Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko mieleen elokuvia, kirjoja tai levyjä joista aika ajoi ohi
Teoksia jotka olivat hyviä ennen mutta jotka eivät sitä enää ole?
Kommentit (604)
Jokin aika sitten tuli katsottua Hitchcockin "Mies, joka tiesi liikaa". Vaikka suuresti arvostankin Hitchcockia, koska hänellä oli oma tyylinsä ja elokuvassa on yksi kohtaus, joka on edelleen mielestäni tosi mahtava, on kokonaisuutena elokuva sellainen, että monet yksityiskohdat tuntuvat nykykatsojasta naiiveilta. Juoni kyllä pitää otteessaan, mutta nykykatsojasta ei ole niin jännittävää vaikkapa se, että päähenkilöt etsivät ensin paikkaa, koska ovat tulkinneet paikan henkilönnimeksi eikä paikannimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Twin Peaks. Olisi kiva jos joku joskus kertoisi mikä siinä oli hyvää 25 vuotta sitten?
Nämä tällaiset kommentit oikeasti huvittat, samahan toistuu usein Citizen Kanen kohdalla: miksi ne on niin arvostettuja, mikä niissä on niiiiiiin ihmeellistä, kun nykypäivänä näkee tuollaista paljon parempana?
Eli kysytään ja tavallaan itse vastataan omaan kysymykseen, mutta ei ilmeisesti tajuta sitä. Onko tämä sitä kuuluisaa historiattomuutta? Ei osata/ymmärretä kontekstia. Ei tunneta esim. elokuvan tai tv-sarjojen historiaa ja kehittymistä yhtään. Ollaan pikkaisen tyhmän ylimielisiä ja ajatellaan, et mitä noi kriitikonreppanat ihailee jotain muinaista Citizen Kanea, ne ei oo kattonut yhtään nykyleffaa, eivätkä siten tiedä paremmasta.
Jonkun pitää keksiä ensin se asia, mitä te nyt pidätte itsestäänselvyytenä ja kopioitte ja parantelette ja apinoitte ja pidätte sitä omana saavutuksenanne. Loppujen lopuksi vain promille ihmisistä oikeasti keksii jotain uutta.
Mut tuosta Matrixista: ainahan on sanottu, et mitä enemmän leffassa keskitytään substanssin sijaan uuteen tekniikkaan, efekteihin ja muihin ajan ilmiöihin, sitä nopeammin se elokuva vanhenee ja tulee naurettavaksi. Niin on käynyt Matrixillekin, mut kyllä se silti jää yhtenä merkkipaaluna elokuvan historiaan.
Kummisetä-elokuvat ovat samaa Shakespearen ja antiikin tarinoiden jatkumoa eli satsasivat substanssiin, siksi ne keikkuu edelleen sekä kriitikoiden että katsojien top-listoilla. Se on sitten toinen juttu, et kun nämä viime vuodet on ollut erityisen pinnallista aikaa, niin taitaa monella olla vaikeuksia keskittyä niihin ja suuri osa hienouksista menee silloin yli hilseen. Saa nähdä, kuinka kauan tämä superpinnallinen trendi vielä kantaa - luulisi et jengi alkaa olla todella kyllästynyt typeriin, älyllisesti laiskoihin belfieselfiemiemiemie -sukupolviin.
Tekikö TP jotain ensimmäisenä, mitä?
Kuka on tp
Twin Peaks
Esim tää kirjoitti:
Juokse poika juokse ainakin leffana nyt jo ihan lapsellinen
En ole nähnyt leffaa, mutta luin kirjan yläasteella ja ainakin sen ikäiselle se oli todella kiinostava juttu 90-luvulla. Nyt en varmaan pystyisi lukemaan, ja sama homma näiden Torey Haydenin kirjojen kanssa. Olivat hyviä kun olin yläasteella, mutta näin aikuisiällä pikemminkin surkeita.
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa Frank -albumi ei ole kestänyt aikaa. Kyseessä siis Karanteeni-yhtyeen levy vuodelta 1980. Monet muut punkin alkuaikojen levyt ovat kestäneet aikaansa ihan hyvin.
