Mitä ihmettä teen? Ystävyys umpikujassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Ehkä hänen ongelmansa ovat jo sellaisia, että ammattiauttajan olisi parempi kuunnella? Muiden syyttely on hyvä suojakeino, ei tarvitse mennä silloin itseensä, kohdata sitä, että on itse tehnyt jotain valintoja.

 Kyllä minuakin ärsyttäisi, jos kuuntelisin sellaista juttua, että vika ei ole koskaan itsessä vaan aina muissa. Ja on hyvin ihmeellistä, että täällä alapeukutetaan sitä, että tällaista kritisoi.

Jos luulet, että kaikki ikävyydet ihmiselle johtuvat aina hänen omista valinnoistaan olet naivi. Sellaisia "ystäviä" jotka haluaa toisen syyttävän itseään, ei kannattaisi kenelläkään olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Hyvä että tunnistat tuon oman ongelmakohtasi, jossa sinulla tulee stoppi eteen.

Tiedätkö ap, että monelle ihmiselle on oikeasti ihan helppoa olla empaattinen myös tilanteissa, joissa joku syyttää vain muita eikä näe itsessään vikaa. Vaikka lopettaisitkin tämän ystävyyden, sinun kannattaa miettiä MIKSI sinulle on ylitsepääsemätöntä olla tuollaisissa tilanteissa empaattinen. Moni ihminen pystyy näkemään toisessa ihmisessä aidon kärsimyksen muiden ihmisten syyttelyn takana, riippumatta siitä sanooko hlö itsessään olevan myös vikaa, ja tuo kärsimyksen näkeminen herättää sen empatian. Sinussa jostain syystä nousee karvat pystyyn ja pahasti jos hlö ei sano ääneen itsessään olevia virheitä. Mieti miksi sinä et pysty empatiaan tilanteissa joissa moni muu pystyy. Sillä ystäväsi selkeästi kärsii ja hänellä on paha olo. Miksi se ei herätä sinussa empatiaa? Vastaus löytyy jostakin sinun omasta elämänhistoriasta tai tavastasi tulkita omia ja muiden mielenmaisemia. Lue kirja nimeltä Tunne lukkosi, se voi auttaa sinua ymmärtämään tätä tilannetta.

Ei ap mitään tule ymmärtämään, hän on julma kusipää. Ja siinä oman lapsuutensa vanki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Hyvä että tunnistat tuon oman ongelmakohtasi, jossa sinulla tulee stoppi eteen.

Tiedätkö ap, että monelle ihmiselle on oikeasti ihan helppoa olla empaattinen myös tilanteissa, joissa joku syyttää vain muita eikä näe itsessään vikaa.

Minä olen aina ollut huomaavinani, että toisten syyttely omista ongelmista on vaikea kestää melkein kaikille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Hyvä että tunnistat tuon oman ongelmakohtasi, jossa sinulla tulee stoppi eteen.

Tiedätkö ap, että monelle ihmiselle on oikeasti ihan helppoa olla empaattinen myös tilanteissa, joissa joku syyttää vain muita eikä näe itsessään vikaa. Vaikka lopettaisitkin tämän ystävyyden, sinun kannattaa miettiä MIKSI sinulle on ylitsepääsemätöntä olla tuollaisissa tilanteissa empaattinen. Moni ihminen pystyy näkemään toisessa ihmisessä aidon kärsimyksen muiden ihmisten syyttelyn takana, riippumatta siitä sanooko hlö itsessään olevan myös vikaa, ja tuo kärsimyksen näkeminen herättää sen empatian. Sinussa jostain syystä nousee karvat pystyyn ja pahasti jos hlö ei sano ääneen itsessään olevia virheitä. Mieti miksi sinä et pysty empatiaan tilanteissa joissa moni muu pystyy. Sillä ystäväsi selkeästi kärsii ja hänellä on paha olo. Miksi se ei herätä sinussa empatiaa? Vastaus löytyy jostakin sinun omasta elämänhistoriasta tai tavastasi tulkita omia ja muiden mielenmaisemia. Lue kirja nimeltä Tunne lukkosi, se voi auttaa sinua ymmärtämään tätä tilannetta.

Ei ap mitään tule ymmärtämään, hän on julma kusipää. Ja siinä oman lapsuutensa vanki.

Ja julmuudella en tarkoita sitä, että haluaisi katkaista ystävyyden, se olisi vain armeliasta, vaan sitä, että hautoo mielessään ystävänsä "vikoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Hyvä että tunnistat tuon oman ongelmakohtasi, jossa sinulla tulee stoppi eteen.

Tiedätkö ap, että monelle ihmiselle on oikeasti ihan helppoa olla empaattinen myös tilanteissa, joissa joku syyttää vain muita eikä näe itsessään vikaa.

Minä olen aina ollut huomaavinani, että toisten syyttely omista ongelmista on vaikea kestää melkein kaikille ihmisille.

Mikä oikeus sinulla siihen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Hyvä että tunnistat tuon oman ongelmakohtasi, jossa sinulla tulee stoppi eteen.

