Häävieraat jotka eivät antaneet häälahjaa

Osallistuin häihin vieraana viisi päivää esikoisen synnytyksen jälkeen ja ihan omasta vaatekaapista löytyi juhlamekko. Omaa syytä on se, jos raskauskiloja on niin paljon, että kaikki vaatteet pitää ostaa uusiksi. Vauvan kanssa on helppo lähteä juhliin, kun tuossa iässä ne vaan nukkuu. Yleensä hääkutsutkin tulevat sen verran ajoissa, että lahjankin hommaamiseen osaa valmistautua etukäteen eikä se kaadu siihen, että sairaalasta tuli lasku. Sekin nimittäin on toedossa jo ennen synnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin häihin vieraana viisi päivää esikoisen synnytyksen jälkeen ja ihan omasta vaatekaapista löytyi juhlamekko. Omaa syytä on se, jos raskauskiloja on niin paljon, että kaikki vaatteet pitää ostaa uusiksi. Vauvan kanssa on helppo lähteä juhliin, kun tuossa iässä ne vaan nukkuu. Yleensä hääkutsutkin tulevat sen verran ajoissa, että lahjankin hommaamiseen osaa valmistautua etukäteen eikä se kaadu siihen, että sairaalasta tuli lasku. Sekin nimittäin on toedossa jo ennen synnytystä.

No mutta sinä oletkin erinomainen ihminen, kaikki eivät ole. Ja tietysti jos normaalistikin käyttää kokoa XXXXL, on ihan selvää että samat kaavut menee päälle heti synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin häihin vieraana viisi päivää esikoisen synnytyksen jälkeen ja ihan omasta vaatekaapista löytyi juhlamekko. Omaa syytä on se, jos raskauskiloja on niin paljon, että kaikki vaatteet pitää ostaa uusiksi. Vauvan kanssa on helppo lähteä juhliin, kun tuossa iässä ne vaan nukkuu. Yleensä hääkutsutkin tulevat sen verran ajoissa, että lahjankin hommaamiseen osaa valmistautua etukäteen eikä se kaadu siihen, että sairaalasta tuli lasku. Sekin nimittäin on toedossa jo ennen synnytystä.

No mutta sinä oletkin erinomainen ihminen, kaikki eivät ole. Ja tietysti jos normaalistikin käyttää kokoa XXXXL, on ihan selvää että samat kaavut menee päälle heti synnytyksen jälkeen.

Ehei, vaikka käyttäisi normaalistikin kokoa XS, niin se mekko mahtuu kyllä päälle, jos ei ole kerryttänyt liikaa kiloja raskausaikana. Katsos, kun se vauva on syntynyt, niin mahakin on poissa. Ainoa ongelma saattaa olla se, että rintavarustus voi olla hieman totuttua suurempi.

Mä olen kolmiin häihin laittanut rahaa tilille. Paikan päälle en ole vienyt lahjaa enkä edes korttia. Ei ole käynyt mielessäkään, että jollekin kortti olisi noin tärkeä. En ole sitä siis hoksannut yksiinkään häihin viedä. Taidan olla aika moukka. Kirjoitin kuitenkin onnittelut viestikenttään laittaessani rahaa morsiusparin tilille.

Siis mun mielestä kysymys kuuluu että KUKA jaksaa käydä läpi että kuka on mitäkin antanut? Toki jos on tavaralahjaa niin katsotaan aina että keneltäs tämä on. Mutta että syynätään vielä että onhan jokainen tuonut jotain. Meille tuli ainakin lahjoja ja rahaa, vieraita oli noin sata enkä todellakaan edes tiedä onko kaikki tuonut lahjaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin häihin vieraana viisi päivää esikoisen synnytyksen jälkeen ja ihan omasta vaatekaapista löytyi juhlamekko. Omaa syytä on se, jos raskauskiloja on niin paljon, että kaikki vaatteet pitää ostaa uusiksi. Vauvan kanssa on helppo lähteä juhliin, kun tuossa iässä ne vaan nukkuu. Yleensä hääkutsutkin tulevat sen verran ajoissa, että lahjankin hommaamiseen osaa valmistautua etukäteen eikä se kaadu siihen, että sairaalasta tuli lasku. Sekin nimittäin on toedossa jo ennen synnytystä.