Entisenä punkkarina väittäisin, et punk ei ole kestänyt aikaa. Ei siitä itse ilmiöstä jäänyt juuri mitään, mitä jaksaisi enää kuunnella. Mut punkin merkitys on muualla, se puhdisti koko rock-genren ja avitti uuden aallon synnyn. Ja sieltä on taas jäänyt vaikka mitä, The Smithsien syväpopista pinnallisempaan DuranDuraniin.
Punkkareiden eniten inhoama genre - disco - voi sitä vastoin erittäin hyvin ja moni niistä sen aikaisista discobiiseistä kuulostaa hyvältä ja elää eri alakulttuureissa voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Twin Peaks. Olisi kiva jos joku joskus kertoisi mikä siinä oli hyvää 25 vuotta sitten?
Nämä tällaiset kommentit oikeasti huvittat, samahan toistuu usein Citizen Kanen kohdalla: miksi ne on niin arvostettuja, mikä niissä on niiiiiiin ihmeellistä, kun nykypäivänä näkee tuollaista paljon parempana?
Eli kysytään ja tavallaan itse vastataan omaan kysymykseen, mutta ei ilmeisesti tajuta sitä. Onko tämä sitä kuuluisaa historiattomuutta? Ei osata/ymmärretä kontekstia. Ei tunneta esim. elokuvan tai tv-sarjojen historiaa ja kehittymistä yhtään. Ollaan pikkaisen tyhmän ylimielisiä ja ajatellaan, et mitä noi kriitikonreppanat ihailee jotain muinaista Citizen Kanea, ne ei oo kattonut yhtään nykyleffaa, eivätkä siten tiedä paremmasta.
Jonkun pitää keksiä ensin se asia, mitä te nyt pidätte itsestäänselvyytenä ja kopioitte ja parantelette ja apinoitte ja pidätte sitä omana saavutuksenanne. Loppujen lopuksi vain promille ihmisistä oikeasti keksii jotain uutta.
Mut tuosta Matrixista: ainahan on sanottu, et mitä enemmän leffassa keskitytään substanssin sijaan uuteen tekniikkaan, efekteihin ja muihin ajan ilmiöihin, sitä nopeammin se elokuva vanhenee ja tulee naurettavaksi. Niin on käynyt Matrixillekin, mut kyllä se silti jää yhtenä merkkipaaluna elokuvan historiaan.
Kummisetä-elokuvat ovat samaa Shakespearen ja antiikin tarinoiden jatkumoa eli satsasivat substanssiin, siksi ne keikkuu edelleen sekä kriitikoiden että katsojien top-listoilla. Se on sitten toinen juttu, et kun nämä viime vuodet on ollut erityisen pinnallista aikaa, niin taitaa monella olla vaikeuksia keskittyä niihin ja suuri osa hienouksista menee silloin yli hilseen. Saa nähdä, kuinka kauan tämä superpinnallinen trendi vielä kantaa - luulisi et jengi alkaa olla todella kyllästynyt typeriin, älyllisesti laiskoihin belfieselfiemiemiemie -sukupolviin.
Tekikö TP jotain ensimmäisenä, mitä?
Kuka on tp
Twin Peaks
Kannattiko lyhentää? VP KP HP ÄP..
Ymmärsitkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Twin Peaks. Olisi kiva jos joku joskus kertoisi mikä siinä oli hyvää 25 vuotta sitten?
Nämä tällaiset kommentit oikeasti huvittat, samahan toistuu usein Citizen Kanen kohdalla: miksi ne on niin arvostettuja, mikä niissä on niiiiiiin ihmeellistä, kun nykypäivänä näkee tuollaista paljon parempana?
Eli kysytään ja tavallaan itse vastataan omaan kysymykseen, mutta ei ilmeisesti tajuta sitä. Onko tämä sitä kuuluisaa historiattomuutta? Ei osata/ymmärretä kontekstia. Ei tunneta esim. elokuvan tai tv-sarjojen historiaa ja kehittymistä yhtään. Ollaan pikkaisen tyhmän ylimielisiä ja ajatellaan, et mitä noi kriitikonreppanat ihailee jotain muinaista Citizen Kanea, ne ei oo kattonut yhtään nykyleffaa, eivätkä siten tiedä paremmasta.
