Sossun tuista - käsittämätöntä

Hyvin kuvaavaa ikuisen sossupummin elämässä on tämä tarina:

Kaveri palkkasi tämmöisen pitkäaikaistyöttömän töihin. Toisena työpäivänä ei näkyny miestä ja kaveri soitti perään. Ei pääse kuulemma töihin, kun bensa on loppu. (matka 35km) Tähän kaveri heitti, että jos nyt lainaat jostain rahaa, niin hän voi antaa pienen ennakon näistä parista päivästä, niin saa edes bensaa. Tämä vastapalkattu huokaisi, että ei oikein tiedä, keneltä saisi lainaan sen 5 Euroa... Tässä vaiheessa kaveri sanoi, että ei enää jaksanut. Sanoi, että oisko sun parempi sitten lopettaa. Tähän palkattu huokaisi, että "niin kai..." Ja siihen loppui se työsuhde. Ihan totta? Miten voi ihminen olle tuossa jamassa. Eikä kyse ollut mistään tukipaikasta vaan ihan oikeasti työpaikasta, josta olisi saanut palkkaa. Ja sitten tämä pösilö ei sen vertaa pysty hoitamaan asioitaan, että hankkisi rahat työssäkäyntikuluihin etukäteen tai ottaisi sen puheeksi töissä.

Ap tähtäin tuntuu olevan huono-osaisuuden jatkuvuudessa sukupolvesta toiseen. Kun taloudellisia resursseja säännöstellään liian tiukasti, saadaan vähäosaisten lapsista aikuisina sossupummeja koulutetun työvoiman sijaan. Tämä tietysti palvelee ap:n minäkuvaa "parempana väkenä" sekä ajatusta siitä, että köyhät ovat köyhiä, koska he ovat huonompia ja laiskempia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miten se nyt menikään että kumpiko on ahne, se henkilö joka haluaa pitää tienaamansa rahat vai se joka haluaa toisen tienaamat rahat?

Meinaatko jälkimmäisellä sitä asunnon omistajaa? Sillehän ne rahat menevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.

Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia. 

En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.

Ei sossun tuilla elävä joudu jännittämään laskujen maksamista, elleivät ne laskut ole muualta kuin välttämättömyystuotteista. Köyhien lyöminen on turhaa, se on totta. Mutta sekin on totta, että nelihenkisen perheen tukiin menee lyhentämättömänä neljän työssäyvän ihmisen verot kokonaisuudessaan. 

Paras ratkaisu olisi se, että tuilla elävät työttömät ohjataan asumaan niihin kuntiin, joissa asumismenot ovat pienet. Nytkin tyhjillään on tuhansia kerrostaloasuntoja, joista voisi maksaa vaikka 300 euroa kuussa vuokraa ja jokainen saa oman huoneen. Sitten kun töitä löytyy, voi muuttaa töiden perässä taas kaupunkiin. Lapset joutuvat sopeutumaan aina kun perhe muuttaa työn vuoksi, kyllä ne sopeutuvat kun ne muuttavat työttömyyden vuoksi.

300 eurolla perheasunto, mistä?! Minä asun yksin, monien terveysongelmien takia olen ollut paljon työttömänä. Olen maksanut edullisesta pienestä omistuskaksiostani vasta kolmanneksen, joten siltä varalta ettei tähän jatkossa ole varaa, seuraan tämän keskikokoisen kotikaupunkini ja lähiseudun pienten vuokra-asuntojen tarjontaa. Naapurikunnan syrjäkylällä oli yksiä, vuokra 299€ + vesi, lähin linjs-autopysäkki kuuden kilometri päässä. Täällä keskikaupungilla n.450-680€, tässä kotilähiössäni (bussi kerran tunnissa, paitsi kesäiltaisin vain pe-la) halvin yksiö 380€, yleensä 430-450€ kunnosta riippuen, tulevat kaksiot ja suuremmat alken 580€.

