Kumman pelastaisit palavasta talosta?

salomon kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.

Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.

Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;

"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;

"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.

Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.

En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää, jos uhmaa oman henkensä pelastaakseen koiran, mutta ei lasta, voidaan oikeuskäytännössä katsoa yksiselitteisesti pelastustyön laiminlyönniksi (vrt liikenneonnettomuuden yhteydessä heitteille jättö).

On kysymys aivan vastaavasta tilanteesta, eli on siis auttamisvelvollisuus, koska pystyy koirasakin pelastamaan. Eikö tämä nyt ole selvä asia.

Ei voida katsoa, eikä ole koskaan katsottu.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

Tottakai sä pelastat sen, joka on SULLE tärkein / rakkain.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.

Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.

Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;

"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;

"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.

Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.

En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.

Ei sitä tarvitsekaan jankata. On täysin selvää että näillä laeilla  sellainen ihminen tuomittaisiin rikoksesta joka säntäisi liekkeihin pelastamaan jotain,  ja valitsee sieltä pelastettavaksi koiransa eikä jonkun toisen lasta.

Pitääkö se rautalangasta vääntää että aloituksessa itse pelastustyö on tasan yhtä vaativa ja vaarallinen, ai mikä eroaa on se kumman valitseee pelastettavaksi. Tästä johtuen vetoaminen että lapsen pelastaminen on liian vaarallista ettei sitä voi vaatia joten on kohtuullista pelastaa vain koira ei toimi.

Olet kyllä tässä asiassa väärässä. Laki ei anna mahdollisuutta tuomita, eikä ketään ole tästä myöskään tuomittu. Ihmisellä kun ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta ketään tai mitään oman turvallisuutensa uhalla. Hän voi kuitenkin vapaassa maassa tehdä niin, jos haluaa. Se, että hän päättää asettaa tässä tilanteessa itsensä vaaralle alttiiksi, ei luo hänelle mitään juridista velvoitetta.

Onhan näitä tapauksia, että ihminen on mielenhäiriössä juossut palomiesten hoteista vaara-alueelle hakemaan ties mitä perhealbumeita, eikä ketään heistä ole tuomittu sillä perusteella, että vaarasta olisikin pitänyt palata jonkun ihmisen kanssa. Mitään juridista velvoitetta minkään asian pelastamiseksi kun ei ole. Ei ole kohtuullista olettaa, että palavasta talosta saisi mukaansa muita kuin itsensä, ja laki on Suomessa kirjoitettu vastaamaan tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, te moraalisesti ylivertaiset, jotka arvotatte ihmishengen aina korkeammalle kuin eläimen. Onko teille tuttu tämä raitiovaunuongelma.

Raitiovaunu on lähtenyt hallitsemattomasti liikkeelle ja vierii kohti omaa lastasi/puolisoasi/äitiäsi, joka ei ehdi pois alta ja kuolee.

Sinun olet vivun vieressä ja vaihtaa vaunun toiselle raiteelle, jolloin se tappaa viisi tuntematonta ihmistä.

Sinulle ei ole tässä muuta vaihtoehtoa kuin joko valita, että sinulle rakas ihminen kuolee tai viisi tuntematonta. Kummin valitset?

Keskustellaanko nyt siitä, että tehdäänkö tällaisia valintoja tunnesiteen pohjalta vai ei?

Todennäköisesti useimmat valitsisivat rakkaansa eloon jäämisen.

Ei tämä muuta kantaani että ihmisen arvo on aina korkeampi kuin eläimen miksikään. Jos siinä toisella raiteeella on minulle täysin vieras ihminen ja toisella Suomen kaikki lemmikit mukaanlukien  omani niin käännän raitiovaunun lanaamaan lemmikit kuoliaaksi.

Se onko ihmisen  elämän arvo suurempi kuin eläimen ei ole mitään matematiikkaa tai kiintymyskysymys, se on arvo/moraalivalinta.

Toki. Ja minun arvo/moraalivalintani on, että olisin psykopaatti, jos priorisoin minulle tuntematonta olentoa, johon minulla ei ole tunnesidettä siksi, koska pelkään, mitä muut minusta ajattelevat kuin pelastaisin minulle rakkaan elävän yksilön, joka nyt sattuu olemaan koira. Se 3-vuotias ja koira nyt on varmaan älyllisesti suunnilleen samalla tasollakin eli tätäkään ongelmaa ei pitäisi olla. Se nyt vain sattuu olemaan minun arvovalintani samalla tavalla kuin sinä mieluummin tapat 5 tuntematonta kuin annat yhden oman tuttusi kuolla. Ei me kumpikaan olla toistamme parempia.

