HUHTIKUISTEN tiistaiaamuun!

En oo pakannut lähtökassia, enkä vauvan kotiintulovaatteitakaan, saati tehnyt petiä. Naapurin nainen varottelee aina, ettei saa tehdä petiä kovin aikaisin. Huonoa onnea tuo kai. Odotan huomista ultraa, missä nähdään kokoa ja näköä. Siitä tiedän sit vähän sitä aikaakin järkeillä, samalla kaavalla kun luulis menevän noiden toisten kanssa.



Sain eilen hommattua mahtavat liitoskivut ja supparit kun rehasin noita kahta kerhoon ja takaste kävellen. Tänään on tehty jo samat kuviot, joten mukavaa iltaa vaan taas tiedossa. Yö oli ihan järkyttävä. Olin ihan sekasin, ja vauva antoi sellasia luisia teräviä potkuja oikeeseen kylkeen sänkyä vasten, et huudahdin kivusta unenpöpperöissäni. Ennenkuulumatonta toikin on. Saas nähdä mitä huomenna siellä sanotaan. Luulis olevan alapääkin jo edistynyt näistä suppareista oikeeseen suuntaan.



Ihanaa oli mll:n kerhossa aamusta nähdä taas paljon äitejä ja lapsia. Meidänkin ipanat tykkäs niin kovasti ja hoitivat hirveesti pieniä vauvoja. Saivat syliinkin vauvan, ja olivat ikionnellisia. Jokaiselle kerrottiin, kuinka meille syntyy pian vauva.. Ihan ku ei mistää huomaisi..



Mitähän kyssäreitä oli liikkeellä?? Harmi kun niitä ei tässä muista ikinä. Tilda; hain muuten lastentarvikkeesta sen trikooliinan, tuntuu kivalta. Pidempi versio oli mihin päädyin. Mutta nyt hommiin kun lapset nukkuu.. Palloilen vielä illemmalla jos jotain jäi..



Lumo 36+1

Lumon kanssa olen täällä samoilla saamattomuuksilla, elikkäs ei ole valmiina sänkyä, vaatepinoa saatikka sairaalakassia. Noh, vielähän tässä mulla on liki kaksi kuukautta aikaa.. Taidan yrittää kuitenkin Lumosta ottaa mallia, ja marssia ostamaan sen liinan. Sitä oon jo kovasti haaveillut, pitäsi niitä sidontojakin opetella ajoissa..



AUTOILU:Hipsu ainakin kyseli automatkoista; meidän esikoinen oli kuukauden ikäinen, kun ajeltiin ekku kerran 400 kilometrin matka mummiloihin (yhdellä pysähdyksellä). Pikku-kakkonen taasen oli vajaa 2 viikkoa, kun ajeltiin 100 kilsan matka samaisiin mummiloihin. Eli kyllä muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa voi aivan hyvin jo automatkalle lähteä. Jos turvakaukalo tuntuu liian " syvältä" vauvalle, voi sinne pyllyn alle taitella vaikka harsoa. Näin vauvan selän asento pysyy parempana. Ja jos matkalle tulee mittaa yli 4 tuntia, niin kannattaa sinne ainakin yksi sylittelytauko lisätä.



Mielialoista sen verran, että meikäläisellä heittää niin että huh-huh! Nyt tällä hetkellä on ollut ihmeellinen alakulo se valtaava tunne, vaikka yleensä olen varsin pirteää tyyppiä. Ja itkuherkkä olen myös. Niin ja sit hermot kiristyy aivan TOSI pienistä. Hermojen kiristyminen on ainoa, mikä on mun " yleisluonteelle" varsin tyypillistä, mutta noi muut ei tod.!



Ja sit ISYYSLOMASTA; meillä mies aloittaa het kun vauvi syntyy, tai viimeistään, kun pääsen lapsen kanssa kotia (riippuen pääseekö mummit tai ukki isompia lapsia kaitsemaan). Mutta tällä kertaa pitää nyt ilmeisesti alussa vain viikon, koska meillä on se rakennusprojekti loppukesästä ja sinne pitäsi säästellä mahdollisimman paljon lomia.



