Lue keskustelun säännöt.
Kun kerran eläimen arvo on sama kuin ihmisen, niin tehdäänpä toinen kysely:
04.10.2016 |
Tässä nähdään ( mikäli rehellisesti vastataan) onko todella niin, että eläimen henki on samanarvoinen kuin ihmishenki. Sillähän tuossa toisessa ketjussa perusteltiin varsin useinihmislapsen kuolemaan jättämistä jakoiran pelastamista.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Pelastaisinko mieluummin iloisen, uskollisen, minua varauksetta rakastavan koirani vai ilkeän, nälvivän, vanhan ja raihnaisen appiukkoni?
Älkää yllyttäkö.
Minä ainakin pelastaisin appiukkoni. Hän on täysjuoppo, jota halveksun, mutta kyllä minä hänet tulipalosta pelastaisin ennen omaa koiraani. Ihan vain jo rakkaudesta omaa miestäni kohtaan. Minkälainen ihminen olisin kaikkien muiden perheenjäsenten ja sukulaisten ja koko yhteiskunnan silmissä, jos ihmishengen sijaan olisin keskittynyt kantamaan vain eläintä ulos palavasta talosta?? Kiva jos olis vielä omia lapsiakin, jäisivät kaipaamaan isoisäänsä. Koirani eläisi kuitenkin suunnilleen yhtä monta vuotta kuin raihnainen appiukko. Koirien ikä on n.12v eikä koirat ole mitään ihmisten parhaita kavereita. Ne ovat uskollisia vain niin kauan kun niille antaa ruokaa. Appiukolta, mieheltäni ja muilta sukulaisilta ja yhteiskunnalta saisin reippaasti kiitosta vanhuksen pelastamisesta palavasta talosta. Se tekisi minusta paremman ihmisen, vaikka en oikeasti edes olisi halunnut pelastaa appia. Kas kun tämä juuri erottaa meidät ihmiset elukoista.
Ehkä te koirahullut olette muutenkin jotain yksinäisiä erakoita ettekä koskaan saaneet kokea inhimillistä kiintymystä ja rakkautta, joten koira ainoana läheisenä ja kiintymyksen kohteena on siinä mielessä ymmärrettävää. Olette joka tapauksessa vain etnistä enemmän yhteiskunnan silmissä moraalittomia ja itsekkäitä ja vastenmielisiä, jos sen koiranne pelastaisitte ennen ihmistä. Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.
Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.
Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.
Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?
Heti sen jälkeen kun perustelet miksi koiran arvo olisi isompi kuin hiiren.
Johan sen tuossa yllä selitin. En sanonut, että koiralla on isompi arvo. Sanoin, että toimintaani vaikuttaa oma suhteeni pelastettavaan kohteeseen. En aseta mitään mihinkään absoluuttiseen arvojärjestykseen, vaan toimin itsekkäin perustein. Läheisempi ja minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi olento pelastetaan ensin.
Miksi ihminen on mielestäsi automaattisesti arvokkaampi kuin joku muu eläin?
En ole se, jolta kysyt. Osallistun kuitenkin.
Ihmisellä on tietoisoisuus menneestä ja tulevasta (tai ainakin potentiaali tähän vauvanakin). Eläin elää hetkessä ja sille on tärkeintä vain juuri sen hetkinen hyvinvointi.
Nyt tullaan tietysti perimmäisen äärelle. Miksi syvästi kehitysvammaisen tai esim. onnettomuuden seurauksena kasvina makaavan ihmisen elämä olisi arvokkaamaa kuin saman aivotoiminnan omaavan eläimen?
Irrotaudun nyt siis tunnesuhteista. Ajattelen ihmistä vain tietyn DNA:n elollisena muotona. Toki koira voi henkilökohtaisesti olla paljon arvokkaampi eliö kuin tuntematon lapsi. Siinä ei ole mitään epäselvää, mutta "an sich" ihmistä pidetään arvokkaampana. Tämähän on yleisesti hyväksytty tosiasia. Muutenhan olisimme päättäneet, että kastemadon taposta saisi saman rangaistuksen kuin ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.
Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.
Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.
Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?
Siinä ei ole mitään perustelemista, se on itsestäänselvää.
Kysymyksesi on samaa luokkaa kuin "perustele miksi ihmisillä on ihmisarvo".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni
Tämä järjestys kertoo sinusta jo kaiken.
Eli sen, että en lähtisi pelastamaan mitään tai ketään palavasta talosta, jos tiedän sen olevan itsemurha. No anteeksi.