Mikäli pelastat mieluummin rakkisi kuin ihmisen olet kenties psykopaatti mutta ainakin varmasti sosiopaatti.

Psykopatia ja sosiopatia ovat käytännössä synonyymeja. Toisaalta tässä tapauksessa kyse olisi ennemmin psykopatiasta, jos termit halutaan nähdä erillisinä.

Mutta vastavuoroisesti minä voisin pitää sinua sosiopaattina, koska et kykene myötäelämään sen eläimen tuskaa. On siis ok lahdata 5 tuntematonta yhden tärkeän läheisen ihmisen eteen, muttei yhtä tuntematonta yhden tärkeän läheisen eläimen eteen. Ehkä minä olenkin sitten enemmän empaattinen, kun osaan eläytyä myös eläimen kokemaan kivuntunteeseen, ja sinä taas julma tyyppi, joka häikäilemättä etsii vain omaa etua. Tapat koirasi, jotta voit pelastaa tuntemattoman lapsen, koska se palvelee sinun omia tarkoitusperiäsi. Tunneköyhästi haluat vain edetä yhteiskunnassa, koska et pysty muodostamaan tunnesiteitä edes eläimen kanssa, joka on kulkenut vierelläsi 3 vuotta uskollisesti.

Sen voi siis kääntää toisin päin. Mitäs tuumit?

En ymmärrä mitä olet kääntämässä toisinpäin ja mitä höpiset hyötymisestä.

Höpiset koiran tuskista mutta sivuutat lapsen tuskan. Kummalla on enemmän aivokapasiteettia tuntea asioita?

Minä en siitä hyödy kun pelastan lapsen enkä koiraani. Minähän menetän koirani. Mutta katson että minun menetykseni on pienempi kuin että joku menettää lapsensa. Siksi on humaania ja moraalista pelastaa ihminen. Minun arvomaailmassani ihmisarvo menee aina eläimen arvon edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

salomon kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.

Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.

Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;

"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;

"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.

Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.

En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää, jos uhmaa oman henkensä pelastaakseen koiran, mutta ei lasta, voidaan oikeuskäytännössä katsoa yksiselitteisesti pelastustyön laiminlyönniksi (vrt liikenneonnettomuuden yhteydessä heitteille jättö).

On kysymys aivan vastaavasta tilanteesta, eli on siis auttamisvelvollisuus, koska pystyy koirasakin pelastamaan. Eikö tämä nyt ole selvä asia.

Ei. Jos asettaa itsensä hengenvaaraan koiran takia ni sit asettaa. Tämä sanktio tulee jos kyseisen lapsen ois voinu pelastaa asettamatta itseään hengenvaaraan. Se minkä puolesta kukin ois valmis riskeeraamaan henkensä, ei ole lain päätettävissä.

Erehdys. Se jos syöksyt itse palavaan taloon pelastamaan pitäen sitä hengenvaarallisena on oma valintasi. Se että kesken pelastustyön valitsetkin pelastettavaksi koiran etkä lasta ei enää ole. Rikoslaki velvoittaa sinut pelastamaan ihmisen. Mikään oikeusistuin ei pitäisi tässä tilanteessa valintaasi kohtuullisena.

Tämä ei liity aloituskysymyksiin vaan keskustelun polveiluun. Siinä nyt sinänsä ole valintoja, vaan henkilö x syöksyy pelastamaan koiran k ja taloon jää lapsi y. x ei valitse mitään vaan syöksyy taloon huutaen k:ta ja ajatellen k:ta. x on talossa, oletetaan vaikka 2 minuuttia ja koko sen ajan x on välittömässä hengenvaarassa. Ketään ei pidä pelastaa, jos se aiheuttaa välitöntä hengenvaaraa. x kuitenkin asettaa itsensä alttiiksi menehtymiselle k:n takia. x ei tee valintoja, eikä hänellä missään vaiheessa ole mahdollisuutta pelastaa k:ta tai y:tä, jos ajatellaan, että mahdollisuudella viitataan siihen, että x voisi sen tehdä ottamatta suurta kuolemanriskiä. x kuitenkin ottaa riskin k:n takia (ei y:n) ja pääsee ulos. x on ollut välittömässä hengenvaarassa koko 2min ilman että mikään oikeusistuin voisi velvoittaa ketään pelastamaan mistään sellaisen kuolemanriskin uhalla. x on silti kuin ihmeen (ihmeen, ei mahdollisuuden) kautta saanut ulos itsensä ja k:n. Missä vaiheessa voidaan sanoa, että x:n olisi pitänyt olla valmis kuolemaan y:n puolesta, jos x on koko ajan toimiessaan ollut kuolemanvaarassa eli x:tä edellytettäisiin y:n hengen asettamista oman turvallisuuden ja hengen edelle, kun tällaista edellytystä ei pelastustoimissa yleensä ole?

