Lue keskustelun säännöt.
Miten te kasvatatte teinejänne?
06.10.2016 |
Mietin vaan että olenkohan ihan kyydistä pudonnut, kun minut kutsuttiin teinien vanhempien tilaisuuteen, jossa pitäisi keskustella siitä, että miten toimitaan kun teini ei halua.
Meillä on kaksi teiniä ja mielestäni me kuunnellaan heitä ja toiveitaan paljon, mutta viimeinen sana on meillä. Ja jos teini ei halua niin se on sitten voi voi, mutta ei siihen ole mitään erillistä strategiaa. Vanhemmat päättää.
Toinen keskustelun aihe oli että luottaako teiniin vai ei. En tajua tätäkään. Tietenkin teiniin pitää voida luottaa.
Kommentit (44)
Haistan keskivoimakasta omakehua. Et varmastikaan ole tullut ajatelleeksi, että teinejäkin on erilaisia. Toisilla ihmisillä esim. on vahvempi tahto kuin toisilla. Et muuten satu olemaan se mamma, jonka lapsilla ei ollut ollenkaan uhmaikää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen vapautta ja vastuuta periaate.
Avaa vähän. Tässä oli esimerkkinä jokin yhteinen tekeminen, jota teini ei halua ja jossa hän sitten osoittaa mieltä. Ja sitten pitäisi pohtia miten jotenkin vanhemman toimia... En kerta kaikkiaan tajua, mitä keskustelemista siinä on. Kyllä pitää osata käyttäytyä!
Vyötäröön asti multaa ja kanan kakkaa päälle. Kastelu päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Haistan keskivoimakasta omakehua. Et varmastikaan ole tullut ajatelleeksi, että teinejäkin on erilaisia. Toisilla ihmisillä esim. on vahvempi tahto kuin toisilla. Et muuten satu olemaan se mamma, jonka lapsilla ei ollut ollenkaan uhmaikää?
No voi olla että on voimakkaampi tahto, mutta siis kyllä peruslinjan täytyy olla se, että vanhemmat määrää. Siis tyyliin että jos mennään ravintolaan tai sukulaissynttäreille niin sinne oikeasti voi ottaa koko perheen ja pitää voida vaatia että siellä myös käyttäytydytään. Eihän se uhmiskaan miten vaam saa olla!
Mitäköhän tarkoitat teinien kasvattamisella? Itse tein pääasiallisen kasvatustyön ennen teini-ikää. Nyt eletään ja opitaan virheistä. Ei ne tyhmiä ole ja ymmärtää kyllä syyt ja seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen vapautta ja vastuuta periaate.
Avaa vähän. Tässä oli esimerkkinä jokin yhteinen tekeminen, jota teini ei halua ja jossa hän sitten osoittaa mieltä. Ja sitten pitäisi pohtia miten jotenkin vanhemman toimia... En kerta kaikkiaan tajua, mitä keskustelemista siinä on. Kyllä pitää osata käyttäytyä!
No, normaalisti lapset teini-ikään tullessaan alkavat irtautua vanhemmistaan ja sen sekä hormonimyrskyjen takia vanhemmilla ja lapsilla voi helposti mennä sukset ristiin. Siinä ei aina välttämättä auta vanhemman tai jonkun satunnaisen av-mamman määritelmä käytöstavoista.
Puhuit varmaan jo etukäteen tästä, eikö vaan?
Meillä teinien kasvatus oli samanlaista kuin lasten kasvatus. Yhdessä elämistä ja kasvamista, sen tukemista ja erehtymistä ja mielenmuuttamista. Heistä tuli järkeviä ihmisiä, en pystynyt heitä pilaamaan. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sama joka aloitti eilen keskustelun sosiaalialan termeistä ja ei-tahtomisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haistan keskivoimakasta omakehua. Et varmastikaan ole tullut ajatelleeksi, että teinejäkin on erilaisia. Toisilla ihmisillä esim. on vahvempi tahto kuin toisilla. Et muuten satu olemaan se mamma, jonka lapsilla ei ollut ollenkaan uhmaikää?
No voi olla että on voimakkaampi tahto, mutta siis kyllä peruslinjan täytyy olla se, että vanhemmat määrää. Siis tyyliin että jos mennään ravintolaan tai sukulaissynttäreille niin sinne oikeasti voi ottaa koko perheen ja pitää voida vaatia että siellä myös käyttäytydytään. Eihän se uhmiskaan miten vaam saa olla!
Mä en oikein osaa sanoa sulle mitään, kun sä ajattelet, että kaikkeen riittää se, että jollakulla on mielipide, miten pitää olla. Esim. mun uhmaikäinen lapsi ei kauheasti kunnioita sitä mielipidettä, miten jossain tilanteessa pitää olla. Usein joudun viemään hänet pois tai jättää menemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen vapautta ja vastuuta periaate.
