Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, mitä ihmeen eroa (ja väliä) on työmarkkinoille pyrkivällä 25-vuotiaalla ja 35-vuotiaalla.
12.10.2016 |
Jos kummallakin on täsmälleen sama koulutus ja yhtä niukka työhistoria, miksi 35-vuotias on automaattisesti huonompi?
Hain töitä ja minulle työnantaja sanoi suoraan, että koska olen jo tämän ikäinen ja työkokemus on olematon, 25-vuotias menee edelle. Minä olin kotona parikymppisenä ja opiskelin vasta sen jälkeen (kun tiesin, mitä haluan). Tuo 25-vuotias tulee siis todennäköisesti hankkimaan ne lapset nyt seuraavan 10 vuoden aikana ja tulee olemaan äitiys- ja vanhempainlomilla. Lomilla, jotka minä olen jo pitänyt, eikä lisää tule.
En vain nyt oikeasti ymmärrä. Onko oikeasti vain yksi ja ainut tapa ja järjestys suorittaa elämä?
Kommentit (71)
Muistakaa että putintrollit ovat täällä aina kylvämässä riitaa uskotellen olevansa ihan tavallisia suomalaisia. Näin he siis yrittävät saada maamme sekasortoon ja ihmiset riitaisiksi. Älkää luottako liikaa näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana 35-vuotias aloittelija on epäilyttävämpi kuin 25-vuotias. Miksi on kymmenen vuotta enemmän ollut tekemättä mitään? Tipahtanut kokonaan kärryiltä? Työkyvytön? Ammattilusmu? Tekosairas? Nämä on vaan niitä kysymyksiä, jotka asiassa herää.
No esim. mä olin vakavasti sairaana ikävuodet 18-26. Taistelun vihdoin päätyttyä hakeuduin opiskelemaan. Nyt olen yli 30 ja automaattisesti huonompi työntekijä historiani takia?
Et ole, mutta palkkaaminen on aina arpapeliä ja riskit halutaan minimoida. Siksi terve, yhtenäisellä historialla (koulut, työt) on todennäköisemmin luotettavampi valinta kuin aukkoja historiassa omaava. Tämähän ei ole mikään automaattinen totuus, mutta tässä pelataan todennäköisyyksillä.
Enkä ymmärrä, miten te näette tämän ongelmana. Vai onko se sitä, että kun ei omia rahoja ole pelissä, niin ollaan niin pirun joviaaleja ja ymmärtäväisiä? Jos työhistoriassa on pitkät aukot, niin suosittelen harjoittelua, pätkätöitä jne. Niiden avulla voi näyttää olevansa ihan ok, vaikka nyt siellä ne aukot onkin.
Työantajan vinkkelistä 25v ja 35v on yhtä todennäköistä jäädä äitiyslomalle. 25v voi vaikka halutakin jäädä lapsettomaksi tai 35v voi tehdä vielä 3 lasta lisää. Eli tulevien lasten hankinta ei ole se teidän ero.
Olen pohtinut alanvaihtoa, mutta juuri tuon seikan vuoksi taitaa se haave jäädä. Olisin valmistunut (jos pääsisin opiskelemaan) n 35-vuotiaana niukalla uuden alan työkokemuksella. Aiempi tutkintoni oli kaksoistutkinto ja olen ammattitutkinnollani tehnyt äitiyslomat poislukien koko ajan töitä. Työkokemusta siis on, mutta aivan väärältä alalta eikä sitä voi mitenkään järkevästi yhdistää haavealani kanssa. En jaksa nykyistä työtäni, mutta kouluttautumisen jälkeen odottaisi työttömyys. En tiedä mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Suo siellä, vetelä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut alanvaihtoa, mutta juuri tuon seikan vuoksi taitaa se haave jäädä. Olisin valmistunut (jos pääsisin opiskelemaan) n 35-vuotiaana niukalla uuden alan työkokemuksella. Aiempi tutkintoni oli kaksoistutkinto ja olen ammattitutkinnollani tehnyt äitiyslomat poislukien koko ajan töitä. Työkokemusta siis on, mutta aivan väärältä alalta eikä sitä voi mitenkään järkevästi yhdistää haavealani kanssa. En jaksa nykyistä työtäni, mutta kouluttautumisen jälkeen odottaisi työttömyys. En tiedä mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Suo siellä, vetelä täällä.