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

Pointti onkin, ettei minun ymmärtämisilläni ole tuossa tilanteessa mitään merkitystä, niin kuin ei ole sinunkaan ymmärtämisilläsi, jos osat olisivat toisin päin. Totta kai jokainen toivoo, että hänen läheisensä pelastuisivat, mutta vaikka toivoisin kuinka paljon sinun palaavan savun keskeltä minulle tärkeän ihmisen tai muun eläimen kanssa, kyse on vain minun toiveestani. Saa olla aika mielipuolisen itsekäs, että kuvittelee tämän toiveen luovan jonkinlaisen velvollisuuden toiselle!

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.

Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.

Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;

"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;

"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.

Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.

En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.

Ei sitä tarvitsekaan jankata. On täysin selvää että näillä laeilla  sellainen ihminen tuomittaisiin rikoksesta joka säntäisi liekkeihin pelastamaan jotain,  ja valitsee sieltä pelastettavaksi koiransa eikä jonkun toisen lasta.

Pitääkö se rautalangasta vääntää että aloituksessa itse pelastustyö on tasan yhtä vaativa ja vaarallinen, ai mikä eroaa on se kumman valitseee pelastettavaksi. Tästä johtuen vetoaminen että lapsen pelastaminen on liian vaarallista ettei sitä voi vaatia joten on kohtuullista pelastaa vain koira ei toimi.

Olet kyllä tässä asiassa väärässä. Laki ei anna mahdollisuutta tuomita, eikä ketään ole tästä myöskään tuomittu. Ihmisellä kun ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta ketään tai mitään oman turvallisuutensa uhalla. Hän voi kuitenkin vapaassa maassa tehdä niin, jos haluaa. Se, että hän päättää asettaa tässä tilanteessa itsensä vaaralle alttiiksi, ei luo hänelle mitään juridista velvoitetta.

Onhan näitä tapauksia, että ihminen on mielenhäiriössä juossut palomiesten hoteista vaara-alueelle hakemaan ties mitä perhealbumeita, eikä ketään heistä ole tuomittu sillä perusteella, että vaarasta olisikin pitänyt palata jonkun ihmisen kanssa. Mitään juridista velvoitetta minkään asian pelastamiseksi kun ei ole. Ei ole kohtuullista olettaa, että palavasta talosta saisi mukaansa muita kuin itsensä, ja laki on Suomessa kirjoitettu vastaamaan tätä.

Ihmisellä  on juridinen velvoite pelastaa ihminen muiden sijaan siinä tilanteessa kun hän on. Se että hän säntää liekkien keskelle on hänen oma valintansa, jos siinä oma henki vaarantuu se on hänen oma asiansa. Jos hän valitsee liekkien keskeltä koiransa eikä ihmistä niin hän syyllistyy rikokseen, koska lain kannalta ihmistä ei saa jättää heitteille, on toiminta/pelastusvelvollisuus jos kerran voi ja on päättänyt toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

salomon kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.

Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.

Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;

"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;

"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.

Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.

En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää, jos uhmaa oman henkensä pelastaakseen koiran, mutta ei lasta, voidaan oikeuskäytännössä katsoa yksiselitteisesti pelastustyön laiminlyönniksi (vrt liikenneonnettomuuden yhteydessä heitteille jättö).

On kysymys aivan vastaavasta tilanteesta, eli on siis auttamisvelvollisuus, koska pystyy koirasakin pelastamaan. Eikö tämä nyt ole selvä asia.