Mistä saa perheasunnon, edes tilavan kaksion, 300 eurolla, ja niin, että edes jonkinlaista julkista liikennettä on, oletan ettei ole varaa omaan autoon?

sarah123 kirjoitti:

Tiedän erää yh- äidin joka asuu 4v. tyttärensä kanssa 3h+k+sauna, lähes 80neliöö kahdestaan. Asunto on kaksikerroksinen ja fatta maksaa koko vuokran. Äiti on juuri eronnut ja alle 21v. Vuokra on 820e. Me asumme kolmiossa myös ja maksamme itse 1100e joka kuukausi ilman mitään tukia.  Kuitenkin 2 suurinta kaupunkia etelässä kyseessä.Jotenkin tuntuu niin epäreilulta. Kokeilimme alkukesästä saada toimeentulotukea niin hylkäävä päätös tuli.

Jos tuo on totta, niin juuri tuollaiset jutut ovat aivan järjettömiä. Miten ihmeessä noin iso vuokra on edes voitu hyväksyä viranomaisten taholta?

Vierailija kirjoitti:

No jos on koko elämänsä ollut sossun asiakas niin varmaan vaikeaa, mutta huvittavaa kun osalla ei ole sen vertaa kykyä katsoa tulevaa että suorittaisi sen ajokortin aikaisessa vaiheessa koska siitä on todella hyötyä moneen työpaikkaan haettaessa. Mutta aiemmat palkkarahat on kulutettu bisseen ja mihin lie ja nyt sitten itketään kun ei ole rahaa hankkia sitä korttia. Itselläni useampikin tällainen tuttava kouluajoilta, itse olen oman korttini maksanut kesätyörahoilla samaan aikaan kun nämä koulukaverit ryystivät omat rahansa.

Monet maksavat kesätyörahoilla vuokransa ja laskunsa, kun opiskeluaikana ei saa kesäisin tukia. Nykyisellä opintorahalla opintolainakin menee lähes kokonaan vuokraan ja elämiseen. Kaikki eivät edes saa kesätöitä, saati niin hyväpalkkaista, että siitä jäisi käteen 2000e autokouluun.

Niin no opintolainaa saa jo sen 2700€ vuodessa. Itse asuin puolet opiskelijaelämästäni soluasunnossa jossa vuokra oli 200€ ja kyllä minä selvisin opintorahalla. Tiukkaa teki mutta opintolainalla sitä luksusta saisi arkeen lisää. Opintolainaa voi myös maksaa takaisin esim. 20€ kuussa joten ei pitäisi oikeasti kenelläkään olla mitään syytä olla ottamatta lainaa jos sitä oikeasti elämiseen tarvitsee. Olihan mullakin niitä opiskelukavereita ketkä asuivat 700€/kk vuokralla jossain Töölössä/Kalliossa ja valittivat kun rahat ei riitä kun samaan aikaan paljon muita samalla vuosikurssilla olevia kavereita asui Vantaalla pienkaksioissa hintaan 300€/kk ja Helsingissä soluissa 200€/kk. Mutta kaikki on jonkun muun syytä eikä itse ainakaan kannata ottaa vastuuta omasta elämästään.

Niin ja valmistuin 2014.

töitä haluaville antakaa kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa 50 vuotiaita ja saamme 1044 euroa kuussa puhtaana yhteensä, siitä maksamme vuokran 530 euroa, laajakaistamaksun 43 euroa ja puhelinmaksun 70 euroa. Saamme asumistukea 155 euroa ja toimeentulotukea 122 euroa. Töihin ei meitä oteta koska olemme sairaita ja tehneet raskasta työtä jo 16-17 vuotiaista lähtien. Emme todellakaan pode huonoa omaatuntoa ilmaisesta rahasta.