No mutta sinä oletkin erinomainen ihminen, kaikki eivät ole. Ja tietysti jos normaalistikin käyttää kokoa XXXXL, on ihan selvää että samat kaavut menee päälle heti synnytyksen jälkeen.

Ehei, vaikka käyttäisi normaalistikin kokoa XS, niin se mekko mahtuu kyllä päälle, jos ei ole kerryttänyt liikaa kiloja raskausaikana. Katsos, kun se vauva on syntynyt, niin mahakin on poissa. Ainoa ongelma saattaa olla se, että rintavarustus voi olla hieman totuttua suurempi.

Voi pyhä perse miten keskenkasvuinen logiikka. Kaikki naiset on erilaisia ja keho palautuu eri tahdissa, kiva kuulla että sinulla on kroppa palautunut heti entisiin mittoihin. En minäkään syyllistä muita naisia siitä että synnytyksen rankkuudesta tehdään liian iso numero sen perusteella että itselleni 19-vuotiaana 2,5-kiloisen sikiön ulos pusertaminen oli kivultaan verrattavissa lähinnä hetkelliseen ummetukseen. Yksilön kokemus ei ole universaali.

Olen tyrmistynyt siitä, että OIKEASTI löytyy ilmeisesti tyyppejä jotka menevät häihin ilman lahjaa? Miten kehtaatte? Voisiko olla moukkamaisempaa käytöstä? Häihin ei kutsuta porukkaa vain lahjan toivossa MUTTA mikä tahansa kutsu edellyttää pientä huomioimista? En mene kuin poikkeustilanteessa edes kyläilemään ilman pikku viemistä. Mutta minut onkin kotona kasvatettu.

Meidän häissä sukulaistäti ei antanut lahjaa eikä rahaa. Teimme sitten niin että kaikille muille vieraille lähetimme hääkuvamme, mutta emme tälle tädille. Hän vielä myöhemmin ihmetteli kun muut saivat kuvan mutta hän ei. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän häissä sukulaistäti ei antanut lahjaa eikä rahaa. Teimme sitten niin että kaikille muille vieraille lähetimme hääkuvamme, mutta emme tälle tädille. Hän vielä myöhemmin ihmetteli kun muut saivat kuvan mutta hän ei. 

No mitä vastasitte?

Meillä oli häät ja yksi pari ei muistanut mitenkään (ei edes korttia). Söivät ja joivat kyllä pilkkuun asti ihan kunnolla. Heillä on tulossa häät ja pyytävät rahaa tilille. Tekisi mieli antaa vain kortti, mutta tuntuu jotenkin moukkamaiselta...  mitä mieltä? 

Hääjuhlassa morsiamen äiti katseli häälahjapöytää ja puhui ääneen: Jos ne joskus eroavat, niin nämä lahjat kuuluvat minun tyttärelleni, sillä ne meidän sukulaisten antamia. Oli siinä sitten jotain halvempaakin tavaraa, joka tämän äidin mielestä saa mennä sulhaselle.

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän eri asia, koska olin kaasona. Maksoin polttareista, mekosta, matkoista (en asu Suomessa), askartelin polttarikirjan ja autoin ties missä asioissa puolisen vuotta. Rahat oli tosi tiukalla sillä hetkellä, mutta annoin kortin ja pari kymppiä rahaa. Kutsussa vielä painotettiin, että vain läsnäolo merkitsee, ei lahjoilla väliä. No eikös tämä tuore rouva alkanut nillittää lahjasummasta heti häiden jälkeen. On ollut aika viileät välit sen jälkeen.

Aika törkeä juttu. Kiittämättömyys ja ahneus ovat pahimpia ominaisuuksia ihmisessä, ja yleensä ne vielä kulkevat käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidänkin häihin tuli muutama häävieras ilman lahjaa. Kutsussa olin ilmaissut ettei lahjoja välttämättä tarvitse tuoda, pääasia, että rakkaat saapuvat paikalle. Juurikin siksi, että tiedän joidenkin vieraitten tiukan taloudellisen tilanteen ja koska moni joutui matkustamaan ja yöpymään hotellissa häidemme takia. Kutsussa oli lisäksi kuitenkin tilinumero häämatkatilille ja lahjalista niille, jotka halusivat meidä muistaa lahjalla. Eli se, että muutama tuli ilman lahjaa, oli ok, mutta sitä ihmettelen, että kaksi näistä lahjattomista vieraista ei tuonut edes onnittelukorttia! On okei, että ei ole varaa muistaa rahallisesti arvokkaalla lahjalla, mutta se, ettei edes viitsi onnitella hääparia kortin muodossa. Se on jo laiskuutta ja saamattomuutta.