Jonkun pitää keksiä ensin se asia, mitä te nyt pidätte itsestäänselvyytenä ja kopioitte ja parantelette ja apinoitte ja pidätte sitä omana saavutuksenanne. Loppujen lopuksi vain promille ihmisistä oikeasti keksii jotain uutta.
Mut tuosta Matrixista: ainahan on sanottu, et mitä enemmän leffassa keskitytään substanssin sijaan uuteen tekniikkaan, efekteihin ja muihin ajan ilmiöihin, sitä nopeammin se elokuva vanhenee ja tulee naurettavaksi. Niin on käynyt Matrixillekin, mut kyllä se silti jää yhtenä merkkipaaluna elokuvan historiaan.
Kummisetä-elokuvat ovat samaa Shakespearen ja antiikin tarinoiden jatkumoa eli satsasivat substanssiin, siksi ne keikkuu edelleen sekä kriitikoiden että katsojien top-listoilla. Se on sitten toinen juttu, et kun nämä viime vuodet on ollut erityisen pinnallista aikaa, niin taitaa monella olla vaikeuksia keskittyä niihin ja suuri osa hienouksista menee silloin yli hilseen. Saa nähdä, kuinka kauan tämä superpinnallinen trendi vielä kantaa - luulisi et jengi alkaa olla todella kyllästynyt typeriin, älyllisesti laiskoihin belfieselfiemiemiemie -sukupolviin.
Tekikö TP jotain ensimmäisenä, mitä?
Kuka on tp
Twin Peaks
Kannattiko lyhentää? VP KP HP ÄP..
Ymmärsitkö?
Voin Suomentaa: Vittu mitä Paskaa
Speden Spelit. Kyllä lama-ajan Suomessa oli elämä karua, kun viikon kohokohta oli se kun Ben Zyskowicz ohjasi hiustenkuivaajalla pingispalloa metallirenkaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Twin Peaks. Olisi kiva jos joku joskus kertoisi mikä siinä oli hyvää 25 vuotta sitten?
Nämä tällaiset kommentit oikeasti huvittat, samahan toistuu usein Citizen Kanen kohdalla: miksi ne on niin arvostettuja, mikä niissä on niiiiiiin ihmeellistä, kun nykypäivänä näkee tuollaista paljon parempana?
Eli kysytään ja tavallaan itse vastataan omaan kysymykseen, mutta ei ilmeisesti tajuta sitä. Onko tämä sitä kuuluisaa historiattomuutta? Ei osata/ymmärretä kontekstia. Ei tunneta esim. elokuvan tai tv-sarjojen historiaa ja kehittymistä yhtään. Ollaan pikkaisen tyhmän ylimielisiä ja ajatellaan, et mitä noi kriitikonreppanat ihailee jotain muinaista Citizen Kanea, ne ei oo kattonut yhtään nykyleffaa, eivätkä siten tiedä paremmasta.
Jonkun pitää keksiä ensin se asia, mitä te nyt pidätte itsestäänselvyytenä ja kopioitte ja parantelette ja apinoitte ja pidätte sitä omana saavutuksenanne. Loppujen lopuksi vain promille ihmisistä oikeasti keksii jotain uutta.
Mut tuosta Matrixista: ainahan on sanottu, et mitä enemmän leffassa keskitytään substanssin sijaan uuteen tekniikkaan, efekteihin ja muihin ajan ilmiöihin, sitä nopeammin se elokuva vanhenee ja tulee naurettavaksi. Niin on käynyt Matrixillekin, mut kyllä se silti jää yhtenä merkkipaaluna elokuvan historiaan.
Kummisetä-elokuvat ovat samaa Shakespearen ja antiikin tarinoiden jatkumoa eli satsasivat substanssiin, siksi ne keikkuu edelleen sekä kriitikoiden että katsojien top-listoilla. Se on sitten toinen juttu, et kun nämä viime vuodet on ollut erityisen pinnallista aikaa, niin taitaa monella olla vaikeuksia keskittyä niihin ja suuri osa hienouksista menee silloin yli hilseen. Saa nähdä, kuinka kauan tämä superpinnallinen trendi vielä kantaa - luulisi et jengi alkaa olla todella kyllästynyt typeriin, älyllisesti laiskoihin belfieselfiemiemiemie -sukupolviin.
