Listataan ahdistavia sosiaalisia tilanteita

Ihana ketju, samaistun lähes kaikkiin täällä. En tiennyt että niin moni kokee samoja asioita.

Tästä johtuen ymmärrän niitä jotka ovat vielä itseänikin sosiaalisesti kömpelömpiä, joten esim iltajuhlissa yritän huomioida niitä jotka eivät saa ääntään kuuluviin keskustelussa, ja välillä päädyn juttelemaan enemmän kahdestaan jonkun toisen introvertin kanssa. Paristi kuitenkin on käynyt niin, että tämä uusi tuttava jatkossa takertuukin minuun niinkuin olisin ainoa joka häntä on koskaan huomioinut, olettaa vuosisadan ystävyyden (tai jopa romanssin) alkaneen, ja sitten joudun jatkossa kiusaantuneena toppuuttelemaan lukuisia innokkaita seuraantunkeutumisia ja yhteydenottoja. Ei sitä haluaisi olla ilkeäkään, mutta aina vähän yllättää jos lyhyen smalltalkin jälkeen joku puolituttu alkaa ripustautua kylkeeni joka kerta kun törmätään. (tämä ei ehkä mene näihin ujoilumokiin, mutta sosiaalisesti ahdistavaa silti.)

Eräs kaamea tilanne oli myös, kun koulussa käskettiin esittäytymään ringeissä PAREITTAIN: tuntemattoman vieruskaverin kanssa piti pikaisesti esittäytyä toisilleen kuka on, ja kertoa jotain tästä ihmisestä sitten koko ryhmälle. Sain soperrettua parilleni jotain itsestäni, mutta jännittäessä oli tosi vaikea muistaa tämän ylipuheliaan parini omasta esittäytymisselostuksesta mitään järkevää tiivistelmää, joten vuoroni tullessa änkytin naama punaisena ja parini joutui vielä korjaamaan kaikille, kun selitin väärin.

*ryhmässä, ei ringeissä. Mitähän sekoilin :D

Kun olet töissä ja joku tuttu tulee siihen höpöttämään. Sitten aina koetat pikkuhiljaa vihjata, että tässä pitäisi varmaan palata töiden pariin (ettei työkaverit/pomo pidä tyhjäntoimittajana), mutta höpöttäjä ei tajua tätä, niin koetat siinä puolikuunnella ja samalla tehdä töitä.

Mulla oli kerran kaveri ala-asteelta kylässä ja oli ihan piinallista, kun ei se lähtenyt millään, kaikki yhdistävät rupatteluaiheet oli käyty läpi ja kahvit juotu aikapäiviä sitten. Siinä se istui hiljaa ja katto telkkua ja heitti jonkun satunnaisen kommentin johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun käy kakalla yleisessä vessassa, ja joku toinen menee sinne vessaan heti perässä! Siinä sitten miettii kommentoiko oikein läpinäkyvästi jolleki toiselle vessan pahaa hajua, vai luikkiiko paikalta pois vähin äänin.

Tai jos meet vessaan heti edellisen jälkeen joka on käynyt kakalla, ja seuraava tulija tietty luulee että se olit sinä, eikä varmasti usko yhtään mitään hajun päivittelyä. Näin kävi mulle viime viikolla.

Uusi kaveri tuppautuu kylään eikä kehtaa kieltääkään. Ja sitten viipyykin pari tuntia, kun olet jo puolen tunnin kahvittelun jälkeen valmis sanomaan heipat ja vetäytymään omaan rauhaan. Mulla on yksi tuttu joka on ihan kiva, mutta jonka kanssa ei ole oikein mitään yhteistä. Silti tuputtautuu välillä kylään, selittää pari tuntia ummet ja lammet ja koko ajan vaan vilkuilet kelloa ja mietit, milloin toi oikein lähtee.

Kun uusi tuttavuus ei tunne sua, eikä siten ymmärrä sun huumoria ja ottaa tosissaan.

Olin ystäväni kanssa kaupoilla joulun alla ja siinä sitten törmättiin ystäväni johonkin kaveriin, jonka olin kuitenkin muutaman kerran tavannut aiemminkin.