Ei. Jos asettaa itsensä hengenvaaraan koiran takia ni sit asettaa. Tämä sanktio tulee jos kyseisen lapsen ois voinu pelastaa asettamatta itseään hengenvaaraan. Se minkä puolesta kukin ois valmis riskeeraamaan henkensä, ei ole lain päätettävissä.

Erehdys. Se jos syöksyt itse palavaan taloon pelastamaan pitäen sitä hengenvaarallisena on oma valintasi. Se että kesken pelastustyön valitsetkin pelastettavaksi koiran etkä lasta ei enää ole. Rikoslaki velvoittaa sinut pelastamaan ihmisen. Mikään oikeusistuin ei pitäisi tässä tilanteessa valintaasi kohtuullisena.

Tämä ei liity aloituskysymyksiin vaan keskustelun polveiluun. Siinä nyt sinänsä ole valintoja, vaan henkilö x syöksyy pelastamaan koiran k ja taloon jää lapsi y. x ei valitse mitään vaan syöksyy taloon huutaen k:ta ja ajatellen k:ta. x on talossa, oletetaan vaikka 2 minuuttia ja koko sen ajan x on välittömässä hengenvaarassa. Ketään ei pidä pelastaa, jos se aiheuttaa välitöntä hengenvaaraa. x kuitenkin asettaa itsensä alttiiksi menehtymiselle k:n takia. x ei tee valintoja, eikä hänellä missään vaiheessa ole mahdollisuutta pelastaa k:ta tai y:tä, jos ajatellaan, että mahdollisuudella viitataan siihen, että x voisi sen tehdä ottamatta suurta kuolemanriskiä. x kuitenkin ottaa riskin k:n takia (ei y:n) ja pääsee ulos. x on ollut välittömässä hengenvaarassa koko 2min ilman että mikään oikeusistuin voisi velvoittaa ketään pelastamaan mistään sellaisen kuolemanriskin uhalla. x on silti kuin ihmeen (ihmeen, ei mahdollisuuden) kautta saanut ulos itsensä ja k:n. Missä vaiheessa voidaan sanoa, että x:n olisi pitänyt olla valmis kuolemaan y:n puolesta, jos x on koko ajan toimiessaan ollut kuolemanvaarassa eli x:tä edellytettäisiin y:n hengen asettamista oman turvallisuuden ja hengen edelle, kun tällaista edellytystä ei pelastustoimissa yleensä ole?

Laki ei velvoita x:ää asettamaan henkeään alttiiksi y:n takia.

Mutta jos x siitä huolimatta asettaa henkensä alttiiksi ja syöksyy tilanteeseen jossa hän joko kaappaa vasemmalta k:n kainaloon ja pelastaa sen tai kaappaa oikealta y:n kainaloon sen niin voit olla varmaa että tilanteen huomioon ottaen mikä tahanssa oikeusistuin pitää kohtuullisena että x pelastaa y:n eikä k:ta, ja y:n pelastamatta jättämistä heitteillejättönä sekä pelastus ja rikoslain vastaisena toimena.

Se ettei tällaisesta ole tuomiota johtuu tietysti siitä että tilanne on hyvin hypoteettinen ja sitä myöten harvinainen ja vaikeaa todistaa tapahtuneeksi. Mutta se ei poista juridista velvoitetta itse hypoteettisessa tilanteessa.

hanska kirjoitti:

salomon kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.

Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.

Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;

"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;

"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.

Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.

En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää, jos uhmaa oman henkensä pelastaakseen koiran, mutta ei lasta, voidaan oikeuskäytännössä katsoa yksiselitteisesti pelastustyön laiminlyönniksi (vrt liikenneonnettomuuden yhteydessä heitteille jättö).

On kysymys aivan vastaavasta tilanteesta, eli on siis auttamisvelvollisuus, koska pystyy koirasakin pelastamaan. Eikö tämä nyt ole selvä asia.

Ei voida katsoa, eikä ole koskaan katsottu.

Ei, juuri näin katsotaan. Mutta ei ole katsottu koska juuri tällaista tapausta ei ole vielä oikeusistuimissa käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.

Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.

Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;

"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;

"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.

Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.

En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.

Ei sitä tarvitsekaan jankata. On täysin selvää että näillä laeilla  sellainen ihminen tuomittaisiin rikoksesta joka säntäisi liekkeihin pelastamaan jotain,  ja valitsee sieltä pelastettavaksi koiransa eikä jonkun toisen lasta.