Ja vielä seksisanailuun; meillä seksielämä pysynyt enallaan, eli varsin vilkkaana koko raskausajan. Johtuen luultavasti siitä, että mulle se ei aiheuta ollenkaan kipuja tai suppareita. Asentovalinnat tosin alkaa olla melko vähissä... ;)



(.) on iso ja ennallaan! Liikkeet vieläkin varsinaista myllerrystä, ja juuri tällähetkellä tuntuu olevan hikka:) Äipän päätä puristaa aina ja alati se arvioitu suuri koko, saahan nähdä millaisen kauhuskenaarion tästä saan itselleni ennen laskettua vielä kyhättyä...!



Tänä iltana olisi tiedossa lenkki ystävän kanssa, kiva saada juttuseuraa:)

Nyt hiihdättämään esikoista!



tirpaisevaa aurinko-pakkas tiistai-iltapäivää!



tilda 33+3 (elikkäs vielä on aikaa!)

Nukkumisjärjestelyt on meilläkin hiukan hakusessa, kun molemmat lapset nukkuvat samassa huoneessa meidän kanssa. Esikoisen sänky on aivan kiinni meidän sangyssä (eikä halua vielä omaan huoneeseen), ja nuorimmainen nukkuu keskessä. Pinnasänkyä ei saa mahtumaan samaan huoneeseen, ja vähän jännittää kuinka kaikki nukuttais samassa sängyssä? Noh, nähtäväksi jää!

Hormonit heittelee täälläkin. Välillä olen tosi onnellisella tuulella ja hetken päästä äärettömän aggressiivinen ja valmis väkivaltaan. Toisella hetkellä haluaisin vauvan heti syliin ja toisella haluaisin perua koko jutun. Jatkuva väsymys myös varmaan aiheuttaa näitä mielialan heilahteluja. Olenkin ottanut tavoitteeksi tehdä joka päivä vain yhden jutun. Enempään ei pysty.



Oma (.) pullottaa jo hassusti ulos päin. Tarttee ottaa valokuva muistoksi, koska meidän perhe on sitten tämän vauvan myötä koossa. Viime viikolla supisteli rankasti ja etsin jo synnytysvastaanoton puhelinnumeron valmiiksi. Neuvolalääkäri kuitenkin totesi, ettei kohdunkaula ole avautunut yhtään. Maha on kyllä pudonnut selvästi alaspäin ja sf-mitta oli 27!



Sairaalakassia en ole vielä edes miettinyt. Mitähän siihen oikein laittaisi? Vauvalle pitää tietysti varata vaatteet kotiin tuloa varten ja itelle puhtaat vaatteet. Mitä te muut olette pakanneet?



Harmi, että TAYSissa on vieläkin näitä elämäänsä kypsyneitä kätilöitä. Ite aion varautua jo pahimpaan eli käytäväpaikkaan ja 12 tunnissa ulos. Huhtikuu on kuulemma sen verran ruuhkainen taysissa, ettei vuodepaikat riitä kaikille. Tamperelaisena toissynnyttäjänä tuskin saan makoilla sairaalassa, vaan passitetaan kotiin heti, kun vointi sallii.



Pelargonia ja 34+7

hokasin just nääs et nlalääkärin piti tehdä mulle pe se synnytystapa arvio mutta sit se oli niin vauhkona siitä verenpaineen noususta ja turvotuksesta että sehän jäi tekemättä. Mun tarvii muistaa sit maanantaina sanoa TAYS:n äitipolilla että voisko joku kattoa et mahtuuko hän sieltä tulemaan... Olis ihan kiva saada varmistus ennenkuin alkaa puskemaan ja sit ku ollaan jumissa niin joku sanoo et hups ei tää mahukkaan...



Onko muita joille on iskenyt yhtäkkiä huonovointisuus? Mulla on ollu koko päivän ihan kamala olo, en ole oksentanu mutta ruokaa ei tee mieli ja olo on hirvee ja ihan väsyny.



Noista hoitotasoista ja -pöydistä. Me ostettiin semmonen kylppäriin tarkoitettu korkea taso jossa on se amme ja kaks hyllyä. Ihan siksi että a) vaippa on kätevä vaihtaa vessas jos joutuu pesemään ja ei tarvi sit ympärikämppää kiikuttaa lasta b) mun selkä ei kestä kylvetystä " kyykyssä" joten tommonen korkealla kylvetys on ergonomisempi. c) ne hyllyt ei kastu kun siellä ammeessa on semmonen poistoletku jolla ne vedet saa siististi suoraan viemäriin ammeesta. Meil kävi ton tason kans tuuri: löysin lasten kirppikseltä sen uutena 50e.



