Lue keskustelun säännöt.
Nyt on jäätävää parisuhdesettiä hesarissa
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä seksin ja läheisyyden puuttuminen voi todella vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon ja mielenterveyteen, jos se on henkisen väkivallan muoto. Itsellä on tuollainen tilanne, mutta se ei ole ollut suinkaan henkisen väkivallan muodoista pahin, vain osa. Ja todellakin olen sitä mieltä, ettei pihtaava puoliso, joka ei edes yritä ratkaista tilannetta, ole itselleen mitään puolisoa ansainnut.
Mutta jokin onnellisen miehen tarinassa ei täsmää. Jos vaimo oli henkisesti väkivaltainen, miksi jätti lapset hänelle? Miksi ei ehdottanut pariterapiaa heille yhteiseksi tai hakeutunut sinne edes yksin, ilman vaimoa? Miksei etsinyt itselleen keskusteluapua? Miksi purki pahaa mieltään lapsiin? Miksei laittanut omaa hygieniaa ja ulkonäköä edes varmuuden vuoksi kuntoon? Niinhän muutkin tekevät, jotka arvailemaan joutuvat. Miksi syöksyi suoraa päätä toisen naisen kanssa suhteeseen? Miten ei ollut selkärankaa pysyä erossa kolmansista osapuolista, kunnes tilanne on saatu ratkaistua tavalla tai toisella? Yrittikö edes saada puolisoaan lääkäriin? Miksei yrittänyt vähentää puolison stressiä ja katsonut, toimiiko se? Hieman keinottoman kuvan antaa miessukupuolesta tällainen henkilö.
Mies ei Suomessa pysty saamaan huoltajuutta ellei nainen ole täysi sekopää.
Kun ne ulkopuoliset avut ei auta yhtään mitään. Täyttä ajan ja rahan haaskausta
Suomessa on yleensä yhteishuoltajuus eli sekä isä että äiti päättävät yhdessa lapsen asioista mutta lapsen kotisoite on vain toisen luona. Mitähän sinä sekoilet?
Tutustu termiin lähivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä seksin ja läheisyyden puuttuminen voi todella vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon ja mielenterveyteen, jos se on henkisen väkivallan muoto. Itsellä on tuollainen tilanne, mutta se ei ole ollut suinkaan henkisen väkivallan muodoista pahin, vain osa. Ja todellakin olen sitä mieltä, ettei pihtaava puoliso, joka ei edes yritä ratkaista tilannetta, ole itselleen mitään puolisoa ansainnut.
Mutta jokin onnellisen miehen tarinassa ei täsmää. Jos vaimo oli henkisesti väkivaltainen, miksi jätti lapset hänelle? Miksi ei ehdottanut pariterapiaa heille yhteiseksi tai hakeutunut sinne edes yksin, ilman vaimoa? Miksei etsinyt itselleen keskusteluapua? Miksi purki pahaa mieltään lapsiin? Miksei laittanut omaa hygieniaa ja ulkonäköä edes varmuuden vuoksi kuntoon? Niinhän muutkin tekevät, jotka arvailemaan joutuvat. Miksi syöksyi suoraa päätä toisen naisen kanssa suhteeseen? Miten ei ollut selkärankaa pysyä erossa kolmansista osapuolista, kunnes tilanne on saatu ratkaistua tavalla tai toisella? Yrittikö edes saada puolisoaan lääkäriin? Miksei yrittänyt vähentää puolison stressiä ja katsonut, toimiiko se? Hieman keinottoman kuvan antaa miessukupuolesta tällainen henkilö.
Mies ei Suomessa pysty saamaan huoltajuutta ellei nainen ole täysi sekopää.
Kun ne ulkopuoliset avut ei auta yhtään mitään. Täyttä ajan ja rahan haaskausta
Onnellisen miehen lapset kyllä alkaisivat olla siinä iässä, jolloin heitäkin kuultaisiin. Ja tuosta ulkoisesta avusta - olet väärässä. Vaikka keskusteluapua hakisi vain yksi ihminen, se auttaa selviämään siinä suhteessa olevasta henkisestä väkivallasta, kun saa tukea. Lapset voivat paremmin, kun tilanteesta kärsivä vanhempi pärjää paremmin. Ja sitä ei voi tietää kysymättä, lähteekö se haluton ja henkisesti väkivaltainen puoliso pariterapiaan. Omasta tiedän, että ei lähde mihinkään terapioihin, kas kun hänessä ei ole mitään vikaa eikä korjattavaa, kaikki viat ovat muissa, paitsi ajoittaisten itsesäälin hetkien aikana. Juttu on siinä, että kokeilematta ei voi tietää. -sama
Aseksuaalina naisena olen jo pikkuhiljaa sopeutunut ajatukseen, että tulen elämään koko elämäni ilman kumppania.