Siinä se kyseli, että miten lahjaostokset etenee. Mulla ja kaveripiirilläni on tapana liioitella vaikka kuinka paljon, joten selkäytimestäni kumpusi jotain seuraavaa:

"Ihan hirveetä. Aattelin ostaa jollekulle hirttoköyttä lahjaksi, että voisin sitten lainata sitä ja päättää epäonnistuneen elämäni, kun en edes lahjoja osaa ostaa".

Tämä kysyjä laski kätensä olkapäälleni todeten, että se ei ole ratkaisu ja apua on aina saatavilla ja oli huolissaan, etten vain ole pyhiä yksin. Koetin siinä sitten selitellä, että ihan vitsi vaan, ei hätää. Ystäväni kyllä nauroi katketakseen ja vakuutteli että on vitsi.

Kun kysyt joltakin reittiä ja hän kertoo, mutta et ymmärrä selityksestä mitään. Kysyt ehkä uudestaankin, mutta et vieläkään tajunnut ja sitten et enää kehtaa kysyä uudestaan samalta henkilöltä. Tai jos tajusitkin, niin ohje unohtuu matkalla.

Mulle kävi muutama viikko sitten näin, kun kävin isossa terveydenhuollon yksikössä, jossa oli hirvästi käytäviä, kylttejä, hissejä ja ovia. Kysyin aulasta neuvoa, miten löydän paikkaan X ja tietysti unohdin ne monivaiheiset ohjeet heti... Jonkin aikaa seikkailtuani päädyin sitten takaisin aulaan eri reittiä. Kyllä nolotti ja vastaanoton naista vähän nauratti.

Vierailija kirjoitti:

Uusi kaveri tuppautuu kylään eikä kehtaa kieltääkään. Ja sitten viipyykin pari tuntia, kun olet jo puolen tunnin kahvittelun jälkeen valmis sanomaan heipat ja vetäytymään omaan rauhaan. Mulla on yksi tuttu joka on ihan kiva, mutta jonka kanssa ei ole oikein mitään yhteistä. Silti tuputtautuu välillä kylään, selittää pari tuntia ummet ja lammet ja koko ajan vaan vilkuilet kelloa ja mietit, milloin toi oikein lähtee.

Jatkankin: ja sitten jos yrität jonkun tekosyyn varjolla saada vieraan lähtemään. Tyyliin sanot, että pitäisi käydä kaupassa, mutta tuttu sanoo, että niin munkin, mennään yhdessä! Tai sanot vihjailevasti että pitäisi alkaa siivoamaan tms (oikeasti et aio evääsi liikauttaakaan), ja kaveri sanookin että ei se mitään, hän voi olla seurana / auttaa! Sitten on pakko alkaa siivota tms vaikkei oikeadti ollut aikomus.

Voin samaistua 90 % näistä jutuista, paras ketju aikoihin :D Seuraavan kerran kun olen ahdistavassa tilanteessa, voin katsoa ympärilleni ja lohduttautua sillä, että luultavasti joukossa on muitakin joilla on samoja ajatuksia :)

Kerran olin reissussa ja naapuri oli reissun ajaksi lupautunut kastelemaan kukat. Siinä sitten yksi päivä viestitin ja kysyin, onko kaikki ok, kukat hengissä jne. Kertoi että on ja selitteli vielä jonkun aikaa miten se ja se oli alkanut kukkia niin kivasti jne. Kohta totesi että huhhu kun oli urakka kun kitki kukkapenkkiäkin paria. Mä ihmeissäni kiittelin extrapalveluksesta ja sanoin ettei olisi tarvinnut. Naapuri sitten korjasi että siis oman kukkapenkkinsä kitki. Tarjosi kohteliaisuudesta sitten että voi munkin kukkapenkit kyllä kitkeä. Sanoin ettei tietenkään tarvitse vaivautua ja keskustelu loppui. Jäi kyllä vaivaantunut olo varmaan molemmille :D

Se kun juttelee jollekulle ja kuuntelee mitä toinen puhuu ja alkaa miettiä mikä on sopiva aika tuijottaa silmiin ja milloin pitäisi vilkaista sivuun tai tuijottaa vaikka ohi ettei vaikuta ahdistavalta silmiintuijottelijalta. Yleensä tässä vaiheessa ilmekin on mielenkiintoinen.

