Mitä teette, jos lapsi ei suostu lähtemään päiväkodista vaan saa itkupotkuraivarit?

Vierailija kirjoitti:

On ihan luonnollista, että tuon ikäisellä on omat halunsa. Toki vanhempi päättää, mutta mielestäni lapsenkin omaa elämää ja mielipiteitä pitää kuulla. Miten hän muuten oppii pitämään itsestään huolen?

Kun saavut tarhaan, tervehdi lasta, kysy, missä vaiheessa leikki on ja mitä kuuluu. Kysy, onko hän valmis lähtemään heti vai esim. kymmenen minuutin päästä. Jos lapsi vastaa, että haluaa sen 10 min. leikin lopettamiseen, käytä aika vaikka henkilökunnan kanssa kuulumistenvaihtoon tai vessassa käyntiin. Ja kun 10 min. on kulunut, sitten ei enää arvota eikä maanitella vaan lähdetään ja sillä piste.

Jep. Tarhaikäinen päättää. Onnea.

Juu ei mitään maanitteluja. Aikuinen päättää, milloin tarhasta lähdetään. Parivuotias tekee parivuotiaan tasolle sopivia päätöksiä, tyyliin kahdesta vaihtoehdosta kumman paidan haluaa pukea päälleen. Tuon isommissa asioissa vanhemmat, jotka antaa lapsen päättää asioista, tekevät lapselle turvattoman olon. Ja se sitten näkyy uhmailuna.

Eiku toi tarkoittaa automaattisesti sitä että äidin ja lapsen suhde on jotenkin häiriintynyt ja lapsi ei halua lähteä kotiin koska siellä on kamalaa

p.s not really vaikka mistä sitä tietää vaikka jotkut ajattelisikin noin.

Meillä toimii hyvin kun sanoo että iskä lähteekin sitten kotiin jää sinä tänne, poispäin kun lähtee menemään tulee lapseen kyllä liikettä ja joskus pienempänä nappasin apinan kainaloon ja kannoin autoon, siitäkin meinasi sitten tulla ongelma kun aina olisi pitänyt kantaa autoon.

Onneksi lapsi alkaa olemaan jo sen verran iso että ymmärtää puhetta ja tietää miten hommat toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin ensin että tämä on joku sarkastinen aloitus. No joo, juuri noinhan sitä toimitaan. Ei ole raivostuttavampaa kuin maanittelijavanhemmat. Oman lapsen hoitopaikassa on tällainen uniikki lumihiutale jolta kysytään kaikkeen että sopisiko. Yhtenä päivänä olin hakenut lapsen ja kiire hakemaan toista. Tämä 2-vuotias ei sitten halunnut kiivetä istuimeensa, ja meidän auto siis vieressä parkissa enkä päässyt lähtemään. Isi siinä sitten suostutteli prinsessaa mutta kun ei halua niin ei halua, aikaa kuluu ja minä katselen ällistyneenä ratin takaa. HELVETTI otat sen pentusi ja survot sinne istuimeen ja lämäset sen oven kiinni että tavalliset ihmiset pääsee liikkeelle.

Ei ole ihme että penskat on niin sekaisin nykyään.

Minusta taas on hienoa, että nykyaikana on vielä vanhempia, jotka eivät revi raivareita ihan jokaisessa arjen siirtymässä. Ymmärrän kyllä, että sitten on taas teitä, joilla on niin kiire ja hermo kireällä, että toistenkin ihmisten tekemiset suututtavat. Mutta varovasti siellä liikenteessä.

Voi kuule. Voit maanitella sitä Pirkkojormaasi vaikka maailman tappiin asti mutta olisitko ystävällinen ja tekisit sen kuitenkin niin että et vaikeuta sillä muiden elämää. Kun minulla oli oikeasti se toinen lapsi odottamassa toisessa päiväkodissa ja olisi ollut riittävästi aikaa hakea ajoissa jos Uniikkiliinan isi ei olisi ollut niin vellihousu ettei uskaltanut omaa lastaan nostaa autoon. Itsehän teet lapsellesi karhunpalveluksen jos opetat että ei tarvii jos ei haluu ja rääkyminen auttaa aina ja koko maailma pysähtyy silloin.

Ei nyt mennä henkilökohtaisuuksiin. En minä lapsiani maanittele, mutta pyri järjestämään arkeni niin ettei tarvitse raivota, jos joku maanittelee. Se raivoaminen ei lasten kanssa auta mitään, eikä aikuistenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii hyvin kun sanoo että iskä lähteekin sitten kotiin jää sinä tänne, poispäin kun lähtee menemään tulee lapseen kyllä liikettä ja joskus pienempänä nappasin apinan kainaloon ja kannoin autoon, siitäkin meinasi sitten tulla ongelma kun aina olisi pitänyt kantaa autoon.

Onneksi lapsi alkaa olemaan jo sen verran iso että ymmärtää puhetta ja tietää miten hommat toimii.

Alkaa olla niin iso, että ymmärtää iskän oikeasti jättävän hänet yöksi päiväkotiin?