Haluaisini parisuhteen, perheen ja läheisyyttäkin paljonkin, mutta seksi ei vaan kiinnosta tippaakaan. Ikävä kyllä miehille tämä tuntuu olevan kynnyskysymys eikä aseksuaaleja miehiä taida olla yhtä paljon kuin meitä naisia.
Tuskin tulen koskaan aseksuaalina ymmärtämään, miten seksi ylittää tärkeydessään kaiken muun "normaalien" ihmisten arvoissa. Seksi priorisoidana ja glorifioidaan korkeammalla kuin terveys, jälkikasvu, puoliso, ihmisarvot jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisesti se seksittömyys vaikuttaa itsetuntoon ja jopa mielenterveyteen. Kun 350 päivänä vuodessa odottaa, että normaaleihin parisuhteisiin kuuluvaa seksiä olisi puolisonsa kanssa ihana harrastaa, mutta toinen ei tee elettäkään asian suhteen. Olisi ihan aidosti joskus kiva tuntea itsensä kelpaavaksi, riittäväksi ja seksuaalisesti haluttavaksi, mutta kun ei.
Kun itse pitää taas kerran tehdä aloite yli kahden kuukauden tauon jälkeen, se oikeasti aiheuttaa häpeää ja itsesyytöksiä omasta kelpaamattomuudesta. Tässä välissä toinen ei näytä edes huomaavan, että seksiä ei tosiaankaan ole ollut 10 viikkoon... Ei tosin muutakaan läheisyyttä hänen taholtaan. Minkäs teet, kylmä mikä kylmä. Minä kyllä yritän huomioida, kosketella ja suukotella ilman seksiin vihjailevia ajatuksia, ettei vain tulisi painostettua.
Entäs sitten se ero. Sitten syytetään, että erotaan "_vain_ siksi ettei saa seksiä". Että lapsia ei ajatella ja "helposti" erotaan, vain sen takia kun ei saa. Mutta kun se vaikuttaa ihan kaikkeen. Se on mielenterveyden ja itsetunnon tappavaa, kun ei kelpaa puolisolleen, läheisimmälle ihmiselle. Ei kyse ole pelkästä seksistä tai sen saannista, vaan että ei kelpaa ihmisenä. Se tunne on oikeasti hirveä.
Lainaan vielä sen verran omaa tekstiäni, että miettikää miltä tuntuu tulla hylätyksi ja kelpaamattomaksi osoitetuksi satoja kertoja vuodessa. Aamu, päivä, ilta, yö toisensa perään. Tuhansia kertoja vuosikymmenen aikana. Ja siltikin miettii, onko oikein erota seksin saamattomuuden takia. Että se ei vain ole riittävä syy.
Ei ole muka syönyt itsetuntoa?
Ja kuvittelet, ettei se ole vaikea tilanne sille toiselle suhteessa olevalle? Tuntea olevansa painostettu seksiin jopa monta kertaa päivässä. Tuhansia kertoja vuosikymmenen aikaan. Kun itsellä ei vaan ole haluja, vaikka periaatteessa haluaisi kumppania miellyttää. Laskea päiviä viimeisestä seksikerrasta ja miettiä, koska on taas aivan pakko antaa halusi tai ei. Tuntea olevansa toiselle täysin arvoton, koska ei kykene seksiin riittävän usein tämän mielestä.
Mutta kun ei ole pakko. Eikä varsinkaan useita kertoja päivässä. Eikä edes painostusta. Mustavalkoisen sijaan on myös harmaita sävyjä. Monta kertaa päivässä ja kerran kahdessa kuussa välimaastossa on esim. kerran viikossa. Tai kahdessa.