Te vaikutattekin juuri sellaisilta ihmisiltä, joita varten hyvinvointivaltio on olemassa ja joiden takia veroja maksetaan mielellään. Te olette antaneet paljon yhteiskunnalle ettekä ole tilanteessanne omasta halustanne.

Mutta ajattele nyt itsekin, te kaksi pitkän työuran tehnettä ihmistä saatte nettona yhteensä 1044 euroa. Osa näistä oikein ahneista ja hyvin asiansa hoidelleista nuorista äideistä saattaa saada kyseisen summan pelkkään vuokraan!!! Sitä tässä kritisoidaan.

Soluhuoneiden hinnatkin alkaa helsingissä olla jo viittäsataa, joten sekään ei ole ratkaisu. Yksineläviä riistetään asuntomarkkinoilla eniten, sekä yksiöiden että kimppakämppien hinnoissa.

Yksiöstä maksat yksin 800, pariskunta maksaa kaksiosta kumpikin 450. Ensin mainittu saa asumistukea vuokraan 40%, jälkimmäinen 80%. Logiikka???

Ei ihme että ihmiset pysyttelee väkisin paskoissa suhteissa, kun valtio potkii yksineläviä päähän vaikka nämä ovat loppujenlopuksi paljon tuottavampia kansalaisia kuin perheelliset.

Moussaka

Vierailija kirjoitti:

Ap tähtäin tuntuu olevan huono-osaisuuden jatkuvuudessa sukupolvesta toiseen. Kun taloudellisia resursseja säännöstellään liian tiukasti, saadaan vähäosaisten lapsista aikuisina sossupummeja koulutetun työvoiman sijaan. Tämä tietysti palvelee ap:n minäkuvaa "parempana väkenä" sekä ajatusta siitä, että köyhät ovat köyhiä, koska he ovat huonompia ja laiskempia ihmisiä.

Ap tässä. En väitä olevani sosiaalipolitiikan ekspertti. Sen tiedän, että tutkimusten mukaan huono-osaisuus periytyy.

Tiedän kuitenkin useampiakin henkilöitä jotka ovat ponnistaneet todella vaikeista lapsuuden oloista erittäin menestyvään aikuiselämään. Voihan olla, että nämä ovat poikkeuksia, vaikka voinkin laskea niitä jo omasta tuttavapiiristäni helposti vähintään parikymmentä, mutta se on mahdollista. Mutta olettamalla, että kaikki on muiden syytä ja että muiden pitää järjestää kaikki ei muutosta elämäänsä ainakaan saa.

Suomessa on kuitenkin aivan huiman upeat ja harvinaiset mahdollisuudet jokaiselle kouluttautua ja menestyä perhetaustasta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki tuet pitäisi rajat maksisummiin, eli jos elää sossuntuilla niin silloin saisi max X euroa asuntoon käyttää, riippumatta perheen koosta.

Ihan samaan tapaan työssäkäyvät joutuvat miettimään sitä minkä kokoiseen asuntoon on varaa. +Tuo poistaisi kannustinloukkuja, nykyään esim. yksi tuttu 3 lapsen yh ei mene töihin koska (ei ole juuri koulutusta) saisi pientä palkkaa ja "ei olisi varaa" enää asua siinä asunnossa jossa nyt asuu.

Kaksiokin voi olla toimiva jos pohja on ok, esim. itse asuin opiskeluaikana kaverin kanssa kaksiossa joka oli käytännössä kolmio, oli pieni kylppäri, keittokomero, makuuhuone ja olohuoneen jatkeena ns. "alkovi" jonka sai eristettyä omaksi "huoneeksi" kaapistolla --> hyvin voisi asua vanhemmat+2lasta tuossa asunnossa.

Hohhoijaa, järki käteen. Jos se maksimisumma olisi x, niin silloin se tukia saavien suuri vähemmistö, eli yksinasuvat saisivat enemmän. Ja jos vain leikataan tukia, niin näiltä pummeilta jää vuokrat maksamatta, jolloin alkaa seurata kalliimpia ongelmia kuten väliaikaismajoituksia, huostaanottoja, vankiloita, osastohoitoja jne jne. 