Tiedätkö ap, että monelle ihmiselle on oikeasti ihan helppoa olla empaattinen myös tilanteissa, joissa joku syyttää vain muita eikä näe itsessään vikaa.

Minä olen aina ollut huomaavinani, että toisten syyttely omista ongelmista on vaikea kestää melkein kaikille ihmisille.

Siis jos sinua ei ole erikseen pyydetty, niin mikä oikeus sinulla niistä on ketään syyttää? Kun siis sinulta ei ole kysytty, mikä minussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Hyvä että tunnistat tuon oman ongelmakohtasi, jossa sinulla tulee stoppi eteen.

Tiedätkö ap, että monelle ihmiselle on oikeasti ihan helppoa olla empaattinen myös tilanteissa, joissa joku syyttää vain muita eikä näe itsessään vikaa. Vaikka lopettaisitkin tämän ystävyyden, sinun kannattaa miettiä MIKSI sinulle on ylitsepääsemätöntä olla tuollaisissa tilanteissa empaattinen. Moni ihminen pystyy näkemään toisessa ihmisessä aidon kärsimyksen muiden ihmisten syyttelyn takana, riippumatta siitä sanooko hlö itsessään olevan myös vikaa, ja tuo kärsimyksen näkeminen herättää sen empatian. Sinussa jostain syystä nousee karvat pystyyn ja pahasti jos hlö ei sano ääneen itsessään olevia virheitä. Mieti miksi sinä et pysty empatiaan tilanteissa joissa moni muu pystyy. Sillä ystäväsi selkeästi kärsii ja hänellä on paha olo. Miksi se ei herätä sinussa empatiaa? Vastaus löytyy jostakin sinun omasta elämänhistoriasta tai tavastasi tulkita omia ja muiden mielenmaisemia. Lue kirja nimeltä Tunne lukkosi, se voi auttaa sinua ymmärtämään tätä tilannetta.

Ei ap mitään tule ymmärtämään, hän on julma kusipää. Ja siinä oman lapsuutensa vanki.

Ja julmuudella en tarkoita sitä, että haluaisi katkaista ystävyyden, se olisi vain armeliasta, vaan sitä, että hautoo mielessään ystävänsä "vikoja".

Sanoit että ap on lapsuutensa vanki ja samalla latelet itse aika julmia syytöksiä ap:ta kohtaan, ja kertoo sinusta paljon. Jos ap ei pysty parempaan, mikö saa SINUT noin hyökkääväksi? Ja mistä ammennat oikeutuksen sille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Hyvä että tunnistat tuon oman ongelmakohtasi, jossa sinulla tulee stoppi eteen.

Tiedätkö ap, että monelle ihmiselle on oikeasti ihan helppoa olla empaattinen myös tilanteissa, joissa joku syyttää vain muita eikä näe itsessään vikaa. Vaikka lopettaisitkin tämän ystävyyden, sinun kannattaa miettiä MIKSI sinulle on ylitsepääsemätöntä olla tuollaisissa tilanteissa empaattinen. Moni ihminen pystyy näkemään toisessa ihmisessä aidon kärsimyksen muiden ihmisten syyttelyn takana, riippumatta siitä sanooko hlö itsessään olevan myös vikaa, ja tuo kärsimyksen näkeminen herättää sen empatian. Sinussa jostain syystä nousee karvat pystyyn ja pahasti jos hlö ei sano ääneen itsessään olevia virheitä. Mieti miksi sinä et pysty empatiaan tilanteissa joissa moni muu pystyy. Sillä ystäväsi selkeästi kärsii ja hänellä on paha olo. Miksi se ei herätä sinussa empatiaa? Vastaus löytyy jostakin sinun omasta elämänhistoriasta tai tavastasi tulkita omia ja muiden mielenmaisemia. Lue kirja nimeltä Tunne lukkosi, se voi auttaa sinua ymmärtämään tätä tilannetta.

Ei ap mitään tule ymmärtämään, hän on julma kusipää. Ja siinä oman lapsuutensa vanki.

Ja julmuudella en tarkoita sitä, että haluaisi katkaista ystävyyden, se olisi vain armeliasta, vaan sitä, että hautoo mielessään ystävänsä "vikoja".

Sanoit että ap on lapsuutensa vanki ja samalla latelet itse aika julmia syytöksiä ap:ta kohtaan, ja kertoo sinusta paljon. Jos ap ei pysty parempaan, mikö saa SINUT noin hyökkääväksi? Ja mistä ammennat oikeutuksen sille?

Olen julma kusipää, mutta en yritä esittää muuta kellekään sanoen, ettei HÄN ole ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos keskustelusta, vaikka vähän yllätyin monien katkerista ja hyökkäävyydestä, koska tavallaan he ottivat itselleen sen vapauden, mitä eivät kuitenkaan halunneet antaa minulle. Huomasitteko monet vastaajat sen?

Aihe on vaikea, eikä mitään helppoja vastauksia ole.