Pitääkö se rautalangasta vääntää että aloituksessa itse pelastustyö on tasan yhtä vaativa ja vaarallinen, ai mikä eroaa on se kumman valitseee pelastettavaksi. Tästä johtuen vetoaminen että lapsen pelastaminen on liian vaarallista ettei sitä voi vaatia joten on kohtuullista pelastaa vain koira ei toimi.

Olet kyllä tässä asiassa väärässä. Laki ei anna mahdollisuutta tuomita, eikä ketään ole tästä myöskään tuomittu. Ihmisellä kun ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta ketään tai mitään oman turvallisuutensa uhalla. Hän voi kuitenkin vapaassa maassa tehdä niin, jos haluaa. Se, että hän päättää asettaa tässä tilanteessa itsensä vaaralle alttiiksi, ei luo hänelle mitään juridista velvoitetta.

Onhan näitä tapauksia, että ihminen on mielenhäiriössä juossut palomiesten hoteista vaara-alueelle hakemaan ties mitä perhealbumeita, eikä ketään heistä ole tuomittu sillä perusteella, että vaarasta olisikin pitänyt palata jonkun ihmisen kanssa. Mitään juridista velvoitetta minkään asian pelastamiseksi kun ei ole. Ei ole kohtuullista olettaa, että palavasta talosta saisi mukaansa muita kuin itsensä, ja laki on Suomessa kirjoitettu vastaamaan tätä.

Ihmisellä  on juridinen velvoite pelastaa ihminen muiden sijaan siinä tilanteessa kun hän on. Se että hän säntää liekkien keskelle on hänen oma valintansa, jos siinä oma henki vaarantuu se on hänen oma asiansa. Jos hän valitsee liekkien keskeltä koiransa eikä ihmistä niin hän syyllistyy rikokseen, koska lain kannalta ihmistä ei saa jättää heitteille, on toiminta/pelastusvelvollisuus jos kerran voi ja on päättänyt toimia.

Kuten edellä kirjoitin, hengenvaaraan asettautuminen ei luo juridista velvoitetta pelastaa ketään. Jos olet palavassa talossa, olet vaarassa, ja kohtuullista (siten kuin lakiin on kirjattu) ei ole odottaa ihmisen pelastavan liekeistä yhtään ketään. Tulit ulos sitten koiran tai perhealbumin kanssa tai tyhjin käsin, olet juridisesti kuivilla. (Ellet sitten ole itse vaikka sytyttänyt paloa, mutta se on tietenkin aivan toinen juttu.)

Tiedät itsekin, ettei Suomessa ole mitään oikeuskäytäntöä tai ennakkopäätöksiä, jotka tukisivat kantaasi, joten en oikein ymmärrä, miksi edelleen väität olevasi oikeassa. Juridiikka ei ole mielipidekysymys.

(Ihmisellä ei ole muuten velvollisuutta pelastaa ketään missään tilanteessa. Se käy ilmi noista itse siteeraamistasi pykälistä. Velvollisuus koskee avun hankkimista sekä tulipalon tapauksessa pelastustoimiin osallistumista kykyjensä mukaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

salomon kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä tulipalotilanne olisi todellinen ja realistinen niin tottakai ottaisin asunnostani koirani ja mahdollisuuksien mukaan tärkeitä tavaroita mukaan ja ei en todellakaan syöksyisi naapuriasuntoon pelastamaan siellä olevia lapsia eikä siihen mikään laki kyllä velvoita.

Itseasiassa jos et yritä pelastaa naapuriasunnon lapsia mikäli siihen on realistinen mahdollisuus rikot kahtakin lakia.

Sekä rikoslakia jossa on kriminalisoita pelastustoimen laiminlyönti;

"Joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."

Että pelastuslakia jossa määrätään yleinen toimintavelvollisuus;

"Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin."

Sori vaan Fifin pelastajat mutta laki on erimieltä. "En pidä lapsista" tai "Pidän enemmän Fifistäni" eivät välttämättä ole kovin päteviä vasta-argumentteja käräjillä.