Ja massatyöttömyyden oloissa kannustinloukut ovat täysin irrelevantti asia. Turha tuki leikkaamalla ohjata ihmisiä töihin, jos ei ole töitä mihin ohjata. Vai sinäkö sen tuttusi olisit halunnut palkata?

Ei, vaan vuokrata laskisivat. Kun vuokranantaja saa valita, ottaako vuokrana kohtuuttoman summan tai ei mitään, voi tuo kohtuuton summa laskea. Nykyään, kun sossu maksaa suuren osan vuokrista, kannattaa pyytää vain enemmän.

Mä olen aina ottanut vuokralle ihmisiä, jotka ei elä tukien varassa joten eipä toi mun sijoitusasuntoni vuokraa laskis. Niitä kunnan halppiskämppiä vois sossun asiakkaat asuttaa ja hyvät asunnot menis työssäkäyville ja itse elantonsa tienaaville.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista asiaa ei ole olemassakaan että toimeentulotuki ja nämä perustuet kuten yleinen asumistuki ja työttömyyspäiväraha voisivat olla korkeampia kuin palkka. Jos saa vähemmän palkkaa kuin mitä toimeentulotuki on, saa toimeentulotukea vaikka samaan aikaan kävisikin töissä. Esimerkiksi lapsilisät ja yh-elarit tulee joka tapauksessa palkan päälle. Sosiaalityöntekijä

Pitääkö olla oikeutettu samaan elintasoon tekemättä mitään ja tekemällä töitä 40h/vko?

Tukien tarve voi tulla yllättäen. Pitäisikö tällöin sitten muuttaa pienempään? Muuttaminenhan ei aivan ilmaista ole. Avustaako sossu muuttokuluissa? Miten helppo on tulottomana saada uusi vuokra-asunto? Varsinkin juuri kaksio, kun yksinäisetkin haluavat asua niissä.

Itse sain asua kaksiossa yksin aikanaan, kun olin pakotettu toimeentulotuen pariin. Että olisiko sitten tullut kiristyksiä viime aikoina?

Vierailija kirjoitti:

Ap tähtäin tuntuu olevan huono-osaisuuden jatkuvuudessa sukupolvesta toiseen. Kun taloudellisia resursseja säännöstellään liian tiukasti, saadaan vähäosaisten lapsista aikuisina sossupummeja koulutetun työvoiman sijaan. Tämä tietysti palvelee ap:n minäkuvaa "parempana väkenä" sekä ajatusta siitä, että köyhät ovat köyhiä, koska he ovat huonompia ja laiskempia ihmisiä.

Pienemmässä asunnossa asuminen tuskii tuomitsee ketään sukupolvien köyhyyteen, varsinkin jos alueessa ei ole mitään vikaa. Jos joku tosissaan väittää olevansa köyhä, kouluttamaton ja työtön *vain* sen takia, että lapsena heidän perheensä asui kaksiossa kolmion sijaan, niin reaktio olisi melkoisen skeptinen. Tuon logiikan mukaan koulutetun helsinkiläisen keskiluokan lapsista jotka kasvavat vaikkapa Kaivopuistossa (jossa on todetusti pienimmät neliöt per asuja), tulee syrjäytyneitä, kouluttamattomia, työttömiä köyhiä vain koska lapsuudenkodin neliöt olivat rajoitettuja.

Vierailija kirjoitti:

Soluhuoneiden hinnatkin alkaa helsingissä olla jo viittäsataa, joten sekään ei ole ratkaisu. Yksineläviä riistetään asuntomarkkinoilla eniten, sekä yksiöiden että kimppakämppien hinnoissa.

Yksiöstä maksat yksin 800, pariskunta maksaa kaksiosta kumpikin 450. Ensin mainittu saa asumistukea vuokraan 40%, jälkimmäinen 80%. Logiikka???