Tekikö TP jotain ensimmäisenä, mitä?
Kuka on tp
Twin Peaks
Kannattiko lyhentää? VP KP HP ÄP..
Ymmärsitkö?
Älä mulle raivoa, mä en lyhentänyt, vaan ainoastaan selvitin sulle, mitä lyhenne tarkoittaa. Luulisi, että olisi itsestään selvää, mitä TP tarkoittaa, kun puhutaan Twin Peaksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut tuosta Matrixista: ainahan on sanottu, et mitä enemmän leffassa keskitytään substanssin sijaan uuteen tekniikkaan, efekteihin ja muihin ajan ilmiöihin, sitä nopeammin se elokuva vanhenee ja tulee naurettavaksi. Niin on käynyt Matrixillekin, mut kyllä se silti jää yhtenä merkkipaaluna elokuvan historiaan.
Noin se varmasti on. Matrixissahan on syvällinen (tai ainakin syvälliseksi tarkoitettu tarina), mutta ilmeisesti tehosteet ja muu pinta saa sen verran liikaa tilaa, ja on niin paljon tiettyyn aikakauteen yhdistettävä, että vanheneminen on nopeaa. Tuli mieleen, että jos nyt näyttäisin elokuvan suunnilleen saman ikäiselle ihmiselle kuin itse olin leffan nähdessäni (19), olisi hauskaa kuulla, mitä hän siitä sanoisi. Ei varmaankaan lähtisi leffateatterista suu auki :D Ja sitten toisaalta V niin kuin verikosto (joka on samanlaista teemaa käsittelevä leffa) varmasti toimii, koska siinä sisältöä on enemmän ja pintaa vähemmän. Mutta ehdottomasti Matrix kuuluu kyllä merkittävien elokuvien galleriaan, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
-
Kun nyt puheeksi tuli tämä sisällön ja muodon suhde, niin hyvin paljon muotoa sisältävä elokuva voi toisaalta olla syvällinenkin kokemus ja aikaa kestävä taideteos. Muodolla pitää vain olla joku merkitys, ja ehkä Matrixissa muodolla ei sellaista merkitystä tai tulkintaan houkuttelevaa mysteeriä ole. "Mysteeri" löytyy juonesta, ja se avautuu itsestään ja yksiselitteisesti elokuvan kulkiessa. "Tiukoista muotoelokuvista" sanoisin esimerkiksi vaikkapa Viisi vuodenaikaa ja Innocence, tai esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat.
On oikeasti mielenkiintoista, et V niin kuin verikosto on noista se elokuva, josta on tullut lähes kulttielokuva. Silloin aikoinaanhan kohistiin enemmän Matrixista ja V jäi vähemmälle huomiolle. Mut niin kai se on, et vasta aika näyttää, mitkä teokset jäävät elämään.
Jääkö meidän ajasta sitten mitään elämään n. sadan vuoden kuluttua - epäilen vahvasti ettei mitään. Mut Chaplinia ja Laurel&Hardya katsotaan silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa Frank -albumi ei ole kestänyt aikaa. Kyseessä siis Karanteeni-yhtyeen levy vuodelta 1980. Monet muut punkin alkuaikojen levyt ovat kestäneet aikaansa ihan hyvin.
Entisenä punkkarina väittäisin, et punk ei ole kestänyt aikaa. Ei siitä itse ilmiöstä jäänyt juuri mitään, mitä jaksaisi enää kuunnella. Mut punkin merkitys on muualla, se puhdisti koko rock-genren ja avitti uuden aallon synnyn. Ja sieltä on taas jäänyt vaikka mitä, The Smithsien syväpopista pinnallisempaan DuranDuraniin.
Punkkareiden eniten inhoama genre - disco - voi sitä vastoin erittäin hyvin ja moni niistä sen aikaisista discobiiseistä kuulostaa hyvältä ja elää eri alakulttuureissa voimakkaasti.
