Lue keskustelun säännöt.
Sanoin tänään väärin ja pahasti lapselleni :(
02.10.2016 |
Sanoin lapselle, joka on vasta 6-vuotias tyttö, että "olet hullu". Olimme ulkokahvilassa ja lapsi alkoi yhtäkkiä huutaa täyttä kurkkua, että mehiläinen ja huusi, että mennään pois mennään pois. Minulla oli kahvi kesken ja syömiset ja mies oli sisällä pojan kanssa, koska sielläkin oli ampiainen ja tyttö halusi minut ulos. Eli mies ei voinut auttaa. Nolotti ja hävetti lapsen kauhea huuto. Jätin kahvin siihen ja aloin kulkea tytön kanssa autolle. Tyttö yhä vaati, että mennään kotiin ja minua alkoi kiukuttaa, kun tuntui sille, että lapsi ei ihan niin paljon oikeasti pelästynyt, kuin mitä antoi ymmärtää, mutta varmakaan en voinut olla, enkä jäädä palosireeninä huutaneen lapsen kanssa pihallekaan muita häiritsemään. Niin lapsen kanssa siinä kävellessäni meninkin sanomaan lapselle, että olet hullu :(
Kiukutti niin. Lapsen epäselvä käytös. Ei ollut minusta aivan niin peloissaan kuin mitä vaati minua toimimaan.
Lapsi halusi autoon ja että ajamme kotiin. Soitin miehelle joka toi auton avaimet (se oli lukossa) ja mies jäi tytön kanssa autolle. Menin katsomaan minne poika jäi ja kohta mieskin tuli sinne, tyttö oli sanonut, että mene pois??
Sitten poika meni autolle tytön kanssa, sielläkin oli tullut jotain riitaa ja poika tuli takaisin. Tyttö sitten istui yksin autossa ja odotti, kunnes me muut tulimme autolle ja olimme kahvimme ja syömisemme rauhassa nauttineet.
Pyysin siinä kyllä anteeksi tytöltä, että sanoin häntä hulluksi ja sanoin, ettei se ole totta. Silti minulle itselleni jäi tosi paha mieli omasta reagoinnistani ja taas toisaalta tytön toimista, joka oli minusta manipulaatiota sotkea kahvihetki. Mies ja poika olivat nimittäin ehtineet kahvilalle ensin ja tyttö on jotenkin tosi mustasukkainen ja haluaa helposti kaiken menevän niin kuin hän haluaa.
Kommentit (61)
Äitihullun tämän viikonlopun teema
Ekaluokkalainen tyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on lapsena sanottu vaikka miksi lihavaksi lehmäksi ja paskaksi äitini toimesta.
Mä oon sanonut että 'perkele kun oot tyhmä'. Ja ei tunnu pahalta kuin se että lapseni on tyhmä kuin kivi
Vierailija kirjoitti:
Minua on lapsena sanottu vaikka miksi lihavaksi lehmäksi ja paskaksi äitini toimesta.
Se, mikä tässä ahdisti oli se, että menin sanomaan sen tilanteessa, jossa lapsi oli jollainlailla kauhuissaan ollut hetkeä aikaisemmin ja vieläkin halusi pois.
ap
Pyysit anteeksi, älä jää sitä murehtimaan enää. Pystytkö itse olemaan rauhallinen tilanteessa? Jos ei tyttö halua olla kahvilassa, odottakoon autossa sen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun kuitenkaan en voi vakuuttua siitä, että se oli aitoa kauhua lapsella. Ja lapsi siinä en muista mitä sanoi, kun sanoin sen, olet hullu, mutta "kiristi" edelleen tilannetta jollain (minusta) aivan hullulla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyysit anteeksi, älä jää sitä murehtimaan enää. Pystytkö itse olemaan rauhallinen tilanteessa? Jos ei tyttö halua olla kahvilassa, odottakoon autossa sen aikaa.
No ei pitäisi murehtia, mutta olin tosi tyhmä. Miksi en vain purrut kieleeni, voi että. Haluaisin, että lapsi vois luottaa minuun, mutta ilmeisesti teen itse siitä täysin mahdotonta.
