Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Koira elää vain noin 10 vuotta ja tulen kuitenkin näkemään sen kuoleman ja luopumaan siitä, kun taas lapsella voi olla edessä vielä vaikka 90 vuotta. Lapsi menee edelle vaikka koira olisi kuinka rakas.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan omaa koiraani, en juurikaan välitä muiden lapsista.

Minullekin muiden lapset ovat aivan yhdentekeviä. Ihan sama vaikka katoaisivat kaikki huomenna, mutta koirastani välitän.

Miettikää jos joku muu ihminen olisi valinnut koiransa sinun lapsesi sijasta tulipalossa?

Vierailija kirjoitti:

oishan se varmaan kova paikka, mutta valitsisit lapsen tietenkin. kyseessä on kuitenkin ihminen, jonka kuolema koskettaisi niin monia ihmisiä, koiran kuollessa vain minä surisin (näin karrikoidusti)

Ei mene näin koiraihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

"Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani."

Eli vaikka tilanne olisi oma lapsi vs. vieras lapsi, pitäisi tuon mukaan vieras lapsi pelastaa ensin, koska teen siinä niin kuin toivoisin jonkun tekevän minulle? TÄlä myöskään unohda, että moni koira on pelastanut ihmisiä tulipaloista ja muista vaaroista.

oma lapsi vs vieras lapsi tapauksissa on selvää että jokainen pyrkii pelastamaan oman lapsensa ensin. Minä yrittäisin pelastaa oman lapseni ensin ja ymmärrän jos joku toinen tekisi samoin.

Ja ei, koira ei ole lapsi, koira on koira.

Lapsi ei ole koira! Mutta yhtä arvokas.

Ei todellakaan. Lapsi on ihminen ja ihminen on arvokkaampi kuin mikään eläin.

Sinä apinan jälkeläinen olet eläin.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää jos joku muu ihminen olisi valinnut koiransa sinun lapsesi sijasta tulipalossa?

Ei nämä taida noin monimutkaiseen empatiakokeeseen kyetä. Minä. Minun Musti. Kaikki muu joutaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.

Haista paska! Toisaalta, koira ihmisetkin on melkoisia typeryksiä. Typerimmät saattaisivat palastaa jopa koiran lapsen sijasta.

Ei sillä lapsella ole koiraa suurempaa arvoa velalle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.

Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.

Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.

No sen lapsen tietenkin. Vaikka rakastaisin koiraani miten paljon tahansa, niin kyllä se lapsi on tärkeämpi jo ihan sen vuoksi, että voisi elää tietäen, että olen aiheuttanut ihmisen (kaiken lisäksi vielä avuttoman lapsen) kuoleman vain siksi, että halusin mieluummin pelastaa koirani.

kumman pelastaisit kuopuksesi ja esikoisesi entä tyttäresi vai poikasi

Vierailija kirjoitti:

Turhaa jeesustelua täällä taas... Kumman pelastat mielummin sulle rakkaan vai jonkun joka on sulle täysin tuntemattomalle rakas? Tottakai omat pelastetaan ensin!

Eipä näitä mammoja ole näkynyt Afrikassa ketään pelastamassa. Silti jaksavat meuhkata täällä. Aivan yhtä itsekkäitä ovat, kuin sen koiran pelastavakin. Koiran pelastava vain on rehellinen itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se jollekulle liikaa, että mulle mun koira on yhtä tärkeä, kuin naapurille omat lapsensa?

Sitäkö te ette kestä, vaan pitäisi ensin pelastaa TEIDÄN lapsenne?

Kyllä, ensin pitää pelastaa lapset. Sitten vasta koirat.

Koiran pelastaminen lapsen hengen kustannuksella on SAIRASTA.

On sairasta arvottaa itsensä muun elämän yläpuolelle. Sen takia maailma paskaantuukin. TODELLA itsekästä.

Maailman paskaantuminen ja ihmisarvon asettaminen eläimia tärkeämmäksi ovat kaksi täysin eri asiaa.

Se että pitää kuvatussa tilanteessasa lapsen pelastamista luonnollisesti tärkeämpänä kuin koiran ei tarkoita ettäkö ehdoin tahdoin pitäisi luontoa saastuttaa.

Ei se ole mitenkään luonnollista. Maailma paskaantuu juuri kaltaistesi takia, jotka pitävät ihmistä parempana, että muusta luonnosta saa jättää välittämättä. 