Kellään ei ole juridista velvollisuutta pelastaa palavasta talosta toista ihmistä oman turvallisuutensa uhalla. Tämä on täysin selvä asia. Et löydä ainuttakaan ennakkotapausta, jossa Suomessa olisi tuomittu joku siitä, ettei hän säntää liekkeihin pelastamaan lasta. Sen sijaan siitä, ettei hanki apua (soita 112) voidaan tuomita ja on tuomittu.

En ymmärrä, miksi tästä pitää jankata, kun oikeuskäytäntö on ihan selvä.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää, jos uhmaa oman henkensä pelastaakseen koiran, mutta ei lasta, voidaan oikeuskäytännössä katsoa yksiselitteisesti pelastustyön laiminlyönniksi (vrt liikenneonnettomuuden yhteydessä heitteille jättö).

On kysymys aivan vastaavasta tilanteesta, eli on siis auttamisvelvollisuus, koska pystyy koirasakin pelastamaan. Eikö tämä nyt ole selvä asia.

Ei. Jos asettaa itsensä hengenvaaraan koiran takia ni sit asettaa. Tämä sanktio tulee jos kyseisen lapsen ois voinu pelastaa asettamatta itseään hengenvaaraan. Se minkä puolesta kukin ois valmis riskeeraamaan henkensä, ei ole lain päätettävissä.

Erehdys. Se jos syöksyt itse palavaan taloon pelastamaan pitäen sitä hengenvaarallisena on oma valintasi. Se että kesken pelastustyön valitsetkin pelastettavaksi koiran etkä lasta ei enää ole. Rikoslaki velvoittaa sinut pelastamaan ihmisen. Mikään oikeusistuin ei pitäisi tässä tilanteessa valintaasi kohtuullisena.

Tämä ei liity aloituskysymyksiin vaan keskustelun polveiluun. Siinä nyt sinänsä ole valintoja, vaan henkilö x syöksyy pelastamaan koiran k ja taloon jää lapsi y. x ei valitse mitään vaan syöksyy taloon huutaen k:ta ja ajatellen k:ta. x on talossa, oletetaan vaikka 2 minuuttia ja koko sen ajan x on välittömässä hengenvaarassa. Ketään ei pidä pelastaa, jos se aiheuttaa välitöntä hengenvaaraa. x kuitenkin asettaa itsensä alttiiksi menehtymiselle k:n takia. x ei tee valintoja, eikä hänellä missään vaiheessa ole mahdollisuutta pelastaa k:ta tai y:tä, jos ajatellaan, että mahdollisuudella viitataan siihen, että x voisi sen tehdä ottamatta suurta kuolemanriskiä. x kuitenkin ottaa riskin k:n takia (ei y:n) ja pääsee ulos. x on ollut välittömässä hengenvaarassa koko 2min ilman että mikään oikeusistuin voisi velvoittaa ketään pelastamaan mistään sellaisen kuolemanriskin uhalla. x on silti kuin ihmeen (ihmeen, ei mahdollisuuden) kautta saanut ulos itsensä ja k:n. Missä vaiheessa voidaan sanoa, että x:n olisi pitänyt olla valmis kuolemaan y:n puolesta, jos x on koko ajan toimiessaan ollut kuolemanvaarassa eli x:tä edellytettäisiin y:n hengen asettamista oman turvallisuuden ja hengen edelle, kun tällaista edellytystä ei pelastustoimissa yleensä ole?

Laki ei velvoita x:ää asettamaan henkeään alttiiksi y:n takia.

Mutta jos x siitä huolimatta asettaa henkensä alttiiksi ja syöksyy tilanteeseen jossa hän joko kaappaa vasemmalta k:n kainaloon ja pelastaa sen tai kaappaa oikealta y:n kainaloon sen niin voit olla varmaa että tilanteen huomioon ottaen mikä tahanssa oikeusistuin pitää kohtuullisena että x pelastaa y:n eikä k:ta, ja y:n pelastamatta jättämistä heitteillejättönä sekä pelastus ja rikoslain vastaisena toimena.

Se ettei tällaisesta ole tuomiota johtuu tietysti siitä että tilanne on hyvin hypoteettinen ja sitä myöten harvinainen ja vaikeaa todistaa tapahtuneeksi. Mutta se ei poista juridista velvoitetta itse hypoteettisessa tilanteessa.

