Lue keskustelun säännöt.
Hoitajat! Koko nimen kertominen potilaalle
07.10.2016 |
Hoitajankin on kohteliasta esitellä itsensä potilaalle, mutta itseäni mietityttää, onko turvallista kertoa heti kättelyssä koko nimensä.
Mieleeni on jäänyt harjoittelun ohjaajan kertomus siitä, kuinka hänellä oli ollut etu- ja sukunimi nimineulassa ja sen perusteella potilas oli selvittänyt hoitajan asuinpaikan ja alkanut seurailemaan häntä. Muidenkin konkareiden olen kuullut suosivan sitä linjaa, ettei sukunimeä nimineulaan laiteta.
Aiemmin esittelin itseni pelkällä etunimellä ja ammattinimikkeellä. Lopetin esittelyn kokonaan, kun jotkut potilaat naureskelivat, että onko sukunimeni muka sairaanhoitaja.
Entä miten pitäisi kohteliaasti vastata, jos joku kyselee sukunimeä?
Onko ylipäätään liioittelua, jos hoitaja haluaa varjella yksityisyyttään näin?
Kommentit (157)
Käsittämätöntä keskustelua sivukaupalla.
Meidän sairaalassa (tyks) on henkilökunnalla nimikyltit, kaikilla. Ne roikkuu kaulassa joka ainoa työpäivä, muutenhan siellä vois liikuskella keitä tahansa tyyppejä. Niissä lukee oma nimi ja ammatti.
Ja joo, työskentelen psykiatrialla.
Toi häirintäpelko taitaa olla lähinnä itseään jotenkin erityisen näköiseksi kuvittelevilla & täysin ammattitaidottomilla "hoitajilla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä keskustelua sivukaupalla.
Meidän sairaalassa (tyks) on henkilökunnalla nimikyltit, kaikilla. Ne roikkuu kaulassa joka ainoa työpäivä, muutenhan siellä vois liikuskella keitä tahansa tyyppejä. Niissä lukee oma nimi ja ammatti.
Ja joo, työskentelen psykiatrialla.
Toi häirintäpelko taitaa olla lähinnä itseään jotenkin erityisen näköiseksi kuvittelevilla & täysin ammattitaidottomilla "hoitajilla".
Älä viitsi! Olen ammattitaitoinen ja ihan nätti hoitaja samasta työpaikasta kuin sinä. Mulla oli joitain vuosia sitten asiakkaana vanki Saramäestä ja hän yritti kovasti flirttailla ja pyysi treffeillekin. Pari kertaa hänen vartijansa joutui hänelle huomauttamaan käytöstavoista. En tietenkään mennyt flirttailuun mitenkään mukaan. Heti miehen palattua vankilaan aloin saada häirikkösoittoja, jotka olivat oikeasti pelottavia. Niitä tuli useita monen kuukauden ajan. Yhtäkkiä ne loppuivat kuin seinään ja olin helpottunut. Pari viikkoa myöhemmin luin tämän vangin kuolinilmoituksen. Tämän episodin aikana peitin sukunimeni nimikyltistä, enkä aio esitellä itseäni tulevaisuudessakaan kokonimellä.
Kyllä on useimmissa tapauksissa liioittelua. Potilaan ja omaisen kuluu tietää, kuka häntä hoitaa. Nimen perusteella voi epäilyttävissä tapauksissa tarkistaa valviran rekisteristä, onko ko hoitajalla ammatinharjoittamisoikeus vai onko kenties valehoitaja.
Mun osoitetiedot oli selvitetty rekisterinumeron perusteella ja niin kävi että viikonloppuvapaalla asiakas ja hänen isänsä tulivat käymään. Kun tytöllä oli ikävä, sanoi isä. Sen jälkeen kaikki on ollut salaista, niin puhelinnumero kuin rekkarikin. Onneksi nimeni on yleinen, sometilit olen suojannut. Vaihdoin myös työpaikkaa ja tämä oli yksi suurimmista syistä siihen.