Ei ihme että ihmiset pysyttelee väkisin paskoissa suhteissa, kun valtio potkii yksineläviä päähän vaikka nämä ovat loppujenlopuksi paljon tuottavampia kansalaisia kuin perheelliset.

Pariskunnat saavat YHTEISTÄ asumistukea. Eli esimerkiksi yksinasuva saa asuntoonsa asumistukea 300e. Hänen luoksensa muuttaa henkilö. Pariskunta hakee yhteistä asumistukea, joka saattaa olla vaikka vain 320e. Kumpikin ei siis todellakaan saa sitä 300e. Päinvastoin siis yksin asumalla saa enemmän tukea. Yksiöt toki suhteessa kalliimpia kuin kaksiot, mutta pariskunnilla tuet monesti pienempiä, kuten toimeentulotuen perusosa. Lisäksi toisen tulot vähentävät aina toisen tukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tähtäin tuntuu olevan huono-osaisuuden jatkuvuudessa sukupolvesta toiseen. Kun taloudellisia resursseja säännöstellään liian tiukasti, saadaan vähäosaisten lapsista aikuisina sossupummeja koulutetun työvoiman sijaan. Tämä tietysti palvelee ap:n minäkuvaa "parempana väkenä" sekä ajatusta siitä, että köyhät ovat köyhiä, koska he ovat huonompia ja laiskempia ihmisiä.

Pienemmässä asunnossa asuminen tuskii tuomitsee ketään sukupolvien köyhyyteen, varsinkin jos alueessa ei ole mitään vikaa. Jos joku tosissaan väittää olevansa köyhä, kouluttamaton ja työtön *vain* sen takia, että lapsena heidän perheensä asui kaksiossa kolmion sijaan, niin reaktio olisi melkoisen skeptinen. Tuon logiikan mukaan koulutetun helsinkiläisen keskiluokan lapsista jotka kasvavat vaikkapa Kaivopuistossa (jossa on todetusti pienimmät neliöt per asuja), tulee syrjäytyneitä, kouluttamattomia, työttömiä köyhiä vain koska lapsuudenkodin neliöt olivat rajoitettuja.

Kun ei nykyaikana saisi olla eriarvoisessa asemassa kukaan. Esim. hyväntekeväisyysjärjestöt edellyttävät lahjoitusvaatteista ja -tavarasta, että niiden pitää olla paitsi tietty ehjiä ja puhtaita, myös ajanmukaisia eli toisin sanoen muodikkaita, uusia. Köyhyys ei saa näkyä.

Vierailija kirjoitti:

Soluhuoneiden hinnatkin alkaa helsingissä olla jo viittäsataa, joten sekään ei ole ratkaisu. Yksineläviä riistetään asuntomarkkinoilla eniten, sekä yksiöiden että kimppakämppien hinnoissa.

Yksiöstä maksat yksin 800, pariskunta maksaa kaksiosta kumpikin 450. Ensin mainittu saa asumistukea vuokraan 40%, jälkimmäinen 80%. Logiikka???

Ei ihme että ihmiset pysyttelee väkisin paskoissa suhteissa, kun valtio potkii yksineläviä päähän vaikka nämä ovat loppujenlopuksi paljon tuottavampia kansalaisia kuin perheelliset.

Hohhoijaa, linkkaapa tännekin näitä 500€/kk soluja? Töölöstäkö katselet niitä? Ja kyllä, hoasilta on vaikea saada asuntoja mutta solun ovat saaneet kaikki tuntemani ihmiset. Ja niitä 200-250€/kk soluja nimenomaan. Mulla oli jopa kavereita jotka kulki kouluun Riihimäeltä ja Järvenpäästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki tuet pitäisi rajat maksisummiin, eli jos elää sossuntuilla niin silloin saisi max X euroa asuntoon käyttää, riippumatta perheen koosta.