Riippuu alasta. Olisiko oppisopimuskoulutus alalle mahdollinen? Siinä saat työkokemusta koko opiskelun ajan ja on mahdollista saada vakituinenkin työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana 35-vuotias aloittelija on epäilyttävämpi kuin 25-vuotias. Miksi on kymmenen vuotta enemmän ollut tekemättä mitään? Tipahtanut kokonaan kärryiltä? Työkyvytön? Ammattilusmu? Tekosairas? Nämä on vaan niitä kysymyksiä, jotka asiassa herää.
19-vuotiaana ylioppilaaksi.
19-20-vuotiaana naimisiin, asiakaspalvelutyötä turisti-infossa (kun en yliopistoon päässyt), tulin raskaaksi
20-, 22- ja 24-vuotiaana lapset.
26-vuotiaana aloitin ammattikorkeakouluopinnot, valmistuin 30-vuotiaana.
30-32-vuotiaana silppu- ja pätkätöitä
32-35-vuotiaana maisteriopinnot yliopistossa, valmistuin keväällä.
En nyt ihan sanoisi, etten ole tehnyt mitään. Kolme lasta ja kaksi korkeakoulututkintoa. Lapset ovat nyt niin isoja, ettei niistä ole enää työntekoa ajatellen mitään "haittaa" sairasteluiden tai muiden syiden vuoksi.
ap
Mäkin olen 35v ja 3 lasta (1, 5 ja 7v). Kuten sulla, myös mulla on kaksi korkeakoulututkintoa suoritettu sen jälkeen kun pääsin ylioppilaaksi 19-vuotiaana, kuten sinäkin. Mutta se ero meillä on, että mulla on työkokemusta omalta alalta yli 5v ja satunnaiset silput päälle. Aika jännä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin palkkaisin mieluummin sen 25-vuotiaan. Nuorella on suurempi into oppia uutta ja enemmän motivaatiota kuin vanhalla. Yhä useampi jättää nykypäivänä lapset kokonaan tekemättä, joten en pelkää raskautta. 35-vuotias joka on lapset jo tehnyt vaatii aina ne parhaat loma-ajat ja itkee jouluna jos pitää olla välipäivät töissä ym ym. Ja illalla ei voi jäädä ylitöihin kun pitää kuskata lapsia harrastuksiin.
Mieluummin joustava, motivoitunut nuori ihminen joka on helppo opettaa talon tavoille.
Minä ihmeen vanhana 35-pidät? :D
Kahden ihmisen välillä voi olla eroa myös persoonan kesken, ikä ei kerro kaikkea. Ihan yhtä hyvin se "vanha" voi olla motivoitunut oppimaan uutta. Ikä ei aina kerro kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut alanvaihtoa, mutta juuri tuon seikan vuoksi taitaa se haave jäädä. Olisin valmistunut (jos pääsisin opiskelemaan) n 35-vuotiaana niukalla uuden alan työkokemuksella. Aiempi tutkintoni oli kaksoistutkinto ja olen ammattitutkinnollani tehnyt äitiyslomat poislukien koko ajan töitä. Työkokemusta siis on, mutta aivan väärältä alalta eikä sitä voi mitenkään järkevästi yhdistää haavealani kanssa. En jaksa nykyistä työtäni, mutta kouluttautumisen jälkeen odottaisi työttömyys. En tiedä mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Suo siellä, vetelä täällä.
Riippuu alasta. Olisiko oppisopimuskoulutus alalle mahdollinen? Siinä saat työkokemusta koko opiskelun ajan ja on mahdollista saada vakituinenkin työpaikka.
Kunpa olisikin! Pitäisi olla kk-tutkinto. Itse asiassa olen eräästä tieteenalasta kiinnostunut, joten periaatteessa on hyvin selvää mihin tulisi hakeutua opiskelemaan.
