Hoitajat! Koko nimen kertominen potilaalle
Hoitajankin on kohteliasta esitellä itsensä potilaalle, mutta itseäni mietityttää, onko turvallista kertoa heti kättelyssä koko nimensä.
Mieleeni on jäänyt harjoittelun ohjaajan kertomus siitä, kuinka hänellä oli ollut etu- ja sukunimi nimineulassa ja sen perusteella potilas oli selvittänyt hoitajan asuinpaikan ja alkanut seurailemaan häntä. Muidenkin konkareiden olen kuullut suosivan sitä linjaa, ettei sukunimeä nimineulaan laiteta.
Aiemmin esittelin itseni pelkällä etunimellä ja ammattinimikkeellä. Lopetin esittelyn kokonaan, kun jotkut potilaat naureskelivat, että onko sukunimeni muka sairaanhoitaja.
Entä miten pitäisi kohteliaasti vastata, jos joku kyselee sukunimeä?
Onko ylipäätään liioittelua, jos hoitaja haluaa varjella yksityisyyttään näin?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset väijymiset ym ei liity siihen ammattiin mitenkään, vaan asiakas voi alkaa väijymään vaikka kaupan kassaa tai naapuria, joa päästä vippasee. Nimet nyt on helppo selvittää, jos haluaa, vaikka hoitaja ei itse kertoisikaan.
No kyllä se osin liittyy. Mä olen saanut sekä tappouhkauksia että kotini polttamisen uhkauksia kieltäydyttyäni antamasta narkkipotilaalle niin paljoa opiaatteja kuin mitä hän olisi halunnut. Sukunimeni ei ole näkyvissä, tiedän että hän sen voisi selvittää, mutta ei niin yleensä tapahdu.
No kyllä synnärillä ainakin ihan potilaskertomuksessa luki kätilön koko nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilaalla on oikeus tietää, kuka häntä hoitaa.
Kyllä, mutta riittänee se tieto, että tänään se oli sairaanhoitaja Tiina.
Ei riitä!
Perustele, miksi ei.
Olen ollut 3 vuotta sairaalassa ja tk:ssa lähihoitajana ja nimineulassa aina vain lh ja etunimi. Nyt aloitin AMK:ssa jatko-opinnot ja kerrottiin että harjoitteluissa on pidettävä AMK:n omaa nimineulaa jossa on koko nimeni ja sukunimikin. Käytän siis etunimestäkin yleensä vain lyhennettä koska se on kaksi-osainen. Ensimmäiseen harjoitteluun meno sen nimineulan kanssa todella ärsyttää ja osittain myös pelottaa koska tiedän millaista porukkaa voi eri paikoissa potilaina olla enkä todellakaan halua ketään perääni... Olen nuori ja kaunis nainen joten riski siihen on kuitenkin isompi senkin takia että joku mielenterveysasiakas saa jonkun pakkomielteen. Yhteystietoni ovat toki salatut mutta nykyaikana jo netistä löytää kumminkin nimellä jos jonkinlaista vaikka senkin olen koittanut minimissä pitää.
Nimineulassa lukee etunimi. Jos joku kysyy, kyllä mä sen sukunimenkin voin kertoa, ja saahan sen selville vaikka potilastietojaan vaatimalla, mutta kaikenlaisia hiihtäjiä meidänkin osastolla pyörii, enkä halua että kuka tahansa voi saada nimeni tietoon edes joutumatta kysymään.
Potilaille esittäydyn joka tapauksessa vain etunimellä, tämä tosin ei liity mitenkään omaan turvallisuuteeni vaan se vaan on potilasmateriaalin kannalta järkevämpää ja luontevampaa.
Aikamoista epäluuloa psyykepotilaita kohtaan. Itse olen käynyt psyykepuolella asiakkaana, koska minulla on pakko-oireinen häiriö. Todellakaan en ala vainoamaan lääkäreitä, hoitajia jne... Kiva, että lähtökohtaisesti pidetään stalkkerina.
Olin nuorena ja naiivina eräässä kehitysvammaisten laitoksessa tuuraamassa.Kerroin asukkaalle koko nimeni kun kysyi...vasta myöhemmin yksi vakkari tuli sanomaan että ai niin, ei kannata kertoa nimeään, tämä tapaus oli ilmestynyt toisen työntekijän kotioven taakse.Asukas kysyi vielä myöhemmin osoitettani, tähän valehtelin sen mikä ensimmäisenä tuli mieleen.
Olen sairaanhoitaja ja tiedän satavarmasti, että toista saman nimistä ei ole Suomessa ja tuskin koko maailmassa (etu- +sukunimi). Esittelen itseni kuitenkin aina koko nimellä ja minut olisi varmasti helppo löytää kenen tahansa. Potilaalla on oikeus tietää kuka häntä hoitaa.