Ihan samaan tapaan työssäkäyvät joutuvat miettimään sitä minkä kokoiseen asuntoon on varaa. +Tuo poistaisi kannustinloukkuja, nykyään esim. yksi tuttu 3 lapsen yh ei mene töihin koska (ei ole juuri koulutusta) saisi pientä palkkaa ja "ei olisi varaa" enää asua siinä asunnossa jossa nyt asuu.

Kaksiokin voi olla toimiva jos pohja on ok, esim. itse asuin opiskeluaikana kaverin kanssa kaksiossa joka oli käytännössä kolmio, oli pieni kylppäri, keittokomero, makuuhuone ja olohuoneen jatkeena ns. "alkovi" jonka sai eristettyä omaksi "huoneeksi" kaapistolla --> hyvin voisi asua vanhemmat+2lasta tuossa asunnossa.

Hohhoijaa, järki käteen. Jos se maksimisumma olisi x, niin silloin se tukia saavien suuri vähemmistö, eli yksinasuvat saisivat enemmän. Ja jos vain leikataan tukia, niin näiltä pummeilta jää vuokrat maksamatta, jolloin alkaa seurata kalliimpia ongelmia kuten väliaikaismajoituksia, huostaanottoja, vankiloita, osastohoitoja jne jne. 

Ja massatyöttömyyden oloissa kannustinloukut ovat täysin irrelevantti asia. Turha tuki leikkaamalla ohjata ihmisiä töihin, jos ei ole töitä mihin ohjata. Vai sinäkö sen tuttusi olisit halunnut palkata?

Ei, vaan vuokrata laskisivat. Kun vuokranantaja saa valita, ottaako vuokrana kohtuuttoman summan tai ei mitään, voi tuo kohtuuton summa laskea. Nykyään, kun sossu maksaa suuren osan vuokrista, kannattaa pyytää vain enemmän.

Mä olen aina ottanut vuokralle ihmisiä, jotka ei elä tukien varassa joten eipä toi mun sijoitusasuntoni vuokraa laskis. Niitä kunnan halppiskämppiä vois sossun asiakkaat asuttaa ja hyvät asunnot menis työssäkäyville ja itse elantonsa tienaaville.

Kaikki sossun asiakkaat eivät ole sitten pummeja.. osa on opiskelijoita, osa tekee nollasopparilla töitä ja osa on muuten matalapalkkainen, että saa tukea vielä päälle. Niitä vakitöitä ei ole tänä päivänä kovin monelle 40h viikko.

Ja sitten nämä pienipalkkaiset/ tukia saavat ovat niitä, jotka ovat vuokralla pitkään. Työssäkäyvät 40h/viikko ostavat hyvin nopeasti sen oman luukun, koska miksi maksaa toisen lainaa ku voi maksaa omastaan? Siksi vuokramarkkinat hyötyvät näistä tukien saajista edes jossakin muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki tuet pitäisi rajat maksisummiin, eli jos elää sossuntuilla niin silloin saisi max X euroa asuntoon käyttää, riippumatta perheen koosta.

Ihan samaan tapaan työssäkäyvät joutuvat miettimään sitä minkä kokoiseen asuntoon on varaa. +Tuo poistaisi kannustinloukkuja, nykyään esim. yksi tuttu 3 lapsen yh ei mene töihin koska (ei ole juuri koulutusta) saisi pientä palkkaa ja "ei olisi varaa" enää asua siinä asunnossa jossa nyt asuu.

Kaksiokin voi olla toimiva jos pohja on ok, esim. itse asuin opiskeluaikana kaverin kanssa kaksiossa joka oli käytännössä kolmio, oli pieni kylppäri, keittokomero, makuuhuone ja olohuoneen jatkeena ns. "alkovi" jonka sai eristettyä omaksi "huoneeksi" kaapistolla --> hyvin voisi asua vanhemmat+2lasta tuossa asunnossa.