Muutaman ihmisen palkanneena esimiehenä tämä pisti miettimään, miksi on tullut valittua juuri ne jotka on.. kyllä ovat olleet lähinnä kaksikymppisiä, mutta miksi siis, tässä syitä minulla:
- kun hakemuksia tulee paljon, niistä putoaa hyviä pois väkisinkin. Jos on ollut pitkiä aukkoja työhistoriassa tai paljon silppua, karsiutuu joukosta. Se on karua, mutta kun on tyyppejä joilla on aukoton työhistoria/töitä koulun ohella, sitä kokee ottavansa pienemmän riskin heidän kanssaan. Se on ok, jos niille aukoille löytyy selitys siinä hakemuksessa.
- jos on tarjolla vain vähän tunteja, ajattelee sen nuoren ja lapsettoman pärjäävän pienemmillä tuloilla hiukan kauemmin.
- myönnän ja tuntuu pahalta: parikymppinen todennäköisesti vääntää kättä asioista vähemmän kuin vanhempi. Eikä meillä kenenkään oikeuksia poljeta. Päinvastoin, jostain syystä työehtosopimuksen ja yhtiön säännöt ovat vaan vanhemmille vaikeampia niellä, olivat kuinka lainmukaisia tahansa.
- nuoret joustavat todella hyvin. On vaan kokemukseni perusteella todennäköisempää saada töihin joustava kaksikymppinen kuin joustava kolme- tai nelikymppinen.
Äitiysasioilla ei ole mitään tekemistä päätösteni kanssa. Ja itsekin kolmekymppisenä tiedän, että joudun noita samoja kriteereitäni/"ennakkokäsityksiäni" vastaan taistelemaan kun joskus haen muita töitä. Todennäköisesti pohdin tätä aloitusta seuraavan kerran kun saan hakemuspinon käteeni, en tosin vieläkään luettelostani huolimatta pysty vastaamaan aloittajalle tyhjentävästi miksi näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valmistuin kokonaan uuteen ammattiin ja aloitin uudella alalla 45-vuotiaana. Sain töitä, pienessä firmassa haluttiin tyyppi, jolla on jo aikuiset lapset. Mitäs sopeutumisvaikeuksia tässä muka olisi pitänyt olla? Joillakin nuorilla on kovin mustavalkoinen ajatusmaailma. Mm. haluavat asiantuntijatöihin vastavalmistuneena. Vastavalmistunut nyt ei vaan voi olla asiantuntija, jos ei ole opiskeluaikana hankittua laajaa alan kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana 35-vuotias aloittelija on epäilyttävämpi kuin 25-vuotias. Miksi on kymmenen vuotta enemmän ollut tekemättä mitään? Tipahtanut kokonaan kärryiltä? Työkyvytön? Ammattilusmu? Tekosairas? Nämä on vaan niitä kysymyksiä, jotka asiassa herää.
Juuri näin. Täysin valideja kysymyksiä kaikki.
Kyllä se 25-vuotiaskin ilman työhistoriaa nykyään hieman epäilyttää, mutta siltikin todella paljon vähemmän kuin 10 vuotta vanhempi. Näissä tapauksissa palkataan aina nuorempi. Ei yrityksillä ole varaa palkata jo lähes keski-ikäistä ihmistä aloittelemaan työelämän opettelu. Tuon ikäisen pitäisi olla normaalisti jo täysin oppinut osaaja.
Niin. Juuri tähän haluaisin vastauksen. Miksi? Onko siis todellakin vain yksi ja ainut sallittu järjestys suorittaa elämä? Se, että ensin opiskellaan, sitten mennään töihin, sitten hankitaan perhe? Jos tekee toisinpäin, on aina väärinpäin ja väärässä paikassa väärään aikaan.
ap
Ei tuohon ole mitään yksiselitteistä vastausta. Asia vain on näin, eikä mikään viittaa siihen, että muutosta olisi lähiaikoina tulossa. Muutos vaatisi koko ilmapiirin muutoksen ja sellainen on tosi hidasta.
Nykyään lähes kaikki palkkaavat ihmisiä samoin perustein ja kun hakijoita on enemmän kuin paikkoja, voidaan esim. aukollisen työhistorian omaavat ja liian vanhat pudottaa huolella pois ehdokkaista. Näin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä valmistuin kokonaan uuteen ammattiin ja aloitin uudella alalla 45-vuotiaana. Sain töitä, pienessä firmassa haluttiin tyyppi, jolla on jo aikuiset lapset. Mitäs sopeutumisvaikeuksia tässä muka olisi pitänyt olla? Joillakin nuorilla on kovin mustavalkoinen ajatusmaailma. Mm. haluavat asiantuntijatöihin vastavalmistuneena. Vastavalmistunut nyt ei vaan voi olla asiantuntija, jos ei ole opiskeluaikana hankittua laajaa alan kokemusta.
