Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teen? Ystävyys umpikujassa
27.09.2016 |
Ystäväni on tehnyt mielestäsi kaikki mahdolliset virheet elämässään, hirveä sanoa, mutta siltä vaikuttaa. Väärä ammatinvalinta ja siitä johtuva työttömyys, väärä puolisonvalinta ja siitä johtuva riitaisa ero, väärät elämäntavat ja niistä johtuvat sairaudet, väärät taloudelliset ratkaisut ja niistä johtuvat velat. Hän valittaa kovaa kohtaloaan, mutta mitä ihmettä vastaisin, kun minusta hän on itse vaikuttanut asioihin niin ratkaisevasti, että voiko syyttää aina vain muita kaikesta?
Ongelmani on, etten kestä kuunnella enää. Minun täytyy purra kieltäni, etten räjähdä hänelle ja syökse ilmoille ajatuksiani siitä, miksi tähän pisteeseen on jouduttu.
Pitääkö minun lopettaa ystävyys, koska en kertakaikkiaan kestä tätä itsesäälin ja muille vastuun vierittämisen määrää enää? Oma rajani tuli vastaan ystävänä, sinänsä todella pahoiteltava asia, mutten vaan enää jaksa.
Onko suorastaan velvollisuuteni poistua takavasemmalle, etten vain totuuksillani loukkaa häntä ja lisää hänen tuskaansa?
Kommentit (51)
Jaa. Kuuntelijaa tarvitsee.sinulla ei rahkeet enää riitä. Kuuntele itseäsi.
Etkö ole koskaan puhut ystävällesi noista ratkaisuistaan? Ja valinnoistaan? Siellä saattaa olla taustalla niin risainen itsetunto ja lapsuus, että valinnat on menneet mönkään...kun ei ole tiedostanut. Aina voi aloittaa alusta. Sitä ystäväsi tarvitsisi...alusta aloittamista.
Ja miksi ei voi sanoa? Sinulla on kiltin tytön syndrooma? Ei Voi sanoa,,,,pitää vain miellyttää? Onko se miellyttävä, että pitää yllä kuplaa. Opasta ystäväsi elämänhallintakurssille vakka naistentalolle.
Joo. Ei sinulla ole velvollisuus kaikkea kantaa. Sinun elämäsi. Oletko itse uskaltanut tehdä valintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse paremmuudesta vaan siitä, miten kestää, jos toinen syyttää kaikesta muita ottamatta itse vastuuta elämästään ja ratkaisuistaan?
ap
Tee ystävällesi palvelus ja sano toi kaikki sille. Sitten katso jatkuuko ystävyys.
Kuulostat ap kyllä melkoisen ikävältä ystävältä.
Ketä hän syyttää väärästä ammatinvalinnasta, puolisosta ja huonoista elämäntavoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse uskaltanut tehdä valintoja?
Olen kyllä ja olen joutunut elämässäni jopa taistelemaan paljon sen eteen, mitä minulla on. Olen tosi sitkeästi yrittänyt ja joissain asioissa onnistunut, joissain en. Ehkä siksi on vaikea kestää toisen täydellistä yrittämättömyyttä ja muiden syyttelyä ja kaikkien ideoiden torjumista aina ja heti. Eli kaikki opastus ja ideat ja neuvot on jo kauan olleet kiellettyjä. Minun pitää vain kuunnella syytöksiä, kuinka kaikkeen on muut syypäitä.
ap
Poistu hiljaa takavasemmalle. Ensinnäkin sulla on ylemmyydentunto-ongelma, eikä sun tarvii ystävällesi todellakaan vyöryttää sitä paskaa niskaan. Jos koet ettet voi rakentavasti olla tukena, niin on parempi kun annat olla. Toisekseen, eihän sulla ole velvollisuutta olla ystävä ihmiselle, jos koet että se vie sinulta liikaa energiaa.
Mutta olennaista ei nyt ole se, että sinä oot oikeassa ja sinun tarve sanoa viimeinen sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ap kyllä melkoisen ikävältä ystävältä.
