Lue keskustelun säännöt.
Listataan ahdistavia sosiaalisia tilanteita
03.10.2016 |
Se kun lenkkipolulla tulee joku vastaan. Pitääkö katsoa silmiin ja hymyillä, vai katsoako vain eteen tielle. Jos hymyilee, niin siinähän voi vaikka tahtomattaan näyttää siltä että flirttailee tai sitten toinen ihminen voi kokea sen ahdistavana. Jos taas ei tee niin, niin toinen voi pitää sinua tylynä. Kauhean vaikeaa.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aivan järkyttynyt näistä ja peukkujen määrästä! Miten joku oikeesti pelkää jotain esittelyä tai sukujuhlaa tai tutun näkemistä!?
Minulle on vaikea tilanne se, että pitäisikö kiertää kättelemässä kaikki vai ei. Minusta on tosi kiva kuulla kurssin alussa kaikkien nimet ja jotain muuta heistä. Toki oma vuoro vähän jänskättää, jos ei vielä tunne ketään.
Minua taas ei kiinnosta toisten kurssilaisten henkilökohtaiset asiat pätkääkään. Kurssilla ollaan yleensä koska on pakko jostain syystä, en mene sellaisille leikkimään mitään ystäväkerhoa vaan suorittamaan asian pois.
Sitäpaitsi ne alkuesittelyt ovat niin vaivaannuttavia, ettei siinä jää kenenkään nimi edes mieleen. Ihan turhaa siis ja jos haluaa tutustua, niin sen voi tehdä sitten ilman ohjausta omassa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kun ratikassa tai bussissa joku spurgu tulee viereen ahdistelemaan ja lääppimään. Muut matkustajat seuraavat tilannetta silmä kovana, mutta eivät tee mitään. Itse ei kehtaa sanoa ahdistelijalle pahasti poiskaan ei tilanteesta pääse. Olen huomannut, että muutkin naiset yrittävät selvitä tilanteesta nätisti puhumalla. Helsingissä näitä riittää... Itse pyrin aina puuttumaan jos näen näitä ahdistelutilanteita.
Itse miehenä ajattelen, että nainen tykkää siitä, kun hymyilevät ja vastailevat iloisesti. Välillä naurahtelevat ja luovat itse keskustelua
Minä olen nainen ja ajattelen myös, että nainen ei koe tilannetta ahdisteluna, jos hän juttelee ja hymyilee takaisin ahdistelijalle. Nimittäin itse tuollaisissa tilanteissa en todellakaan yritä olla ystävällinen. Jos vieruskumppani ahdistelee, ei minua tosiaankaan haittaa pahoittaa hänen mieltään. Joko ignooraan hänet täysin, (en vastaa kysymyksiin, en katso päin yms.), tai jos ei mene perille, vaihdan paikkaa.
Monesti kuulee, että naiset torjuvat epämiellyttävien miesten iskuyritykset kertomalla olevansa naimisissa tai seurustelevansa vakavasti. Miksi ihmeessä se pitää mainita? Itse torjun tällaiset ihan vain sanomalla "ei" ja kääntämällä selkäni/lähtemällä pois. Ei ole ollut ongelmia eikä kukaan ole ikinä jäänyt vonkaamaan.
Meidät suomalaiset naiset on kasvatettu olemaan ihan liian kilttejä. Kerran yhdessä pienessä ruokakaupassa todistin tilannetta, jossa asiakkaaksi tuli yhdeksältä aamulla erittäin humalainen, mutta hyväntuulinen mies. Kaupassa olin minä asiakkaana ja lisäksi keski-ikäinen naismyyjä. Mies alkoi kauheasti höpöttämään myyjälle ja myyjä tietenkin kohteliaasti vastaili ja hymyili miehelle ja myyjä jatkoi vielä itsekin keskustelua. Lopuksi mies kysyi myyjältä voidaanko halata! Minun mielestäni oli aika uskomatonta, että myyjä suostui tuohon halaukseen. Itse en olisi suostunut, siinä menee mun raja.
Työhaastattelut. Näennäisen ystävällinen haastattelija tuijottaa kuin käärme saalistaan pöydän toiselta puolelta, nyökyttelee ja hymisee. Hermostuttaa, ja itsetarkkailu lisää hermostuneisuutta, et yleensä ole tällainen.
Pahemmaksi tilanteen tekee se, kun päähän pulpahtaa ajatus koko asetelman keinotekoisuudesta: liioittelet itsekehussa, haastattelija tietää sinun liioittelevan siinä ja tiedät hänen tietävän - ja silti teatteri vaan pitää käydä läpi ja molemmat teeskentelevät kaiken olevan täysin luontevaa 😒
Vierailija kirjoitti:
Pysäkillä puolitutun (esim työtuttu/naapuri) kanssa - kun on vaihdettu pari sanaa tai vähän small talkia, pitääkö mennä bussiin istumaan vierekkäin (ja siis jatkaa sitä small talkia koko matka) vai voidaanko mennä erikseen istumaan. Itse koitan aina mennä ekana bussiin niin se tuttu joutuu itse päättämään että tuleeko viereen.
