Sanoin tänään väärin ja pahasti lapselleni :(
Sanoin lapselle, joka on vasta 6-vuotias tyttö, että "olet hullu". Olimme ulkokahvilassa ja lapsi alkoi yhtäkkiä huutaa täyttä kurkkua, että mehiläinen ja huusi, että mennään pois mennään pois. Minulla oli kahvi kesken ja syömiset ja mies oli sisällä pojan kanssa, koska sielläkin oli ampiainen ja tyttö halusi minut ulos. Eli mies ei voinut auttaa. Nolotti ja hävetti lapsen kauhea huuto. Jätin kahvin siihen ja aloin kulkea tytön kanssa autolle. Tyttö yhä vaati, että mennään kotiin ja minua alkoi kiukuttaa, kun tuntui sille, että lapsi ei ihan niin paljon oikeasti pelästynyt, kuin mitä antoi ymmärtää, mutta varmakaan en voinut olla, enkä jäädä palosireeninä huutaneen lapsen kanssa pihallekaan muita häiritsemään. Niin lapsen kanssa siinä kävellessäni meninkin sanomaan lapselle, että olet hullu :(
Kiukutti niin. Lapsen epäselvä käytös. Ei ollut minusta aivan niin peloissaan kuin mitä vaati minua toimimaan.
Lapsi halusi autoon ja että ajamme kotiin. Soitin miehelle joka toi auton avaimet (se oli lukossa) ja mies jäi tytön kanssa autolle. Menin katsomaan minne poika jäi ja kohta mieskin tuli sinne, tyttö oli sanonut, että mene pois??
Sitten poika meni autolle tytön kanssa, sielläkin oli tullut jotain riitaa ja poika tuli takaisin. Tyttö sitten istui yksin autossa ja odotti, kunnes me muut tulimme autolle ja olimme kahvimme ja syömisemme rauhassa nauttineet.
Pyysin siinä kyllä anteeksi tytöltä, että sanoin häntä hulluksi ja sanoin, ettei se ole totta. Silti minulle itselleni jäi tosi paha mieli omasta reagoinnistani ja taas toisaalta tytön toimista, joka oli minusta manipulaatiota sotkea kahvihetki. Mies ja poika olivat nimittäin ehtineet kahvilalle ensin ja tyttö on jotenkin tosi mustasukkainen ja haluaa helposti kaiken menevän niin kuin hän haluaa.
Lapsesi olisi varmaan pystynyt jatkamaan kahvilareissua, jos olisit auttanut häntä "kokoamaan itsensä", kuten sanoit. 6-vuotias on vielä niin pieni, että hänet voi ottaa syliin ja sitten johdattaa huomio vaikka ajattelemaan sitä ampiaista toisella tavalla. Mitähän se etsii ja miettii lennellessään kahvilan terassilla? Pelottaakohan sitäkin, kun huudotaan ja huidotaan? Sitten voi jutella jostain mukavasta jutusta, kun lapsi (toivottavasti) rauhoittuu ja saat keskusteluyhteyden hysterian sijaan.
Jos näet lapsesta, että kiukuttelemalla hakee huomiota, niin paras tapa on silloin antaa sitä, mutta mahdollisimman lämpimällä tavalla. On kurjaa eristää lapsi autoon yksin istumaan. 6-vuotias ei vielä osaa käyttäytyä loogisesti, vaan tarvitsee vanhemman apua, kiinnostusta ja myös jämäkkyyttä ("nyt me pysytään täällä kahvilassa, kun tultiin tänne. Huomasitko, miten hieno maisema tuolla on / miten kauniisti aurinko paistaa/ miten äidin kahvista nousee höyryä?")