Kun kerran eläimen arvo on sama kuin ihmisen, niin tehdäänpä toinen kysely:

Kyselysi ei nyt oikein toimi.

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmasti surettaisikin.

Minä pelastaisin AINA ihmisen. Toki on olemassa ihmisiä jotka valintatilanteessa ampuisivat oman lapsensa jotta koira säästyisi, mutta en onneksi kuulu heihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Jonkun toimittelijan tai edes bloggailijan pitäisi tehdä näistä kyselyistä juttu. Suomalaisen koiranomistajan sielunelämän kauhistuttavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

 pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni

Tämä järjestys kertoo sinusta jo kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Näissä keskusteluissa jää myös huomiotta täysin asian juridinen puoli. Tuomio tulee ja kovemmankin puoleinen, jos tietoisesti jättää ihmisen pelastamatta, vaikka mahdollisuus siihen olisi. Koira on oikeusopillisesti esine eli verrattavissa siihen, että haalii valokuvansa (tunnearvoa näilläkin) ja jättää lapsen liekkeihin. 

Pelastaisinko mieluummin iloisen, uskollisen, minua varauksetta rakastavan koirani vai ilkeän, nälvivän, vanhan ja raihnaisen appiukkoni? 

Älkää yllyttäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Näinhän se on! 

Koirani on minulle rakas, mutta minulle ei olisi olemassa edes vaihtoehtoja, jos ihmisen henki on vastapoolina. 

Olisi mielenkiintoista nähdä, toimisivatko nämä ihmiset todella sanojensa mukaa eli pelastaisivat eläimen vai onko se pelkkää puheen tasoa? Kuten jo sanottiin, niin sen lisäksi, että tulisi tuomio kuolemantuottamuksesta vähintäänkin, ei yhteisön arvostus olisi kovin korkealla. Mielipuolena pidettäisiin loppuelämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Näissä keskusteluissa jää myös huomiotta täysin asian juridinen puoli. Tuomio tulee ja kovemmankin puoleinen, jos tietoisesti jättää ihmisen pelastamatta, vaikka mahdollisuus siihen olisi. Koira on oikeusopillisesti esine eli verrattavissa siihen, että haalii valokuvansa (tunnearvoa näilläkin) ja jättää lapsen liekkeihin. 

Esittelepä muutama oikeustapaus, jossa on langetettu tuomio siitä, että on jättänyt "tietoisesti" toisen ihmisen pelastamatta vaaratilanteessa. 

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Kyselysi ei nyt oikein toimi.

Toimii se siinä mielessä, että useimmat vanhemmat uhraavat itsensä lapsensa puolesta. Kukaan tuskin koiransa takia. Eihän sitä koiraa tavallaan ole olemassa ilman omistajaa. Lapsella puolestaan koko elämä edessänsä. 

Mulla ei ole lapsia, mutta koiria on. Yrittäisin pelastaa siis koirieni henget vaikkakin itse kuolisin. Mä olen niistä vastuussa, ne on viattomia ja mä en pidä itseäni niin merkittävänä ihmisenä, ettäkö olisi hirveä menetys jos siinä puuhassa menehtyisin. Vaikeampi mun olisi elää jos en olis edes yrittänyt. (Tietysti kukaan meistä ei voi tietää miten tosipaikan tullen toimisi. Kenellä tahansa vois mennä pupu pöksyyn, vaikka koko ystäväpiiri ja suku olis siellä pelastusta vailla.)

Millaisesta tilanteesta mahtaa tarkalleen ottaen olla kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?

Heti sen jälkeen kun perustelet miksi koiran arvo olisi isompi kuin hiiren.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni

Tämä järjestys kertoo sinusta jo kaiken.

Eli sen, että en lähtisi pelastamaan mitään tai ketään palavasta talosta, jos tiedän sen olevan itsemurha. No anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Näissä keskusteluissa jää myös huomiotta täysin asian juridinen puoli. Tuomio tulee ja kovemmankin puoleinen, jos tietoisesti jättää ihmisen pelastamatta, vaikka mahdollisuus siihen olisi. Koira on oikeusopillisesti esine eli verrattavissa siihen, että haalii valokuvansa (tunnearvoa näilläkin) ja jättää lapsen liekkeihin. 

Esittelepä muutama oikeustapaus, jossa on langetettu tuomio siitä, että on jättänyt "tietoisesti" toisen ihmisen pelastamatta vaaratilanteessa. 

Kenelläkään ei ole velvollisuutta pelastaa toista henkensä uhalla. Mutta jos on vaaratonta pelastaa eläin tai ihminen ja valitsee ihmisen, niin ainakin oikeusistuin punnitsisi asiaa. Esimerkki on niin pelkistetty, että oikeassa elämässä tällaisia tuskin vastaan tulee. Kysymys on teoreettinen ja näin ollen tuomiokin. 

Kyllähän tuomioita on tullut esim. heitteilepanosta eli on jätetty joku sammunut hankeen makaamaan. On velvollisuus auttaa ihmistä, jos tämän voi tehdä asettamatta itseään vaaraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?

Heti sen jälkeen kun perustelet miksi koiran arvo olisi isompi kuin hiiren.

Kiintymyssuhde. Sun vuoro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni

Tämä järjestys kertoo sinusta jo kaiken.

Eli sen, että en lähtisi pelastamaan mitään tai ketään palavasta talosta, jos tiedän sen olevan itsemurha. No anteeksi.

Onko todella niin vaikea tällainen ajatusleikin taso ymmärtää. Kyse on teoreettisesta valintatilanteesta. Joko sinä tai koirasi/lapsesi. Tulipalo on keksitty konteksti terävöittämään esimerkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.

Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.

Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.

Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?

Heti sen jälkeen kun perustelet miksi koiran arvo olisi isompi kuin hiiren.

Johan sen tuossa yllä selitin. En sanonut, että koiralla on isompi arvo. Sanoin, että toimintaani vaikuttaa oma suhteeni pelastettavaan kohteeseen. En aseta mitään mihinkään absoluuttiseen arvojärjestykseen, vaan toimin itsekkäin perustein. Läheisempi ja minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi olento pelastetaan ensin.

Miksi ihminen on mielestäsi automaattisesti arvokkaampi kuin joku muu eläin?