Mulla on kyllä ollut pienestä saakka niin välkyt lapset, että ei olisi mennyt moiset uhkailut läpi. On tullut välillä kannettua, muttei koskaan uhattua sellaisella, mitä ei ole voinut toteuttaa.

Päiväkodissa työskentelevänä liputan kovasti laistesi vanhempien puolesta. Monissa asioissa voi ja kannattaa neuvotella lapsen kanssa, mutta tuossa ei. 

Et tehnyt väärin. Ei se loputon maanittelu johda mihinkään.

Vastaavassa tilanteessa, jos lapsi olisi jatkanut raivareita, olisin vain kantanut autoon. Ilman vaatteita, ei se lapsi siihen kuole :)

Minä otan lapsen syliin, katselemme käytävällä askartelutöitä ja ihastelemme lapsen itsensä tekemiä, luemme yhdessä ilmoitustaulua jne. kunnes lapsi on rauhoittunut. Sitten kysyn, pitääkö käydä pissalla, ja sanon, että isi ehkä on jo kotona, mennään katsomaan ollaanko ensin vai onko isi jo siellä vai ehditäänkö ensin postilaatikolle. Siinä kohtaa lapsi yleensä innostuu, haluaa nimittäin aina itse ottaa postin laatikosta. Tai sitten kysyn, mennäänkö kaupan kautta ja pitää reippaasti laittaa vaatteet ettei mene kauppa kiinni. Lapsi tykkää käydä kaupassa. Vaihtoehtoisesti käydään kirjastossa.

Vetele korville avarilla niinkuin ennenvanhaan tehtiin. Kyllä siinä oppii saatana olemaan pentu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii hyvin kun sanoo että iskä lähteekin sitten kotiin jää sinä tänne, poispäin kun lähtee menemään tulee lapseen kyllä liikettä ja joskus pienempänä nappasin apinan kainaloon ja kannoin autoon, siitäkin meinasi sitten tulla ongelma kun aina olisi pitänyt kantaa autoon.

Onneksi lapsi alkaa olemaan jo sen verran iso että ymmärtää puhetta ja tietää miten hommat toimii.

Sama sääntö pätee uhkauksissa ja lupauksissa: älä uhkaa tai lupaa mitään sellaista, mitä et ihan aikuisten oikeastikin voi pitää.

Välillä näkee vanhempia jotka odottavat ja maanittelevat lapsen kanssa ties miten kauan. Tulevat sanomaan hoitajille että lapsen mielestä haen liian aikaisin. Hulluinta on ne vanhemmat jotka tulevat hakemaan ja kun lapsi juoksee karkuun, sanovat lapselle että isä/ äiti käy lähikaupassa ja tulee sitten hakemaan uudestaan. Eli lapsi päättää asiat jo päiväkoti ikäisenä. Miten noi vanhemmat selviää teinien kanssa?????

Niinkö sinulle tehtiin kun olet pieni?

Kyllä, lapseen ei saa käydä käsiksi. Ensi kerralla kärsivällisyyttä.

Eli kyllä ap, teit väärin.

Tiedoksi uhkaajille, että lapsen hylkääminen on laitonta myös. Hoitopaikassa voi toki olla niin kauan, kuin se on auki, mutta silloin täytyy kertoa, että lapsi saa lisää aikaa.

Maanittelu on typerää, ja eräs pahoinpitelyn muoto sekin. Älä tee lapsellesi mitään sellaista, mitö et haluaisi pomosikaan tekevän sinulle.

Kirjassa KRIMINAALIPSYKOLOGIA, kappaleessa Väkivaltarikokset, on lueteltu lapsen kaltoinkohtelun eri muodot.

Oma tykkaa paivakodista tosi paljon (3v) ja harvoin on iloinen kun menen hakemaan, mutta silloin kuin paivakotipaiva ei ole mennyt ihan pussiin. Ollut kiusaamista yms. Silloin on hankalaa. Ei halua menna kotiin, mutta autossa jo kertoo etta olisi toivonut, etta olisin hakenut aikasemmin. Oli liian rankka paiva ja lapsi vasynyt.

Usein riittaa kun sanoo etta isi odottaa autossa/kotona.

Mulla on myos termarimukissa aina lamminmaito mukana. Sita juodessaan rauhoittuu ja kotona on ihan kiva pirpana.

Taman otin kayttoon kun lapsi oli 2v ja ekoja kertoja pph. Oli ihan mahdoton kaveri haettaessa. Nalkainen ja vasynyt. Raivarit oli. Maito rauhoitti ja rauhoittaa vielakin.

On muuten yllättävän yleistä, että lapselle kerrotaan lähtötilanteessa, että autossa odottaa jäätelö/uusi lelu/vanukas/karkkipussi, jos nyt voisit tulla. Tai, että lähdetaan hakemaan Mäkkäristä ruokaa, jos olet reipas. Parhaassa tapauksessa annetaan tikkari käteen ja puetaan lapsi sitten. Samaan sarjaan itse koen kuuluvaksi houkuttelut lähteä uimaan/hoploppii jne, kotiin pitäisi lähteä ja vanhempien ohjeita noudattaa ihan ilman valtapeliä ja "palkkioita".

Ja nämä rituaalit siis 5päivää viikko!!!

T: vakaope