Voisiko joku selittää, miten meillä vielä 1970- ja 80-luvuilla oli varaa hyvinvointiyhteiskuntaan eikä julkinen talous ollut silloin alijäämäinen?

Koska Neuvostoliiton kauppa.

Nyt lienee paikallaan määritellä hyvinvointiyhteiskunta, koska ei silloin ihmisillä niin kovin lujaa mennyt.

Kasarin lopussa ehkä, mut se jo tiedetään mitä siitä seuras.

Vähemmän taisi olla yhteiskunnan tukia. Idänkauppa kävi.

Kaikki kävi töissä koska koneet eivät osanneet tehdä vielä kaikkea, ja ne joille ei ollut töitä, oli lähteneet mm. Ruotsiin.

Silloin oli huikeasti vähemmän eläkeläisiä ja vanhuksia. Eläkkeiden rajoittaminen on aikamoinen homma. Ja ei, ei eläkeläinen ole rahoittanut omaa eläkettään kuin pieneltä osin. Systeemi on vain ehkä neljäsosaltaan rahastoiva. Vanhukset aiheuttavat valtavasti kuluja myös julkiselle terveydenhoidolle.

Rakenteellinen työttömyys oli vähäisempi, joten veronmaksajia oli enemmän ja etuuksien saajia vähemmän.

Suuret ikäluokat kävivät töissä ja pienet ikäluokat olivat lapsia tai vanhuksia. Nyt suuret ikäluokat ovat vanhuksia ja pienet ikäluokat yrittävät maksaa heidän terveydenhuoltonsa ja eläkkeensä sekä samalla elää itsekin. Mutta kun kaikkeen ei riitä rahaa.

Ja ihmiset osti kaikki tuotteensa ja palvelunsa suomesta. Ei tilattu suoraan kiinasta.

Koska Kekkonen piti kokoomuksen poissa hallituksesta.

Monia syitä...NL:n kanssa tehtiin valtavasti kauppaa, se työllisti. Ruotsi ratkaisi Suomen työttömyysongelman. Ihmiset tyytyivät vähempään, eli ostettiin vähemmän, mutta tavara oli laadukkaampaa, tavarat tehtiin vielä melko pitkälti Suomessa, taas työllistettiin. Ei ollut niin paljon byrokratiaa, eikä vaatimukset olleet mihinkään niin kovat. Ei ollut tietotekniikkaa nielemässä valtavia rahasummia, kuten nykyään. Ei rakenneltu musiikkitaloja, baletteja, urheilupaikkoja ja mitä näitä nyt on. Ihmiset kuolivat nuorempana, eli vähemmän eläkkeitä ja vähemmän tarvetta vanhustenhoidolle. Ei ollut niin paljon syrjäytyneitä, koska helppoja töitä oli tarjolla ei-koulutetuillekin ja heikkolahjaisille, tämä säästi paljon sosiaalimenoja. Käytännössä kaikki ns. säästöt on tehty päin metsiä, kyläkoulujen lakkauttaminen ei tuonut säästöjä, vaan päinvastoin. Samoin kaikki muukin keskittäminen maksaakin enemmän kuin vanhat pienet yksiköt.

Yksi suuri  selittäjä on huoltosuhde, eli se paljonko on työssä käyviä ja paljonko muita. Kun suuret ikäluokat olivat 1970-luvulla parhaassa työiässä, Suomen huoltosuhde oli hyvä: vanhuksia oli murto-osa siitä mitä tänään, eikä 1970-luvulla syntynyt kovin runsaasti lapsiakaan.

Toinen mainittavan arvoinen seikka on julkisen sektorin koko. Verovaroin elävällä julkisella  sektorilla on nyt 70 % enemmän työpaikkoja kuin 1970-luvun alkupuolella. Yksityisellä sektorilla työpaikkojen määrä ei ole kasvanut. Maa- ja metsätaloudesta vapautunut työvoiman kysyntä meni siis kokonaan valtion ja varsinkin kuntien tilille.

Silloin oli asiat paremmin kuin aikaisemmin. Eli kun ennen ei ollut sosiaaliturvaa tai vaikka päivähoitoa ja sitten se saatiin, niin asiat oli hyvin. Tai kun ihminen sai juoksevan veden ja väritelkkarin, niin asiat oli hyvin. Nyt kun meillä on nuo kaikki mukavuudet, mutta enemmän pitäisi saada, niin asiasta tulee ongelma. Elämänlaadun parantaminen nykyisestä tilanteesta maksaa paljon enemmän kuin nollatilasta hyvälle tasolle saaminen. Esim. ennen lääkäri pystyi pelastamaan kahdeksan kymmenestä potilaastaan ja se oli hienoa. Nyt pitäisi pystyä pelastamaan 99 sadasta ja sen 98 ja 99 hoito maksaa ihan tuhottomasti.

Työssäkäynti oli ylpeyden asia koska sitten sait ostettua itsellesi mitä halusit. Pohdittiin, säästettiin ja se oli juhlapäivä kun sait vihdoin ne farkut ostettua. Ja omasta palkasta! Oli perhekeskeismpää aikaa ja käytiin yhdessä sukuloimassa ja kotimaanmatkoja tehtiin mihin rahat riittivät.