On vain käsittämätöntä, ettei vaikkapa 60 päivän aikana käy edes mielessä, että puolison kanssa voi harrastaa seksiä. Tai puolisoa voisi vaikka koskea ohimennen.
Ja miksi en ole eronnut? Minä kun oikeasti uskon että vika on minussa, eikä tilanne parane kenenkään muunkaan kanssa. Näin hyvää tämä tilanne tekee.
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä seksin ja läheisyyden puuttuminen voi todella vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon ja mielenterveyteen, jos se on henkisen väkivallan muoto. Itsellä on tuollainen tilanne, mutta se ei ole ollut suinkaan henkisen väkivallan muodoista pahin, vain osa. Ja todellakin olen sitä mieltä, ettei pihtaava puoliso, joka ei edes yritä ratkaista tilannetta, ole itselleen mitään puolisoa ansainnut.
Mutta jokin onnellisen miehen tarinassa ei täsmää. Jos vaimo oli henkisesti väkivaltainen, miksi jätti lapset hänelle? Miksi ei ehdottanut pariterapiaa heille yhteiseksi tai hakeutunut sinne edes yksin, ilman vaimoa? Miksei etsinyt itselleen keskusteluapua? Miksi purki pahaa mieltään lapsiin? Miksei laittanut omaa hygieniaa ja ulkonäköä edes varmuuden vuoksi kuntoon? Niinhän muutkin tekevät, jotka arvailemaan joutuvat. Miksi syöksyi suoraa päätä toisen naisen kanssa suhteeseen? Miten ei ollut selkärankaa pysyä erossa kolmansista osapuolista, kunnes tilanne on saatu ratkaistua tavalla tai toisella? Yrittikö edes saada puolisoaan lääkäriin? Miksei yrittänyt vähentää puolison stressiä ja katsonut, toimiiko se? Hieman keinottoman kuvan antaa miessukupuolesta tällainen henkilö.
Mies ei Suomessa pysty saamaan huoltajuutta ellei nainen ole täysi sekopää.
Kun ne ulkopuoliset avut ei auta yhtään mitään. Täyttä ajan ja rahan haaskausta
Suomessa on yleensä yhteishuoltajuus eli sekä isä että äiti päättävät yhdessa lapsen asioista mutta lapsen kotisoite on vain toisen luona. Mitähän sinä sekoilet?
Tutustu termiin lähivanhempi.
Olen ollut lähivanhempi. Kommentoija jonka postaukseen kommentoin väitti että "huoltajuuden" saa vain jos äiti on täysi seko. Sehän ei pidä paikkaansa. Kumpikin vanhempi on huoltaja ellei vanhempien välit ole niin huonot etteivät he pysty sopimaan asioista yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Parisuhteen seksi ei toimi ilman luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta. Jos sinä hyväksyt parisuhteen ilman niitä, et taida arvostaa itseäsi. Haukuttu ja huonosti voiva puoliso ei ole kiinnostunut seksistä.Hyvään seksiin tarvitaan muutakin kuin ne lisääntymiselimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Edellisen sivun aseksuaalina olen eri mieltä. Vaikka en seksiä haluakaan harrastaa mahdollisen puolisoni kanssa, niin kyseessä EI ole vain kaverisuhde vaan paljon enemmän. Parisuhde eroaa hyvistäkin kaverisuhteesta monilla tavoin: yhteinen elämä ja talous, läheisyyden taso, rakkaus, kenties perheen perustaminen jne.
Harvoinpa hyvänkään kaverin kanssa joka päivä on kertomassa päivän hyvistä ja huonoista hetkistä, kokkailee yhdessä ruokaa ja hoitaa kotia, halailee ja silittelee poskea, suunnittelee seuraavan lomanviettoa, nukahtaa illalla kainaloon jne.
Minusta on melkeinpä surullista, jos jonkun kohdalla parisuhteesta tekee parisuhteen pelkkä seksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Parisuhteen seksi ei toimi ilman luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta. Jos sinä hyväksyt parisuhteen ilman niitä, et taida arvostaa itseäsi. Haukuttu ja huonosti voiva puoliso ei ole kiinnostunut seksistä.Hyvään seksiin tarvitaan muutakin kuin ne lisääntymiselimet.
