Miksi se että joku valitsee kotiäitiyden uran sijasta, herättää niin monissa niin vihaisia ja katkeria tunteita?
Kotiäitiys tuntuu olevan sellainen valinta, että se on jo halveksuttavampaa kuin esim. juoppona tai työttömänä oleminen? Miksi?
Minulla on 2 lasta, kolmen vuoden ikäerolla ja kolmas tulossa. Ikäeroa kakkoseen tulee liki 3 vuotta. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa, ammatti kylläkin löytyy. Kotonaolovuosia tulee näillä näkymin ainakin n. 10 vuotta. Tämä tuntuu herättävän ihmisissä ääretöntä vihaa ja kiukkua. Onko se kateutta ja katkeruutta? Kun ei itse pysty, kykene tai voi? En usko selityksiin että kotiäiti kuppaa yhteiskuntaa, koska tukimäärät on pienet ja niille tulee sentään vastinetta uusien veronmaksajien muodossa (tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta), toisin taas kuin esim. työttömät jotka saa paljon isommat tuet ja mitään vastinetta yhteiskunta ei siitä saa ( ja tämä ei ole hyökkäys työttömiä vastaan, minusta työttömien tuet on täysin kohtuulliset ja ne kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan).
Miksi kotiäitiys on niin halveksittua?
Ja nyt haen popparit, koska tiedän että aihe voi synnyttää tosi raakoja tunteita suuressa osassa suomalaisia.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Yhteiskunnan kuppaamista? jos ilman tuloja hoitaa lapset kotona yhteiskuntaa varten, eikä kerrytä edes liikoja eläkkeitä eikä päiväkotikuluja. Kuka kehtaa väittää, että tulee kalliimmaksi yhteiskunnalle, kuin päiväkotilasten ja heidän perheiden ylläpito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse vaan. Mutta pliis älä tule itkemään mulle miten raskasta se on. Mä teen sun hommat JA käyn kodin ulkopuolella töissä. Multa ei nyt vaan riitä sulle sympatiaa kun teet puolet siitä mitä minä.
Ethän sinä tee minun hommia, kerta käyt töissä. Sillä aikaa sun hommas tekee joku ihan muu. Nimittäin lastenhoitaja.
Eikä tee. Mun lapset on koulussa. Kuten myös monen kotiäidin. Esim. tuon 16 v kotona olleen. Ja kotia hoidan ihan yhtä paljon kuin sinä. Enkä ota yhteiskunnalta rahaa.
Eli olet itsekkin ollut kotiäiti ennen kuin lapsesi menivät kouluun?
En kyllä oikeasti ole kuullut, että kovin moni kotiäiti jonka lapset on jo koulussa, valittaisi arkensa raskautta. Tai siis en yhtään. Yhden tälläisen pitkän ajan kotiäidin tunnen henkilökohtaisesti ja hänestä on mukavaa kun saa tehdä rauhassa kotihommat päivällä ja sitten olla lapsia vastassa kotona kun tulevat koulusta.
Mun lähisukulainen. Kaksi kolmesta koulussa. Vika menee ensi vuonna. Aina hirveä itku miten rankkaa on. Itse en ole ollut kotiäiti muuta kuin lasten ekan vuoden. Ei ole varaa. Enkä kyllä kävisi töissä jos en olisi meidän perheen päätulonsaaja. Että se niistä "valinnoista".
Vierailija kirjoitti:
Koska kotiäideistä kuvitellaan että he käyttävät päivät sohvalla istumiseen ja telkkarin katsomiseen. Itselläni on neljä lasta ja joskus minulta kysytään miten saat aikasi kulumaan. Oikeasti tilanne on se, että mitään omaa aikaa tai vapaita hetkiä ei minulla ole ennen kun lapset on nukkumassa. En saa millään tehtyä päivän aikana kaikkea sitä mitä pitäisi.
Jos vaikka tekiskin noin, niin mitäpä sekään muille kuuluisi? Perheen sisäinen asia ja jos siellä asiat toimii, niin kaikki hyvin. :)
En tunne vihaa enkä katkeruutta kotiäidiksi jättäytyneitä kohtaan. Sen sijaan tunnen jonkin asteista huolta. Entä jos mies jättää siinä vaiheessa, kun ei enää ole työmarkkinoilla haluttu, niin mitenkäs käy eläkkeen? Voi olla aika niukka vanhuus edessä.
Ehkä se on tämän tyyliset aloitukset. Omaa epävarmuutta kompesoidaan syyllistämällä muita. Jos on sinut omien arvioiden, päätösten ja valintojen kanssa omassa elämässään tälläisen osaa laittaa sanojan puuttellisuuden piikkiin.