Ja sulla ei ollut aikaisempaa työkokemusta?
Se että yleensä se 25-vuotias tuntee "kaikki" muutkin kaksvitoset ja osaa samat asiat heidän kanssaan. Se palkataan tulevaisuuttakin silmällä pitäen. Se osaa tarvittaessa sanoa ketä muita kaksvitosia kannattaa palkata ja ketkä kilpailijoiden kaksvitoset tulee olemaan osakasputkessa kymmenen vuoden kuluttua tai mitä vaan. Kolmevitonen ei tunne sukupolvea tai kahta nuorempia eikä sillä luultavasti ole nuorempien kykyjäkään. Jos on, niin sittenhän se on käytännössä samalla viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana 35-vuotias aloittelija on epäilyttävämpi kuin 25-vuotias. Miksi on kymmenen vuotta enemmän ollut tekemättä mitään? Tipahtanut kokonaan kärryiltä? Työkyvytön? Ammattilusmu? Tekosairas? Nämä on vaan niitä kysymyksiä, jotka asiassa herää.
Juuri näin. Täysin valideja kysymyksiä kaikki.
Kyllä se 25-vuotiaskin ilman työhistoriaa nykyään hieman epäilyttää, mutta siltikin todella paljon vähemmän kuin 10 vuotta vanhempi. Näissä tapauksissa palkataan aina nuorempi. Ei yrityksillä ole varaa palkata jo lähes keski-ikäistä ihmistä aloittelemaan työelämän opettelu. Tuon ikäisen pitäisi olla normaalisti jo täysin oppinut osaaja.
Onko varaa palkata 25-v. "aloittelemaan työelämän opettelu"? Miksi?
Joka tapauksessa sulla on tosi vähän työkokemusta. Olen itse valmistunut yliopistosta 25-vuotiaana, kuten parhaat ystäväni. Meistä kaikki aloitti työnteon 16-vuotiaina (ensin kaupassa). Tein kouluja koko lukion ja yliopiston ajan. Valmistuttuani minulla oli korkeakoulututkinnon lisäksi 8 vuoden työkokemus + ulkomaanvaihtojakso yliopistoaikana. Miten voisimme työnantajan silmissä olla samalla viivalla? Näkee selkeästi, kumpi on kunnianhimoinen ja - työnantajan silmissä - ahkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana 35-vuotias aloittelija on epäilyttävämpi kuin 25-vuotias. Miksi on kymmenen vuotta enemmän ollut tekemättä mitään? Tipahtanut kokonaan kärryiltä? Työkyvytön? Ammattilusmu? Tekosairas? Nämä on vaan niitä kysymyksiä, jotka asiassa herää.
No esim. mä olin vakavasti sairaana ikävuodet 18-26. Taistelun vihdoin päätyttyä hakeuduin opiskelemaan. Nyt olen yli 30 ja automaattisesti huonompi työntekijä historiani takia?
Et ole, mutta palkkaaminen on aina arpapeliä ja riskit halutaan minimoida. Siksi terve, yhtenäisellä historialla (koulut, työt) on todennäköisemmin luotettavampi valinta kuin aukkoja historiassa omaava. Tämähän ei ole mikään automaattinen totuus, mutta tässä pelataan todennäköisyyksillä.