Uskoisin kirjoittajan tarkoittaneen sitä, että joillekin parisuhteessa eläville on tarjolla luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta, ja se riittää heille parisuhteeksi ilman seksiäkin. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta esim. minulle seksi on niin tärkeä osa parisuhdetta, että ilman sitä ei voi edes puhua parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella hämmästynyt siitä miten moni nainen tuntuu puolustelevan seksitöntä parisuhdetta, ihan kuin se olisi täysin ok tilanne jatkaa hamaan loppuun asti. Minusta miehen ja naisen oikeus on lähteä liitosta jossa seksielämä tyystin loppuu, eikä sitä saada yhteisen yrittämisen jälkeen selvitettyä. Tai varsinkin jos toinen ei edes asiasta pysty/viitsi keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Parisuhteen seksi ei toimi ilman luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta. Jos sinä hyväksyt parisuhteen ilman niitä, et taida arvostaa itseäsi. Haukuttu ja huonosti voiva puoliso ei ole kiinnostunut seksistä.Hyvään seksiin tarvitaan muutakin kuin ne lisääntymiselimet.
Uskoisin kirjoittajan tarkoittaneen sitä, että joillekin parisuhteessa eläville on tarjolla luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta, ja se riittää heille parisuhteeksi ilman seksiäkin. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta esim. minulle seksi on niin tärkeä osa parisuhdetta, että ilman sitä ei voi edes puhua parisuhteesta.
Kyllä juuri tätä tarkoitin, kiitos! Hyvin kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä seksin ja läheisyyden puuttuminen voi todella vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon ja mielenterveyteen, jos se on henkisen väkivallan muoto. Itsellä on tuollainen tilanne, mutta se ei ole ollut suinkaan henkisen väkivallan muodoista pahin, vain osa. Ja todellakin olen sitä mieltä, ettei pihtaava puoliso, joka ei edes yritä ratkaista tilannetta, ole itselleen mitään puolisoa ansainnut.
Mutta jokin onnellisen miehen tarinassa ei täsmää. Jos vaimo oli henkisesti väkivaltainen, miksi jätti lapset hänelle? Miksi ei ehdottanut pariterapiaa heille yhteiseksi tai hakeutunut sinne edes yksin, ilman vaimoa? Miksei etsinyt itselleen keskusteluapua? Miksi purki pahaa mieltään lapsiin? Miksei laittanut omaa hygieniaa ja ulkonäköä edes varmuuden vuoksi kuntoon? Niinhän muutkin tekevät, jotka arvailemaan joutuvat. Miksi syöksyi suoraa päätä toisen naisen kanssa suhteeseen? Miten ei ollut selkärankaa pysyä erossa kolmansista osapuolista, kunnes tilanne on saatu ratkaistua tavalla tai toisella? Yrittikö edes saada puolisoaan lääkäriin? Miksei yrittänyt vähentää puolison stressiä ja katsonut, toimiiko se? Hieman keinottoman kuvan antaa miessukupuolesta tällainen henkilö.
Mies ei Suomessa pysty saamaan huoltajuutta ellei nainen ole täysi sekopää.
Kun ne ulkopuoliset avut ei auta yhtään mitään. Täyttä ajan ja rahan haaskausta
Suomessa on yleensä yhteishuoltajuus eli sekä isä että äiti päättävät yhdessa lapsen asioista mutta lapsen kotisoite on vain toisen luona. Mitähän sinä sekoilet?
Tutustu termiin lähivanhempi.
Olen ollut lähivanhempi. Kommentoija jonka postaukseen kommentoin väitti että "huoltajuuden" saa vain jos äiti on täysi seko. Sehän ei pidä paikkaansa. Kumpikin vanhempi on huoltaja ellei vanhempien välit ole niin huonot etteivät he pysty sopimaan asioista yhdessä.
Silloin tiedät ettei aitoa yhteishuoltajuutta, jossa molemmat vanhemmat pääsevät tasa-arvoisesti päättämään lapsen asioista, ole maassamme olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Edellisen sivun aseksuaalina olen eri mieltä. Vaikka en seksiä haluakaan harrastaa mahdollisen puolisoni kanssa, niin kyseessä EI ole vain kaverisuhde vaan paljon enemmän. Parisuhde eroaa hyvistäkin kaverisuhteesta monilla tavoin: yhteinen elämä ja talous, läheisyyden taso, rakkaus, kenties perheen perustaminen jne.