Onko todella niin vaikea tällainen ajatusleikin taso ymmärtää. Kyse on teoreettisesta valintatilanteesta. Joko sinä tai koirasi/lapsesi. Tulipalo on keksitty konteksti terävöittämään esimerkkiä.
Ei myöskään pitäisi olla vaikeaa ymmärtää, että toiminta voi olla tilannekohtaista, eli jos kyseessä on palava rakennus, toimintani on erilaista kuin jos laitettaisiin ihmiset ja eläimet riviin ja minun pitäisi painaa nappia, jolloin joku heistä kuolee. Tilanne on taas eri, jos nappia painamalla yksi saa sähköiskun, joka tuottaa kärsimystä.
Pystyisin esimerkiksi helpommin tappamaan lapseni kuin kiduttamaan häntä. Lapseni tappamalla minä olen kärsijä, mutta tappamalla itseni lapsi kasvaa ilman äitiään ja pahimmassa tapauksessa kasvaa syyllistäen itseään siitä, että ilman häntä äiti olisi vielä elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.
Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.
Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.
Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?
Heti sen jälkeen kun perustelet miksi koiran arvo olisi isompi kuin hiiren.
Johan sen tuossa yllä selitin. En sanonut, että koiralla on isompi arvo. Sanoin, että toimintaani vaikuttaa oma suhteeni pelastettavaan kohteeseen. En aseta mitään mihinkään absoluuttiseen arvojärjestykseen, vaan toimin itsekkäin perustein. Läheisempi ja minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi olento pelastetaan ensin.
Miksi ihminen on mielestäsi automaattisesti arvokkaampi kuin joku muu eläin?
En ole se, jolta kysyt. Osallistun kuitenkin.
Ihmisellä on tietoisoisuus menneestä ja tulevasta (tai ainakin potentiaali tähän vauvanakin). Eläin elää hetkessä ja sille on tärkeintä vain juuri sen hetkinen hyvinvointi.
Nyt tullaan tietysti perimmäisen äärelle. Miksi syvästi kehitysvammaisen tai esim. onnettomuuden seurauksena kasvina makaavan ihmisen elämä olisi arvokkaamaa kuin saman aivotoiminnan omaavan eläimen?
Irrotaudun nyt siis tunnesuhteista. Ajattelen ihmistä vain tietyn DNA:n elollisena muotona. Toki koira voi henkilökohtaisesti olla paljon arvokkaampi eliö kuin tuntematon lapsi. Siinä ei ole mitään epäselvää, mutta "an sich" ihmistä pidetään arvokkaampana. Tämähän on yleisesti hyväksytty tosiasia. Muutenhan olisimme päättäneet, että kastemadon taposta saisi saman rangaistuksen kuin ihmisen.
Jo Orwell keksi, että toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ihmisten kanssa sama juttu, sitä ei vauva-palstan lätinät globaalisti muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelastaisinko mieluummin iloisen, uskollisen, minua varauksetta rakastavan koirani vai ilkeän, nälvivän, vanhan ja raihnaisen appiukkoni?
Älkää yllyttäkö.
Varmasti syventää liittoa kun kerrot valintasi miehellesi.
Välit anoppiinkin paranevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.
Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.
Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.
Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?
Siinä ei ole mitään perustelemista, se on itsestäänselvää.
Kysymyksesi on samaa luokkaa kuin "perustele miksi ihmisillä on ihmisarvo".
Selvä, en jaksa enää jankata. Ole sitten perustelematta, jos et osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan sanoa vain sen että ap olisi viimeinen omalla pelastettaven listalla. Heti Jammun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin esimerkiksi helpommin tappamaan lapseni kuin kiduttamaan häntä. Lapseni tappamalla minä olen kärsijä, mutta tappamalla itseni lapsi kasvaa ilman äitiään ja pahimmassa tapauksessa kasvaa syyllistäen itseään siitä, että ilman häntä äiti olisi vielä elossa.
Ei jumalauta, tällä logiikallako pelastaisit mieluummin itsesi kuin lapsesi, jos vain toinen voisi pelastua?
"Lastani harmittaisi että äiti ei pelastunut joten annan hänen kuolla"
Korollaari on ettei sinua harmita kun annoit lapsesi kuolla.
Helvetti mitä ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.
Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.
Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.
Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?
Heti sen jälkeen kun perustelet miksi koiran arvo olisi isompi kuin hiiren.
Kiintymyssuhde. Sun vuoro.
Eli joku jonka sinä olet luonut omassa päässäsi. Arvasin että eläin on vain hyödyke jota käytät omien tunteidesi projisoimiseen. Jos minulla on sama kiintymyssuhde hiireen, tässähän mitataan sitä tunnetta, ei eläimen arvoa eläimenä.