Tuon vielä sen pointin esille, että minulla on varmaan lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksista (vaikka minulla on erittäin vaikea lapsuus takanani, ns. laiminlyödyn lapsen tausta) ja olen joutunut taistelemaan paljon saavuttaakseni ylipäätään mitään, enemmän kuin monet muut, koska on paniikkihäiriötä ja jännittämistä jne. jotka ovat tehneet esim. työelämän vaikeaksi. Mutta olen oppinut, että vain sitkeästi yrittämällä saavuttaa jotain. En ole syyttänyt lapsuudestanikaan enää aikoihin ketään, vaan ottanut vastuun elämästäni omiin käsiini.

Mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja ehkä ystäväni mahdollisuudet tällaiseen reagointiin vaikeuksissa ei ole omani kaltainen ja se antoi minulle nyt aika tavalla miettimisen aihetta. Kiitos siitä teille.

ap

Olit sitä mieltä, että moni vastaaja oli hyökkäävä ja otti itselleen sen vapauden mitä ei soisi sinulle ystäväsi suhteen. Huomasitko itse eron näissä kahdessa tilanteessa? Sinä kirjoitit tänne pyytäen neuvoja ja kommentteja. Sinä pyysit muiden suoria mielipiteitä. Sait niitä. Oletan että ystäväsi ei pyydä sinulta neuvoa eikä mielipidettä. Hän haluaa vain kuuntelevan ja empaattisen korvan.

On vaikea olla empaattinen tilanteessa, jossa syytetään pelkästään muita vaikeuksista. Ihan oikeasti, se on minulle ihan menemätön paikka, täysi sisäinen stoppi tulee eteen. Se on tässä ongelma.

Jos ystävä sanoisi, että myös hän on tehnyt asioita väärin ja pitikin tehdä se ja tämä , olisin täynnä myötätuntoa, sillä kukapa ei olisi tehnyt virheitä. Mutta tuo itsensä puhdistaminen kaikesta vastuusta on oikeasti ihan hirveän vaikea ottaa vastaan edes neutraalina kuulijana, saati empaattisena sellaisena.

ap

Hyvä että tunnistat tuon oman ongelmakohtasi, jossa sinulla tulee stoppi eteen.

Tiedätkö ap, että monelle ihmiselle on oikeasti ihan helppoa olla empaattinen myös tilanteissa, joissa joku syyttää vain muita eikä näe itsessään vikaa. Vaikka lopettaisitkin tämän ystävyyden, sinun kannattaa miettiä MIKSI sinulle on ylitsepääsemätöntä olla tuollaisissa tilanteissa empaattinen. Moni ihminen pystyy näkemään toisessa ihmisessä aidon kärsimyksen muiden ihmisten syyttelyn takana, riippumatta siitä sanooko hlö itsessään olevan myös vikaa, ja tuo kärsimyksen näkeminen herättää sen empatian. Sinussa jostain syystä nousee karvat pystyyn ja pahasti jos hlö ei sano ääneen itsessään olevia virheitä. Mieti miksi sinä et pysty empatiaan tilanteissa joissa moni muu pystyy. Sillä ystäväsi selkeästi kärsii ja hänellä on paha olo. Miksi se ei herätä sinussa empatiaa? Vastaus löytyy jostakin sinun omasta elämänhistoriasta tai tavastasi tulkita omia ja muiden mielenmaisemia. Lue kirja nimeltä Tunne lukkosi, se voi auttaa sinua ymmärtämään tätä tilannetta.

Itse sivullisena mietin, puhutteko te ap:n kanssa samasta asiasta tai samassa mittakaavassa olevista asioista.

On siis mielestäni eri asia, että kun joku on pettynyt/masentunut vaikeassa tilanteessa ja tämä on vain tietyn ajanjakson ajan, voi helposti ymmärtää, että siellä on se ihminen niiden muiden ihmisten syytteluiden takana. Esimerkiksi eron jälkeen.

Kuitenkin sen perusteella mitä ap on kertonut, on kovin eri asia, että tuo edellinen on muodostunut vuosien varrella tavaksi tulkita asioita. Vaikka sen lähtökohta on ollutkin todelliset tapahtumat, on eri asia, että jollakulla on masennuskausi elämässään tietyn ajan ja siksi asiat näyttäytyvät tietyssä valossa, kuin että joku on vuosikausiksi jumahtanut tilaan, jossa kaikki ikävät asiat ja omatkin elämänvalinnat ovat sellaisia, joihin ei voi itse vaikuttaa, vaan se on muiden vika.

 Ymmärrätkö eron noiden kahden välillä?

Se ei sitten ole reagtio vaikka reagoidaankin. Se on reaktio.

Mä ymmärrän sua hyvin ap. Mulla on lähipiirissä samantyyppinen ihminen. Itse on elämänsä sotkenut täysin päättömillä valinnoilla, ja sitten valittaa siitä kuinka surkeaa on. Esim. sanoutui irti vakituisesta työstä tilanteessa jossa olisi voinut hyvinkin jatkaa jos vaan olisi järjestänyt asian. Nyt valittaa rahan vähyyttä kun putosi jo ansiosidonnaiseltakin pois. Rasittavaa kuunnella jatkuvaa kitinää asioista jotka on ihan itse valinnut.