On muuten jännä et hoitohenkillökunnalla vaihtelee mielipiteet esim. näistä oikeista nukkumisasennoista viimeisillään. Sairaalassa mua varoteltiin et ei saa nukkua selällään ja mun terkka sanoi että nuku vaan jos pystyt. Mulla on nimittäin tapana kääntyä aina yöllä selälleen ja herään sit siitä. Ja mä en kyl todellakaan ala sit selän alle mitään käpyjä asentamaan että en vaan niin kääntyisi unissani. Jos siitä ei kerran mitään oireita tai huonoa oloa tule mulle niin olkoon. Vasemmalla kyljellä mun on vähän huono olla välillä vaikka se olis oppikirjojen mukaan se kaikista paras asento sillä poika potkii just vasemmalle ja jos siellä on liian ahdasta ja patja painaa niin sit huomaan et se hikeentyy ihan täysin.



Muuten kyssäri vielä teille jotka olette aiemmin synnyttäneet: Lopettaako vauva liikkeet just ennen synnytystä? tai hidastuuko ne tosi paljon? Mulle vaan entinen terkka sanoi et ei tarvi säikähtää jos niin käy et yleensä vauva hidastuu just ennen h-hetkeä. Mut kun tätä infoa tulee vähän joka versiona niin haluisin kuulla eläviä esimerkkejä.



Annu huomenna rv36 jihuu!

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, vai mitä kanssasisaret? :) Olin aktiivisempi tuolla vauvakuumeilijoissa, mutta sitten jotenkin into lopahti ja olen jäänyt taustailemaan. Suunnilleen joka arkipäivä olen käynyt teidän muiden kuulumisia tsiikailemassa.



Eli miniesittely (löydyn kyllä listoilta, sen verran aktiivisuutta olen saanut kasaan...). Olemme siis kaksilapsinen (4,5 v. poika ja 2 v. tyttö) perhe Tampereelta. Tämä on neljäs raskaus, toinen raskaus päättyi keskeytykseen sikiön vaikean sairauden vuoksi viikolla 23. Olen yleensä kärsinyt korkeasta verenpaineesta raskauden aikana, tämäkään raskaus ei tunnu olevan poikkeus. Tosin minulla on myös jännitysverenpainetta eli neuvolassa paineet ovat harvoin alle 150/100 :( Mittailen sitten kotona, kalibroimme mittarit neuvolassa. Nyt on taas verenpaine nousemaan päin, joten mahdollisesti vanhan kaavan mukaan mennään -> loppuraskauden hyppään äitipolilla ja joudun takuulla ainakin hetkeksi lepohoitoon osastolle. Se ei nyt oikein sikäli onnistuisi, että hoidan lapsiamme kotona :Z Vaikka vauvan parashan se on tärkeintä. No, murehditaan sitä sitten, kun sen aika on.



Kateudella lueskelen niistä, jotka ovat saaneet painonnousunsa pysymään kurissa - itse en siihen jengiin kuulu. Nyt on tullut 18 kg eli vauhti on suunnilleen sama kuin edellisissäkin raskauksissa. Onneksi olen päässyt vuodessa sinne lähtöpainoon, joskaan se ei ole ollut automaatio. Hyi minä, leipäläpi pienemmälle!



Joku kyseli noista isompien lasten nukkumajärjestelyistä ja me olemme hoitaneet sen niin, että hankimme meidän makkariimme lapsille kerrossängyn. Meillä ei kukaan ole vauvanakaan nukkunut pinnasängyssä tai ylipäänsä omassa sängyssään. Isompi on siirtynyt ihan mielellään sinne kerrossängyn yläpetille, mutta pienempi ei suostu nukkumaan alasängyssään kuin vahingossa :I No, ehkä se vauva mahtuu sitten siihen äitin ja isin väliin sitten ;)



Missäs teillä tuntuvat masuvauvan liikkeet erityisesti? Minulla ne tuntuvat alamahalla, joskus jotain punkemista oikealla ylhäällä. Varmaankin likka on kuitenkin pää alaspäin, kun muistelisin liikkeiden tuntuneen ihan samoilta edellisissäkin raskauksissa tässä vaiheessa. No, enköhän sinne polille vielä joudu paineiden takia, joten ultra varmaan on vielä luvassa :I



Fuulis 33+6

Pitkan pinon jatkoksi viela hieman kuulumisia taalta Walesista.



