Hoitaako/onko isovanhemmat hoitanut noin 2v lasta?

Minä olen mummo ja olen hoitanut jo 2kk ikäisestä lähtien :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti usko, että vauvalla on tarvetta olla isovanhempien kanssa ilman äitiä ja/tai isää. En yksinkertaisesti vaan usko. Vuosikas on myös vielä pieni. 2-vuotias on toki reipas taapero, mutta mielestäni vierailut mummuloissa saavat riittää, hänen ei tarvitse jäädä sinne yöksi koska ei vielä itse osaa pyytää eikä ymmärrä että se tarkoittaisi yöpymistä poissa kotoa ja ilman äitiä ja isää.

Isovanhemmat ovat tärkeitä meidän lapselle ja hän viettää heidän kanssaan aikaa - päivisin. Ja kyllä, me mieheni kanssa olemme mielellämme mukana kyläilemässä. En usko että taaperon suhdetta isovanhempien kanssa häiritsee se, että äiti ja isä on mukana mummulassa. Usein lapsi leikkii mummujen ja pappojen kanssa ja me mieheni kanssa saamme juoda rauhassa kahvia jne. mutta yöksi lähdemme kaikki kotiin.

Kuten sanoin, isovanhemmat olisivat varmasti halunneet jo sen vastasyntyneen yöksi ja moniksi päiviksi hoitoon, mutta minä en vaan yksinkertaisesti usko että vauvalle sellainen on hyväksi.

Jokainen tyylillään joo, mutta meillä ei taaperot eikä vauvat ole yökylässä missään. Jos olisi tarvetta yön ajaksi hoitajalle, tulisi mummuista jompikumpi meille yöksi.

Nykyään moni suorastaan hoidattaa lapsensa isovanhemmilla. Me olemme mieheni kanssa tietoisia, että hoitoapua olisi isovanhemmista saatavilla, mutta emme ole nyt sattuneet tarvitsemaan. Molempia isovanhempia lapsi tapaa usein ja heillä on oikein mukavaa yhdessä vaikka lapsemme ei ole ollut mummuloissa hoidossa eikä yökylässä.

Totta kai lapsen hoitaminen tuntuu isovanhemmasta mukavalta, mutta ei se mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle ole.

Onpa omituinen ajatus.

Meillä isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan koska rakastavat näitä.

Ai omituinen ajatus, että hyvän isovanhemmuuden ehto ei ole lastenlasten hoitaminen? Minun mummo on mulle tosi tärkeä ja rakas, ja minä hänelle. Kunnostaan johtuen ei tainnut ottaa minua hoitoon ikinä, mutta toki kouluikäisenä aloin kyläillä hänen luonaan yksin.

Isovanhemmat voivat varmasti rakastaa lapsenlapsia hoitamattakin heitä.  Vai tarkennatko vielä mitä outoa tuossa ajatuksessa on? Minä en itse nimittäin näe yhtään mitään erikoista siinä.

Ei vaan se että hoitaisi lasta jostain muusta syystä kuin rakkaudesta, esim. velvollisuudentunteesta.

Siis mikä tuossa viittaa velvollisuudentunteeseen? Sanaparsi "hyvä isovanhemmuus"? Ehkä kannattaa sijoittaa se lauseyhteyteen, niin idea voi avartua. Tuossa mainitaan selvällä suomenkielellä, että isovanhemmasta on varmasti mukava hoitaa lapsenlastaan. Onko sinulle "hyvä vanhemmuuskin" velvollisuudentuntoa?

Mikä sinua nyppii?

Alkuperäisessä lauseessa oli selvä korrelaattivirhe: Se että lapsen hoitaminen tuntuu mukavalta ei ole ehtona hyvälle isovanhemmuudelle. <= outo ajatus

No eiköhän tuosta koko tekstin lukemalla ymmärrä pointin: lapsen hoito ei ole mikään ehto hyvälle isovanhemmuudelle. Ainakin minä ymmärsin.

Lastesi isovanhemmat ovat hoitaneet lastesi vanhempia, jopa silloin taaperona.

Aivan pienet vauvat kuuluvat vanhempiensa hoidettavaksi. Ihan oikeesti. Ja jos äiti imettää lapsentahtisesti niin ei siinä paljon mummut voi hoitaa öitä ja päiviä. Piste. Ja kyllä, tiedän mummoja jotka ovat kehottaneet olla imettämättä, jotta voivat enemmän hoitaa pikkuvauvaa. Se on mielestäni sairasta ja pöyristyttävää!

Vierailija kirjoitti:

Lastesi isovanhemmat ovat hoitaneet lastesi vanhempia, jopa silloin taaperona.

Niin useimmilla 30 vuotta sitten. Ihmiset muuttuvat tuossa ajassa paljon, ja kuntokin voi heiketä. Vaikka toki palsta on täynnä normaalipainoisia ja vireitä eläkeläisiä, vaikka tilastollisesti näin ei ole.