Kiintymyssuhde lapseen on vain joku jonka sinä olet luonut omassa päässäsi. Arvasin että lapsi on vain hyödyke jota käytät omien tunteidesi projisoimiseen.
Minusta sellainen ihminen, joka pelastaisi ensin koiransa ja sitten vieraan lapsen, on sairas. SAIRAS! Ja tämä ajatus on ehkä silkkaa pelkoa siitä, että jos oma lapseni on joskus jossain pahassa pulassa, niin tieto siitä miten sairaita ihmisiä Suomi on täynnä, ei auta yhtään.
Ajatellaan, että onnettomuusauton moottoritila savuaa jo, ja joku pelastaisi autosta mieluiten ensin koiran takakontista ja sitten vasta lapsen takapenkiltä?
Sairasta, aivan sairasta. Toivottavasti tämä hyvinvointivaltio ajautuu jonnekin suohon ja syttyisi sota. Toivon silloin, että nämä koirienpelastajat olisivat ensimmäisiä uhreja. "Etulinjalle" vain, ette ansaitse elää itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta sellainen ihminen, joka pelastaisi ensin koiransa ja sitten vieraan lapsen, on sairas. SAIRAS! Ja tämä ajatus on ehkä silkkaa pelkoa siitä, että jos oma lapseni on joskus jossain pahassa pulassa, niin tieto siitä miten sairaita ihmisiä Suomi on täynnä, ei auta yhtään.
Ajatellaan, että onnettomuusauton moottoritila savuaa jo, ja joku pelastaisi autosta mieluiten ensin koiran takakontista ja sitten vasta lapsen takapenkiltä?
Sairasta, aivan sairasta. Toivottavasti tämä hyvinvointivaltio ajautuu jonnekin suohon ja syttyisi sota. Toivon silloin, että nämä koirienpelastajat olisivat ensimmäisiä uhreja. "Etulinjalle" vain, ette ansaitse elää itsekään.
Ja tuo kirjoittamasi sitten muka ei ole sairasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.
Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmfasti surettaisikin.
Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.
Voitko sitten perustella, miksi ihmisen elämä on arvokkampi?
Heti sen jälkeen kun perustelet miksi koiran arvo olisi isompi kuin hiiren.
Johan sen tuossa yllä selitin. En sanonut, että koiralla on isompi arvo. Sanoin, että toimintaani vaikuttaa oma suhteeni pelastettavaan kohteeseen. En aseta mitään mihinkään absoluuttiseen arvojärjestykseen, vaan toimin itsekkäin perustein. Läheisempi ja minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi olento pelastetaan ensin.
Miksi ihminen on mielestäsi automaattisesti arvokkaampi kuin joku muu eläin?
En ole se, jolta kysyt. Osallistun kuitenkin.
Ihmisellä on tietoisoisuus menneestä ja tulevasta (tai ainakin potentiaali tähän vauvanakin). Eläin elää hetkessä ja sille on tärkeintä vain juuri sen hetkinen hyvinvointi.
Nyt tullaan tietysti perimmäisen äärelle. Miksi syvästi kehitysvammaisen tai esim. onnettomuuden seurauksena kasvina makaavan ihmisen elämä olisi arvokkaamaa kuin saman aivotoiminnan omaavan eläimen?
Irrotaudun nyt siis tunnesuhteista. Ajattelen ihmistä vain tietyn DNA:n elollisena muotona. Toki koira voi henkilökohtaisesti olla paljon arvokkaampi eliö kuin tuntematon lapsi. Siinä ei ole mitään epäselvää, mutta "an sich" ihmistä pidetään arvokkaampana. Tämähän on yleisesti hyväksytty tosiasia. Muutenhan olisimme päättäneet, että kastemadon taposta saisi saman rangaistuksen kuin ihmisen.
Eli käytännössä älykkyys määrittää arvon? Vai kykenevyys tunteisiin? Pitäisikö tunnekylmän imbesillin murhasta saada pienempi tuomion kuin älykkään ja mukavan ihmisen murhasta, vai onko kyseessä kuitenkin jonkinlainen oman edun tavoittelu, eli että lajitoverin murhaaminen ei ole toivottavaa, koska lopulta se saattaa kohdistua itseen tai läheisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pelastaisi oman lapsen, seuraavaksi koiran ja jos vielä on joku mahdollista pelastaa, niin tässä vaiheessa vieraat ihmiset, lapset ja lemmikit.Kyllä, ole koira menee vieraan lapsen edelle. Valitettavasti. Omatperheen jäsenet nyt vaan ovat ne tärkeimmät.
