Lue keskustelun säännöt.
Lapsuusajan hyvä ystävä ei kutsunut 50- vuotispäiville mutta ystävät pyysivät osallistumaan lahjaan.
08.06.2025 |
Ei tullut kutsua lapsuusajan ystävän syntymäpäiville. 50- vuotispäivät tulossa parin viikon päästä. Nyt ystävät haluavat kerätä rahaa yhteiseen lahjaan. Nämä jotka keräävät saivat kutsun. Minulta myös kysyttiin yhteiseen lahjaan osallistumista. En vielä vastannut siihen. Outoa on, että lahjaan pitäisi osallistua kuitenkaan ei kutsua päiville tullut.
Marja- Leena 63v
Uusi- Summa
Kommentit (19)
En osallistuisi, lahjaan osallistutaan jos juhliin kutsutaan. N 65v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä erikoinen tilanne, jos ei ole provo. Ehkä he eivät tiedä ettei sinua ole kutsuttu
Toisia ei kutsuta häihin ja toisia 50v. juhliin. Porvoossa on eri tyyli.
No varmaan olettivat sun saaneen kutsun myös.
Outoa. En osallistuisi lahjaankaan. Jos on hyvä ystävä, voisin viedä myöhemmin hänet vaikka syömään. Vaikka tuskin on kummoinenkaan ystävä kun ei kutsua tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No varmaan olettivat sun saaneen kutsun myös.
Tätähän he käyttävät tekosyynään. "Ei me tiedetty..."
Missä ongelma? Jos tulee viesti, että osallistu ja tässä tilinumero, niin ei ole mitään pakkoa antaa rahaa.
Koska ajattelit aikuistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taida olla todellinen lapsuusajan ystävä. Ei nyt viisikymppinen ollut syntynytkään, kun 63 v. oli lapsi. :D
Eli suomeksi: trolli.
13 vuoden ikäerolla tuskin olitte lapsena kovin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kai seuraava aihe. - Tähän mennessä olen saanut tai oikeammin joutunut maksamaan polttareista, joihin kyllä sain osallistua mutta odotin kyllä myös saavani hääktutsun, jota en saanut- - En vielä täänkäämn tiedä miksi en. Ikävintä on ollut vastailla muille uteliaille, että miksi en ollut mukana häissä. - Ehkä minulta puuttui oikea titteli tai ehkä olin liian persaukinen kun oma ura ei ollut sellainen, josta oltaisiin voitu esitellä, että on sitä tai tätä...
Kun olin lapsi minun ystävät +- 1 vuotta minun ikäni. Ei suinkaan 13 vuotta vanhempia. Edes nuorena töissä en ystävystynyt itseäni 13 vuotta vanhempien kanssa, kun itse aloin lähenee 50 vuotta niin voisi olla 13 vuotta vanhempia ystäviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne olettaa et sinäkin tottakai sait kutsun. Kerro heille että sua ei ole kutsuttu,etkä osallistu lahjaan. Tai voiko olla että kutsu on kadonnut postissa?
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi minun ystävät +- 1 vuotta minun ikäni. Ei suinkaan 13 vuotta vanhempia. Edes nuorena töissä en ystävystynyt itseäni 13 vuotta vanhempien kanssa, kun itse aloin lähenee 50 vuotta niin voisi olla 13 vuotta vanhempia ystäviä
Samaa mietin. Tyyliin 15-vuotiaana kaveerannut 2-vuotiaan kanssa? Kun oli kyse lapsuusajan kaverista
huono provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, tuskin nyt 50-vuotiaalla on lapsuudenystävää, joka on 63-vuotias.
Toisekseen, parin viikon päästä on juhannus, tuskin ne synttärijuhlat silloin on.
Eli pelkkä huono provo.
Vierailija kirjoitti:
No varmaan olettivat sun saaneen kutsun myös.
Niin.- Se tekee asiasta varmasti Ap:le vielä kiusallsiemman. - Kuten itselleni se, että moni aikanaan oli varma, että myös minä sain hääkutsun kun olin saanut kutsun polttareihinkin, joista maksoin sen mitä muut; tai oikeastaan enemmän kun rahaa paloi myös siihen, että saavuin paikalle kauempaa kuin suurin osa mukana olleista.- Jos olisin tiennyt. eetä en tule saamaan hääkutsua, niin olisin kyllä miettinyt toiseen kertaan, viitsinkö osallistua. Ja jos olisin tiennyt senkin kuinka monelle joudun selittämään, miksi en ollut häissä, niin ei olisi tarvinnut miettiä lainkaan.
Ei lahjaan tarvitse osallistua jos ei kutsuta juhliin.
Ap:n tilanne on kieltämättä hankala, mutta ihan toivoton se ei ole. Vielä voi käydä ihan hyvinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Ei tainnut sittenkään olla niin kovin hyvä ystävä oikeasti, vai mitä?