Olen samaa mieltä. En pysty olemaan ystävä ihmiselle, joka ei yhtään itse yritä vaikuttaa asioihin ja syyttää vain muita. En pysty ja olen huono ystävä hänelle omastakin mielestäni.
ap
Mitä menetät jos kerrot ystävällesi mitä mieltä sinä olet noista asioista. Hän suuttuu ja ei ole enää ystäväsi, mutta entä sitten? Ehkä joku ajatus jää kuitenkin hänen päähänsä. Avautumisen voi tietysti suorittaa monella tavalla. Rakentavasti tai niin, että huutaa lähinnä oman ärsyyntymisensä toisen niskaan. Ensimmäisestä tavasta saattaisi olla apua ystävällesi ja ainakaan sinun ei tarvitse jossitella, että olisiko pitänyt auttaa. Ystävien hienous ei ole siinä, että ollaan aina samaa mieltä vaan siinä, että niiden kanssa voi olla myös eri mieltä. Tämä on ystävän ja tuttavan ero. Ystävä välittää ja sanoo siksi joskus vaikeita asioita suoraan -auttaakseen, ei piikitelläkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa ikävä ihminen :(
Noi sinun olisi pitänyt sanoa tälle ystävälle jo aikoja sitten.
Umpikuja ystävyydessä täälläkin. Enkä tiedä mitä tekisin. Mutta pää levisi just tällä viikolla siihen, että minun yksin pitää jaksaa kuunnella ja kannustaa, olla kiinnostunut. Sain just niin tarpeekseni, etten jaksaisi olla edes ystävällinen. Vaan kun on se ihminen rakas kuitenkin, niin en tiedä mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poistu hiljaa takavasemmalle. Ensinnäkin sulla on ylemmyydentunto-ongelma, eikä sun tarvii ystävällesi todellakaan vyöryttää sitä paskaa niskaan. Jos koet ettet voi rakentavasti olla tukena, niin on parempi kun annat olla. Toisekseen, eihän sulla ole velvollisuutta olla ystävä ihmiselle, jos koet että se vie sinulta liikaa energiaa.
Mutta olennaista ei nyt ole se, että sinä oot oikeassa ja sinun tarve sanoa viimeinen sana.
Olen samaa mieltä. En voi sille kuitenkaan mitään, että hän saa minut niin takajaloilleen. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutten enää voi tukahduttaa valtavaa kärsimättömyyttäni ja kiukkuani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ap kyllä melkoisen ikävältä ystävältä.
Olen samaa mieltä. En pysty olemaan ystävä ihmiselle, joka ei yhtään itse yritä vaikuttaa asioihin ja syyttää vain muita. En pysty ja olen huono ystävä hänelle omastakin mielestäni.
ap
Ei sinun ole mikään pakko jos et pysty. Mutta mieti miksi ajattelet olevasi parempi ihminen kuin ystäväsi? Miksi olet niin ylemmyydentuntoinen ja katsot ystävääsi alaspäin? Kaikissa meissä on hyviä ja huonoja puolia, hänen huono puoli on tuo valittaminen, sinun huono puoli joku muu. Mieti myös sitä, että ehkä ystäväsi on tehnyt parhaansa niillä eväillä jotka on lapsuudestaan ja kasvatuksestaan saanut (ei kaikkia meitä ole kasvatettu vastuuntuntoisiksi ja toisaalta taas osa on taustansa vuoksi niin henkisesti rikki, että he eivät pysty kantamaan vastuuta). Mieti onko ystäväsi masentunut, sillä masentuneet on usein tuollaisia että ne vaan valittaa eikä tee asioille mitään. Mieti myös mikä on ystävyyden tarkoitus. Ei se ole se, että sanoa "totuuksia" ystäville, sillä kunkin ihmisen totuus on vain hänen näkökanta toisen ihmisen elämään. Ja mieti, että entä jos sinulle joskus käy todella huonosti etkä pysty omin voimin auttamaan itseäsi. Kuka silloin sinua tukee ja kuuntelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli samanlainen, jossain pisteessä vaan totesin, että "ei jaksa enää". KAIKKI oli muiden vikaa, ei tietenkään sen, että viinaa meni pienen Alkon myymälän verran viikossa. Lopulta totesin, että vaikka hänelle sanoin siitä, että pitäisikö sun miettiä vähän niitä omiakin tekojasi, se kaikui täysin kuuroille korville ja muiden syyttely vaan jatkui. Eli siitä sanomisestakaan ei ollut mitään hyötyä, lakkasin sanomasta ja pitämästä yhteyttä. Päästiin kaikki vähemmällä.