Huonovointisuudesta on puhuttu - tana aamuna iski alkukuukausilta tuttu yokottava olo, en oksentanut mutta tosi pitkaan teki pahaa ja piti istua parkkipaikalla auton ovi auki ja yrittaa tasoitella oksettavaa oloa raikkaan ilman haistelulla. Toivottavasti ei ole tata loppuun saakka. Kauheasti vasyttaa myos, viime yo oli levoton, nain kauheita painajaisia joissa aina aiheutin vastasyntyneelle vauvalle kuoleman huolimattomuudellani - hirveassa ahdistuksen hiessa herasin, mutta onneksi heti tunsin pojan liikkeet masussa niin rauhoituin... viimeisessa unessa viela kissa putosi viemarikaivoon josta ei ollut ylospaasya, eli en kyennyt kenestakaan huollettavastani pitamaan huolta! Aamulla olin ihan naatti naista unista.



Annuko se puhui nukkumisasennoista - taalla myos sanotaan etta selallaan ei saisi maata, vauvan paino voi kuulemma tukkia aortan ja veren (vai oliko se hapen?) kulku omiin aivoihin ja myos vauvalle voi estya. En ole mitaan pyorryttavaa tunnetta tai muuta kylla huomannut ja mietinkin etta kylla kai sen itse huomaisi jos jotain olisi vialla, ja valilla selallaanmakuu tuntuu ainoalta hyvalta asennolta - etenkin kun lonkat ja reidet puutuu jos makaa kyljellaan liian pitkaan.



Mielialat vaihtelevat taallakin sekunnin sadasosassa, onnellisuudesta pelon kautta arsytyksen ja kiukkuisuuden sfaareihin... vasymys kai naitakin heilahduksia lisaa kovasti. Onneksi tanaan loysin sattumalta taalta kaupasta Marie kekseja, niita ei ole ennen taalla myyty, ihan tuli lapsuus mieleen ja mieliala parani! Nyt olenkin niita tuossa puoli pakettia jo vetanyt... toivonpa etta liikakilot lahtevat yhta helposti kuin aidiltani, joka kerasi jokaisessa raskaudessa reilusti yli 20kg. Itsella toistaiseksi ' vasta' noin 12kg - tosin taalla ei aiteja edes punnita tarkastuksissa, ihan kiva toisaalta ettei syynata grammalleen, mutta itseani kiinnostaisi tietaa tarkemmin kuinka paljon paino lisaantyy.



Eilen nauroimme miehen kanssa kun olimme lahdossa kestovaippaesittelyyn, kuinka huvittavaa on etta vaippatapaaminen on meidan sosiaalisen elamamme kohokohta talla hetkella - ilmeisesti se elama on jo nyt alkanut muuttumaan aika lailla! :)



Nyt taytyy ottaa pienet paivaunet, sitten jatkaa viela opiskelujuttuja jonkun aikaa.



Hyvaa oloa kaikille,

Lumsku 32+5

Tässä tämä päivä taas mennyt vauhdilla. Pakkasta ja aurinkoa riittää :)



Mutta olin tänään neuvolassa, kaikki muuten hyvin hb oli vain 105... joten rautaa tässä pitää ruveta popsimaan. Taas oli asukki kääntynyt pääylöspäin. Tuli synnytystapa- arvio aikakin, mutta väärään sairaalaan, joten taas saa odotella vähän lisää. Eipä tässä vissiin mitään kiirettä ole, vaikka olo kyllä välillä vähän lähteäkö vai ei. Tähän asti on ainakin mennyt ohi. Sairaalakassi on pakattu siis joten taitaa sekin vaikuttaa asiaan :)



Mutta satuin tuossa huomaamaan, että viikonloppuna on ollut jälleen k-18galluppi... Meillä on iltajumppaa normaaliintapaan, melkein joka päivä. Tosin isännän työmatkojen takia kerrat painottuneet viikonloppuihin, mutta silloin onkin otettava viikkotasapaino kiinni ;)

Supistuksia tulee sitten vähän enemmän, mutta kyllä ne kestää.

