Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, mitä ihmeen eroa (ja väliä) on työmarkkinoille pyrkivällä 25-vuotiaalla ja 35-vuotiaalla.
12.10.2016 |
Jos kummallakin on täsmälleen sama koulutus ja yhtä niukka työhistoria, miksi 35-vuotias on automaattisesti huonompi?
Hain töitä ja minulle työnantaja sanoi suoraan, että koska olen jo tämän ikäinen ja työkokemus on olematon, 25-vuotias menee edelle. Minä olin kotona parikymppisenä ja opiskelin vasta sen jälkeen (kun tiesin, mitä haluan). Tuo 25-vuotias tulee siis todennäköisesti hankkimaan ne lapset nyt seuraavan 10 vuoden aikana ja tulee olemaan äitiys- ja vanhempainlomilla. Lomilla, jotka minä olen jo pitänyt, eikä lisää tule.
En vain nyt oikeasti ymmärrä. Onko oikeasti vain yksi ja ainut tapa ja järjestys suorittaa elämä?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana 35-vuotias aloittelija on epäilyttävämpi kuin 25-vuotias. Miksi on kymmenen vuotta enemmän ollut tekemättä mitään? Tipahtanut kokonaan kärryiltä? Työkyvytön? Ammattilusmu? Tekosairas? Nämä on vaan niitä kysymyksiä, jotka asiassa herää.
19-vuotiaana ylioppilaaksi.
19-20-vuotiaana naimisiin, asiakaspalvelutyötä turisti-infossa (kun en yliopistoon päässyt), tulin raskaaksi
20-, 22- ja 24-vuotiaana lapset.
26-vuotiaana aloitin ammattikorkeakouluopinnot, valmistuin 30-vuotiaana.
30-32-vuotiaana silppu- ja pätkätöitä
32-35-vuotiaana maisteriopinnot yliopistossa, valmistuin keväällä.
En nyt ihan sanoisi, etten ole tehnyt mitään. Kolme lasta ja kaksi korkeakoulututkintoa. Lapset ovat nyt niin isoja, ettei niistä ole enää työntekoa ajatellen mitään "haittaa" sairasteluiden tai muiden syiden vuoksi.
ap
Mäkin olen 35v ja 3 lasta (1, 5 ja 7v). Kuten sulla, myös mulla on kaksi korkeakoulututkintoa suoritettu sen jälkeen kun pääsin ylioppilaaksi 19-vuotiaana, kuten sinäkin. Mutta se ero meillä on, että mulla on työkokemusta omalta alalta yli 5v ja satunnaiset silput päälle. Aika jännä.
Täällä myös 35v jolla 4 lasta, korkeakoulututkinto ja työkokemusta 10 vuotta. Ihminen joka ei ole ollut työelämässä ja on 35v on työnantajalle iso riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että yleensä se 25-vuotias tuntee "kaikki" muutkin kaksvitoset ja osaa samat asiat heidän kanssaan. Se palkataan tulevaisuuttakin silmällä pitäen. Se osaa tarvittaessa sanoa ketä muita kaksvitosia kannattaa palkata ja ketkä kilpailijoiden kaksvitoset tulee olemaan osakasputkessa kymmenen vuoden kuluttua tai mitä vaan. Kolmevitonen ei tunne sukupolvea tai kahta nuorempia eikä sillä luultavasti ole nuorempien kykyjäkään. Jos on, niin sittenhän se on käytännössä samalla viivalla.
Tosissasiko kirjoitit tällaista paskaa?
Jokainen henkilö käsitellään rekrytoitaessa yksilönä tehtävän vaatimuksia vastaan. Jos 25 tai 35 vuotias tulevat hakemaan töitä samanlaisella koulutuksella ja olemattomalla työkokemuksella, niin otan paperilla 35 vuotiaan. Hänellä on pidempi elämänkokemus ja siten lähtökohtaisesti paremmat valmiudet. Mieluummin otan 40 vuotiaita kokeneita ammattilaisia. Heillä on lyhyt sisäänajovaihe ja he todennäköisimmin jäävät firmaan, eivätkä lähde muutaman vuoden päästä vieden osaamista mukanaan. Johtotehtäviin sopivat parhaiten juniorien vanhempien ikäiset, joilla on vastuunkantokykyä, syvällisempi ymmärrys johtamisen vuorovaikuttamisesta ja yhteisön dynamiikasta.