Koirat tietty, ihmisiä on jo liikaa, tuhoavat tän pallon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimen arvo ole automaattisesti samanarvoinen kuin ihmisen. Tappaisin surutta vaikka hyttysen, mutta en ihmistä. Riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mikä suhde minulla on pelastettavaan kohteeseen. Samoin kuin tappaisin mielummin kärpäsen kuin sarvikuonon tai sinivalaan. Antaisin mielummin kuolla vieraan ihmisen kuin uhanalaisen eläinlajin edustajan. Oma perheenjäsen, oli se sitten koira tai lapsi, menee aina vieraan edelle, oli se sitten koira tai lapsi.
Palavasta talosta pelastaisin seuraavassa järjestyksessä: pelastaisin ensin itseni, sitten oman lapseni, sitten koirani, sitten vieraan lapsen, sitten vieraan koiran TAI todellisuudessa pelastaisin sen mukaan, miten paljon riskeeraan omaa selviytymistä menemällä pelastamaan jotain palavasta talosta. Vieraaseen asuntoon meneminen ja siellä suunnistaminen on hirveän paljon vaikeampaa kuin omassa. Bonustahan se vain on, jos voi pelastaa mitä tahansa, vaikka hamsterin. Ilman minua olisi kuolleet joka tapauksessa, joten en tuntusi syyllisyyttä pelastamatta jättämisestä, vaikka varmasti surettaisikin.
Ihminen joka asettaa pelastustilanteessa minkä tahansa koiran hengen arvon minkä tahansa lapsen hengen arvon yläpuolelle on henkisesti sairas.
Näissä keskusteluissa jää myös huomiotta täysin asian juridinen puoli. Tuomio tulee ja kovemmankin puoleinen, jos tietoisesti jättää ihmisen pelastamatta, vaikka mahdollisuus siihen olisi. Koira on oikeusopillisesti esine eli verrattavissa siihen, että haalii valokuvansa (tunnearvoa näilläkin) ja jättää lapsen liekkeihin.
Esittelepä muutama oikeustapaus, jossa on langetettu tuomio siitä, että on jättänyt "tietoisesti" toisen ihmisen pelastamatta vaaratilanteessa.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta pelastaa toista henkensä uhalla. Mutta jos on vaaratonta pelastaa eläin tai ihminen ja valitsee ihmisen, niin ainakin oikeusistuin punnitsisi asiaa. Esimerkki on niin pelkistetty, että oikeassa elämässä tällaisia tuskin vastaan tulee. Kysymys on teoreettinen ja näin ollen tuomiokin.
Kyllähän tuomioita on tullut esim. heitteilepanosta eli on jätetty joku sammunut hankeen makaamaan. On velvollisuus auttaa ihmistä, jos tämän voi tehdä asettamatta itseään vaaraan.
Tämän tulipalosta pelastamiseen liittyvän moraalidilemman pointti onkin, että itsensä joutuu asettamaan vaaraan. Ketään ei tuomita siitä, ettei pelasta jotakuta liekeistä. Se ei ole kenenkään juridinen velvollisuus. Tämä on ihan selvä asia, eikä siihen pitäisi näissä keskusteluissa edes viitata. Laki on kirjoitettu sillä oletuksella, että yksilön oma hyvinvointi ja turvallisuus on etusijalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on tietoisoisuus menneestä ja tulevasta (tai ainakin potentiaali tähän vauvanakin). Eläin elää hetkessä ja sille on tärkeintä vain juuri sen hetkinen hyvinvointi.
Tuo on kyllä ihan puppua. Kyllähän oravakin suunnittelee tulevan talven tai pahan päivän varalle jemmaamalla ruokaa koloihin. Ei orava hyödy siitä sillä hetkellä mitenkään, päin vastoin, kuluttaa "turhaan" energiaa.
Eläimet oppivat ja kehittyvät perustuen kokemuksiinsa. Jotkut eläimet oppivat käyttämään työkaluja katsomalla muita, toiset eläimet taas opettavat jälkikasvuaan aktiivisesti tekemään samoja asioita ja siten välttämään vaaroja ja selviytymään.
Eli joku jonka sinä olet luonut omassa päässäsi. Arvasin että eläin on vain hyödyke jota käytät omien tunteidesi projisoimiseen. Jos minulla on sama kiintymyssuhde hiireen, tässähän mitataan sitä tunnetta, ei eläimen arvoa eläimenä.