Eräässä työpaikassa minut esiteltiin lähiesimiehen toimesta ensimmäisenä päivänä asukkaille/potilaille, oikein sukunimen kanssa, vaikka sitä mielelläni olen yleensä varjellut. Koska asukaskunta oli moniongelmaista ja kuitenkin nuorta väkeä, alkoi Facebookissa sataa ystäväkutsuja, selvittipä yksi puhelinnumeronkin... Etenkin tuon tapauksen jälkeen olen pitänyt sukunimen omana tietonani, vaikka joskus tietysti poikkeuksia on, esim. kotihoidossa työskennellessä voi itse vähän valikoida, kelle sen luottaa ja kelle taas ei. Vaikka on kuulemma joillekin työkavereille tullut puheluja numerotiedustelun kautta ihan vanhusasiakkailta itseltään tai omaisilta, kotinumeroon ja parhaimmillaan yöaikaan.
Varaisitko ajan yksityiseltä lääkäriasemalta, jos tietona olisi lääkäri Antti tai gynekologi Sirpa.
Minulla on oikeus tietää kenen ihmisen kanssa olen tekemisissä ja kuka minua hoitaa. Vaikka jos tarvittaessa haluan Terhikistä tarkistaa, että kyseessä ei ole valehoitaja.
Mulle tuli osastonhoitaja valittamaan kun olin nimineulasta peittänyt teipillä sukunimen. Silloin olin vain "Sari" (sairaanhoitaja) ja jos potilas jostain syystä halusi tietää sukunimen niin kerroin sen kyllä. Se ei kuitenkaan riittänyt oh:lle vaan jouduin lopulta nappaamaan teipin pois. Sen jälkeen alkoi sadella somen puolella kaveripyyntöjä jne.. En tietenkään niitä hyväksynyt, mutta jotenkin tilanne muuttui ahdistavaksi. Tämän jälkeen olen hakenut työtä ainoastaan osastoilta jossa ei ole pakko näyttää sukunimeä (lähinnä mielenterveyspuoli..)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilaalla on oikeus tietää, kuka häntä hoitaa.
Ei ole tarvetta kuulla sukunimeä. Enkä sitä itsekään kerro, en potilaalle enkä omaisille.
Mulla psykologina lukee työhuoneen ovessa koko nimi. Osoitetta ei ole fonectassa. Samoin lääkäriltä koko nimi. Miksi poikkeus?
No sinun työsi ei ole ihan verrannollinen sairaanhoitajien tai lääkärien työhön. Psykologi hyvin harvoin joutuu rajaamaan potilaita millään lailla tai viettämään aikaa suuren määrän potilaita kanssa. Sinulla on ne tietyt potilaat ja that's it. Jossain päivystyksissä ja psykiatrisilla on aitona ongelmana se, että yksi niistä tuhannesta "läpi kulkevasta" potilaasta nappaa ne nimi- ja osoitetiedot, ja ottaa yhteyttä ym. Ei ole harvinaista.
Tässä on ihan hyvä pointti kyllä, mutta ehkä ei täysin pidä paikkaansa joka tilanteessa, tai ehkä vähän vähättelee psykologien ja lääkäreiden riskejä. Olen työskennellyt sijaisena psykiatrisessa sairaalassa ja silloinkin olin ihan "Maija Virtanen" ja myös lääkäri oli koko nimellään. Psykiatreilla ja psykologeilla on usein pitkäkin hoitosuhde potilaan kanssa ja ei se aivan tavatonta ole, että tulee ylenpalttista kiinnostusta sitä terapeuttia kohtaan ja stalkkausta. Tietojani ei kyllä saa helposti mistään. Tapaan ja varmasti myös lääkärit tapaavat paljon potilaita ja tosiaan pitkäaikaisestikin, joten nimi ja kasvot jää mieleen ja vastaavasti potilas ei välttämättä muista jokaista sairaanhoitajaa, jonka tapaa.
Varmasti on siis erittäin hyvä suojautua ja olla vain sairaanhoitaja Tiina, mutta minusta samat riskit on kuitenkin myös lääkäreillä ja psykologeilla ja sanotaan nyt alan ulkopuolelta vaikka ulosottoviranomaisilla ja sosiaalityöntekijöillä ym. Se rajanveto on kuitenkin tehty monessa paikkaa vain sairaanhoitajiin ja ihan automaattisesti. Tietyllä tavalla ajattelen niin, että on olemassa riskejä tietyillä aloilla jonkun verran riippuen tietysti sijoituspaikasta, mutta niin sanotusti pää pystyssä teen työtäni Maija Virtasena ja seison koko nimelläni työni takana. Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, että hoitaja esittäytyisi minulle vain sairaanhoitaja Tiinana, jos olisin potilas, että uskon, että sairaanhoitajat itse työkokemuksen myötä ovat parhaita päättämään siitä, kuinka tuo kannattaa tehdä. Kukaan ei heidän alan todellisuutta tiedä yhtä hyvin kuin he. Halusin vain tuoda esiin näkökulman myös psykologien ja lääkäreiden ja muiden työstä, jossa nämä riskit on tietyllä tavalla läsnä myös ja silti se työ tehdään omalla nimellä.