Avaa vähän. Tässä oli esimerkkinä jokin yhteinen tekeminen, jota teini ei halua ja jossa hän sitten osoittaa mieltä. Ja sitten pitäisi pohtia miten jotenkin vanhemman toimia... En kerta kaikkiaan tajua, mitä keskustelemista siinä on. Kyllä pitää osata käyttäytyä!
No, normaalisti lapset teini-ikään tullessaan alkavat irtautua vanhemmistaan ja sen sekä hormonimyrskyjen takia vanhemmilla ja lapsilla voi helposti mennä sukset ristiin. Siinä ei aina välttämättä auta vanhemman tai jonkun satunnaisen av-mamman määritelmä käytöstavoista.
Tietenkin, mutta ei se silti voi olla este sille, ettei kolmilapsinen teiniperhe kymmeneen vuoteen käy esim ravintolassa syömässä. Siis että täytyy olla jokin tietty lauman käskyjärjestys ja käytännön järki! Vai kököttääkö ihmset oikeasti sekä uhmaiän että teini-iän kokonaan kotona?? Koska lähtökohtaisesti teinin sana painaa eniten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haistan keskivoimakasta omakehua. Et varmastikaan ole tullut ajatelleeksi, että teinejäkin on erilaisia. Toisilla ihmisillä esim. on vahvempi tahto kuin toisilla. Et muuten satu olemaan se mamma, jonka lapsilla ei ollut ollenkaan uhmaikää?
No voi olla että on voimakkaampi tahto, mutta siis kyllä peruslinjan täytyy olla se, että vanhemmat määrää. Siis tyyliin että jos mennään ravintolaan tai sukulaissynttäreille niin sinne oikeasti voi ottaa koko perheen ja pitää voida vaatia että siellä myös käyttäytydytään. Eihän se uhmiskaan miten vaam saa olla!
Mä en oikein osaa sanoa sulle mitään, kun sä ajattelet, että kaikkeen riittää se, että jollakulla on mielipide, miten pitää olla. Esim. mun uhmaikäinen lapsi ei kauheasti kunnioita sitä mielipidettä, miten jossain tilanteessa pitää olla. Usein joudun viemään hänet pois tai jättää menemättä.
Kyllä oikeasti pitää olla jokin alin taso. Ja väitän että teiniltä pitää voida vaatia tietty minimikäytös. Uhmis on eri asia. Onhan ne teinit koulussakin jossa on rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen vapautta ja vastuuta periaate.
Avaa vähän. Tässä oli esimerkkinä jokin yhteinen tekeminen, jota teini ei halua ja jossa hän sitten osoittaa mieltä. Ja sitten pitäisi pohtia miten jotenkin vanhemman toimia... En kerta kaikkiaan tajua, mitä keskustelemista siinä on. Kyllä pitää osata käyttäytyä!
No, normaalisti lapset teini-ikään tullessaan alkavat irtautua vanhemmistaan ja sen sekä hormonimyrskyjen takia vanhemmilla ja lapsilla voi helposti mennä sukset ristiin. Siinä ei aina välttämättä auta vanhemman tai jonkun satunnaisen av-mamman määritelmä käytöstavoista.
Tietenkin, mutta ei se silti voi olla este sille, ettei kolmilapsinen teiniperhe kymmeneen vuoteen käy esim ravintolassa syömässä. Siis että täytyy olla jokin tietty lauman käskyjärjestys ja käytännön järki! Vai kököttääkö ihmset oikeasti sekä uhmaiän että teini-iän kokonaan kotona?? Koska lähtökohtaisesti teinin sana painaa eniten?
Puhutaanko tässä nyt siitä, ettei kymmeneen vuoteen käydä ravintolassa lasten takia vai jostain tavallisemmasta skenaariosta?
Me ollaan kai kasvatettu lapset jo ennen teini-ikää. Jokainen meidän lapsista on oppinut jo alakouluiässä että meillä ei koskaan pääse kaverille yöksi, meillä ei saa käyttää minkäänlaisia päihteitä, meillä tullaan aina kymmeneltä kotiin, meillä ei kiroilla. Muita sääntöjä... ei vaan tarvita. Ei oo koskaan tarvinnut yhtään teiniä kasvattaa. Meiltä löytyy 17v, 19v ja 21 v pojat. Mainitsemiani sääntöjä ei enää sovelleta kun teini täyttää 18v, siihen mennessä ne on näköjään jo sisäistetty osaksi omaa identiteettiä. Mistä asioista teidän muiden sitten pitää vääntää kättä niiden teinien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haistan keskivoimakasta omakehua. Et varmastikaan ole tullut ajatelleeksi, että teinejäkin on erilaisia. Toisilla ihmisillä esim. on vahvempi tahto kuin toisilla. Et muuten satu olemaan se mamma, jonka lapsilla ei ollut ollenkaan uhmaikää?