Tai kun liikkuu ihmisten ilmoilla ilman meikkiä ja joku tuttu kommentoi "Oletko kipeä? Näytät väsyneeltä". Mitä siihen nyt vastaa. "Kiitos tiedosta. En ole. Olen perinyt tummat silmänaluset ja kalpean ihon mutta en lähtiessäni katsonut peiliin joten minulla ei ole hajuakaan miltä näytän. "

Tai on juuri maksanut, lähdössä ärrältä ja ostanut vain jotain pientä jonka jälkeen yrittää mahdollisimman nopeasti laittaa tavarat ja lompakon laukkuun (kun siinä ei oo mitään liukuhihnaa) ja ottaa samaan aikaan kuitin, kassan tuijottaessa jokaista liikettäsi.

Kampaajalla käynti. Sun pitää tuijottaa omaa naamaasi siinä. Et voi katsella paljon muualle kuin peiliin. Pitää yrittää jutella, vaikka ei huvittaisi. Tulee paljastaneeksi asioita itsestään tai mielipiteitään, koska muuten hiljaisuudesta tulisi kiusallista. Viereisessä penkissä ja koko kampaamossa muut asiakkaat ja työntekijät kuulevat juttelunne.

Se kun ollaan jumpassa/joogassa/pilateksessa/ryhmäliikuntatunnilla. Kaikki koittaa mennä takariviin ja kukaan ei ainakaan halua tulla ihan peiliseinän eteen. Sitten ennenkuin tunti alkaa, niin on vaan *hiljaisuus* ja jos jotkut sattuvat keskenään juttelemaankin, hekin ovat kiusallisen tietoisia siitä että kaikki muut kuuntelevat hiljaa. Ja sitten jos ohjaaja kysyy jotain, kukaan ei sano mitään, kaikki vaan mumisevat ja nyökkäilevät/pudistavat päätään. Ja kun tunti loppuu, kaikki vain lähtevät hiljaa pukukoppiin missä vaatteet vaihdetaan hiljaa ja kadotaan ovesta. Ja tämä siis vaikka olisi vuodenkin ollut sama ryhmä:D

Sairaalassa tai terveyskeskuksessa kun joutuu päivystykseen mennessä sinne luukulle usein kertomaan omista vaivoistaan niin kiva siinä sitten yrittää kuiskia omia yksityisiä asioitaan muiden potilaiden istuessa kahden metrin päässä. Eihän useimmat päivystyshoitoa vaativat sairaudet niin noloja ole (esim äkillinen keuhkoputkentulehdus) mutta en erityisesti nauttinut tilanteesta kun yritin hoitajalle selittää virtsatietulehduksen oireita ja pissaamishistoriaani vuorokauden ajalta ja tuliko sitä verta vai ei ja miten nyt sattuukaan ja minne.

Hävettää myös joka kerta kun poistun metrosta tai bussista/junasta ja lähden kävelemään väärään suuntaan. Joko niin, että poistumistie on itselleni väärä, tai sitten vastassa seinä :D Usein näin käy kun on ajatuksissaan tai uudessa paikassa. Mennessäni täysin väärään suuntaan ja kääntyessäni kannoillani mietin vaan että mitä muut minusta ajattelevat... typerää mutta ei voi mitään.

Tää on kyllä mahtava ketju ja voin samaistua lähes kaikkiin!

Vierailija kirjoitti:

Se kun pitää tehdä aloitteita naisille, jos aikoo joskus viettää jonkinlaista sukupuolielämää eikä voi koskaan tietää millainen reaktio siltä vastapuolelta tulee, saako pissistyylin tylytystä vai osaako nainen olla ystävällinen, vaikka olenkin jo sadas mies joka häntä on lähestynyt tämän kuun aikana.

Suomimiehen ja etelän miehen eroavaisuus

Suomalainen jää märehtimään asiaa, etelän mies laittaa uuden madon koukkuun saman tien

. Itseluottamusta miehet.

Puhuminen tärkeän tai ihastuttavan ihmisen kanssa, ja juuri kun kaikki näyttää sujuneen hyvin, tulee hirveät ilmavaivat ja pääsee paukku.