Sitten voisin tietysti jatkaa... Meillä tuo esikko on nukkunut melkein alusta asti omassa huoneessa (nyt vähän yli vuoden), mutta asiaa on osittain helpottanut myös se kun lähes syntymästä asti nukkunut koko yön putkeen. Nyt täytyy vain vauva laittaa kodinhoitohuoneeseen (1 iso huone) ja sitten kun molemmat nukkuu koko yön niin samaan huoneeseen. Ja sitten täytyykin melkein muuttaa, kun isommaksi tulevat jos tuleekin tyttö :)



Mutta nyt täytyy lähteä taas askareisiin!



-viivi_84 ja maha- asukki 34+3

Esikko katsoo Pikku kakkosta, katsotaan kauanko rauhaa riittää....



Tänään oli aamupäivällä ekaa kertaa sellainen olo, että vauva punkee ulos - paine alhaalla oli hurja, häpyliitosta vihloi ja kävely oli vaappuvaa. Hassua, esikoisesta ei koskaan ollut moista kun laskeutui vasta synnytyksessä. Onneksi iltapäivänokosten aikana Kalle oli hilannut uitseään hieman ylemmäs ja selvisin esikoisen tarhaan kävellen.



Nukkumisjärjestelyt: meillä tyttö muutti omaan huoneeseen vuoden ikäisenä. Se oli ehdottomasti paras järjestely meille, sillä olin lapsen myötä tullut todella kevytuniseksi - heräilin jokaisen pihahdukseen vaikka nukuin (ja nukun edelleen) aina korvatulpat korvissa. Eli siinä vaiheessa kun yösyötöistä päästiin, pinnis siirtyi pois makkarista. Oman ' isojen tyttäjen sängyn' tyttö sai viime syksynä (vajaa 2 v) ja on nukkunut siinä nätisti. Kävimme yhdessä ostamassa sängyn ja kokosimme sen koko perheen voimin, tyttökin sai " ruuvata" . Ehkä se teki sängystä niin spesiaalin, ettei kertaakaan kaipaillut pinnnistä takaisin. Jossain vaiheessa oli viikon vaihe, että karkaili pois, mutta se meni ohi.



Mä en voisi enää ajatellakaan, että tyttö olisi meidän kanssa samassa makkarissa, en vaan saa nukuttua niin. Saa nähdä millainen nukkuja tulokas on - jos pääsemme yökukkumisista aiemmin kuin tuo 1 v, Kalle saa muuttaa siskonsa kanssa samaan huoneeseen.



Annuko kyseli liikkeiden hiljenemisestä? Mulla viimeksi ainoa synnytystä ennakoiva merkki näin jälkikäteen ajateltuna oli se, että tasan viikko ennen vesien menoa masussa oli yhtäkkiä hipihiljaista 1,5 päivää. Ehdin jo pelästyä tosissani ja kävin polilla käyrissä, mutta kaikki oli kunnossa. Nyt kyllä on joka päivä sellainen melske, ettei ole ainakaan vielä tarvinnut miettiä tota. Tosin tuntuu että vatsa on ihan täynnä vauvaa - Kalle tuntuu välillä oikein kiukkuiselta kun mihinkään ei mahdu enää ;-)



Väsymystä ja ruokahaluttomuutta täälläkin, taitaa kuulua taudinkuvaan. Päivärytmi on nyt tullut sellaiseksi, että aamupäivät touhuan mitä touhuan ja iltapäivisin nukun 1,5-2 tuntia ennenkuin lähden tarhareissulle. Eilen ei tuokaan lepo tuntunut auttavan, mutta mies kyllä huomautti illalla että auttaisi jos söisi jotain... olin syönyt päivällä vähän mysliä ja pari voileipää... Tänään olen sitten tankannut säännöllisesti ja olo on ollut pirteämpi, kas kummaa ;-)))



Pipsukka 36+2... aika käy vähiin

Omaan huoneeseen siirtyminen kävi meillä samalla kun muutettiin viime keväänä, tyttö oli silloin 1v3kk. Pois pinniksestä siirryttiin vissiin 1v8kk. Tyttö oli silloin niin kovin ylpeä uudesta sängystään, että siirtyi siihen nukkumaan tosi helposti. Sängystä karkailua oli parina iltana, mutta kehiteltiin uudet iltarutiinit satuineen ja on toiminut kyllä tosi hyvin.