Monesta rockista voi kyllä aistia vieläkin punkin vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut tuosta Matrixista: ainahan on sanottu, et mitä enemmän leffassa keskitytään substanssin sijaan uuteen tekniikkaan, efekteihin ja muihin ajan ilmiöihin, sitä nopeammin se elokuva vanhenee ja tulee naurettavaksi. Niin on käynyt Matrixillekin, mut kyllä se silti jää yhtenä merkkipaaluna elokuvan historiaan.
Noin se varmasti on. Matrixissahan on syvällinen (tai ainakin syvälliseksi tarkoitettu tarina), mutta ilmeisesti tehosteet ja muu pinta saa sen verran liikaa tilaa, ja on niin paljon tiettyyn aikakauteen yhdistettävä, että vanheneminen on nopeaa. Tuli mieleen, että jos nyt näyttäisin elokuvan suunnilleen saman ikäiselle ihmiselle kuin itse olin leffan nähdessäni (19), olisi hauskaa kuulla, mitä hän siitä sanoisi. Ei varmaankaan lähtisi leffateatterista suu auki :D Ja sitten toisaalta V niin kuin verikosto (joka on samanlaista teemaa käsittelevä leffa) varmasti toimii, koska siinä sisältöä on enemmän ja pintaa vähemmän. Mutta ehdottomasti Matrix kuuluu kyllä merkittävien elokuvien galleriaan, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
-
Kun nyt puheeksi tuli tämä sisällön ja muodon suhde, niin hyvin paljon muotoa sisältävä elokuva voi toisaalta olla syvällinenkin kokemus ja aikaa kestävä taideteos. Muodolla pitää vain olla joku merkitys, ja ehkä Matrixissa muodolla ei sellaista merkitystä tai tulkintaan houkuttelevaa mysteeriä ole. "Mysteeri" löytyy juonesta, ja se avautuu itsestään ja yksiselitteisesti elokuvan kulkiessa. "Tiukoista muotoelokuvista" sanoisin esimerkiksi vaikkapa Viisi vuodenaikaa ja Innocence, tai esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat.
On oikeasti mielenkiintoista, et V niin kuin verikosto on noista se elokuva, josta on tullut lähes kulttielokuva. Silloin aikoinaanhan kohistiin enemmän Matrixista ja V jäi vähemmälle huomiolle. Mut niin kai se on, et vasta aika näyttää, mitkä teokset jäävät elämään.
Jääkö meidän ajasta sitten mitään elämään n. sadan vuoden kuluttua - epäilen vahvasti ettei mitään. Mut Chaplinia ja Laurel&Hardya katsotaan silloinkin.
Tehosteet varmaan näyttävät 100 vuoden päästä surkeilta kaikissa leffoissa. Ainoastaan juonellisesti hyvät elokuvat voivat jäädä eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhentuneista elokuvista puheen ollen pitäisi mainita 2001 avaruussseikkailu joka on nykyelokuviin verrattuna aivan järjettömän hidasta kerrontaa. Efektit on edelleen yllättävän hyviä paitsi se lopun "huumetrippiefekti" sessio.
Oliko se alunperin hidas elokuva vai vasta nykykatsojasta? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut tuosta Matrixista: ainahan on sanottu, et mitä enemmän leffassa keskitytään substanssin sijaan uuteen tekniikkaan, efekteihin ja muihin ajan ilmiöihin, sitä nopeammin se elokuva vanhenee ja tulee naurettavaksi. Niin on käynyt Matrixillekin, mut kyllä se silti jää yhtenä merkkipaaluna elokuvan historiaan.
