Onko ketään, joka olisi saanut tietää lapsen sukupuolen vasta synnytyksessä?
Siis nimenomaan niin, ettei lapsi olisi suostunut missään välissä näyttämään sukupuoltaan ja olisi säilynyt yllätyksenä loppuun saakka? Kumpi sieltä sitten on sattunut lopulta tupsahtamaan maailmaan? :-)
Itsellä kun on tämä tilanne ainakin toistaiseksi, tänään (rv 28+2) eikä suostunut näyttämään vieläkään. Tosin mulla on edessä vielä äitipolikäyntejä että mahdollistahan on että vauva nostaa peppunsa sieltä matalalta piilosta missä lapsivettä ei hurjasti ole ja kaikenlisäks napsnuoraakin siellä tais olla haittaamassa jo valmiiksi huonoa näkyvyyttä. Joka käynnillä oon ollut toiveikas, mutta ei, siellä hän joka kerta majailee samassa mukavassa asennossa vaikka kotona sitten alkaa vetää ihan hirveätä rallia.. koska pojan vehkeitä ei kuvasta ole bongattu niin ollaan veikattu tyttöä, mutta kun ei ole näkynyt niitä tyttösenkään merkkejä näkynyt niin ollaan sanottu suoraan että eipä voi huonon näkyvyyden takia sanoa oikein kumpaakaan. Muutakun että ennemmin tyttö, vaikkakaan siitä ei ole todisteita sen paremmin kun pojastakaan :'D
Kumpikin on hyvin tervetullut, mutta haluaisin kieltämättä vähän varustaa muunmuassa vaatekaappia ja makkaria sopivaksi tulokasta varten... Omat vaistotkin sanoo vähän sitä sun tätä!
Kommentit (27)
Esikoisen kanssa jouduin äitiyspolille kohonnen verenpaineen vuoksi ja ultraava lääkäri aivan ohimennen ja melkein vitsillä kysyessäni asiaa sanoi, että näin selkeitä häpyhuulia ei pojalla yleensä esiinny. Tyttö syntyi tästä 6 h kuluttua.
Keskimmäisen kanssa ei tiedetty yhtään. Kaikki olivat varmoja pojasta, koska oli kuulemma poikamaha. Tyttö tuli ja ihana tyttö tulikin. Ei pyllistänyt tavallisiessa rakenneultrassa, vaikka mentiin yksityiselle (täällä ei ollut silloin muuta kuin veriseula).
Kolmosen kanssa mentiin Bruno Cacciatorelle. En uskonut lotto-onneeni, halusin tuonne lapsen terveydentilan vuoksi, en sukupuolen. Mies ei ollut ehtinyt saada autoa parkkiin, kun jo tiesin, että tulossa on poika. Kun kävelin sisään, Mr. Cacciatore kysyi ensimmäiseksi haluanko tietää sukupuolen jos se on nähtävissä. Halusin, mutta se pamahti kyllä niin pikana, että hieman äimistyin itsekin. Mies todellakin sillä hetkellä vielä etsi parkkipaikkaa, viime tipassa kun oltiin ja aamun eka aika oli suorastaan etuajassa.
Silloin ,kun minä olin raskaana ei ultraa ollut. Sain neljä lasta ensin kolme tyttöä ja sitten pojan. 38 vuoden ikä piti olla jos sai ultran, jos ei mitään erikoista ollut. Kätilö tuumasi , kun kysyin ultrasta olet saanut kolme tervettä eiköhän tämäkin ole terve. Säästettiiköhän ,että ei kaikille annettu ultrausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koskaan ei pitäis kertoa sukupuolta. Ihanaa kun se on täysin yllätys :D
Olen samaa mieltä. Ei pitäisi kertoa, sillä veronmaksajien maksamat kalliit tutkimukset tehdään vauvan terveydentilan arvioimiseksi, eikä suinkaan siksi, miten äiti saisi sisustaa vauvan huoneen tai mitä vaatteita hankkiin.
Ja äidin vaatimukset/odotukset tietää vauvan sukupuoli lääketiett.tutkimusten yhteydessä asettaa myös lääkärin kiusalliseen ja moraaliseen asemaan, sillä lääkärille vauvan hyvinvointi on tärkein asia ja sukupuolielimien tutkinta vanhempien mieliksi, saattaa viedä huomion pois hyvin olennaisestakin asiasta. Ja tiedän monia lääkäreitä, jotka eivät lähde arvailemaan sukupuolta, sillä 100% varmuus siitä saadaan vain lapsen synnyttyä.Ikävää, että nykyään kaikki pitää tietää etukäteen ja elää itse suunnittelua elämää, eikä yllätyksiä haluta.
No useimmat varmaan selvittää sen yksityisellä jos on selvittääkseen. Tosi harvassa paikassa noita rakenneultrie enää edes tarjotaan yhteiskunnan piikkiin. Jos tarjotaan, niin miksi ei voisi samalla kertoa jos vanhemmat haluavat ja asia on nähtävissä? Ei se sitä kustannusta nosta, että lääkäri sen kertoo jos muun tutkimuksen ohessa sen näkee.
Kolme lasta enkä yhtäkään ole tiennyt ( en edes halunnut ) etukäteen. Jotain kivaa pitää jättää synnytykseenkin.
Emme halunneet tietää sukupuolta, eikä myöskään ystävä- ja tuttavapiirissäni, paitsi yksi tapaus, jossa haluttiin kertoa lapsen isoäidille, joka kuolisi ennen kuin lapsi syntyisi. Ja sekin syy kerrottiin tutkivalle lääkärille, mutta vauvan sukupuoli salattiin muilta läheisiltä.
Vaatimukset ja odotukset.. ok ollaan sitten huonoja äitejä kun tämä asia sattuu kiinnostamaan? Henkilökohtaisesti en tunne yhtäkään ihmistä, joka ei olis tiennyt sukupuolta etukäteen tai vastaavasti ei olisi halunnut tietää sitä? Mulle nyt vaan on sattunut ihan lapsesta asti olemaan selvää että haluan tietää etukäteen, kun se aika tulee? Ihmisiä on erilaisia, toivottavasti se tieto menee joidenkin päähän vielä joskus :-)
Olen samaa mieltä. Ei pitäisi kertoa, sillä veronmaksajien maksamat kalliit tutkimukset tehdään vauvan terveydentilan arvioimiseksi, eikä suinkaan siksi, miten äiti saisi sisustaa vauvan huoneen tai mitä vaatteita hankkiin.
Ja äidin vaatimukset/odotukset tietää vauvan sukupuoli lääketiett.tutkimusten yhteydessä asettaa myös lääkärin kiusalliseen ja moraaliseen asemaan, sillä lääkärille vauvan hyvinvointi on tärkein asia ja sukupuolielimien tutkinta vanhempien mieliksi, saattaa viedä huomion pois hyvin olennaisestakin asiasta. Ja tiedän monia lääkäreitä, jotka eivät lähde arvailemaan sukupuolta, sillä 100% varmuus siitä saadaan vain lapsen synnyttyä.
Ikävää, että nykyään kaikki pitää tietää etukäteen ja elää itse suunnittelua elämää, eikä yllätyksiä haluta.