Naapurit puhuu pienille lapsilleen kuin aikuisille.
Naapurissa siis pieniä lapsia, mutta en ole kuullut koskaan puhuvan kuten lapsille on tapana. Höpsötellen tai intonaatiota muuttaen. Puhetapa on hyvin monotoninen ja kuulostaa ikään kuin puhuisivat vaikka aikuisille työkavereilleen hyvin asialliseen sävyyn. Eivät juuri koskaan myöskään lapsilleen hymyile.
Voiko tällaisesta olla jotain haittaa? Ei siis minua häiritse, mutta olen vain kiinnittänyt asiaan huomiota kun on jotenkin erityisen silmiinpistävää tämä monotonisuus.
Kommentit (71)
Minua häiritsi lapsena, jos minulle lässytettiin "paskakielellä".
Ihanaa kuulla, että on muitakin joita ällöttää lapsille lässyttäminen.
Ellen sitten ole se monotoninen naapurisi.
Mitä te mammat nyt kyttäätte lapsiperheitä oikein urakalla.
Mistä sinä tiedät miten he kotonaan lapsille puhuvat.
Mikään ei ole niin kauheeta kuin lapselle lässyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kuulla, että on muitakin joita ällöttää lapsille lässyttäminen.
Ellen sitten ole se monotoninen naapurisi.
Niinpä. Vauvoille lässyttäminen vielä menee, mutta ei sen jälkeen. Eihän ne mukulat opi kunnolla puhumaankaan kun aina sössötetään. Ja isoillekin lapsille. Jopa kouluikäisille.
Minä en ole koskaan lässyttänyt lapsilleni. Vaikka toinen oppi hitaammin ikätasoonsa verrattuna puhumaan, molempien neuvolakorteissa lukee "puhe selvää". Lapset on nyt tasapainoisia aikuisia, ei ongelmia murrosiässä ja älykkäitäkin ovat, paljon fiksumpia kuin min tai isänsä (no isänsä on fiksu, minä keskiverto tallaaja). Molemmilla on myös loistava äidinkielen taito, toisin kuin minulla. Myös kielitaitoisia ovat. Mulla sattuu korvaan kun joku puhuu nelivuotiaalle "otakko tinä mehua" ja tätä todella kuulee.
En nyt tarkoita, että pitäisi lapsille överisti lässyttää, mutta tuntuu ettei puhetavassa ole tunnetta ollenkaan mukana. Ei siis minkäänlaista. 1-vuotiaallekin saatetaan sanoa monotoniseen sävyyn hyvin monimutkaisesti: "älä laita sitä palloa sinne kun sen paikka on tuolla varaston keskimmäisellä hyllyllä vihreässä laatikossa". Eihän 1-vuotias tuosta nyt mitään erityisesti ymmärrä.
Ja kyllä olen miettinyt onko naapureista ainakin toisella jos ei molemmilla aspergeria tms. Silmiin katsominen ja tervehtiminen
on ainakin tosi haastavaa.
Olen ymmärtänyt, että lässytyksellä on joku johonkin kehitysvaiheeseen liittyvä tarkoitus? Muistan jotain tällaista lukeneeni.
Minkä ikäiselle lapselle sinun mielestäsi sitten pitäisi lopettaa lepertely ja ryhtyä puhumaan niin kuin aikuiselle?
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että lässytyksellä on joku johonkin kehitysvaiheeseen liittyvä tarkoitus? Muistan jotain tällaista lukeneeni.
Se on silloin vauvana. Ei millekään puhumista opettavalle pidä lässyttää. Lapsi oppii puheen matkimalla. Jos lässytät, niin mitäs se lapsi oppii puhumaan?
Minä olen kuullut kuinka iåkås äiti puhuu viiskymppisille lapsilleen niinkuin te haluaisitte lapsille puhuttavan. Siis sössöttäen ja intonatiota muuttaen. Se se vasta mukavalta kuullostaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiselle lapselle sinun mielestäsi sitten pitäisi lopettaa lepertely ja ryhtyä puhumaan niin kuin aikuiselle?
Lapselle tulee puhua vauvasta asti pääsääntöisesti kunnolla. Lässytys erityistilanteisiin vain.
Ns. hoivakieli on tarpeellista ja helpottaa puhumisen opettelua ja erityisesti sosioemotionaalisia taitoja. Googlettamalla lisää infoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että lässytyksellä on joku johonkin kehitysvaiheeseen liittyvä tarkoitus? Muistan jotain tällaista lukeneeni.
Lässytys on mielestäni vähän huono termi kuvaamaan sitä vauvapuhetta, jota suositaan vauvoille jutellessa. Lässyttäminen kuulostaa siltä, että ässän sanomisessa on jotain vikaa, mutta vauvapuhe on enemmänkin puhetta normaalia korkeammalta, lyhyemmillä lauseilla ja enemmällä toistolla.
Myös pikkulapset käyttää vauvapuhetta nuoremmilleen. En tiedä, onko se opittua vai sisäsyntyistä.
Jos minä lepertelen niin se tulee automaattisesti koska lapsi on pieni, suloinen ja ihana. Jos taas joku ei niin tee niin MINULLE tulee helposti tunne, ettei puhuja ajattele niin. Että puhujan mielestä lapsi on vain joku työmaa ja rasite.
Vierailija kirjoitti:
Ns. hoivakieli on tarpeellista ja helpottaa puhumisen opettelua ja erityisesti sosioemotionaalisia taitoja. Googlettamalla lisää infoa.
Lässyttäminen ei ole hoivakieltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että lässytyksellä on joku johonkin kehitysvaiheeseen liittyvä tarkoitus? Muistan jotain tällaista lukeneeni.
Itse asiassa "lässytys" ei ole lapsen kannalta millään tavalla kehityksellisesto tärkeää, vaan enemmänkin biologinen tapa saada aikuinen kiintymään lapseen. Usein aikuisilla tulee tuo lässytys kuin itsestään, mutta se ei myöskään haitta ei tule. Enemmänkin tottumiskysymys.
Mun naapurit tekee niin, se kuuluu kyllä heidän pihaltaan ja minusta se on ihailtavaa. Eivät puhu mitenkään tunnekylmästi tai monotonisesti, vaan ystävällisellä äänellä, kuin aikuiselle kuitenkin.
Mä en vaan osaa. Kun näen pikkulapsen, siis alle 2-vuotiaan tai varsinkin alle 1-vuotiaan, se lepertely vaan alkaa automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ns. hoivakieli on tarpeellista ja helpottaa puhumisen opettelua ja erityisesti sosioemotionaalisia taitoja. Googlettamalla lisää infoa.
Hoivakieli ei ole aina sama asia kuin lässytys ja lisäksi itse hoivakieli ei edes ole tarpeellista, vaan tunteikas puhuminen, eleet ja ilmeet. Tämäkin koskee eniten alle 2 vuotiaita. Ja hoivakielen puuttuminen ei ole todettu haittaavan kehitystä, se auttaa toki tunne- ja puhekehityksessä, mutta sen puuttuminen ei ole haitaksi. Joten turha lynkata naapuria.
on siitä haittaa, jos lapsille lässyttää ja vääntelee naamaa.