Vierailija kirjoitti:

No nyt alkaa hiljalleen valjeta syy sille, miksi kohtaan päivittäin käytöshäiriöisiä lapsia päiväkodissa! Kun n. puolet tämän palstan vastaajista pitää koiran elämää yhtä arvokkaana kuin ihmisen, ei tarvitse kauheasti ihmetelle, miksi laiminlyötyjä lapsia on olemassa. Miten vieraan lajin edustajan henki voi mennä ihmislapsen hengen edelle? Kyllä ihminen on aina enemmän "oma" kuin vaikka koira tai huonekasvi.

Ei se riitä, että sinä sanot niin ja SINUN mielestäsi niin on. Meidän muiden mielestä se koira on perheenjäsen siinä kuin se lapsikin. Yhtä arvokas minulle.

Eli siis te jotka rehaatte että eläimen henki on samanarvoinen kuin ihmisenkin, niin silloin myös omat lapsenne olisivat samalla viivalla sen koiran kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää jos joku muu ihminen olisi valinnut koiransa sinun lapsesi sijasta tulipalossa?

Se lapsi ei merkkaa minulle mitään edelleenkään. Koirani on tärkeämpi kuin kenenkään muiden porsimat kakarat.

279 eli "crazy cat lady" jatkaa vielä kun tää kirvoitti enemmänkin ajatuksia. Kysehän ei tässä ole mielestäni edes siitä, että mitä kukakin pitää rakkaana ja läheisenä vaan yleisestä moraalista. On täysin normaalia pitää omaa lemmikkiään rakkaampana ja itselle tärkeämpänä kuin jotain vierasta lasta. 

Itse en suoraan sanoen edes erityisemmin pidä lapsista ja aikanikin vietän paljon mieluummin eläin- kuin ihmisseurassa. Mutta moraalini ei kyllä silti sallisi lapsen jättämistä liekkeihin.

Ja mitä ihmeen tekemistä lapsen pelastamisella on luonnon saastuttamisen kanssa? Ja kyllä lemmikeilläkin hiilijalanjälki on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.

Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.

Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.

Mitä väliä sillä valinnalla on lapselle tai lapsen kehitykselle, jos se lapsi kuolee?

Kyllä hävettää taas olla koiranomistaja. Taas tuli todistettua miten hulluja jotkut koiraihmiset ovat. En voisi antaa itselleni ikinä anteeksi jos jättäisin jonkun lapsen liekkeihin koiran takia! Tottakai koirani on rakas, mutta ei sitä voi ihmishenkeen verrata! Kuten joku jo sanoi, niin koiran elinikä on odotetusti muutenkin lyhyempi kuin lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.

Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.

t. ohis

Ajattelussasi on jo pohjaoletuksena, että ihminen on arvokkaampi (kysyt itseltäsi, miltä IHMISESTÄ tuntuisi, tämän ollen sinulle niin itsestään selvää, että koira unohtuu kokonaan), joten olet oikeastaan tehnyt päätöksen jo ennen kuin saat vastauksen kysymykseen.

Totta, pohjaoletus on että pidän lapseni henkeä arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä, sekä myös omaa henkeäni arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä.

Pitääkö tätä alkaa jotenkin perustella? Ja onko jollain eriävä mielipide?

En moittinut pohjaoletustasi, vaan sitä että väitit perustelusi pelastuspäätökseen olevan muualla kuin se oikeasti oli. Jos pidät ihmistä arvokkaampana, toki pelastat sen, ei tuolla "miten toivoisin minulle tehtävän?" -kysymyksellä ole siinä vaiheessa mitään tarkoitusta.

Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani.

Mitä sitten? Niinhän se koirakin toivoo, että se pelastetaan, vai luuletko että se haluaa jäädä liekkeihin.

Tee koirallesi, kuten haluat itsellesikin tehtävän.

Koska en ole koira vaan ihminen tulkitsen sääntöä ihmisnäkökulmasta, en koiran.  Koska toivon että lapseni pelastetaan mieluummin kuin jonkun koira tai että minut pelastetaan mieluummin kuin koira pelastan myös jonkun toisen lapsen koirani sijaan jos olisi pakko valita.

Sinä näin. Minä toisin. Minulla on koira ja se on minulle tärkeämpi, kuin kenenkään muun lapsi. Jos minulla olisi lapsia, eikä koiraa, niin voisin ajatella toisin. Nyt en ajattele toisin.[/

Mitä jos sinulla olisi lapsi ja koira? Kumman sitten pelastaisit? Sen koirasiko?

Varmaan riippuu kumpaan olisin kiintynyt enemmän. Tällä hetkellä koiraan, kun sitä lasta ei ole, eikä tule.

Paljon on mielisairaita palstalla. Ei tullut kyllä yllätyksenä. Kennelistä uusi rakki tilalle ja parin viikon päästä et edes muista sitä edellistä.