Välillä ei jaksaisi kuin selata nettiä tai tuijottaa ulos (eikä ehkä se tuttukaan) mutta on vaan kohteliasta jutella - joten on "pakko".
Mites muut tämän hoitaa?
Oho, jo yli 1000 tykkäystä!!! :D Ilmeisesti en ole yksin tämän ongelman kanssa, kiva huomata!
T. Se "alkuperäinen" pysäkkiahdistuja
Työkaveri kertoi heidän valmistumisestaan. Valmistumiseen liittyi loppukokeen esittäminen, ei ainoastaan luokan, vaan koko KOULUN edessä. Eli siis paikalla monta sataa eri ihmistä ahtautunut juhlasaliin. Ei helvetti, miten pelottava ajatus olisi omalle kohdalle ja voisi olla, että jäisi tekemättä. t. m26 esiintymispelkoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänekäs maha, joka ääntelee aina väärään aikaan, kuten esimerkiksi tentissä, jolloin ympärillä on kuolemanhiljaista ja kaikki kiinnittävät sinuun huomiota. Joskus joku saattaa tulla vielä sanomaan jälkeenpäin asiasta tai kysymään että onko nälkä. No ei ole, mahani vaan yleensäkin ääntelee muuten vaan :'D kyllä hävettää!
Se kun osallistut joillekin kotimyyntikutsuille ja et halua/voi ostaa mitään koska ei ole rahaa (kutsuissa yleensä lukee ettei ostopakkoa, voi tulla vain kahvillekin) ja joku kysyy sulta että Mitäs sä ostit? Vaivaannuttavaa selittelyä ettei muka löytynyt mitään mieleistä tai jotain vastaavaa..
Ja se kun tulet jonkun kotiin kutsuille viimeisten joukossa, ja porukkaa on jo sen verran ettet oikein tiedä kannattaako tehdä kättelykierros vaiko ei koska väkeä on niin paljon. Ja jos päätät tehdä niin kaikkien huomio keskittyy sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänekäs maha, joka ääntelee aina väärään aikaan, kuten esimerkiksi tentissä, jolloin ympärillä on kuolemanhiljaista ja kaikki kiinnittävät sinuun huomiota. Joskus joku saattaa tulla vielä sanomaan jälkeenpäin asiasta tai kysymään että onko nälkä. No ei ole, mahani vaan yleensäkin ääntelee muuten vaan :'D kyllä hävettää!
Joo tää on kauheeta! Mulla on ihan sama juttu, koulussa oli ihan horroria kokeet ja tunnit ennen lounasta ja illan viimeiset. Nyt yritän aina kiireelle syödä jotain ennen pitkää palaveria tai ottaa smoothien mukaan - ihan vaan siksi että maha pysyis hiljaa. Joskus sekään ei auta ja pitää koittaa rapistella ja selata papereita mahdollisimman äänekkäästi että murina peittyy.
Tällaiset tilanteet ahdistaa todella paljon. Aviomieheni on vieressäni ja tuttava laskee kätensä polvelleni. Näitä polvenkopeloijia on useita. Mitä mun pitäis tehdä? Huutaako ja saada aikaan riita.
On sekin aika ahdistavaa jos aviomieheni on vieressäni ja tuttavat kopeloivat tissejäni. Lakatkaa miehet salahiplaamasta mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaat jonkun puolitutun kaupassa, tai ihan missä vain muualla. Hetken päästä tapaat tämän saman tyypin uudelleen samassa tai jossain eri paikassa. Tuollaisessa tilanteessa ei oikein tiedä, miten päin olisi.
Kun esim. kahvipöydässä ollessa suhauttaa puhuessaan vahingossa sylkeä hampaiden välistä (kai tiedätte mitä tarkoitan :D)... Ja sitten rukoillaan ettei kukaan huomannut, ja katsellaan kauhuissaan kun sylki imeytyy servettiin tai sanomalehteen pöydällä.
Toinen on myös jos alkaa yskittää/tulee hikka paikassa jossa pitäisi olla hiljaa, kuten esim. elokuvateatteri 8|
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänekäs maha, joka ääntelee aina väärään aikaan, kuten esimerkiksi tentissä, jolloin ympärillä on kuolemanhiljaista ja kaikki kiinnittävät sinuun huomiota. Joskus joku saattaa tulla vielä sanomaan jälkeenpäin asiasta tai kysymään että onko nälkä. No ei ole, mahani vaan yleensäkin ääntelee muuten vaan :'D kyllä hävettää!