Olen ollut lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja vaikka minulla onkin nykyisin faceprofiili, josta minut tavoittaa omalla nimelläni, mitään tarkempaa tietoa itsestäni en jaa missään. Osoite on ollut salainen jo 10 vuotta, samoin numero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä nuo potilaat tuppaa kysyä sukunimeä varsinkin tällaisella suht pienehkössä kaupungissa kiinnostaa kenen sukua olen. No, en ole onneksi mitään. Mutta on noita näkynyt tuijottelevan kadulla meidän kotia. En ole kokenut vaaraksi, vaan epämiellyttäväksi. Luultavasti juuri kun en ole "kukaan" niin ihmisiä kiinnostaa enemmän mun elämä, jos olisin "joku" niin mä saisin elää rauhassa. Tähän tulokseen päädytty työkavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilaalla on oikeus tietää, kuka häntä hoitaa.
Kyllä, mutta riittänee se tieto, että tänään se oli sairaanhoitaja Tiina.
Tämä. Esimies kyllä tietää, kuka on ollut vuorossa, jos jotakin asiaan liittyvää palautetta haluaa antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset väijymiset ym ei liity siihen ammattiin mitenkään, vaan asiakas voi alkaa väijymään vaikka kaupan kassaa tai naapuria, joa päästä vippasee. Nimet nyt on helppo selvittää, jos haluaa, vaikka hoitaja ei itse kertoisikaan.
Melko useinkin joku potilas kysyy, yleensä ihan vain huvikseen, työkaverin sukunimeä. Silloin väitän monesti, etten tiedä häntä itsekään kuin etunimeltä tai joskus olen lyhyesti selittänyt, minkä vuoksi meillä ei ole toisten sukunimiä lupaa kertoa, ja kehottanut seuraavan kerran kysymään työkaverilta itseltään.
Onneksi ja valitettavasti potilaalla on oikeus tietää nimesi, myös sukunimi. Vähän on kylmännyt pitää nimeä näkyvissä esim. Niuvassa työskennellessä (meidän osastolta potilaita kotiutuikin) mutta näin se vain on. Sit vaan yhteystiedot salaisiksi jos ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten potilaita huudellaan koko nimellä vastaanotolle?
Uskaltavathan lääkäritkin esiintyä koko nimellään. Onko pakko antaa käsitys, että hoitajat ovat kuin pikkukakaroita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut paljon sairaalassa lapseni tukihenkilönä (siis äitinä). Minusta on tärkeää, että tiedän kuka lastani hoitaa. Minulle riittää etunimi tai vaikka keksitty nimi, tai järjestysnumero, mutta joku yksilöinti täytyy olla. On myös huomattavasti helpompi selvitellä asioita jälkikäteen, kun hoitajalla on ollut nimi. Siis helposti esim. seuraavan vuoron hoitaja kysyy "kuka ohjeen on antanut", helpompi on sanoa nimi, kuin selittää, että sellainen vaaleatukkainen, keskimittainen ja -ikäinen, vähän pyörehkö tyyppi.
Eli jonkinlainen nimineula rintaan töitä tehdessä.
Jos ei löydy nimeä voi kuvailun aina hoitaa vähän negatiivisemmalla tavalla:
"sellainen vähän läski"
"pahalta haiseva punapää"
"se järkyttävä finninaama"
Kun tästä tuli palautetta oli siihen helppo vastata että kun ei tiedä nimiä ei voi muuta kuin kuvailla. Johan rupesi hoitajille nimet löytymään
Mielenkiintoinen näkökulma tai oikeastaan sen puuttuminen. Potilaat, asiakkaat maksavat sen maailmannavaksi itsensä kuvittelevan hoitajan palkan, joka varjelee nimeään kuin valtiosalaisuutta. Mitä, jos palkkakin maksettaisiin etunimen tarkkuudella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hoitoalalla, mutta jo nuorena Mäkkärissä työskennellessäni sain osani näistä erikoisemmista asiakkaista. Nimeni on ulkomaalainen ja jo etunimen perusteella löydyn hyvin helposti mm. somesta. Sitä en silloin 16-vuotiaana tajunnut, kunnes joku alkoi häiriköidä viesteillä ja kirjeillä.