Eli henkilö ei saa asettaa itseään kuolemanvaaraan minkä tahansa puolesta, vaan ottaessaan jopa kuolemanriskin, on hänelle saneltu minkä puolesta hänellä on se oikeus ottaa. Todellisessa kuolemanvaarassakin henkilö on velvollinen toimimaan muiden kuin sen puolesta, jonka edestä itsensä kuolemanvaaraan asetti. Ilmeisesti hän saa kumminkin todeta siellä, että ai hitsi, tämä on liian vaarallista, kuolen kohta, ja juosta pois ilman että pelastaa ketään eli pelastustyötä ei tartte jatkaa, jos hengenvaara tuntuu liialta ja palata ilman k:ta ja y:ta.

Vastenmielistä, että itseään ei saa edes uhrata sen puolesta kenen haluaa.

Toki sanktio olisi mahdoton, koska kukaan ei tiedä, mitä henkilö näki, koki tai tajusi siellä savussa, mutta silti ajatuksena vastenmielinen, ettei tilanteessa jossa x on kuolemanvaarassa, hän saisi päättää minkä puolesta uhrautuu ja minkä ei. 

Itte x:nä tavoittelisin liekeistä y:ta, mutta silti ajatuksena kammottava, että ei saa yrittää kuolla k:n edestä jos niin haluaa vaan kuolemanvaaraan voi asettautua joko y:n tai ei kenenkään puolesta.

Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on?

Harva jos kukaan tässä ketjussa on väittänyt, että ihmisen ja lemmikin suhde olisi voimakkaampi kuin jonkun toisen ihmisen ja tämän lapsen välinen suhde. Sen sijaan ihmisen ja lemmikin suhde on varmasti voimakkaampi kuin ihmisen ja jonkin aivan vieraan ihmisen, tässä tapauksessa lapsen suhde, ja päätös tehdään sillä perusteella.

Tarkkuutta lukemiseen, niin pystyt osallistumaan keskusteluun paremmin.

En missään nimessä yrittäisi murtautua tulipalon keskellä naapuriasuntoon pelastamaan lapsia vaan kyllä omasta asunnostani ottaisin koirat mukaan ja äkkiä pihalle eikä todellakaan kukaan tai mikään laki edellyttäisi että toimisin toisella tavalla ja vaarantamaan omaa henkeäni toisten takia.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.

Minä olen koiraihminen mutta yrittäisin silti pelastaa lapsen oman koirani sijaan.

Sitä en hyväksy, että jos henkilö päättää asettaa itsensä kuolemanvaaraan, hän ei saa siinä tilanteessa päättää, minkä edestä olisi valmis kuolemaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus oman hengen vaarantamisen syistä olisi minusta ok. Jos siis oltaisiin tilanteessa, jossa ketään ei ole pakko pelastaa, koska se johtaa omaan kuolemanvaaraan niin jos silti haluaa pelastaa koiransa niin pelastaa sitten, koska lapsi joka tapauksessa kuolisi jos pelastaja ei alunperinkään olisi valmis asettamaan itseään kuolemanvaaraan hänen takiaan vaan syöksyy liekkeihin ainoastaan pelastamaan koiraansa. Ajatukseni siis koskee vain tilannetta, jossa pelastaja on lähellä kuolemaa niin se miksi hän on valmis kuolemaan, pitäisi olla hänen päätös.

Kuolemanriskin ottamisesta siis soisin jokaisen voivan päättää itse, miksi sen ottaa ja minkä edestä.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on?

Harva jos kukaan tässä ketjussa on väittänyt, että ihmisen ja lemmikin suhde olisi voimakkaampi kuin jonkun toisen ihmisen ja tämän lapsen välinen suhde. Sen sijaan ihmisen ja lemmikin suhde on varmasti voimakkaampi kuin ihmisen ja jonkin aivan vieraan ihmisen, tässä tapauksessa lapsen suhde, ja päätös tehdään sillä perusteella.

Tarkkuutta lukemiseen, niin pystyt osallistumaan keskusteluun paremmin.

Hienoa logiikkaa. Minun akvaariokalanikin ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeämpiä kuin vieras lapsi, jota en ole koskaan nähnyt. Samoin jopa monet esineet, joita käytän päivittäin. Ymmärrätkö että kritisoin juuri sitä, että tuijotetaan vain omaan napaan ja omiin tunnesiteisiin?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on?