Sitäkin ihmettelen, että yksi näistä vieraista joka tuli ilman lahjaa ei todellakaan ollut rahaton tai joutunut matkustamaan häidemme takia. Ehkä hän sitten vaan oli saita tai mukavuudenhaluinen.

Eli pähkinänkuoressa: Älä mene häihin tyhjin käsin. Lahjan ei tarvitse olla ihmeellinen tai kallis, viinipullo tai suklaarasia kauniilla rusetilla kelpaa. Minimivaatimus on onnittelukortti.

Miksi ilmoitat, että vieraiden läsnäolo on tärkeintä, jos kuitenkin odotat viinipulloja, suklaarasioita tai onnittelukortteja? Minä en häissä toivonut lahjoja, ja asia todella oli niin. En kiinnittänyt huomiota, kuka toi jotain ja kuka ei mitään. Lahjoja ei odotettu ja tämä on omassa tuttavapiirissäni tapana. Tilinumero laitetaan kutsuun, mutta samalla yleensä ilmaistaan, että lahjan antaminen on vapaaehtoista.

Olen eri mieltä myös kortista. Onnittelukortin lähetän, jos en pääse paikalle. Sen sijaan, jos onnitellaan kasvotusten, mihin kortteja tarvitaan? Säilytteleekö niitä joku? Itselle ovat turhaa tavaraa.

Samaa mieltä. Aika ristiriitaista ja kaksinaamaista ensin ilmaista ettei lahjaa tarvita, mutta sitten paheksutaan jos joku ei tuokaan mitään. Olisi jättänyt "ilmaisut" pois, väki ymmärtäisi paremmin, että tuomisia pitää olla.

Pointti ei ollut että tuomisia pitäisi olla. Luulin kuitenkin että jokainen, joka vaivautuu häihin, olisi iloinen hääparin puolesta ja osoittavan tämän jollei lahjalla niin onnittelukortilla. Jos naimisiinmenomme on niin merkityksetön asia jollekulle, ettei edes vaivaudu onnittelemaan kortilla, niin en ymmärrä miksi häihin pitää tulla ollenkaan. Sanallinen onnittelutoivotus katoaa ilmaan ja saattaa unohtua epähuomiossa, kun taas kortin voi hääpari halutessaan lukea uudelleen ja säästää muistoksi.

Ihmisten naimisiinmeno on muille kuin hääparille ja heidän sukulaisilleen aidosti merkityksetön asia. Sukulaisia kiinnostaa, kuka tulee sukuun ja millaisesta suvusta tulokas on. Ystävät, kaverit, naapurit ym. haluavat lähinnä osallistua toivottavasti mukaviin juhliin.

On hyvin itsekästä ajattelua hääparilta, että muita kamalasti innostaisi heidän suunnaton onnensa yhdessä. Toki hyvää vointia ja kaikkea hyvää ihmiset toivovat toisilleen, myös hääparille tietenkin.

Hyvin monet ovat ymmärtäneet tämän ja siksi joko välttävät suurien juhlien järjestämistä (vain lähipiiri eli lähisukulaiset vihkimiseen, ja kavereille erilliset bileet synttäreiden tai tupareiden tyyliin) tai järjestävät isot kekkerit niin, että pääpaino on juhlissa ja ihmisten viihtyvyydessä eikä hääparissa. Yleensä ensinmainittu tapa on käytössä nuorilla parikymppisillä, jälkimmäinen ehkä jo toista tai kolmatta avioliittoaan tekevillä viisikymppisillä. Nuo ovat parhaimpia hääjuhlia, joissa olen ollut. Karmeimpia ovat olleet noin kolmikymppisten ns. perinteiset juhlat, ja hirveimpiä ne, joiden jälkeen morsian valittaa siitä tai tästä, toki vain "hiljaa" ja "pienelle piirille" mutta niin että kaikki varmasti saavat tietää, että prinsessalla ei ollutkaan täydellinen päivä.