Jokainen saa puolestaa tehdä elämällään mitä lystää, mutta ehkä ärsyttävintä on se, että jotkut kotiäidit väittävät olevansa kaiken asiantuntijoita. Ne jotka laittavat facebookkiin tyyliin: "Ai sinä kysyt onko minulla töitä? Uhhh kyllä, olen äiti! Se tekee minusta herätyskellon, kokin, piian, tarjoilijan, opettajan, sairaanhoitajan, jokapaikanhöylän, turvapäällikön, valokuvaajan, ohjaajan, autonkuljettajan, tapahtumasuunnittelijan, henkilökohtaisen avustajan, pankkiautomaatin ja olen pelästyttänyt pois mörköjä. En saa lomia, sairausajan palkkaa tai vapaapäiviä. Työskentelen päivin öin. Päivystän 24/7 koko loppuelämäni ajan. Kopioi seinällesi, jos olet ylpeä ÄITI" kylmät väreet ja vatsan väänteet tulee kun lukee tuota. Tekisi mieli vastata sinä et ole mikään ihmeen herätyskello! Eikä koulutusta/pätevyyttä tehdä opettajan/sairaanhoitajan hommia yms. Ja kyllä yleensä noita päivityksiä tekevät kotiäidit.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse vaan. Mutta pliis älä tule itkemään mulle miten raskasta se on. Mä teen sun hommat JA käyn kodin ulkopuolella töissä. Multa ei nyt vaan riitä sulle sympatiaa kun teet puolet siitä mitä minä.
Olen tällä hetkellä kotona mutta ensi kesänä aloitan taas työt. Oletan että mulla ei sen jälkeen ole niin paljon kotitöitä kun kukaan ei ole päivisin kotona sotkemassa ja ei tarvitse tehdä niin montaa kertaa ruokaakaan päivässä. t.9
No odota vaan. Silti pitää siivota, pestä pyykkiä, ostaa ruokaa, laittaa sitä, viedä lapsia harrastuksiin, lääkäriin... Ja 8h vrk työtä päälle. On hiukan rankempaa kuin lounaan laitto ja pieni lisäsiivous.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mun tietämät äidit on palanneet työelämään opintojen kautta lasten ollessa kouluikäisiä.
Päiväkoti-ikäiset lapset saa siellä päiväkodissa aamiaisen, lounaan ja välipalan viitenä päivän viikossa. Se on iso määrä ruokaa mitä ei tarvitse miettiä, ostaa/roudata kotiin ja vielä kokatakin. Jos koko perhe on pois 5 päivää viikossa n. 8-16 niin koti pysyy siistinä ja muut hoitaa lasten leikit, ulkoilut ja virikkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Ärsyttää, että OMIEN LASTEN HOIDOSTA maksetaan. Kannatan, että vanhenpainvapaat olisivat n. 1,5-2 vuoden ikään eli nykyistä pidempiä, ja että ne olisi jaettu esim. 3kk äidille, 3kk isälle ja esim. vuosi itse valittavaksi. Sen jälkeen jompi kumpi tai molemmat vanhemmat voisivat tehdä osa-aikatyötä ja lapsi olla 4h päiväkodissa. Isompi lapsi sitten pitkää päivää. Ja tämähän työllistää ihmisiä, kun tarvitaan lisää päiväkoteja. Ne pitää ensin rakentaa yms.
Puolet avioliitoista päättyy eroon, että kiva sitten kotiäidin elellä minimieläkkeellä, kun on ollut vuosien tauolla työelämästä...
Siksi kotihoidon tuki on huono asia. Eikä kotiäitiys ole halveksuttavaa.
Sääliä lähinnä herättää.
Ja ap on malliesimerkki sossupummista - mukuloita väännetään silleen sopivasti kolmen vuoden välein että tuet varmasti juoksee eikä vahingossakaan tarvitse mennä töihin ;) paljosta veikkaa, että ap ei ole käynyt kuin peruskoulun ja jäänyt sitten punnertamaan pershedelmiä maailmaan?
Säästän myös joka kuukausi korkeakorkoiseen rahastoon 150 e. Itselleni. Minusta pahan päivän varalle säästäminen on ihan normaalia, oli sitten kotiäiti taikka työssäkäyvä.