Olin rauhallinen kai ja mua harmitti se, että kaikki jäi sinne pöytään silteen, kun koitin saada lasta rauhoittumaan, niin ei siitä tullut mitään. Hetken vain koitin, kun toinen huusi täyttä kurkkua. En halunnut siis häiritä ja olla silmätikkuna.
Vierailija kirjoitti:
Pyysit anteeksi, älä jää sitä murehtimaan enää. Pystytkö itse olemaan rauhallinen tilanteessa? Jos ei tyttö halua olla kahvilassa, odottakoon autossa sen aikaa.
Ja niinhän se sitten meni, että lapsi odotti autossa, mutta ei ois odottanut, ellei mies ois tullut. Minua ois pitänyt siellä panttivankina muuten ja pelannut pelollaan. Että "äiti et voi mennä, mua pelottaa". Tai pelaamiselle se tuntuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotonakin on nyt viimeaikoina halunnut määräillä pelkoon vedoten että panee märät kengät jalkaan (kuivissa on "muka" hämähäkkejä) ja ei voi nukkua lastenhuoneessa, koska sielläkin on nähty hämähäkki.
Olen mielestäni lohduttanut pelossa enkä pakota päämäärättömästi vain yli pelon, mutta en jaksa sitä, kun sillä, että pelkää voi koittaa määräillä asioissa. Huoh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi liikaa antaa periksi tuollaisille hölmöille peloille. Minullakin oli lapsena sellainen kaveri joka aina keksi jotain neurooseja, esim kun oltiin menossa huvipuistoon niin käännyttiikin takaisin kun tämä keksi alkaa pelätä että yksi korkea laite kaatuisi meidän päälle. Ihan järjetöntä äidin lähteä mukaan sellaisiin koska lapsi oppii että voi aina ihme verukkeilla saada suunnitelmat muutettua eikä pääse koskaan yli fobioistaan jos huoltaja alkaa elää niissä mukana.
harmi, ettei aloituksellesi voi antaa alapeukkua kuin kerran. Jos voisi antaa enemmän naputtaisin ranteeni kipeäksi. Ja vielä selittelit toimintaasi kaikenmaailman tekosyillä kuten lapsen "manipulaatiolla sotkea kahvihetki". Häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
harmi, ettei aloituksellesi voi antaa alapeukkua kuin kerran. Jos voisi antaa enemmän naputtaisin ranteeni kipeäksi. Ja vielä selittelit toimintaasi kaikenmaailman tekosyillä kuten lapsen "manipulaatiolla sotkea kahvihetki". Häpeä!
Miksi antaisit monta alapeukkua?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
harmi, ettei aloituksellesi voi antaa alapeukkua kuin kerran. Jos voisi antaa enemmän naputtaisin ranteeni kipeäksi. Ja vielä selittelit toimintaasi kaikenmaailman tekosyillä kuten lapsen "manipulaati
olla sotkea kahvihetki". Häpeä!
Miksi antaisit monta alapeukkua?
ap
Koska sinä ansaitset sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysit anteeksi, älä jää sitä murehtimaan enää. Pystytkö itse olemaan rauhallinen tilanteessa? Jos ei tyttö halua olla kahvilassa, odottakoon autossa sen aikaa.
No ei pitäisi murehtia, mutta olin tosi tyhmä. Miksi en vain purrut kieleeni, voi että. Haluaisin, että lapsi vois luottaa minuun, mutta ilmeisesti teen itse siitä täysin mahdotonta.
Olin rauhallinen kai ja mua harmitti se, että kaikki jäi sinne pöytään silteen, kun koitin saada lasta rauhoittumaan, niin ei siitä tullut mitään. Hetken vain koitin, kun toinen huusi täyttä kurkkua. En halunnut siis häiritä ja olla silmätikkuna.
Minusta nyt on ihan toisarvoista, mitä sinä kivahdit ja pyysit hetikohta anteeksi, lapsi toipuu kyllä. Mutta kuulostaa tosi pahalta, että häpeät (!) lastasi, kun hän ei käyttäydy edustavalla tavalla. Lapsi on lapsi, eikä mikään käyntikortti. Sinun ei tarvitse myöskään esittää hyvää äitiyttä ympäröiville ihmisille, siis siinä määrin, että se sotkee vanhempana olemistasi. Onko tuo teillä yleinenkin tilanne, että toivot, ettei lapsi herätä huomiota ja sitten lapsi tietää, että häpeät sitä ja herättää siksi huomiota? Vähän nyt topakkuutta, iso ihminen, tuolla tavalla lapsetkin oppivat häpeämään.