Nyt on vitun vetelää ihmistä ettei ole tosikaan! Sossu maksaa ripsiliimat kun ne pitää saada HETI!! Koulut ei kiinnosta kun on tylsää ja pitäis herätä. Töissä pitäis puhua ja siellä likaantuu mun osamaksufarkut, ei jaksa. Somalimammat lykkii 1000e lastenvaunuja joista eivät (kaiken kurjuuden ja savimajojen???!!!) perusteella olisi ikinä kuulleetkaan? Vastikkeetonta rahaa jaetaan joka nistille ja juopolle eikä heille saa kukaan sanoa että nyt loppu päihderahan jako, piste!!

Sairaanhoito syö yhä suuremman osan potista. Esimerkiksi syövän hoito on mullistunut viime vuosikymmeninä. Nopeiden syöpäkuolemien hyvä puoli oli se, että potilaat tulivat halvaksi. Nyt syöpiä sairastetaan entistä enemmän, koska väestö vanhenee, ja niitä hoidetaan erittäin kalliisti. Lopputulos voi olla sama eli potilas kuolee lopulta syöpään, mutta vaikkapa viisi tai kymmenen vuotta myöhemmin. Tänä "ylimääräisenä" aikana hoito on voinut helposti tulla maksamaan satoja tuhansia yhteiskunnalle.  

Ihmisten elinikä on muutenkin pidentynyt. Vaikka kuinka hoetaan, että vanhat ovat rikkaus, niin tosiasia on, että he tulevat todella kalliiksi. 70-luvulla 90-vuotias oli harvinaisuus, nyt heitä on joka suvussa. Ihminen voi helposti olla elämänsä ehtoopuolella 30 - 40 vuotta yhteiskunnan elättinä, joka nostaa eläkettä, asumistukea, kuluttaa sairaanhoidon voimavaroja jne.

Samaan aikaan työtä tekevien veronmaksajien määrä koko ajan vähenee ikäluokkien pienentyessä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli huikeasti vähemmän eläkeläisiä ja vanhuksia. Eläkkeiden rajoittaminen on aikamoinen homma. Ja ei, ei eläkeläinen ole rahoittanut omaa eläkettään kuin pieneltä osin. Systeemi on vain ehkä neljäsosaltaan rahastoiva. Vanhukset aiheuttavat valtavasti kuluja myös julkiselle terveydenhoidolle.

Rakenteellinen työttömyys oli vähäisempi, joten veronmaksajia oli enemmän ja etuuksien saajia vähemmän.

Palkansaajilta kerättävistä eläkemaksuista rahastoidaan enää vain noin 5%, loput 95% maksetaan ulos nykyeläkeläisille.

Aika paljon jo tullutkin, mutta automatisaatio on myös vienyt paljon työpaikkoja.

Vaikka kaikkea sitä mitä nyt on ei ollut, oli optimismia, huomenna ja ensi vuonna on vielä paremmin. Ja niin myös oli.

Tässä pitää myös muistaa se, että julkiset palvelut ovat kasvaneet merkittävästi. Kaivakaa huviksenne julkisella sektorilla työskentelevien määrä. 70-luvulla hyvinvointiyhteiskunta oli edelleen lasten kengissä. 2000-luvun alussa Nokia huuman aikana Suomessa hilattiin hyvinvointiyhteiskunta Ruotsin ja muiden pohjoismaiden tasolle. Silloin Suomen kauppatase taisi parhaimillaan olla noin 12 miljardia euroa positiivnen. Viimeiset melkein kymmenen vuotta kauppatase on vaihdellut välillä nolla ja muutaman miljardin miinuksella.

Kaiken päälle työllisyysaste on heikentynyt merkittävästi. Duunarityöt on karanneet aasiaan. Tilastoja sievistellään koulutuksilla ja muilla työvoimapoliittisilla ohjelmilla. Suomen suurimpiin kaupunkeihin on muuttanut kansoja Suomen ulkopuolelta jotka mediaanituloista ja työllisyysasteesta päätellen elävät lähinnä yhteiskunnan tuilla. Se mitä on tapahtumassa on, että järjestelmä on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa...

Silloin ei Suomea oltu vielä kutsuttu Bilderbergiin leikkimään.

70/80-lukujen vaiheessa tässä kotikylällä oli koulu, posti, pankki, kaksi ruokakauppaa, rautakauppa ja maatalouskauppa.

Ainoastaan koulu on jäljellä ja itseasiassa paljon enemmän lapsia nykyisin kuin noihin aikoihin. Silti aina välillä joku kunnanisä keksii mahtisuunnitelman että pakataan kaikki ala-asteelaiset yhteen megakouluun.

Kovasti on yhteiskunta "kehittynyt".

Kunta kasvukunta alle tunnin päässä stadista.

Vierailija kirjoitti:

Koska Kekkonen piti kokoomuksen poissa hallituksesta.

Kekkonen oli sairas mies niin mieleltään kuin fysiikaltaankin. Agraariyhteiskunta ei enää koskaan palaa vaikka kokoomusta ei olisi koskaan ollutkaan.

Koska Katainen oli vielä alaikäinen, eikä päässyt sotkemaan maan asioita...