Kotiäitinä kyllä ainakin oppii niksit miten tulee toimeen pienellä.
ap
kai se jonain uhkana nähdään, en tiedä. Itseäni ei mitenkään ärsytä jos jossain perheessä pystytään kustantamaan toisen kotonaolo ja vielä toinen on sellainen, joka sitä oikeasti haluaa. Hyvä juttu heille, mä en jaksaisi vaan olla kotona ja mua estelee vaan se oma halu tehdä jotain muutakin. Pysyn järjissäni kun käyn töissä/opiskelen. Vauva syntyy taas tammikuun alussa ja koulu alkaa heti 16.1 :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse vaan. Mutta pliis älä tule itkemään mulle miten raskasta se on. Mä teen sun hommat JA käyn kodin ulkopuolella töissä. Multa ei nyt vaan riitä sulle sympatiaa kun teet puolet siitä mitä minä.
Olen tällä hetkellä kotona mutta ensi kesänä aloitan taas työt. Oletan että mulla ei sen jälkeen ole niin paljon kotitöitä kun kukaan ei ole päivisin kotona sotkemassa ja ei tarvitse tehdä niin montaa kertaa ruokaakaan päivässä. t.9
No odota vaan. Silti pitää siivota, pestä pyykkiä, ostaa ruokaa, laittaa sitä, viedä lapsia harrastuksiin, lääkäriin... Ja 8h vrk työtä päälle. On hiukan rankempaa kuin lounaan laitto ja pieni lisäsiivous.
No sittenpähän ensi vuonna tiedän. Sen olen vain monelta kuullut, että heillä sujuu arki paremmin kun ovat palanneet töihin ja itsekkin odotan tätä aikaa.
"koska tukimäärät on pienet ja niille tulee sentään vastinetta uusien veronmaksajien muodossa (tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta), toisin taas kuin esim. työttömät jotka saa paljon isommat tuet ja mitään vastinetta yhteiskunta ei siitä saa ( ja tämä ei ole hyökkäys työttömiä vastaan, minusta työttömien tuet on täysin kohtuulliset ja ne kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan)."
Paitsi, että sun lapsista voi tulla yhteiskunan tuilla eläviä ihmisiä. Joten tuo sun FAKTA ei ole ihan fakta. Ja miten niin työttömistä ei yhteiskunta mitään saa? Jos he pääsevät töihin, eikös he muutu yhtä lailla veronmaksajiksi, kuin nämä lapset?
Minä ihmettelen enemmän sitä, milloin Suomesta on tullut henkisesti ja taloudellisesti niin köyhä maa, ettei täällä ole enää varaa pitää huolta lapsista, jotka ovat kuitenkin se investointi tulevaisuuteen, vaikka ajattelisi vain rahaa. Ja mitä niihin yhteiskunnan varoilla elämisiin tulee, niin kotona lapsiaan hoitavat äidit maksavat niiden työssäkävijöiden laskut loppupeleissä. Ensinnäkin yhden lapsen hoito päiväkodissa maksaa vähän kunnasta riippuen n. 800€/kk, jota eivät maksa tietääkseni lasten vanhemmat, vaan vain pienen osan siitä. Toiseksi yhteiskunnan eli niiden kotoa töihinpalaavien äitienkin on maksettava kaikki ne terapiat, ylimääräiset kouluavustajat ja kaikki muut kulut, jotka ovat seurausta siitä lasten apinatarhoissa säilyttämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kotiäideistä kuvitellaan että he käyttävät päivät sohvalla istumiseen ja telkkarin katsomiseen. Itselläni on neljä lasta ja joskus minulta kysytään miten saat aikasi kulumaan. Oikeasti tilanne on se, että mitään omaa aikaa tai vapaita hetkiä ei minulla ole ennen kun lapset on nukkumassa. En saa millään tehtyä päivän aikana kaikkea sitä mitä pitäisi.
Tässä on yksi oivalinen esimerkki miksi se raivostuttaa. Ja myönän tähän heti alkuun myös tietämättömyyteni ja tämä perustuu omaa kokemukseeni.
Kuinka kaikki aika aina menee niihin lapsiin, kodinhoitoon, jne. Kuinka se käyt työstä, jne. Kolmen lapsen äitinä olen hämmentynyt miten te saatte kaiken aikanne niihin menemään. Ihan, kun minua työssä käyvänä äitinä väheksytään, kun minulla tuon kaiken hoitamiseen jää aikaa se 3h, johon teillä on aikaa koko päivä. Älkää vedotko siihen, että lapset ei sotke päivällä kotona. Kyllä koululaiset sotkee ja päiväkoti-ikäisellä ei kauan mene sen kaaoksen aiheuttamiseen. Ja sen ruuan pitää olla niitä koululaisia varten valmiina, jne...
Olen tällä hetkellä kotona mutta ensi kesänä aloitan taas työt. Oletan että mulla ei sen jälkeen ole niin paljon kotitöitä kun kukaan ei ole päivisin kotona sotkemassa ja ei tarvitse tehdä niin montaa kertaa ruokaakaan päivässä. t.9