Jäin muuten miettimään tätä, en ole hoitaja itse mutta hoitotyössä. Se tulee ihan spontaanisti, että häivyttää nimensä taustalle. Kannastahan voi aina käynnin kirjauksen nähdä, ellei nyt osastolla ole tai salattuna hoitojakson ajan. Esittelen itseni kyllä nimellä mutta en erityisemmin korosta sukunimeä. Työ on minun tekemää mutta työtä ammattini perusteella. Ainoa väkivallan purkaus ollut muuten nk. Normiväestön piirissä, kerrottiin mitä lausuntoon tulee kirjoittaa ja tehostettiin reippaalla läpsäyksellä päähän ( ei mennyt perille:) ).. Eli en salaa mutta en korosta.
Lähihoitajaopinnoissa käskettiin piilottaa nimi päihde- ja mielenterveyspaikkoihin mennessä. Heitän keikkaa vanhuspuolella, rinnassani on etunimi, osaston puheluihin vastaan sukunimellä, koska etunimi on yhteinen monen työpaikan muiden työntekijöiden kanssa. Pari kertaa on asiakkaat ja omaiset kysyneet koko nimeä ja olen sen kertonut.
Nykyään on niin helppo etsiä toisesta tietoa että ei todellakaan kannata jakaa mitään ylimääräistä itsestään. Osa ihmisistä on niin hulluja että ei tiedä mitä tekevät jos kokevat että ovat tulleet väärin kohdelluksi. Sitten kun joutuu tappouhkauksen kohteeksi ja uhkaaja löytyy omalta pihalta yöllä, niin alkaa tajuta miksi kannattaa kertoa vain etunimi ja miksi kannattaa laittaa puhelinnumeroihin ja ajoneuvon tietoihin tietojenluovutuskiellot.
Ei potilas tarvi hoitajan sukunimeä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Miten poliisit voi esiintyä koko nimellä mm. pöytäkirjoissa jos sairaanhoitajat ei? Kummalla pahemmat "asiakkaat"? Vainotaanko ja stalkataanko poliiseja miten paljon?
Poliisien kaikki henkilötiedot onkin salattu etkä saa niitä mistään, henk. koht. posti tulee postilokeroon, ei kotiosoitteeseen jne. Samanlaiseen turvaluokituksrrn pitää olla erityinen syy ja pelkkä hoitajan ammatti ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Potilaalla on oikeus tietää, kuka häntä hoitaa.
Mitä sinä sillä tiedolla teet? Kieltäydyt hoidosta jos nimi ei ole kiva?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tapana esitellä itseni. Kerron kokonimen. Potilaalla on oikeus tietää kuka hoitaa. Ei lääkäritkään voi olla vain etunimellä toimivia.
Voi mieli muuttua kun tulee se ensimmäinen hullu vastaan joka lupaa tappaa ja raiskata sinut ja perheesi ja alkaa soitella sulle kotiin ja kyttäilee ulko-ovellasi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset väijymiset ym ei liity siihen ammattiin mitenkään, vaan asiakas voi alkaa väijymään vaikka kaupan kassaa tai naapuria, joa päästä vippasee. Nimet nyt on helppo selvittää, jos haluaa, vaikka hoitaja ei itse kertoisikaan.
Eipä ole tästä syystä myyskään myyjillä koko nimeä näkyvilllä. Uhka on täysin todellinen ja arkipäiväinen asiakaspalveluammateissa.
Siinä on vaan se ongelma, että jos keuhkokuume tulee potilaan sykiatrisella osastolla ollessa, sitä ei tunnisteta. Itse olin aikoinaan synnytyksen jälkeisen masennuksen tiimoilta psykiatrisella osastolla, ja potilastoveri esitteli saunassa pohjettaan, oli selkeä syvä laskimotukos. Jotain kokeitakin oli otettu edellisenä päivänä, niihin ei oltu reagoitu. Saunomista seuraavana päivänä tämä nainen vietiin sitten piipaa autolla ensiapuun, oli edennyt keuhkoveritulpaksi.
Itseltänikin siellä psykiatrisella osastolla otettiin mm. kilpirauhaskokeet, TSH oli päälle 11. Ei siihen reagoitu. Paino oli toki noussut parissa vuodessa 35 kiloa ja jatkuvasti olin väsynyt.[/quote]
Juuri näin. Psykiatristen potilaiden elinajanodote on 15 - 20 vuotta lyhyempi kuin "tavallisten" ihmisten. Yksi syy tähän on se, että psykiatristen potilaiden kipuja ei oteta tosissaan, vaan tulkitaan mielen oirehtimiseksi. Hoitajien kirjoituksista paistaa läpi tietynlainen asenne psykiatrian potilaita kohtaan, mikä on mielestäni vastenmielistä. Hekin ovat ihmisiä ja suurin osa siinä mielessä tavallisia, että mikään stalkkaaminen ei kiinnosta. Joten tuollainen yleistäminen on ikävää. Lisäksi psykiatrian hoitajat ja lääkärit ovat hyvin innokkaita käyttämään hyväkseen valta-asemaansa, joka heillä on suhteessa potilaisiin. Tätä valtaa käytetään hyvin usein väärin. Mielestäni olisi asiallista olla esillä edes hoitajan etunimi, jotta potilaalle on mahdollista identifioida häntä hoitanut henkilä, jos väärinkäytöksiä tapahtuu.