Harva jos kukaan tässä ketjussa on väittänyt, että ihmisen ja lemmikin suhde olisi voimakkaampi kuin jonkun toisen ihmisen ja tämän lapsen välinen suhde. Sen sijaan ihmisen ja lemmikin suhde on varmasti voimakkaampi kuin ihmisen ja jonkin aivan vieraan ihmisen, tässä tapauksessa lapsen suhde, ja päätös tehdään sillä perusteella.

Tarkkuutta lukemiseen, niin pystyt osallistumaan keskusteluun paremmin.

Hienoa logiikkaa. Minun akvaariokalanikin ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeämpiä kuin vieras lapsi, jota en ole koskaan nähnyt. Samoin jopa monet esineet, joita käytän päivittäin. Ymmärrätkö että kritisoin juuri sitä, että tuijotetaan vain omaan napaan ja omiin tunnesiteisiin?

Et kritisoinut. Esitit vain väitteen, että ihmisten pitäisi ajatella eri tavalla kuin sinä ajattelet. (Lisäksi kirjoitat tavattoman epäselvästi. Logiikka, jota sarkastisesti kommentoit, on omaasi, sinun viestistäsi siteerattua.) Kritiikki vaatisi perusteluja tämän väitteen tueksi. Mitkä ovat perustelusi?

Kysytään nyt näin, että jos joku pelastaisi oman koiransa sinun lapsesi sijaan, niin mitä ajattelisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä koiraihmiset täällä jotain lama-ajan lapsia, jotka ovat jääneet vanhempien lämpöä vaille? Vai mikä selittää sen, että ihmisen ja lemmikin välinen side nähdään voimakkaimpana mitä on? Sehän ei sitä ole. Lähes jokainen lemmikin omistaja joutuu hautaamaan lemmikkinsä. Kenenkään elämä ei siihen kaadu, muutaman viikon suruajan jälkeen kaikki on jälleen varsin hyvin. Mutta lukekaapa juttuja lapsensa menettäneistä vanhemmista, jos tuttavapiiriinne ei heitä kuulu. On vähän erilaista luettavaa. On silkkaa narsismia tehdä tällaisia pelastusvalintoja oman henkilökohtaisen tunnesiteen perusteella. Toinen menetys on tässä kohtaa niin valtavasti isompi, että sen estämisen täytyy mennä edelle. Ja laki on samaa mieltä.

Minä olen koiraihminen mutta yrittäisin silti pelastaa lapsen oman koirani sijaan.

Sitä en hyväksy, että jos henkilö päättää asettaa itsensä kuolemanvaaraan, hän ei saa siinä tilanteessa päättää, minkä edestä olisi valmis kuolemaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus oman hengen vaarantamisen syistä olisi minusta ok. Jos siis oltaisiin tilanteessa, jossa ketään ei ole pakko pelastaa, koska se johtaa omaan kuolemanvaaraan niin jos silti haluaa pelastaa koiransa niin pelastaa sitten, koska lapsi joka tapauksessa kuolisi jos pelastaja ei alunperinkään olisi valmis asettamaan itseään kuolemanvaaraan hänen takiaan vaan syöksyy liekkeihin ainoastaan pelastamaan koiraansa. Ajatukseni siis koskee vain tilannetta, jossa pelastaja on lähellä kuolemaa niin se miksi hän on valmis kuolemaan, pitäisi olla hänen päätös.

Kuolemanriskin ottamisesta siis soisin jokaisen voivan päättää itse, miksi sen ottaa ja minkä edestä.

Minun mielestä ihminen on sitä sairaampi mitä suuremmassa vaarassa hän valitsee eläimen pelastamisen ihmisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä yrittäisi murtautua tulipalon keskellä naapuriasuntoon pelastamaan lapsia vaan kyllä omasta asunnostani ottaisin koirat mukaan ja äkkiä pihalle eikä todellakaan kukaan tai mikään laki edellyttäisi että toimisin toisella tavalla ja vaarantamaan omaa henkeäni toisten takia.

Kyllä laki edellyttää sinulta yritystä pelastaa lapset jos se on mahdollista. Se jää sitten tulkinnanvaraiseksi mitä pidetään mahdollisena ja mitä liian vaativana.

Olet huoneessa jossa on koirasi ja jonkun lapsi. Kaappaat syliin koirasi ja juokset pois jättäen lapsen kuolemaan -> rikot lakia koska selvästikin sinulla oli hyvät mahdollisuudesta pelastaa lapsi.