Harvoinpa hyvänkään kaverin kanssa joka päivä on kertomassa päivän hyvistä ja huonoista hetkistä, kokkailee yhdessä ruokaa ja hoitaa kotia, halailee ja silittelee poskea, suunnittelee seuraavan lomanviettoa, nukahtaa illalla kainaloon jne.
Minusta on melkeinpä surullista, jos jonkun kohdalla parisuhteesta tekee parisuhteen pelkkä seksi.
Enpä usko, että kenenkään mielestä parisuhteesta tekee parisuhteen pelkkä seksi, vaan kaiken tuon kuvailemasi lisäksi parisuhteeseen kuuluu myös seksi. Mutta jos 2 aseksuaalia löytää toisensa ja ovat tyytyväisiä seksittömyyteen niin sehän on molemmille onnellinen tilanne. Minusta toinen ei vain voi perustella, että seksiä kaipaavan osapuolen on tyydyttävä kohtaloonsa koska on niin paljon muuta yhteistä vaikka se onkin arvokasta sekin ja parisuhteen perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Ahaa. Onko vika siis minussa, kun ei tee mieli seksiä syystä että mies haukkui minua lihavaksi, rumaksi ja tyhmäksi sekä nimitti 10-v lastani 'v*tun id*ootiksi'?
Just. Kyllä minä varmaan nyt harjoitan pahaa henkistä väkivaltaa, kun julmasti pihtaan seksiä miesparalta.
Minusta kunnioitus ja arvostus on perusedellytys seksille parisuhteessa.
T.vaimo
Kenenkään toisen seksuaalisesta, sen käytöstä tai käyttämättömyydestä ei vaan voi kukaan toinen päättää. Niin se koskee tätä miestä kuin vaimoakin. Seksuaalisuus on ihmisen perustarve ja äärimmäisen tärkeä osa ihmisen minuutta. Sen kieltäminen toiselta on törkeää ja nöyryyttävää eikä se myös ole toisen rakastamista.
Jos seksiä ei halua harrastaa, se on ihan ok. Silloin et kuitenkaan missään nimessä voi kieltää toiselta seksiä ja vaatia, että koska ite luopuu seksuaalisuudestaan, tulee se toisen myös tehdä. Se jos mikä on äärimmäistä moraalittomuutta ja itsekkyyttä.
Täällä tuntuu, että av mamma näkee kyllä oman navan, mutta ei todellakaan sen toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä seksin ja läheisyyden puuttuminen voi todella vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon ja mielenterveyteen, jos se on henkisen väkivallan muoto. Itsellä on tuollainen tilanne, mutta se ei ole ollut suinkaan henkisen väkivallan muodoista pahin, vain osa. Ja todellakin olen sitä mieltä, ettei pihtaava puoliso, joka ei edes yritä ratkaista tilannetta, ole itselleen mitään puolisoa ansainnut.
Mutta jokin onnellisen miehen tarinassa ei täsmää. Jos vaimo oli henkisesti väkivaltainen, miksi jätti lapset hänelle? Miksi ei ehdottanut pariterapiaa heille yhteiseksi tai hakeutunut sinne edes yksin, ilman vaimoa? Miksei etsinyt itselleen keskusteluapua? Miksi purki pahaa mieltään lapsiin? Miksei laittanut omaa hygieniaa ja ulkonäköä edes varmuuden vuoksi kuntoon? Niinhän muutkin tekevät, jotka arvailemaan joutuvat. Miksi syöksyi suoraa päätä toisen naisen kanssa suhteeseen? Miten ei ollut selkärankaa pysyä erossa kolmansista osapuolista, kunnes tilanne on saatu ratkaistua tavalla tai toisella? Yrittikö edes saada puolisoaan lääkäriin? Miksei yrittänyt vähentää puolison stressiä ja katsonut, toimiiko se? Hieman keinottoman kuvan antaa miessukupuolesta tällainen henkilö.
Mies ei Suomessa pysty saamaan huoltajuutta ellei nainen ole täysi sekopää.
Kun ne ulkopuoliset avut ei auta yhtään mitään. Täyttä ajan ja rahan haaskausta
Suomessa on yleensä yhteishuoltajuus eli sekä isä että äiti päättävät yhdessa lapsen asioista mutta lapsen kotisoite on vain toisen luona. Mitähän sinä sekoilet?