Joo tää on kauheeta! Mulla on ihan sama juttu, koulussa oli ihan horroria kokeet ja tunnit ennen lounasta ja illan viimeiset. Nyt yritän aina kiireelle syödä jotain ennen pitkää palaveria tai ottaa smoothien mukaan - ihan vaan siksi että maha pysyis hiljaa. Joskus sekään ei auta ja pitää koittaa rapistella ja selata papereita mahdollisimman äänekkäästi että murina peittyy.
Täällä myös yksi murinamaha... Pengon aina laukusta jotain sinne "kadonnutta" esinettä (esim. huulirasvaa) tai selailen juurikin papereita kovaan ääneen kun tunnen mahan kohta kurisevan :D
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset tilanteet ahdistaa todella paljon. Aviomieheni on vieressäni ja tuttava laskee kätensä polvelleni. Näitä polvenkopeloijia on useita. Mitä mun pitäis tehdä? Huutaako ja saada aikaan riita.
On sekin aika ahdistavaa jos aviomieheni on vieressäni ja tuttavat kopeloivat tissejäni. Lakatkaa miehet salahiplaamasta mua.
Sano noille hiplailijoille selkeästi ja kuuluvasti: "Kätesi on polvellani. En pidä siitä. Ota kätesi pois." Ei mitään hymyilyä eikä muuta, mikä pehmentäisi viestiä, vaan katsot silmiin ja ilmaiset itsesi mahdollisimman jämäkästi. Kaikenlaiset kourijat ja hiplaajat luottavat juuri siihen, että uhri hämmentyy eikä halua kiinnittää tilanteeseen huomiota, koska totta helvetissä se tuntuu kohteesta ahdistavalta ja nololta, ja siihen he loppupeleissä pyrkivätkin, eli kohteen häirintään. Ilman selkeää kieltoa he saavat omassa mielessään myös "luvan" jatkaa epätoivottua käytöstään. Jos verbaalisesti teet asian näkyväksi ja vedät muiden ihmisten huomion ahdistelijan omaan toimintaan, hän menee vaikeaksi ja lopettaa, koska tulee sosiaalisessa tilanteessa paljastetuksi ja nolatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun juttelee jonkun kanssa, jolla on voimakas puhevika, ja yrittää olla kuin ei huomaisi sitä.
Tietoisuus siitä, että oma dödö on pettänyt.
Mulla myös maha joko murisee nälästä tai muuten suolisto ääntelee aika usein, ja palaverit ym. tilaisuudet missä ollaan hiljaa, on tosi vaivaannuttavia. Varsinkin jos se murina ei ole mitään pientä, vaan todella äänekästä ja pitkään kestävää möyrinää :D Nälkää voi vielä ehkäistä syömällä jotain pientä ennen tilaisuutta tai joskus veden juominenkin toimii, mutta jos suolisto muuten vaan protestoi niin minkäs teet. Joissain kokoushuoneissa onneksi on äänekäs ilmastointi tai muuta taustameteliä, joka peittää murinat muilta, paitsi ehkä lähimmältä vierustoverilta.
Kun ei tiedä, haiseeko oma hengitys ja koittaa keskustella niin ettei ilmavirta päätyisi keskustelukumppanin sieraimiin..
Vierailija kirjoitti:
Kun menet naapurin tai muun ei-sukulaisen kotiin rippi- tai ylioppilasjuhliin, jossa on paljon ihmisiä, joita et tunne. Pitääkö aloittaa aktiivinen kättelykierros kaikkien kanssa, vai sulaudutko vain joukkoon ja menet pokkana hakemaan kahvia?
Ei tarvitse kätellä. Paras tapa on astua tilaan niin että sinut huomataan eli sanot ovalla jotakin ja sitten ikäänkuin suljet nyökkäykseesi kaikki läsnäolijat. Menee ihan kivutta.
Vierailija kirjoitti:
Kun esim. kahvipöydässä ollessa suhauttaa puhuessaan vahingossa sylkeä hampaiden välistä (kai tiedätte mitä tarkoitan :D)... Ja sitten rukoillaan ettei kukaan huomannut, ja katsellaan kauhuissaan kun sylki imeytyy servettiin tai sanomalehteen pöydällä.
Toinen on myös jos alkaa yskittää/tulee hikka paikassa jossa pitäisi olla hiljaa, kuten esim. elokuvateatteri 8|
Purskahdat nauruun ja samalla näet miten suustasi lentää sylkipisaroita..
No mitä tuolla nyt on väliä? Jos olet ollut hommissa niin olet ollut hommissa. Vain naiset voivat ahdistua siitä, että joku muka arvostelisi kun ei 24/7 ole ykköset päällä.