Ja onko kellään käynyt mielessä, että ehkäpä joillakin voi olla ihan syy miksi ei omaan vanhempaan luota, kuten se oma lapsuus?

Meillä isovanhemmat ovat hoitaneet minkä vain ikäistä lasta. Tosin aina muistavat käytöksellään meille vanhemmille alleviivata etteivät siitä tykkää. Se on sekunti kun astumme ovesta sisään "tässä on nää, moikka". Eli ei siis käytännössä ikinä hoida, noin kerta vuoteen-kahteen jos ihan pakko on.

Vierailija kirjoitti:

Aivan pienet vauvat kuuluvat vanhempiensa hoidettavaksi. Ihan oikeesti. Ja jos äiti imettää lapsentahtisesti niin ei siinä paljon mummut voi hoitaa öitä ja päiviä. Piste. Ja kyllä, tiedän mummoja jotka ovat kehottaneet olla imettämättä, jotta voivat enemmän hoitaa pikkuvauvaa. Se on mielestäni sairasta ja pöyristyttävää!

Mun mielestä tollainen pyyntö on jo itsessään syy luottamuspulaan. Siis ettei se isovanhempi osaa ajatella vauvan parasta, vaan vain omia hoitohaluja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat ovat hoitaneet minkä vain ikäistä lasta. Tosin aina muistavat käytöksellään meille vanhemmille alleviivata etteivät siitä tykkää. Se on sekunti kun astumme ovesta sisään "tässä on nää, moikka". Eli ei siis käytännössä ikinä hoida, noin kerta vuoteen-kahteen jos ihan pakko on.

Ja minun isääni ei vaivata enää edes kerta kahteen vuoteen, kun jätti kerran tulematta sovitulle hoidolle vedoten väsymykseen. Oli minun valmistujaiset, homma sovittu viikko etukäteen ja hoitonakki olisi ollut 3h nukkuvan lapsen vahtimistä välillä 20-23. Matkaa meille tuosta naapurista on huimat 50m.

Kummallisesti pitää joidenkin yrittää saada tästä mielipahaa ja loukkaantumista aikaiseksi. Eiköhän se nyt ole niin, että ihmiset ja tilanteet on erilaisia. Jos joillain hoitosuhde on tarpeellinen ja toimii hyvin, niin hyvä heille. Jotkut eivät tarvitse sitä hoitoa, toiset taas eivät voi syystä x,y tai z niitä lapsia antaa isovanhemmille hoitoon. Kaikilla on oletettavasti hyvät ja oikeutetut perustelut toimintaansa ja se siitä, tuskin siinä muilla on nokan koputtamista. Läheisille hoitajille on melko varmasti ihan ok jättää 2-vuotias hoitoon ja lapsen persoonassa/muissa asioissa ei ole jtn vasta-aihetta ja hyvä niin.

Meillä tuon ikäinen ei ole ollut eikä tule olemaan isovanhemmilla yötä. Tädillään on ollut muutaman kerran, kun hoitoapua on tarvittu, täti asuu samassa kaupungissa ja ymmärtää lasta hyvin, vaikka onkin lapseton. Isovanhemmat taas ovat luokkaa dementikko/iäkäs-sairas/alkoholisti-sairas ja se vahvin kortti, joka varmaan muuten iän ja luonteensa puolesta hoitaisi, sattuu olemaan kuollut. Olisimme suoraan sanottuna meidän tilanteessa lastensuojeluilmoituksen tarpeessa olevia itsekkäitä idiootteja, jos jättäisimme lapsen jostain näille yökylään. Ikäväähän se on, dementti kokee olevansa syrjäytetty ja syrjitty eikä koskaan muista, mitä edellisellä kerralla on asiasta puhuttu, koska selittäessä periaatteessa ymmärtää, mutta sitten ymmärrettävästi unohtaa koko jutun. Alkoholisti kokee olevansa syrjäytetty ja syrjitty ja saa lisää syytä juoda. Meillä itsellämme taas on aika vähän apujoukkoja, eikä tilanteessa nyt kenellekään ole mitään mukavaa. Tämä nyt vaan on meidän elämä tämmöistä. Lapsi onneksi pitää isovanhemmistaan ja nauttii ajasta, jota näiden kanssa viettää, kun me tietenkin ollaan mukana.