Tämä on tätä vanhankansan uskoa että olet "liian vanha". Et ole. Sinähän olisit juuri loistava palkattava, etenkin kun lapset tehty. Nykyään kuitenkin moni lisääntyy vasta 35-vuotiaana.
Älä masennu, vaan etsi uutta fiksumpaa paikkaa. Ei tämän elämän tosiaan tarvi mennä tietyn kaavan mukaan. Vaikutat fiksulta, ja ahkeralta. Olethan saanut kaksi tutkintoa suoritettua, ja hoidettua pienet lapset siinä samalla. Opettajaksi, tai lastentarhaopettajaksi esim. palkkaisin ennemmin sinut kuin sen 25-vuotiaan. En tiedä alaasi mutta useimmilla aloilla elämänkokemus on tärkeää ja kylmästi ajateltuna onhan se työnantajalle parempi kun ei tarvitse huolehtia että jäät kohta äitiyslomalle ja hoitovapaalle. (Kuten se 25v. todennäköisesti jää jossain vaiheessa)
Vierailija kirjoitti:
Johtotehtäviin sopivat parhaiten juniorien vanhempien ikäiset, joilla on vastuunkantokykyä, syvällisempi ymmärrys johtamisen vuorovaikuttamisesta ja yhteisön dynamiikasta.
Tämä vaan ei taida mitenkään koskea aptä. Kun on ollut kotona/vain opiskelemassa yhteensä 13 vuotta ja töissä vain pätkiä, noita taitoja tuskin on (työelämämielessä) paljoa ehtinyt kertyä. Jos ei sitten alana ole lastenhoito tai opetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan peiliinkatsomisen paikka. Olet siis 35-vuotiaaksi ollut työelämän ulkopuolella ja nyt vasta juolahti mieleen, että voisihan sitä töitäkin joskus tehdä. Millä olet ylipäätään elänyt? Toisten rahoilla ilmeisesti. En palkkaisi.
35 vuotias voi hyvinkin tehdä vielä vaikka kolme lasta lisää. En yhtään ymmärrä näitä "lapset varmasti tehty" kommentteja. Eihän se työnantaja voi mistään tietää haluaako ap vielä iltatähden tai kaksi! Kun kerran noin hyvin on kotona viihtynyt, niin ei olisi mikään ihme, jos vielä pari pyöräyttäisi kun työelämä ei ollutkaan kivaa kun siihen ekaa kertaa elämässään joutuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kummallakin on täsmälleen sama koulutus ja yhtä niukka työhistoria, miksi 35-vuotias on automaattisesti huonompi?
Hain töitä ja minulle työnantaja sanoi suoraan, että koska olen jo tämän ikäinen ja työkokemus on olematon, 25-vuotias menee edelle. Minä olin kotona parikymppisenä ja opiskelin vasta sen jälkeen (kun tiesin, mitä haluan). Tuo 25-vuotias tulee siis todennäköisesti hankkimaan ne lapset nyt seuraavan 10 vuoden aikana ja tulee olemaan äitiys- ja vanhempainlomilla. Lomilla, jotka minä olen jo pitänyt, eikä lisää tule.
En vain nyt oikeasti ymmärrä. Onko oikeasti vain yksi ja ainut tapa ja järjestys suorittaa elämä?
Kyllähän noilla spekseillä se 25-vuotias kuulostaa tehokkaammalla ihmiseltä. Eli jos teillä nyt on sama koulutus ja työkokemus, mutta toinen on tehnyt ne kymmennen vuotta aikaisemmin, niin tulee mieleen kysymys, että mihin sinä olet käyttänyt ne kymmenen vuotta.