Mulla on huomena neuvola ja saas nähdä mitenpäin vauva on. Se on kieppunut perjantaista lähtien tosi paljon.... vähänkö jännittää!



Perjantaina minäkin sitten pakkasin vauvan kotiintulovaatteet valmiiksi lähtöä varten + imetysliivit ja liivinsuojat.



Jassoo, nyt iltahommiin.



Peppinetta 36+1

Hei!

Mullakin on ollut jo jonkun päivää tosi äklö olo,eikä mikään tunnu helpottavan... En ole oksentanut, mutta ei tee myöskään mieli syödä vaikka nälkä on. Mikään ei maistu kunnolla ja kun oon syönyt, niin on oikein mielettömän huono olo. Ja varsinkin illalla ennen nukkumaanmenoa....kätilö eilen sanoi, että ennen synnytystä noi oireet tulee usein takasin, samat hormonit ilmeiseti " löystyttää" kehoa synnytykseen, että vauva mahtuu ulos. Vielä on kyllä matkaa synnytykseen, kun viikkoa 34 viedään...Hikoilua on kanssa esiintynyt, jännä ilmiö, kun en ennen ole oikeen ollenkaan hikoillut. Nyt on kainalot tosi nopeesti märkinä ja paitaa pitää vaihtaa useasti. Outoa on, että jos ei hikoiluta, niin on kylmä-nytkin sormet ja varpaat ihan jäässä. Ja yöllä palelen kanssa. Oli puhetta selällään nukkumisesta, mulle tulee siitä tosi paha olo- käyn iltasin aina kyljelleni nukkumaan ja otan imetystyynyn jalkojen väliin (näin täällä meillä....), etten pääse kiepsahtamaan. Tyyny on muutenkin auttanut tosi paljon,mä ainakin nukun paremmin sen kanssa kun ilman. Mieskin on löytänyt imetystyynyn ilot ja käyttää sitä mm. lukiessaan. Hauska näky kun halii sitä tyynyä :)

Parin tunnin päästä lähdetään ekaa kertaa synnytysvalmennukseen. Se " kurssi" on kuuden viikon ajan kerran viikossa ja kestää 2h kerta. Mulle se on ilmanen, mutta mies maksaa 70euroa. Minkälaisia ne kurssit Suomessa on ja onko kanssa näin usein? Synnytystapa-arviosta vielä sen verran, että meille ei kai semmosta tehdäkkään - eli aikamoinen yllätys tulee olemaan kun tosi toimiin päästään - pitää kanssa henkisesti varautua pahimpaan, eli siihen keisarinleikkaukseen...mua kun se pelottaa tosi paljon.

Hauskaa iltaa kaikille! :)



-Ingwer 33+3

Hei!

Mullakin on ollut jo jonkun päivää tosi äklö olo,eikä mikään tunnu helpottavan... En ole oksentanut, mutta ei tee myöskään mieli syödä vaikka nälkä on. Mikään ei maistu kunnolla ja kun oon syönyt, niin on oikein mielettömän huono olo. Ja varsinkin illalla ennen nukkumaanmenoa....kätilö eilen sanoi, että ennen synnytystä noi oireet tulee usein takasin, samat hormonit ilmeiseti " löystyttää" kehoa synnytykseen, että vauva mahtuu ulos. Vielä on kyllä matkaa synnytykseen, kun viikkoa 34 viedään...Hikoilua on kanssa esiintynyt, jännä ilmiö, kun en ennen ole oikeen ollenkaan hikoillut. Nyt on kainalot tosi nopeesti märkinä ja paitaa pitää vaihtaa useasti. Outoa on, että jos ei hikoiluta, niin on kylmä-nytkin sormet ja varpaat ihan jäässä. Ja yöllä palelen kanssa. Oli puhetta selällään nukkumisesta, mulle tulee siitä tosi paha olo- käyn iltasin aina kyljelleni nukkumaan ja otan imetystyynyn jalkojen väliin (näin täällä meillä....), etten pääse kiepsahtamaan. Tyyny on muutenkin auttanut tosi paljon,mä ainakin nukun paremmin sen kanssa kun ilman. Mieskin on löytänyt imetystyynyn ilot ja käyttää sitä mm. lukiessaan. Hauska näky kun halii sitä tyynyä :)