Voithan vielä yrittää kysymyksilläsi auttaa häntä ottamaan vastuuta elämästään. Tai ehkä olet jo niin tehnytkin. Voi kysyä esim. mitä aikoo tehdä, jotta asiat tulevaisuudessa ovat paremmin? Missä näkee itsensä vuoden, kolmen vuoden tai viiden vuoden kuluttua? Mitä haluaa elämältään tulevaisuudessa? Mitä toivoisi itselleen, jos kaikki olisi mahdollista? Mistä unelmoi ja mitä aikoo unelmiensa eteen tehdä? Jos ei tartu mihinkään, eikä etsi ulospääsyä, vaan velloo ja velloo vain menneessä, kuuntelemiselle voi laittaa pisteen. Voit sanoa, että et jaksa enää kuunnella valitusta, puhutaan jostain muusta. Voit antaa hänen valittaa esimerkiksi 20 minuuttia ja laittaa sitten pisteen. Jos mikään ei auta, ota etäisyyttä. Toista ei voi muuttaa, jos hän ei itse halua kehittyä.
Ap etkö voi vaan vaihtaa puheenaihetta kun tuo muiden syyttely ja valittaminen alkaa? Ei siitä kannata hermostua sentään... Hukkaan menee hermostuminen. Vaihdat vaan puheenaihetta johonkin tasapuolisempaan. Sanot vaikka että kuulostaapa kurjalta, sinulla mahtaa olla kyllä paha mieli kun noin kävi taas, mutta hei kuule, arvaas mitä ois huomenna tiedossa...
Minusta sinä et ole ystävällesi mikään ystävä etkä edes hyvä ihminen, vaan täysi paska mulkku. Itselläsi ollut ilmeisesti ystävääsi enemmän mahdollisuuksia elää elämääsi haluamallasi tavalla henkisten voimien takia, joita ystävälläsi ei ole ollut käytössä lapsuudestaan johtuen, niin sitten sinä vielä kehtaatkin arvostella muita ihmisiä, joille luulet olevasi ystävä. Painu vittuun sen ihmisen elämästä, jos hänellä ei näemmä ole voimia sinusta luopua.
Ap vain pieni osa ihmisistä on saanut elämäänsä hyvät henkiset eväät ottaa vastuuta aina ja kaikesta tekemisistään. Suuri osa on tuollaisia, että kun asiat menee pieleen ja ahdistaa ja masentaa niin herkästi syyttää muita eikä etsi vikaa itsestään, se on inhimillistä. Ja ota huomioon, että jos puoliso on vaikka osoittautunut väkivaltaiseksi narsistiksi, niin ei se uhrin syy ole, narsistit esittää ensin ihanaa ja kun suhde vakiintuu vaikka avioliiton myötä, paljastaa ne vasta väkivaltaisen puolensa, ja uhrin itsetunto on silloin jo niin murennettu tai uhri on sidottu taloudellisesti liittoon kiinni, että hän ei enää osaa paeta.
On tietysti hienoa, että sinä olet niin täydellinen ja mahtava ihminen.
Kyllä, lopeta ystävyys. Olet niin paljon parempi ihminen, ettei sinun tarvitse tuhlata saarnojasi ystävääsi.