Enkä nyt väitä, että olisit laiska tai huono työntekijä, mutta jos katsotaan tilannetta puhtaasti paperilla, niin tuo 25-vuotias menee edelle.
Työn saaminen ei ole palkinto oikein eletystä elämästä eikä työtä vaille jääminen ole rangaistus siitä että olet elänyt väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut alanvaihtoa, mutta juuri tuon seikan vuoksi taitaa se haave jäädä. Olisin valmistunut (jos pääsisin opiskelemaan) n 35-vuotiaana niukalla uuden alan työkokemuksella. Aiempi tutkintoni oli kaksoistutkinto ja olen ammattitutkinnollani tehnyt äitiyslomat poislukien koko ajan töitä. Työkokemusta siis on, mutta aivan väärältä alalta eikä sitä voi mitenkään järkevästi yhdistää haavealani kanssa. En jaksa nykyistä työtäni, mutta kouluttautumisen jälkeen odottaisi työttömyys. En tiedä mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Suo siellä, vetelä täällä.
Riippuu alasta. Olisiko oppisopimuskoulutus alalle mahdollinen? Siinä saat työkokemusta koko opiskelun ajan ja on mahdollista saada vakituinenkin työpaikka.
Kunpa olisikin! Pitäisi olla kk-tutkinto. Itse asiassa olen eräästä tieteenalasta kiinnostunut, joten periaatteessa on hyvin selvää mihin tulisi hakeutua opiskelemaan.
Hakeudu. Miksi et tekisi sitä? Mitä parempi koulutus, sitä todennäköisemmin saat töitä. Joko palkattuna tai yrittäjänä.
Työhistoria kertoo ihmisen työmotivaatiosta ja myös suhtautumisesta ja omistautuneisuudesta työelämälle. Varsinkin jos ja kun puhutaan vuosista ennen massatyöttömyyttä.
Olet valitettavasti ollut kotona ne vuodet, kun töitä olisi riittänyt. Tällä hetkellä työpaikkoja on vähemmän ja kilpailu niistä kovaa. Sikäli nyt olisi ollut otollisempaa saada ne lapset - mutta ei pitkillä poissaoloilla.
Tietenkään kaikkea ei voi ennustaa. Mutta lähtökohtaisesti lapset vasta kun on vakityö tai ainakin riittävästi työkokemusta, on turvautumpaa jatkotyöllistymistä ajatellen.
Tsemppiä työnhakuun! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei voi pelkästään nojata menneisiin kokemuksiin vanhojen hakijoiden vaikeasta työllistymisestä koska nyt ollaan ehkä ensimmäistä kertaa tilanteessa jossa suuret joukot joutuvat opiskelemaan uusia ammatteja keski-iässä vanhojen töiden yksinkertaisesti kadotessa. 35-55 - v. vasta-alkaja ei ole enää sellainen kummajainen kuin mitä se oli ennen.
Suurin osa tuntemistani akateemisesti koulutetuista naisista, jotka ovat omalle alalleen työllistyneet "helposti" ovat heitä, jotka opintojen ohella ovat tehneet säännöllisesti oman alansa töitä. Maisteriksi valmistuessa alle 30v meillä näin tehneillä oli jo suhteellisen vakuuttavat cv:t myös työelämästä. Lisäksi aika moni teki useamman vuoden töitä vielä ennen kuin +30v aloitti lapsenteon (jos aloitti). Poikkeuksiakin on, mutta nehän vain vahvistavat tämän säännön. Täten sun kohdalla työnantaja todennäköisesti on kiinnittänyt huomiota tuohon, ettei sinulla ikääsi nähden ole kovinkaan paljoa työkokemusta ja nekin mitä on, mahdollisesti väärältä (?) alalta. Julmaa ehkä, mut näin se vaan menee. (Tämähän on myös yksi rakenteellinen ongelma mm. syntyvyyden laskussa.)