Meillä juuri kaksi vuotta täyttänyt poika oli ensimmäisen kerran yön hoidossa (ilta seiskasta aamu kymmeneen) 1v11kk ikäisenä mummillaan. Hyvin meni ja poika viihtyi myös. Nukahti helposti ja ekan kerran puoli kymmeneltä aamulla mainitsi minusta jotakin. Ei ole ollut ylipäätään hoidossa ns ulkopuolisella montaakaan kertaa, max pari tuntia. Ei oo siis ollut tarvetta ja vasta yöimetyksien jäätyä pois uskalsi hyvin päästää yöksi mummilleen. Siellä on yhdessä kyläilty eli tuttu paikka kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat ovat hoitaneet minkä vain ikäistä lasta. Tosin aina muistavat käytöksellään meille vanhemmille alleviivata etteivät siitä tykkää. Se on sekunti kun astumme ovesta sisään "tässä on nää, moikka". Eli ei siis käytännössä ikinä hoida, noin kerta vuoteen-kahteen jos ihan pakko on.

Ja minun isääni ei vaivata enää edes kerta kahteen vuoteen, kun jätti kerran tulematta sovitulle hoidolle vedoten väsymykseen. Oli minun valmistujaiset, homma sovittu viikko etukäteen ja hoitonakki olisi ollut 3h nukkuvan lapsen vahtimistä välillä 20-23. Matkaa meille tuosta naapurista on huimat 50m.

Oma äitinikin veti hiljan aika pohjat tässä hoitohommassa :D

Oli 10v vuosipäivämme, sovittiin että käydään treffeillä. Olimme 2.5h poissa välillä 17-19.30. Sitten oli jo kiire kotiin (alunperin ajattelimme myös käydä pikaisesti syömässä ja saunassa tämän yhden aktiviteetin päälle). Ovesta astuttiin sisään, lapset lykättiin meille ja sanottiin että sori mä en nyt kyllä jaksa enää olla pidempään (oli kiire miesystävän luo). 10v päivän kunniaksi me raahattiin sitten molemmat lapset vielä saunavuorolle (6v ja 4kk), ja toinen kävi hakemassa pizzaa sillä aikaa kun toinen laittoi lapsia nukkumaan.

Ja siis meidän isovanhemmat on 50v vanhoja ja asuvat 2km säteellä, ei vaan kiinnosta lapset tippaakaan. Meidät hoidatettiin kyllä mummolla. Kyse ei myöskään voi olla siitä, että hoitaisivat lapsia liikaa, kun mä en edes muista milloin oli viime kerta kun mummi oli hoitamassa lasta (vissiin 2014 syksyllä). Että sinällään olen kyllä ollut vähän huonona, kun näin isoihin merkkipäiviinkään ei saa apua ilman marinaa.

Olkaa kiitollisia jos joku muukin on teidän jälkikasvustanne kiinnostuneita!

Varmaan saan kiviä, mutta minun on ollut hankala luottaa mummoon lastenhoitajana. Mummolla on siis sellainen terveydentila, ettei pysty käsittelemään  vauvaa/taaperoa sen hoidon vaatimalla tavalla. Silti olisi ollut tärkeää päästä hoitamaan jo viikon ikäistä vastasyntynyttä. Ongelmana on siis se, ettei ymmärrä niitä omia rajojaan, ja tuli tunne ettei hän sitten oikein osaakaan ajatella asiaa lapsen näkökulmasta. Ei myös siis pysty liikkumaan nopeaa, tarvittaessa nostaa turvallisesti taaperoa. Kaikesta tästä huolimatta koko vauvavuosi meni kuunnellen kuinka hän oli itkenyt koko suvulle, kun "ei anneta" hoitaa ja "ei luoteta". Kun mun mielestä tuo vaan osoittaa sellaista itsekritiikittömyyttä, että en voi painaa sitä villaisella. Nyt lapsi siis 1,5v, ja en tiedä miten ratkaista tilanne. Nyt mummo ei pysy lapsen perässä eikä voi tarvittaessa nostaa syliin, ja on selvä ettei hoida tätä kaksin fyysisen turvallisuuden vuoksi. Ongelmana on kuitenkin lapsen kasvaessa kaupan päälle minun tunteeni: minä en luota mummon arviointikykyyn, ja mietin miten aikanaan voidaan lapsi jättää hoitoon. En esim. osaa luottaa ettei veisi häntä laiturille uimataidottomana, kun tuntuu ettei hän yksinkertaisesti usko että terveydentilansa vaikuttaa siihen miten pysyy lapsen perässä.

up

Omat vanhemmat kyllä hoitaneet lapsenlapsiaan tarvittaessa jo vauvasta lähtien. Ei se lapsi pilalle mene vaikka joskus on irti vanhemmistaan, kukaan ei ole korvaamaton tässä maailmassa. Onnelliset vanhemmat= onnellinen lapsi. Toki vanhempani ovat hieman +50v, ymmärrän kyllä että toisilla on iäkkäämmät vanhemmat jonka vuoksi täytyy miettiä miten isovanhemmat jaksaa hoitaa vilkkaita taaperoita/ vauvan kanssa esim yöheräilyt.

.

.