Tutustu termiin lähivanhempi.
Olen ollut lähivanhempi. Kommentoija jonka postaukseen kommentoin väitti että "huoltajuuden" saa vain jos äiti on täysi seko. Sehän ei pidä paikkaansa. Kumpikin vanhempi on huoltaja ellei vanhempien välit ole niin huonot etteivät he pysty sopimaan asioista yhdessä.
Silloin tiedät ettei aitoa yhteishuoltajuutta, jossa molemmat vanhemmat pääsevät tasa-arvoisesti päättämään lapsen asioista, ole maassamme olemassakaan.
Minulla on asiasta toisenlainen kokemus. Jopa siitä miten lähivanhemmuus siirretään hyvässä hengessä etävanhempana toimineelle. Ehkä poikkeus vahvistaa säännön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Edellisen sivun aseksuaalina olen eri mieltä. Vaikka en seksiä haluakaan harrastaa mahdollisen puolisoni kanssa, niin kyseessä EI ole vain kaverisuhde vaan paljon enemmän. Parisuhde eroaa hyvistäkin kaverisuhteesta monilla tavoin: yhteinen elämä ja talous, läheisyyden taso, rakkaus, kenties perheen perustaminen jne.
Harvoinpa hyvänkään kaverin kanssa joka päivä on kertomassa päivän hyvistä ja huonoista hetkistä, kokkailee yhdessä ruokaa ja hoitaa kotia, halailee ja silittelee poskea, suunnittelee seuraavan lomanviettoa, nukahtaa illalla kainaloon jne.
Minusta on melkeinpä surullista, jos jonkun kohdalla parisuhteesta tekee parisuhteen pelkkä seksi.
Enpä usko, että kenestäkään pelkkä seksi tekee parisuhteen. Parisuhteeseen pitäisi kuulua myös seksi kaiken tuon kuvailemasi lisäksi. Varsinkin jos se on ollut lähtökohta molemmilla kun parisuhteeseen ryhdyttiin.
Jos kaksi aseksuaalia löytävät toisensa eikä kumpikaan kaipaa seksiä niin sehän on hyvä tilanne.
Mutta minusta on epäreilua jos toinen yhtäkkiä lopettaa seksin ja toisen osapuolen tulisi siihen sopeutua sen perusteella, että onhan tässä kaikkea muutakin. Ystävyyttä yms kun voi muualta hakea, mutta seksin täydentämistä muualta kuin omalta kumpppanilta ei usein hyväksytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamusta ja toisen arvostamista voi kokea suhteessa ystävien kanssa. Parisuhde eroaa niistä juuri sukupuolielämän takia.
Itse olen sinkku ja kaipaan nimenomaan intiimiä seksiä luottamuksen ja arvostuksen lisäksi jota kyllä saan hyvistä kaverisuhteista..
Haluttomat vaimot vapauttakaa miehenne meille seksiä kaipaaville sinkuille, jotka osaisimme noita hyviä miehiä arvostaa ja rakastaa ihan yhtä paljon kuin tekin.
Ahaa. Onko vika siis minussa, kun ei tee mieli seksiä syystä että mies haukkui minua lihavaksi, rumaksi ja tyhmäksi sekä nimitti 10-v lastani 'v*tun id*ootiksi'?
Just. Kyllä minä varmaan nyt harjoitan pahaa henkistä väkivaltaa, kun julmasti pihtaan seksiä miesparalta.
Minusta kunnioitus ja arvostus on perusedellytys seksille parisuhteessa.
T.vaimo
Kumpi oli ensin: muna vai kana? Aloitko pihtaamaan ennen haukkumista, loukkasitko muilla tavoin tai miten olet itse nimitellyt miestä?
" sekä pilata kahden lapsemme kasvamisen tasapainoisiksi teini-ikäisiksi."
No niin. Lapset kasvoivat kieroon kun isi ei saanut tarpeeksi pimppiä. Jätkä kuullostaa siltä, että jakaa lastensakin kanssa eron syyn.
Vaikka tuo olisi kenties väliaikaista, niin heti, kun seksi ei enää maita, pitää erota? Vaikka olisi pieniä lapsia ja suhde toimisi kaikilla muilla osa-alueilla?