Miehen kanssa ollaan vielä eri linjoilla siitä, mitä lapsi tarvitsee noissa hetkissä, niin siinähän se riemu repeääkin. Toisinaan ois toinen kovempi, toisinaan toinen. Lisäksi mies ei puhu, niin ei voi tietää, mikä strategia valitaan, jos "on tilanne päällä". Eikä puhu, ainakaan niin että ymmärtäisin mitään, tilanteen mentyä ohikaan. Tänään oltiin ehkä aika samaa mieltä... Vaikka tavallaan ois ehkä sit pitänyt tehdä niin, että kun ensimmäinen ampiainen ilmestyi (sisällä) ja lapsi vaati mut ulos, niin ei ois vaan mennyt... Mutta kun toinen itkee ulkona pihalla, että äiti tuu....
Se mietitytti, että kun moes ja poika olivat tosiaan saaneet einehensä ensin, niin aiheuttiko se jonkinlaista huomiontarvetta sitten.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysit anteeksi, älä jää sitä murehtimaan enää. Pystytkö itse olemaan rauhallinen tilanteessa? Jos ei tyttö halua olla kahvilassa, odottakoon autossa sen aikaa.
Ja niinhän se sitten meni, että lapsi odotti autossa, mutta ei ois odottanut, ellei mies ois tullut. Minua ois pitänyt siellä panttivankina muuten ja pelannut pelollaan. Että "äiti et voi mennä, mua pelottaa". Tai pelaamiselle se tuntuu.
ap
ja sä väität että LAPSI on täsä se hullu. Kato kuule peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysit anteeksi, älä jää sitä murehtimaan enää. Pystytkö itse olemaan rauhallinen tilanteessa? Jos ei tyttö halua olla kahvilassa, odottakoon autossa sen aikaa.
No ei pitäisi murehtia, mutta olin tosi tyhmä. Miksi en vain purrut kieleeni, voi että. Haluaisin, että lapsi vois luottaa minuun, mutta ilmeisesti teen itse siitä täysin mahdotonta.
Olin rauhallinen kai ja mua harmitti se, että kaikki jäi sinne pöytään silteen, kun koitin saada lasta rauhoittumaan, niin ei siitä tullut mitään. Hetken vain koitin, kun toinen huusi täyttä kurkkua. En halunnut siis häiritä ja olla silmätikkuna.Minusta nyt on ihan toisarvoista, mitä sinä kivahdit ja pyysit hetikohta anteeksi, lapsi toipuu kyllä. Mutta kuulostaa tosi pahalta, että häpeät (!) lastasi, kun hän ei käyttäydy edustavalla tavalla. Lapsi on lapsi, eikä mikään käyntikortti. Sinun ei tarvitse myöskään esittää hyvää äitiyttä ympäröiville ihmisille, siis siinä määrin, että se sotkee vanhempana olemistasi. Onko tuo teillä yleinenkin tilanne, että toivot, ettei lapsi herätä huomiota ja sitten lapsi tietää, että häpeät sitä ja herättää siksi huomiota? Vähän nyt topakkuutta, iso ihminen, tuolla tavalla lapsetkin oppivat häpeämään.
No, minut on kasvatettu niin, että mitään ei puida julkisilla paikoilla tai niin, että teenpä minä mitä tahansa se on väärin. Mitä ne ihmisetkin ois ajatelleet, jos olisin antanut pikkutytön vain itkeä ulkona, että äiti tuu..? Että kauhea, sydämetön tyyppi. Nyt sitten menin kuitenkin tavallaan mukaan tytön huomionhakuun. Ja sitten se lähti "vielä isommin käsistä" eli ulkona tuli uusi ampiainen. Ja silloin lapsi huusi minun mielstäni tilanteeseen nähden liikaa, esiintyen ja vaikutin varmaan ihan paskalta mutsilta kun en rynnännyt lohduttamaan. Kun siis olisin toivonut tytön huomaavan, että "nyt ei kannata". Että äiti haluaa vielä istua täällä, vaikkapa. Mutta no, eihän lapsi niin tietnkään osaa ajatella.
ap
Vai niin.