Parin tunnin päästä lähdetään ekaa kertaa synnytysvalmennukseen. Se " kurssi" on kuuden viikon ajan kerran viikossa ja kestää 2h kerta. Mulle se on ilmanen, mutta mies maksaa 70euroa. Minkälaisia ne kurssit Suomessa on ja onko kanssa näin usein? Synnytystapa-arviosta vielä sen verran, että meille ei kai semmosta tehdäkkään - eli aikamoinen yllätys tulee olemaan kun tosi toimiin päästään - pitää kanssa henkisesti varautua pahimpaan, eli siihen keisarinleikkaukseen...mua kun se pelottaa tosi paljon.

Hauskaa iltaa kaikille! :)



-Ingwer 33+3

Eli kotona ollaan kaupunkireissun jälkeen ja vauva oli kuin olikin ihan oikein päin!!! Olin oikeassa, käännös olisi tehty tällä samalla reissulla mikäli perätila olisi ollut oikeasti kyseessä. ONneksi neuvolatäti oli tällä kertaa väärässä. Kaikki oli muutenkin hyvin, vauvan pää oli asettunut hyvin jo lantioon, niin että lääkäri sanoi että vaikka lapsivedet menisivät, voi harkita omalla autolla/taksilla tuloa eikä välttämättä tarvitse ambulanssia. Ultrattiin, ja sukupuolikin oli pysynyt tyttönä :) Painoa tuolla olisi nyt 2,9-3,0 kg, kätilön mukaan la:han mennessä noin 4kg ja lääkärin mielestä taas kaikki mitat olivat niin keskikäyrän tuntumassa, että 3700g laskettuna aikana. Suunnilleen varmaan siis samankokoinen olisi kun esikoinen (joka ei sinne asti päässyt tosin). Eikä niin hirveän iso kumminkaan. Kohdunsuulla paikat vielä kiinteinä, ulkosuu kuulemma vähän auki mutta sen puolesta ei vielä olisi hätää syntyä. Ronkkiminen otti aika kipeää, häntäluu kun on ollut aika arka viime aikoina ja ilmeisesti vauvan pää painaa tuosta ihan alavatsalta kaikki pehmeät kudokset aroiksi :( mutta kyllä sen kesti. Eikä niitä lantiokuvia tarvinnut ottaa, tilaa pitäisi riittää ja ihan hyvä niin, kun säteilyannoskin vastaa 10 keuhkokuvausta...



Elikkäs nyt vaan odotellaan sitten rauhassa =) ihanaa. Olin taas tosi helpottunut käynnin jälkeen ja henkilökuntakin tuolla on kyllä aivan mahtavaa.