No voi olla että on voimakkaampi tahto, mutta siis kyllä peruslinjan täytyy olla se, että vanhemmat määrää. Siis tyyliin että jos mennään ravintolaan tai sukulaissynttäreille niin sinne oikeasti voi ottaa koko perheen ja pitää voida vaatia että siellä myös käyttäytydytään. Eihän se uhmiskaan miten vaam saa olla!
Mä en oikein osaa sanoa sulle mitään, kun sä ajattelet, että kaikkeen riittää se, että jollakulla on mielipide, miten pitää olla. Esim. mun uhmaikäinen lapsi ei kauheasti kunnioita sitä mielipidettä, miten jossain tilanteessa pitää olla. Usein joudun viemään hänet pois tai jättää menemättä.
Kyllä oikeasti pitää olla jokin alin taso. Ja väitän että teiniltä pitää voida vaatia tietty minimikäytös. Uhmis on eri asia. Onhan ne teinit koulussakin jossa on rajat.
Tykkäät selvästi verbistä pitää. Mutta se ei jotenkaan ole kauhean hedelmällinen lähtökohta keskustelulle. Varmaan pitää olla joku lähtötaso joo. Mutta mikä se lähtötaso sitten on? Tuntuu, että niputat äärimmäiset skenaariot ihan normaalin teini-iän kuohunnan kanssa samaan, ja paheksut sitten sitä, kun omat lapsesi ovat toisenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen vapautta ja vastuuta periaate.
Avaa vähän. Tässä oli esimerkkinä jokin yhteinen tekeminen, jota teini ei halua ja jossa hän sitten osoittaa mieltä. Ja sitten pitäisi pohtia miten jotenkin vanhemman toimia... En kerta kaikkiaan tajua, mitä keskustelemista siinä on. Kyllä pitää osata käyttäytyä!
No, normaalisti lapset teini-ikään tullessaan alkavat irtautua vanhemmistaan ja sen sekä hormonimyrskyjen takia vanhemmilla ja lapsilla voi helposti mennä sukset ristiin. Siinä ei aina välttämättä auta vanhemman tai jonkun satunnaisen av-mamman määritelmä käytöstavoista.
Tietenkin, mutta ei se silti voi olla este sille, ettei kolmilapsinen teiniperhe kymmeneen vuoteen käy esim ravintolassa syömässä. Siis että täytyy olla jokin tietty lauman käskyjärjestys ja käytännön järki! Vai kököttääkö ihmset oikeasti sekä uhmaiän että teini-iän kokonaan kotona?? Koska lähtökohtaisesti teinin sana painaa eniten?
Puhutaanko tässä nyt siitä, ettei kymmeneen vuoteen käydä ravintolassa lasten takia vai jostain tavallisemmasta skenaariosta?
Onko ravintolassa syöminen jotenkin epätavallista? Puhutaan siitä että vanhempien oletetaan laativan jotain strategioita jotta teinin kehtaa viedä ulkomaailmaan. Ja jos teini ei tahdo, ei mennä. Kun minusta teiniltä pitää voida vaatia tietyt minimit. Tussahdella voi sitten pienemmistä asioista.
Ja sama koskee tuota luottamusta. Pitää voida luottaa. Jos ei voi, niin siihen pitää hakea apua. Ei miettiä että mitä vanhemman pitää tehdä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haistan keskivoimakasta omakehua. Et varmastikaan ole tullut ajatelleeksi, että teinejäkin on erilaisia. Toisilla ihmisillä esim. on vahvempi tahto kuin toisilla. Et muuten satu olemaan se mamma, jonka lapsilla ei ollut ollenkaan uhmaikää?
No voi olla että on voimakkaampi tahto, mutta siis kyllä peruslinjan täytyy olla se, että vanhemmat määrää. Siis tyyliin että jos mennään ravintolaan tai sukulaissynttäreille niin sinne oikeasti voi ottaa koko perheen ja pitää voida vaatia että siellä myös käyttäytydytään. Eihän se uhmiskaan miten vaam saa olla!
Mä en oikein osaa sanoa sulle mitään, kun sä ajattelet, että kaikkeen riittää se, että jollakulla on mielipide, miten pitää olla. Esim. mun uhmaikäinen lapsi ei kauheasti kunnioita sitä mielipidettä, miten jossain tilanteessa pitää olla. Usein joudun viemään hänet pois tai jättää menemättä.
Kyllä oikeasti pitää olla jokin alin taso. Ja väitän että teiniltä pitää voida vaatia tietty minimikäytös. Uhmis on eri asia. Onhan ne teinit koulussakin jossa on rajat.