Minulle kummitäti antoi häälahjaksi IKEA:n salaattikipon. 

2 vuotta myöhemmin siskolle hän antoi häälahjaksi 2000 €:n matkalahjakortin.

Sain möyhemmin kuulla, että koska mieheni oli jo ollut kertaalleen naimisissa, hän ei halunnut antaa meille enempää lahjoja. Mies kun oli jo kuulemma häälahjat kertaalleen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin kaverin häihin kesällä 2015. Rahaa paloi kaikkeen oheiseen mielestäni todella paljon.

Polttarit: matkat 70€ ja polttarimaksu + omat ruoat ja juomat yhteensä 120€. Mökkimajoitus sisältyi tähän.

Häät: matkat 70€ ja yhden yön majoitus 85€

Kaikkia näitä varten jouduin jo useamman viikon kiristämään budjettia ruokakaupassa.

En halunnut mennä häihin tyhjin käsin, mutta ei todellakaan ollut varaa edes kahta kymppiä laittaa häämatkatilille. Askartelin siis itse kortin ja vein lahjaksi aiemmin arpajaisista voittamani Luhta Homen pyyhesetin (2 kylpypyyhettä ja 2 käsipyyhettä avaamattomassa pakkauksessa). Lahja ei valitettavasti ollut mieleinen, vaan kuulemma ihan turhaa krääsää millä hääpari ei mitään tee. Kympinkin panostus häämatkatilille olisi ollut parempi kuin olla kunnioittamatta hääparin lahjatoivetta, joka siis oli rahaa.

Tunsin itseni läpipaskaksi ihmiseksi, kun minua syytettiin kunnioituksen puutteesta hääparia kohtaan eikä viemäni lahja ollut ollenkaan hyvä. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään vaan ilahduttaa. Huono fiilis jäi, ilmeisesti molemmin puolin ja välit tähän kaveriin ovat viilenneet lähinnä joulukorttitasolle.

Tosi kurjaa. Ilmeisesti häät ovat se kohta joidenkin ihmisten - yleensä naisten - elämässä, jolloin ihmisen todellinen sisin paljastuu. Ja näky voi olla hyvin ruma: itsekkyys ja itsekeskeisyys ovat ottaneet vallan jo suunnitteluvaiheessa, ja se, että kaikki pyörii yhden ihmisen/parin toiveiden ympärillä kuukausitolkulla, rappaa pois mahdollisen kuorrutteen käytöstavoista ja oman itsen suhteuttamisesta muihin ihmisiin. Sitten se ihminen onkin ns. paljaimmillaan, ja joissain tapauksissa, joita tässäkin ketjussa on ollut esillä, ihmisen sisäinen hyvyys ja kauneus tulee esille (tavara ja raha ovat toissijaisia), mutta toisilla sitten taas pikkumaisuus, ahneus ja itsekkyys.

Tässä tapauksessa kirjoittajan kannattaa täysin ymmärrettävästä harmituksestaan ja pettymyksestään huolimatta olla iloinen, että entisen ystävän todellinen luonne paljastui ja että tämä ihminen ei ole enää myrkyttämässä hänen elämäänsä.

Myrkylliset morsiamet on kaikkein pahimpia.

Olen saanut vanhanaikaisen kasvatuksen että kylään ei mennä tyhjin käsin eikä varsinkaan juhliin. Jotain pitää viedä, riippuu toki omasta rahatilanteesta mutta edes jotakin!

Se on sellanen tapa sosialismista ja vieraanvaraisudesta kommunismissa. Neuvostoliitossahan oli kunnia asia mennä häihin ilman lahjaa. Morsianpari tarjosi kaikille kaiken. Lähinnä sen, että miehet oli ympäri kännissä ja naiset ihmetteli, jos joku nyt jonkun lahjan toi. Itänaapurin vaikutus tälläinen tapa. Pohjanmaan puolella tuo tapa on yleinen häpeä.

Hyvät kaverit sulla:)

Ja tiedoksi ei päälikövirkoihin pääse ellei ole tyhmä ja kusipää.

Ihmiset taitaa mennä naimisiin vain niiden häälahjojen toivossa.