhempainvapaille kuin kaksivitosilla. Mahdollista toki, mutta esimiesten pitäisi toki sen verran ymmärtää todennäköisyyksien päälle.
Tsemppiä ap, kyllä meille fossiileillekin vielä töitä löytyy :)
t. 37 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen toisella on 10 vuotta enemmän uraa jäljellä.
Mitä helvetin merkitystä on sillä, että 25-vuotiaalla on 10 vuotta enemmän uraa jäljellä? Ei se kaksvitonen ole takuulla missään eläkevirassaan, vaan ennemmin tai myöhemmin on hakeutumassa muualle töihin.
Olen ulkomailla töissä asiantuntijatehtävissä ja meillä hyvin monet parikymppiset alalle valmistuneet käyvät kokeilemassa duunia ja jatkavat sitten opintojaan maisterilla, muuttavat toiseen maahan, saavat työtarjouksia muista firmoista jne. Eli eipä ainakaan mun työantajalle parikymppinen hakija ole mitenkään riskitön ratkaisu pysyvyyden suhteen, haastattelussakin sanoivat, että etsivät sellaista, joka ei parin kuukauden perehdytyksen jälkeen katselisi muualle. Siinä mielessä kolmekymppinen tai vanhempi saattaa olla parempi ratkaisu, sillä pysyvämpää duunia kaipaava ja mahdollisesti jo perheellinen yli 30-vuotias ei useinkaan ole enää sellaisessa eri duunien "kokeiluvaiheessa" ja opinnotkin ovat pääasiassa jo opiskeltu.
Mitä eroa on olla parisuhdemarkkinoilla kokematon 25- tai 35-vuotias? Kyse on lähinnä riskistä. Ei juuri muusta. Pitää löytää joku joka on valmis kantamaan sen riskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:llä on nyt ihan selvästi se vaihe, että kun hän jäi hopealle, syytä etsitään siitä toisesta tai firmasta, eikä siitä ettei hän ollut tehtävään sopivin. Ymmärrettävää ja inhimillistä, muttei auta mitään.