Tykkäät selvästi verbistä pitää. Mutta se ei jotenkaan ole kauhean hedelmällinen lähtökohta keskustelulle. Varmaan pitää olla joku lähtötaso joo. Mutta mikä se lähtötaso sitten on? Tuntuu, että niputat äärimmäiset skenaariot ihan normaalin teini-iän kuohunnan kanssa samaan, ja paheksut sitten sitä, kun omat lapsesi ovat toisenlaisia.
Niin. Kun se normi nyt vaan määrää mitä pitää tehdä. Että se teinin perhe kuitenkin elää normaalia elämää. Käy ulkona, matkoilla, näkee sukulaisia. Sen sijaan että kökötetään kotona teinin oikkujen vankina.
En ole kyllä koskaan nähnyt että teinit käyttäytyisivät huonosti vanhempiensa seurassa ravintolassa :D
Eiköhän niillä ihan peruskäytöstavat ole hallussa, mutta porukassa tyhmyys tiivistyy ja käytydytään kuin pahaiset kakarat.
Ei teinejä enää varsinaisesti kasvata. Keskustelemalla puhutaan asioita läpi jos syytä on.
En tiedä kun olen vasta parikymppinen, mutta kuhan ajattelin ilmaista mielipiteeni. Mä sain olla vapaa. Äiti ei rajoittanut minua mitenkään, tietty kerroin aina minne olen menossa yms. Äiti ei koskaan kieltänyt, siksi pystyin olemaan rehellinen. Otin myös vastuun kuitenkin että koulut tuli hoidettua. Sain käydä bileissä, koska en koskaan tullut kotiin poliisikyydillä, enkä edes humalassa. Joskus en tullut kotiin vain jäin kaverille yöksi. Laitoin äitille yöllä viestiä että jäänkin, äiti vastasi aina vain ok. Kaverini joutuivat aina valehtelemaan missä ovat ja karkailemaan kotoa. Mun ei tarvinnut. Oma äitini tiesi välillä paremmin missä muiden lapset ovat. Eikä me koskaan tehty mitään tyhmää, ei lähdetty vanhempien miesten mukaan tai rikottu paikkoja missään. Ei tarvinnut kapinoida kun kaikkea sai tehdä. Olen miettinyt jälkikäteen että olisin muuten varmaan valehdellut niinkuin kaverinikin jos en olisi saanut muuten mennä.
No nykyhetkeen. En tänä päivänäkään ole vielä ikinä ollut humalassa, käyttänyt huumeita. Rikosrekisteriäkään minulla ei ole ja koulutuskin löytyy. Yritän itse pyrkiä samaan, vapautta ja rajoitusta sittemmin jos tarve tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen vapautta ja vastuuta periaate.
Avaa vähän. Tässä oli esimerkkinä jokin yhteinen tekeminen, jota teini ei halua ja jossa hän sitten osoittaa mieltä. Ja sitten pitäisi pohtia miten jotenkin vanhemman toimia... En kerta kaikkiaan tajua, mitä keskustelemista siinä on. Kyllä pitää osata käyttäytyä!
No, normaalisti lapset teini-ikään tullessaan alkavat irtautua vanhemmistaan ja sen sekä hormonimyrskyjen takia vanhemmilla ja lapsilla voi helposti mennä sukset ristiin. Siinä ei aina välttämättä auta vanhemman tai jonkun satunnaisen av-mamman määritelmä käytöstavoista.
Tietenkin, mutta ei se silti voi olla este sille, ettei kolmilapsinen teiniperhe kymmeneen vuoteen käy esim ravintolassa syömässä. Siis että täytyy olla jokin tietty lauman käskyjärjestys ja käytännön järki! Vai kököttääkö ihmset oikeasti sekä uhmaiän että teini-iän kokonaan kotona?? Koska lähtökohtaisesti teinin sana painaa eniten?
Puhutaanko tässä nyt siitä, ettei kymmeneen vuoteen käydä ravintolassa lasten takia vai jostain tavallisemmasta skenaariosta?
Onko ravintolassa syöminen jotenkin epätavallista? Puhutaan siitä että vanhempien oletetaan laativan jotain strategioita jotta teinin kehtaa viedä ulkomaailmaan. Ja jos teini ei tahdo, ei mennä. Kun minusta teiniltä pitää voida vaatia tietyt minimit. Tussahdella voi sitten pienemmistä asioista.
Ja sama koskee tuota luottamusta. Pitää voida luottaa. Jos ei voi, niin siihen pitää hakea apua. Ei miettiä että mitä vanhemman pitää tehdä toisin.
Voi hyvänen aika. Ei, ravintolassa syöminen ei ole epätavallista, mutta se on, ettei siellä voi lasten takia käydä.
-
Sä kerrot, millaista pitää olla. Selvä. Vaikea siihen on oikein vastata mitään.
Mulla on sellainen vapautta ja vastuuta periaate.