Enkä ymmärrä, miten te näette tämän ongelmana. Vai onko se sitä, että kun ei omia rahoja ole pelissä, niin ollaan niin pirun joviaaleja ja ymmärtäväisiä? Jos työhistoriassa on pitkät aukot, niin suosittelen harjoittelua, pätkätöitä jne. Niiden avulla voi näyttää olevansa ihan ok, vaikka nyt siellä ne aukot onkin.
juuri näin. aukot suurin piirtein menettävät merkityksensä siinä vaiheessa kun saa jalan oven väliin vaikka harjoitteluilla ja hakemalla nöyrästi kokemusta esim. maakunnista. eikä kyse ole vain olemattomasta cv:sta, joillekin opiskeluvuosien "suosituille" näyttää tulevan yllätyksenä se kun työelämässä toisinaan suositaankin tasaisia, luotettavia, tavallaan värittömiäkin tapauksia heidän "suoritusvarmuutensa" vuoksi entisten menevien ja suosittujen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana 35-vuotias aloittelija on epäilyttävämpi kuin 25-vuotias. Miksi on kymmenen vuotta enemmän ollut tekemättä mitään? Tipahtanut kokonaan kärryiltä? Työkyvytön? Ammattilusmu? Tekosairas? Nämä on vaan niitä kysymyksiä, jotka asiassa herää.
19-vuotiaana ylioppilaaksi.
19-20-vuotiaana naimisiin, asiakaspalvelutyötä turisti-infossa (kun en yliopistoon päässyt), tulin raskaaksi
20-, 22- ja 24-vuotiaana lapset.
26-vuotiaana aloitin ammattikorkeakouluopinnot, valmistuin 30-vuotiaana.
30-32-vuotiaana silppu- ja pätkätöitä
32-35-vuotiaana maisteriopinnot yliopistossa, valmistuin keväällä.
En nyt ihan sanoisi, etten ole tehnyt mitään. Kolme lasta ja kaksi korkeakoulututkintoa. Lapset ovat nyt niin isoja, ettei niistä ole enää työntekoa ajatellen mitään "haittaa" sairasteluiden tai muiden syiden vuoksi.
ap
6 vuotta lasten kanssa kotona ja yhteensä 7 vuotta opiskelua. 3 vuotta jonkinlaista työkokemusta. Kuules, useimmilla se 3v työkokemusta kertyy jo opintojen ohella.
Eihän tuosta kovin hyvä ja ahkera kuva tule, kun olet ensin lusmunnut 6 vuotta lisääntymässä ja opiskellut 7 vuotta siihen päälle. Mitä sä oikeasti kuvittelit että sulle käy? Luulitko että puheet työkokemuksen hankkimisen tärkeydestä ovat ihan huuhaata? AINA sanotaan että lasten välissä kannattaa käydä töissä ja että opiskeluaikana on tärkeää hankkia myös työkokemusta. Ja sä luulit olevasi poikkeus?!
Sori, mutta en minäkään tuolla taustalla olevaa palkkaisi - et vaikuta kovin ahkeralta tai työmotivoituneelta. Ahkeralla ikäisellasi on lapset JA vähintään 10 oman alansa työkokemusta!
Nykyään, teki lapset missä iässä tahansa, ei korkeakoulutettu nainen voi olla vuosia kotona. Ajan henki on multitasking ja tehokkuus, niin karulta kuin se kuulostaakin. Minäkin olen saanut kaksi lasta opiskellessa, mutta sitä ennen oli jo karttunut alan kokemusta. Yhdistin pikkulapsiajan opintojen kanssa JA tein samalla oman alan silppua, harjoittelua. Valmistuttuani työelämään minulla oli kaksi lasta, korkeakoulututkinto, työkokemusta ja olin alle 30-vuotias. Pääsin hyvin mukaan oman alan töihin, ja siis nyt puhutaan 2010-luvusta.
Toki minulla ei ole ollut missään vaiheessa ollut mahdollisuutta "vain" keskittyä lapsiin tai "vain" opintoihin tai "vain" töihin.
Tiedän myös 30 + pitkänkin työuran jälkeen kotiin jääneitä, joilla on ollut vaikea päästä takaisin uraansa kiinni. Aukot ovat nykymaailmassa riski, missä tahansa iässä.
Se äitien hokema "Töitä ehtii aina tehdä" ei vaan pidä paikkaansa. Ja biologia asettaa raamit myös lisääntymiselle. Ne osuu molemmat samaan ikäkauteen, sen takia puhutaan ruuhkavuosista.
Naisen suurin tehtävä on olla vaimo ja äiti, olet näissä jo hienoimman työsi tehnyt. (Tai siis jatkuuhan se vieläkin) Kaikki tuo muu on vielä ylimääräistä plussaa!