Mua itseäni häiritsee Suomessa tämä, ettei yliopistotutkinnossa tuoda tarpeeksi esiin yksilön omaa vastuuta työllistymisestään jo opintojen alussa. Ammattikorkeakoulussa ehkä riittää se, että sä käyt sen koulun ja menet sitten töihin, koska opetus on ns. käytännönläheisempää ja myös suoraan johonkin tiettyyn työhön tähtäävää. Yliopistossa (jos siis oikeasti haluat työllistyä) sun täytyy todella ITSE pystyä räätälöimään hopsisi siten, että tähtäät johonkin akateemiseen työtehtävään eli täytyy olla suhteellisen selkeä käsitys siitä, mitä aiot tehdä ja miten siihen pyrit. Yliopisto on ensisijaisesti "tutkijakoulu", mutta suurimmasta osasta ei tule tutkijoita vaan päätyvät asiantuntija-ammatteihin. Asiantuntijana ei riitä, että olet lukenut oikeat kirjat ja jargon on hallussa, vaan sun pitää osata soveltaa niitä käytäntöön. Soveltamisen yleensä oppii ainoastaan sillä, että tekee alan töitä ja osaa tällöin edes jotenkin yhdistää teoreettisen koulutuksen ja käytännön työn väliset langat. Suurin osahan tämän varmaan jo nykyään tiedostaa, mutta ihan liian paljon on myös niitä, jotka vain suorittavat opintonsa ja ihmettelevät sitten, miksi papruilla ei saa töitä.
Naisten kohdalla se vaan on niin, että yli 30-vuotiaana et pärjää enää urakilpailussa samassa tilanteessa olevia nuorempia vastaan, koska CV:n pitäisi olla myös sen 10 vuotta edellä. Miehillä tuo ikä taitaa tutkimusten mukaan olla tällä hetkellä 40v. Epätasa-arvoisessa asemassa ollaan tässäkin ;) Se onko se reilua ja kertooko välttämättä ihmisen todellisesta motivaatiosta ja pätevyydestä, voi olla sitten täysin eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua itseäni häiritsee Suomessa tämä, ettei yliopistotutkinnossa tuoda tarpeeksi esiin yksilön omaa vastuuta työllistymisestään jo opintojen alussa. Ammattikorkeakoulussa ehkä riittää se, että sä käyt sen koulun ja menet sitten töihin, koska opetus on ns. käytännönläheisempää ja myös suoraan johonkin tiettyyn työhön tähtäävää. Yliopistossa (jos siis oikeasti haluat työllistyä) sun täytyy todella ITSE pystyä räätälöimään hopsisi siten, että tähtäät johonkin akateemiseen työtehtävään eli täytyy olla suhteellisen selkeä käsitys siitä, mitä aiot tehdä ja miten siihen pyrit. Yliopisto on ensisijaisesti "tutkijakoulu", mutta suurimmasta osasta ei tule tutkijoita vaan päätyvät asiantuntija-ammatteihin. Asiantuntijana ei riitä, että olet lukenut oikeat kirjat ja jargon on hallussa, vaan sun pitää osata soveltaa niitä käytäntöön. Soveltamisen yleensä oppii ainoastaan sillä, että tekee alan töitä ja osaa tällöin edes jotenkin yhdistää teoreettisen koulutuksen ja käytännön työn väliset langat. Suurin osahan tämän varmaan jo nykyään tiedostaa, mutta ihan liian paljon on myös niitä, jotka vain suorittavat opintonsa ja ihmettelevät sitten, miksi papruilla ei saa töitä.
Ihan totta ja tämähän on sellainen asia jossa vanhat opiskelijat voisivat yrittää pärjätä kilpailussa nuoria vastaan, osaamalla suunnitella työelämälähtöisemmän hopsin. Nuoruuteen kun kuuluu useimmiten uteliaisuus ja "haahuiluvaihe".
En ole lukenut ketjua, mutta voisiko yksi syy olla, että oletetaan esim. 25v omaavan paremmat atk jne taidot kun 10v vanhemman. Lisäksi ajattelin, että yksi syy voisi olla se, että 35v jää eläkkeelle aikaisemmin kuin 25v, joka pystyy firmassa työskentelemään 10v pitempään. Just thinking.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua, mutta voisiko yksi syy olla, että oletetaan esim. 25v omaavan paremmat atk jne taidot kun 10v vanhemman. Lisäksi ajattelin, että yksi syy voisi olla se, että 35v jää eläkkeelle aikaisemmin kuin 25v, joka pystyy firmassa työskentelemään 10v pitempään. Just thinking.