En varmasti kertoisi koko nimeä enää asiakkaille, nykyisessä työssä ei onneksi tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma tai oikeastaan sen puuttuminen. Potilaat, asiakkaat maksavat sen maailmannavaksi itsensä kuvittelevan hoitajan palkan, joka varjelee nimeään kuin valtiosalaisuutta. Mitä, jos palkkakin maksettaisiin etunimen tarkkuudella?
Ei ne päivystyksessä opiaatteja kerjäävät, henkilökuntaa huorittelevat ja (toivon mukaan tyhjiä) kostouhkauksia latelevat addiktit minun palkkaani maksa. En tosin usko että heillä mitään todellista mielenkiintoa olisi mitään toteuttaa vaikka koko nimen tietäisi, mutta kyllä se aina vähän riipii kuunnella näitä "@#%!& kun mä selvitän sun osoitteen niin mä tuun viiltää sun kurkun auki, sadistih$%#@!". Tervetuloa kutsumustyöhön 😏
Mulla on nimineulassa ammattinimike ja etunimi. Sukunimen sanon jos asiakas kysyy. Omaisille en mikäli vaikuttavat vähänkään hankalilta. Mulla ei ole mitään tietoja somessa, ei fb:a eikä muutakaan.
Hups! Yllättävän tiukkapipoista porukkaa hoitoalalla. Työskentelen siivoojana sairaalassa ja teen myös keikkaa performanssitaiteilijana. Taiteellisessa työssäni olen tottunut avoimuuteen: taiteessani avaan sieluni ja sydämeni. En siis ole ollenkaan miettinyt mahdollisia stalkkereita tai sitä, että joku asiakas/työkaveri oikeasti olisi kiinnostunut siitä, mitä teen vapaa-ajallani.
Olen huoletta kulkenut kokonimi nimilapussani sairaalan käytävillä. Nyt kuitenkin esimies antoi noottia, että pitäisi alkaa käyttää vain etunimeä. Olen nyt sitten vastaisuudessa ”Sini siivooja”. Vähän häiritsee tämä. Pelkällä etunimellä koen olevani persoonaton.
Sama käytäntö itsellä ollut jo pari kymmentävuotta. Trafi, maistraatti, puh.operaattori ym yksityiset tietoni on salattu. Somessa en ole, google kertoo vain työpaikan, valokuvan tms työn kautta.
Olen työskennellyt sosiaaliviraston eri tehtävissä (myös lasu) diakoniatyössä, kuntouttavassa toiminnassa. Työnantajien käytäntö on ollut etu- ja sukunimi esillä. Allekirjoitus ja nimitiedot ovat lomakkeissa.
Itse esittelen aina itseni uudelle potilaalle koko nimelläni, toista samannimistä ei ole Suomessa. Osoite- ja numerotiedot ovat salaiset toki. Välillä on tullut kaveripyyntö joltain potilaalta mutta en sitä kyllä kauhean vakavana ja pelottavana asiana pidä, poistan vaan. Ennemminkin otan kohteliaisuutena että potilas on ollut tyytyväinen.
Jännä juttu, että hoitajat kuvittelevat olevansa niin eri asemassa ettei potilaan tarvitse edes nimeä tietää. Pitäväthän monet sairaanhoitajat omaa vastaanottoakin! Olen itse hammaslääkäri.
Vain lähihoitajilla ja sairaanhoitajilla on ongelma nimensä kertomisen kanssa.
Esimerkiksi näillä ei:
terveyskeskuslääkäri, erikoislääkäri (kirurgi, psykiatri, silmälääkäri, gynekologi), työterveyslääkäri, puheterapetti, fysioterapeutti, hieroja, suuhygienisti, psykoterapeutti, asianajaja, syyttäjä, tuomari, lastensuojelun sosiaalityöntekijä, etuuskäsittelijä, poliisi, lastentarhanopettaja, luokanopettaja, aineenopettaja, rehtori, pappi, diakoniatyöntekijä, vanhustenhoitaja, ulosottomies.