Hohhoijaa, järki käteen. Jos se maksimisumma olisi x, niin silloin se tukia saavien suuri vähemmistö, eli yksinasuvat saisivat enemmän. Ja jos vain leikataan tukia, niin näiltä pummeilta jää vuokrat maksamatta, jolloin alkaa seurata kalliimpia ongelmia kuten väliaikaismajoituksia, huostaanottoja, vankiloita, osastohoitoja jne jne. 

Ja massatyöttömyyden oloissa kannustinloukut ovat täysin irrelevantti asia. Turha tuki leikkaamalla ohjata ihmisiä töihin, jos ei ole töitä mihin ohjata. Vai sinäkö sen tuttusi olisit halunnut palkata?

Ei, vaan vuokrata laskisivat. Kun vuokranantaja saa valita, ottaako vuokrana kohtuuttoman summan tai ei mitään, voi tuo kohtuuton summa laskea. Nykyään, kun sossu maksaa suuren osan vuokrista, kannattaa pyytää vain enemmän.

Mä olen aina ottanut vuokralle ihmisiä, jotka ei elä tukien varassa joten eipä toi mun sijoitusasuntoni vuokraa laskis. Niitä kunnan halppiskämppiä vois sossun asiakkaat asuttaa ja hyvät asunnot menis työssäkäyville ja itse elantonsa tienaaville.

Kaikki sossun asiakkaat eivät ole sitten pummeja.. osa on opiskelijoita, osa tekee nollasopparilla töitä ja osa on muuten matalapalkkainen, että saa tukea vielä päälle. Niitä vakitöitä ei ole tänä päivänä kovin monelle 40h viikko.

Ja sitten nämä pienipalkkaiset/ tukia saavat ovat niitä, jotka ovat vuokralla pitkään. Työssäkäyvät 40h/viikko ostavat hyvin nopeasti sen oman luukun, koska miksi maksaa toisen lainaa ku voi maksaa omastaan? Siksi vuokramarkkinat hyötyvät näistä tukien saajista edes jossakin muodossa. 

Otan mä opiskelijoitakin, mulle periaate että henkilön tulevaisuus riippuu paikkakunnalla asumisesta joten menee mun päänsisäisessä tarveharkinnassa etusijalle, esim opiskelijat ja ne joilla on työ paikkakunnalla. Takuuvuokran otan tilille (aina olen palauttanut kokonaan, asunnot olleet hyvässä kunnossa vuokralaisten jäljiltä) enkä ole kiinnostunut näistä sosiaalitoimen maksusitoumuksista koska olen kuullut että niiden saaminen on vähän niin ja näin, siis muuttaminen rahaksi jos tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Tukien tarve voi tulla yllättäen. Pitäisikö tällöin sitten muuttaa pienempään? Muuttaminenhan ei aivan ilmaista ole. Avustaako sossu muuttokuluissa? Miten helppo on tulottomana saada uusi vuokra-asunto? Varsinkin juuri kaksio, kun yksinäisetkin haluavat asua niissä.

Itse sain asua kaksiossa yksin aikanaan, kun olin pakotettu toimeentulotuen pariin. Että olisiko sitten tullut kiristyksiä viime aikoina?

No varmaan joku 1-2 kuukautta on ihan järkevää maksaa korkeampaakin vuokraa, varsinkin jos tilanne vaikuttaa siltä, että se on väliaikainen ja korjaantuu nopeasti. Mutta jos tilanteesta tulee käytönnössä pysyvä, niin että se jatkuu vuosia, eikä ole enää millään lailla yllättävä, niin kyllähän sitä jotenkin pitäisi järjevöittää.

Voisi olla fiksua julkisen sektorin ottaa aktiivisempi rooli halvemman asunnon etsimisessä, vaikka sitten maantieteellisesti laajemmalta alueelta.