En ymmärrä rekrytoinnista mitään, mutta on jotenkin hyvin vaikea uskoa, että tuossa ikähaarukassa eläköitymisiällä olisi mitään merkitystä. Ehkä vanhemmilla hakijoilla on, mutta ei tuon ikäisillä.
Siivoojan tai tsupparin hommassa nuoruudesta tai ripeydestä voi olla hyötyä. Asiantuntijatehtävissä muut asiat ratkaisevat. Tärkein on aina kokemus. Kokemusta tulee iän mukana. Omalla alallani työnhakuilmoituksessa etsittiin laiskaa henkilöä. Tässä on takana perusteltu ajatus. Harkitseva tekee vähemmän kalliita virheitä. Toisaalta näennäinen tuottavuus voidaan hyvin kyseenalaistaa. Esimerkiksi jos työhuoneensa sohvalla makaava keksii työuransa aikana uuden tuotteen. Sanotaan karrikoidusti vaikka Tinderin. On hän monin kerroin yritykselleen arvokkaampi kuin toimistollinen ympäriinsäjuoksevia mukatehokkaita.
Kyllä sen kolmevitosen täytyisi vielä tehdä 30 vuotta hommia, joten aika outoa ajatella että se 10 vuoden ikä olisi jotenkin ratkaiseva. Johonkin toiseen ketjuun jo tästä kirjoitinkin että mä olen tuon iän 35 ylittänyt, mutta vielä alle 40. Mulla on työkokemusta se 10v. mikä ap:ltä puuttuu. Mutta olen ollut vuoden työttömänä. Kaikkiin niihin paikkoihin, joissa olen ollut haastattelussa ja olen saanut Linkedinistä urkittua niin töihin on palkattu minua nuorempi nainen. Ennen oli viiskymppisillä vaikeaa työllistyä, nyt tuokin on valahtanut kymmenellä vuodella alaspäin. Nelikymppinen on jo liian vanha töihin. Kai ne keski-ikäistyvät toimitusjohtajat ottaa sinne mielellään alle kolmekymppisiä naisia hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen kolmevitosen täytyisi vielä tehdä 30 vuotta hommia, joten aika outoa ajatella että se 10 vuoden ikä olisi jotenkin ratkaiseva. Johonkin toiseen ketjuun jo tästä kirjoitinkin että mä olen tuon iän 35 ylittänyt, mutta vielä alle 40. Mulla on työkokemusta se 10v. mikä ap:ltä puuttuu. Mutta olen ollut vuoden työttömänä. Kaikkiin niihin paikkoihin, joissa olen ollut haastattelussa ja olen saanut Linkedinistä urkittua niin töihin on palkattu minua nuorempi nainen. Ennen oli viiskymppisillä vaikeaa työllistyä, nyt tuokin on valahtanut kymmenellä vuodella alaspäin. Nelikymppinen on jo liian vanha töihin. Kai ne keski-ikäistyvät toimitusjohtajat ottaa sinne mielellään alle kolmekymppisiä naisia hommiin.
Valitettavasti lehdistä on saanut lukea, että yhä useammin jo nelikymppisiä naisia syrjitään työhönottotilanteessa. Toisaalta alle 35-vuotiaat naiset roikkuvat määräaikaisuuksissa. Hurjasti on menty tasa-arvon suhteen työelämässä lyhyessä ajassa taaksepäin.
Ja minä olisin tavallaan halunnut sen kolmannen lapsen, mutta totesin, että olisi tullut liian pitkä aukko CV:hen. Ei tehty. Ja totta puhuakseni, työuran aloittaminen pienten lasten kanssa on sen verran "extrahaasteista", että tuskin olisin voinut yhdistää uralla etenemisen kolmen lapsen kanssa.