No sitten näihin kyselyihin, eli M@nsikk@ ja haalenko sitä kysyivät, että miten on siirrytty omaan huoneeseen nukkumaan. Meillä esikoinen siirtyi lokakuun lopulla, oli 1v8kk ja minä sain tosiaan sellaisen heureka! -elämyksen käytyäni vierailulla kaveriperheessä, että NYT se aika koittaa meilläkin. Odotettiin perjantai-iltaan, mies oli lapsen kanssa iltapesuilla ja sillä aikaa äiskä otti ja siirsi sängyn työhuoneen nurkkaan meidän sängyn kupeesta. Ja korostan tässä hommassa sitä, että ÄIDIN pitää PÄÄTTÄÄ asia, miehen olla yhtä lailla mukana, eikä saa alkaa epäröimään!!! Meillä mies siis oli hellämielisempi, empi että onkohan se nyt ja mitenkähän se pystyy siellä yksin nukkumaan jne. mutta minä olin hyvin päättäväisellä mielellä että kyllä pystyy ja aikaisemminkin siirtoja tapahtuu ja komensin syrjemmälle, ettei " tartuta" ikäväntunteitaan lapseen. No, kävi niin, että lapsi sai vaipan ja yöpuvun päälleen ja minä lakanat sänkyyn ja tuli ihan innoissaan pomppimaan sinne, näpsytti seinään asennettua yövaloa tuhat kertaa päälle ja pois. Juotettiin maitopullo ja paijailtiin ja sanottiin hyvät yöt ja sinne jäi nukkumaan. Eli uskomattoman helposti kävi meillä sitten lopulta, eka viikko oli sellaista huutelua ja ramppaamista sänkyjen väliä, samoin sitten syysloman jälkeen tuli takapakkia ja poika tuli yöllä meidän sänkyyn kun tottui taas matkalla nukkumaan samassa huoneessa. Mutta muuten on mennyt tosi hyvin, tai käydään siellä vieläkin yöllä peittelemässä ja lohduttamassa jos on painajaisia mutta ei mitään ihmeempää. Nykyään menee jo melkein automaattisesti iltapesujen ja pisujen ja maidon jälkeen tutin, rätin ja pikkutiikerin kanssa nukkumaan ja käydään vaan peittelemässä. Nyt kun on ollut sairaana, olen lämmittänyt vähän sellaista pientä kauratyynyä (pipityyny) ja vienyt tyynyn vierelle, nytkin nukkuu sen kanssa kun on mukavan lämmin.mutta jos tiivistäisin tämän meillä aika hyvin onnistuneen jutun, että mitä itse pidän siinä tärkeinä juttuina niin:



1. Ole päättäväinen!!!!!

2. Yövalo tms. juttu on vähän niinkuin jännä ja oma juttu, kannattaa kokeilla - tai esim. muumilakanat tai muut mieleiset

3. Jos huutelee yöllä, käy katsomassa (älä jätä yksin itkemään), lohduta tai jos tunkee uudestaan ja uudestaan teidän sänkyyn, sano että nyt on yö ja nyt nukutaan. joka huuteluun ei kuitenkaan tarvi vastata, ettei opi että palvelu pelaa yöllä...

4. Mieluisin ja rakkain lohtulelu ja/tai unirätti mukaan nukkumaan (ja siitä " pipityynystä" voi saada lämpöä jos sitä kaipaa)

5. Samoina toistuvat rutiinit illalla, jonka jälkeen lapsi tietää missä hänen paikkansa seuraavaksi on - ja lopulta omassa sängyssä omassa paikassa...

6. Satu voi olla ihan toimiva, mutta 10 satua on jo liikaa!!! Mikä sitten onkaan tuo viimeinen rutiini, sen jälkeen vaan me vaan jätetään lapsi nukahtamaan, toivotetaan hyvät yöt, sammutetaan valot ja laitetaan ovi pienemmälle. Päivähoitaja kertoi sanovansa lapsille, että hän menee nyt tyhjäämään tiski/pyykkikonetta tai tiskaamaan tai mitä kulloinkin, eli häntä " tarvitaan" toisaalla. Ihan hyvä kikka minusta.

7. Ole päättäväinen. Sinä päätät ja pysyt päätöksessäsi - lapsi sopeutuu kyllä, vaikka voi aluksi vastustaa.



Jokainen perhe luo oman versionsa, tuossa meidän hyväksi havaittuja juttuja... Niin, ja pitää vielä lopuksi mainita, että oma pikkuveljeni nukkui liki 10 vuotiaaksi äidin ja isän kanssa samassa huoneessa. En todellakaan suosittele tätä vaihtoehtoa!!! Nukkuivat kaikki heikonlaisesti, minä ainakin totesin unen laadun paranevan 150% siirron jälkeen sekä lapsella että itselläni ja olenkin kauhunsekaisella kunnioituksella miettinyt oman äitini ja isäni jaksamista!



Mutta nyt miehen kainaloon tutkailemaan uusimpia ultrakuvia. Aika raakki olen minäkin kaupungilla ravattuani, onneksi laitoin tukisukat jalkaan mutta järkyn turvonneet ovat jalat siitä mihin sukat päättyvät!!! Taisikin jäädä vimpaksi kaupunkiseikkailuksi ennen synnytystä ;)



Huomisiin siis...

eikkuli, pian 36 viikkoa täynnä täälläkin :)