Noin se varmasti on. Matrixissahan on syvällinen (tai ainakin syvälliseksi tarkoitettu tarina), mutta ilmeisesti tehosteet ja muu pinta saa sen verran liikaa tilaa, ja on niin paljon tiettyyn aikakauteen yhdistettävä, että vanheneminen on nopeaa. Tuli mieleen, että jos nyt näyttäisin elokuvan suunnilleen saman ikäiselle ihmiselle kuin itse olin leffan nähdessäni (19), olisi hauskaa kuulla, mitä hän siitä sanoisi. Ei varmaankaan lähtisi leffateatterista suu auki :D Ja sitten toisaalta V niin kuin verikosto (joka on samanlaista teemaa käsittelevä leffa) varmasti toimii, koska siinä sisältöä on enemmän ja pintaa vähemmän. Mutta ehdottomasti Matrix kuuluu kyllä merkittävien elokuvien galleriaan, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
-
Kun nyt puheeksi tuli tämä sisällön ja muodon suhde, niin hyvin paljon muotoa sisältävä elokuva voi toisaalta olla syvällinenkin kokemus ja aikaa kestävä taideteos. Muodolla pitää vain olla joku merkitys, ja ehkä Matrixissa muodolla ei sellaista merkitystä tai tulkintaan houkuttelevaa mysteeriä ole. "Mysteeri" löytyy juonesta, ja se avautuu itsestään ja yksiselitteisesti elokuvan kulkiessa. "Tiukoista muotoelokuvista" sanoisin esimerkiksi vaikkapa Viisi vuodenaikaa ja Innocence, tai esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat.
On oikeasti mielenkiintoista, et V niin kuin verikosto on noista se elokuva, josta on tullut lähes kulttielokuva. Silloin aikoinaanhan kohistiin enemmän Matrixista ja V jäi vähemmälle huomiolle. Mut niin kai se on, et vasta aika näyttää, mitkä teokset jäävät elämään.
Jääkö meidän ajasta sitten mitään elämään n. sadan vuoden kuluttua - epäilen vahvasti ettei mitään. Mut Chaplinia ja Laurel&Hardya katsotaan silloinkin.
Tehosteet varmaan näyttävät 100 vuoden päästä surkeilta kaikissa leffoissa. Ainoastaan juonellisesti hyvät elokuvat voivat jäädä eloon.
Lisäksi katsoja varmaan pääsee elokuvaan enemmän sisään 100 vuoden aikana, voi olla jopa paikalla tai jopa vuorovaikuttaa tapahtumiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhentuneista elokuvista puheen ollen pitäisi mainita 2001 avaruussseikkailu joka on nykyelokuviin verrattuna aivan järjettömän hidasta kerrontaa. Efektit on edelleen yllättävän hyviä paitsi se lopun "huumetrippiefekti" sessio.
Oliko se alunperin hidas elokuva vai vasta nykykatsojasta? :)
Hidas kuin etana. Ei jaksa katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhentuneista elokuvista puheen ollen pitäisi mainita 2001 avaruussseikkailu joka on nykyelokuviin verrattuna aivan järjettömän hidasta kerrontaa. Efektit on edelleen yllättävän hyviä paitsi se lopun "huumetrippiefekti" sessio.
Oliko se alunperin hidas elokuva vai vasta nykykatsojasta? :)
Oli se hidas jo alun perinkin. Samoin sitä kerronnan hitautta matkinut ensimmäinen Star Trek -leffa.
Ihmemies McGyver. Lapsuuten idoli, jonka seikkailuta katsoin henkeäni pidätellen. Myöhemmin uusintakierroksella en ollut enää niin vakuuttunut siitä, että
a) esim. kuusenkävyistä ja pihkasta pystyy muka kasaamaan maamiinan, joka räjähtäessään sinkoaa jeepin metsätieltä
b) pääosan esittäjän takatukasta ja vaatetustyylistä. Not so hot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut tuosta Matrixista: ainahan on sanottu, et mitä enemmän leffassa keskitytään substanssin sijaan uuteen tekniikkaan, efekteihin ja muihin ajan ilmiöihin, sitä nopeammin se elokuva vanhenee ja tulee naurettavaksi. Niin on käynyt Matrixillekin, mut kyllä se silti jää yhtenä merkkipaaluna elokuvan historiaan.