Hammaslääkärien ja terveysasemien ilmottautumisaula. Koko aula täynnä, ja tuntuu siltä, että kaikki tuijottaa just sua. Asiaa ei auta, että on aina ihan hiirenhiljaista. Ensin pitää sisääntullessa nopeasti silmillä etsiä, että mistä päin saa vuoronumeron. Sitten hiljaisuudessa odotetaan ja jännitetään vuoronumeroa. Vuoronumeron tullessa on taas pakko nousta ihmisten tuijotettavaksi. :DD

Tänä vuonna yliopiston aloittaneen fuksin hikikarpaloita nostattavat hetket:

1. Se, kun ensimmäisenä koulupäivänä pitää esitellä itsensä oman ryhmän edessä ja suustasi tulee asioita, joita et todellakaan ajatellut sanovasi; "Minä halusin tänne, koska lapsena sanoin äidille, että minusta tulee x" Well, that never happened.

2. Ensimmäisten bileiden jälkeinen koulupäivä, jäät kaksistaan sen tyypin kanssa, jonka kanssa juttelit umpitunnelissa henkeviä viideltä aamuyöllä mäkkärin jonossa = kiusaantunut hiljaisuus. Bonuksena se, että et tiedä ketä sinun pitää moikata ja ketä ei, koska kännissä olet ollut taas kaikkien ylin ystävä.

3. Kun lopulta löydät itsellesi kaverin, jonka seurassa voit olla luontevasti ja hengaat yliopistolla kyseisen kaverin ja hänen tuttunsa kanssa. Kaveri lähtee käymään "nopeasti" vessassa -> Kiusaantunut hiljaisuus.

4. Ahtaudut täpötäyteen auditorioon ainoaan vapaaseen paikkaan tuntemattomien viereen. Tietenkin juuri tällöin ohjelmassa on ryhmäkeskustelu- ja tehtävä vierustoverien kanssa. Vierustoveri kääntää sinulle selkänsä ja kääntyy omien kavereidensa puoleen. Tämän jälkeen seuraa nolostuttavaa huhuilua tai selkään koputtelua, että voisinko kenties keskustella teidän kanssanne.

5. Ruokala. Täpötäysi laukku olalla, joka on täynnä kirjoja. Yrität kurotella leipiä ja voita, laukkuu hakkaa edellä menevää opiskelijaa ja on kaataa oman tarjottimen. Kun lopulta pääset tuskastuttavan matkan maksupisteelle, alkaa opiskelijakortin ja rahojen etsiminen täpötäydestä laukusta, vaikka juuri asettelit lompakon tavaravuoren päällimmäiseksi. Kaverisi ehtivät mennä istumaan ja kadota loputtomaan ihmismereen ruokalassa. Seisot tarjotin kädessä ja yrität huolettomana etsiskellä kavereitasi, joita ei siinä paniikissa löydy. Tyydyt menemään istumaan yksin ja hotkit ruuan naama punaisena.

6. Mukahauskat leikit fuksiaisissa ja muissa kekkereissä. Olenko tosiaan ainoa, jonka pahin painajainen on imitoida jotain julkkista täysin tuntemattomien ihmisten edessä? Tai keksiä oma tanssimoovi ja esittää se kaikille?

En ole niin sisäänpäinkääntynyt tai tylsä ihminen mitä tästä voisi olettaa, mutta mieleeni suorastaan alkoi tulvimaan vaikeita sosiaalisia tilanteita, kun näin tän otsikon! Listaa vois jatkaa loputtomiin ja voin niiin samaistua täällä jo mainittuihin "puolituttu tulee kaupassa vastaan"-tilanteisiin. :'D

Tuli sairaalapäivystyksen aiheuttamasta ahdistuksesta mieleen ne asiakaspalvelukopit, joissa on pleksissä reikä ja siellä joku asiakaspalvelija Hissu Kissunen yrittää selventää sinulle jotain tärkeää asiaa etkä yksinkertaisesti kuule sen pleksin läpi yhtään mitään ja joudut kysymään kolme kertaa kunnes kiität ja annat periksi ja poistut paikalta (ja soitat myöhemmin kysyäksesi samaa asiaa) :D