Noin se varmasti on. Matrixissahan on syvällinen (tai ainakin syvälliseksi tarkoitettu tarina), mutta ilmeisesti tehosteet ja muu pinta saa sen verran liikaa tilaa, ja on niin paljon tiettyyn aikakauteen yhdistettävä, että vanheneminen on nopeaa. Tuli mieleen, että jos nyt näyttäisin elokuvan suunnilleen saman ikäiselle ihmiselle kuin itse olin leffan nähdessäni (19), olisi hauskaa kuulla, mitä hän siitä sanoisi. Ei varmaankaan lähtisi leffateatterista suu auki :D Ja sitten toisaalta V niin kuin verikosto (joka on samanlaista teemaa käsittelevä leffa) varmasti toimii, koska siinä sisältöä on enemmän ja pintaa vähemmän. Mutta ehdottomasti Matrix kuuluu kyllä merkittävien elokuvien galleriaan, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
-
Kun nyt puheeksi tuli tämä sisällön ja muodon suhde, niin hyvin paljon muotoa sisältävä elokuva voi toisaalta olla syvällinenkin kokemus ja aikaa kestävä taideteos. Muodolla pitää vain olla joku merkitys, ja ehkä Matrixissa muodolla ei sellaista merkitystä tai tulkintaan houkuttelevaa mysteeriä ole. "Mysteeri" löytyy juonesta, ja se avautuu itsestään ja yksiselitteisesti elokuvan kulkiessa. "Tiukoista muotoelokuvista" sanoisin esimerkiksi vaikkapa Viisi vuodenaikaa ja Innocence, tai esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat.
On oikeasti mielenkiintoista, et V niin kuin verikosto on noista se elokuva, josta on tullut lähes kulttielokuva. Silloin aikoinaanhan kohistiin enemmän Matrixista ja V jäi vähemmälle huomiolle. Mut niin kai se on, et vasta aika näyttää, mitkä teokset jäävät elämään.
Jääkö meidän ajasta sitten mitään elämään n. sadan vuoden kuluttua - epäilen vahvasti ettei mitään. Mut Chaplinia ja Laurel&Hardya katsotaan silloinkin.
Nykyään elokuvia tulee niin paljon, että suurin osa unohtuu muutaman kuukauden päästä siitä, kun teatterilevitys on päättynyt. Elämään jäävät sitten sellaiset, joissa on jotain katsojaa puhuttelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmemies McGyver. Lapsuuten idoli, jonka seikkailuta katsoin henkeäni pidätellen. Myöhemmin uusintakierroksella en ollut enää niin vakuuttunut siitä, että
a) esim. kuusenkävyistä ja pihkasta pystyy muka kasaamaan maamiinan, joka räjähtäessään sinkoaa jeepin metsätieltä
b) pääosan esittäjän takatukasta ja vaatetustyylistä. Not so hot.
Loppuvuosien sosiaalityöntekijä-Ihmemies on kyllä kamalan pateettista :(
Noin se varmasti on. Matrixissahan on syvällinen (tai ainakin syvälliseksi tarkoitettu tarina), mutta ilmeisesti tehosteet ja muu pinta saa sen verran liikaa tilaa, ja on niin paljon tiettyyn aikakauteen yhdistettävä, että vanheneminen on nopeaa. Tuli mieleen, että jos nyt näyttäisin elokuvan suunnilleen saman ikäiselle ihmiselle kuin itse olin leffan nähdessäni (19), olisi hauskaa kuulla, mitä hän siitä sanoisi. Ei varmaankaan lähtisi leffateatterista suu auki :D Ja sitten toisaalta V niin kuin verikosto (joka on samanlaista teemaa käsittelevä leffa) varmasti toimii, koska siinä sisältöä on enemmän ja pintaa vähemmän. Mutta ehdottomasti Matrix kuuluu kyllä merkittävien elokuvien galleriaan, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
-
Kun nyt puheeksi tuli tämä sisällön ja muodon suhde, niin hyvin paljon muotoa sisältävä elokuva voi toisaalta olla syvällinenkin kokemus ja aikaa kestävä taideteos. Muodolla pitää vain olla joku merkitys, ja ehkä Matrixissa muodolla ei sellaista merkitystä tai tulkintaan houkuttelevaa mysteeriä ole. "Mysteeri" löytyy juonesta, ja se avautuu itsestään ja yksiselitteisesti elokuvan kulkiessa. "Tiukoista muotoelokuvista" sanoisin esimerkiksi vaikkapa Viisi vuodenaikaa ja Innocence, tai esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat.